Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä itsensä synnytyksen jälkeen?
07.05.2014 |
Itsetunto palasina muuttuneen kropan takia.
Synnytyksestä 8 kk aikaa. Rinnat roikkuu, vatsassa arpia ja alapää on vähän löystynyt :(
Ei huvita seksi miehen kanssa. Ei ehkä enää koskaan. Eläköön puutteessa, eipä näytä sitäkään kovin nappaavan, aloitteiden määrästä päätellen:(
Kommentit (79)
Lapsettoman elämän valitseminen auttaa tähänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyse siitä, että et hyväksy itseäsi vai että ajattelet, ettei mies hyväksy sinua?
Hankkikaa sektio naiset jos haluutte pitää miehenne. Nainen voi ehkä hyväksyä lerpsahtaneet paikkansa synnytyksen jälkeen, mutta 99% miehistä ei hyväksy niitä. On typerää jälkeen päin itkeä kun mies lähtee ja harmitella että oisiko kannattanut ottaa sektio.
Sääli sanoa, mutta omapa oli valintasi hankkia lapsi. Ei auta itkut. Rahalla saat korjattua ihoasi ja treenillä kiinteytystä. Mies kannattaa laittaa vaihtoon, jos ei ala piristyä sinun tukemisessa ja aloitteissa.
Itse en voisi hyväksyä millään keinolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain täysin tunnevammainen äiti katuisi oman lapsensa olemassaoloa sen vuoksi että "synnytys rumensi vittua". Te kaksikymppiset velat olette säälittäviä.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:13"]
Vain täysin tunnevammainen äiti katuisi oman lapsensa olemassaoloa sen vuoksi että "synnytys rumensi vittua". Te kaksikymppiset velat olette säälittäviä.
[/quote
Tuossa on taustalla se ajatus miehen lähtemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:08"]
Onko kyse siitä, että et hyväksy itseäsi vai että ajattelet, ettei mies hyväksy sinua?
[/quote]
Ajattelen että mies ei hyväksy minua.
Ap
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:16"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:13"]
Vain täysin tunnevammainen äiti katuisi oman lapsensa olemassaoloa sen vuoksi että "synnytys rumensi vittua". Te kaksikymppiset velat olette säälittäviä.
[/quote
Tuossa on taustalla se ajatus miehen lähtemisestä.
[/quote]
Lähteköön, jos on niin pinnallinen ettei kestä sitä tosiasiaa että raskaus muuttaa naisen vartaloa. Ei se siinä tapauksessa pysyisi uskollisena silloinkaan, kun normaalit ikääntymisen merkit alkavat ilmaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hei , ymmärrän sinua,.. minulla on vaikea hyväksyä vartaloani nyt 2 raskauden , toinen 3,5 kk sitten,... vatsa nahka roikkuu ja rinnat, arpia, löysää,.. huoh, mitä vaan... en tiedä mitä mies tykkää, aion hankkia lihaksia itselleni ja mennä tankotanssi kurssille :) ainakin minä pidän itsestäni sitten !!! lähtekööt jos en kelpaa ja katelkoon muita, jos hankkii lapsia toisen naisen kaa, niin muuot se tulee senkin vartaloon, ja mää näytän hyvältä ja osaan pari muuvia :) sitähän se ressukka sit ei näe !
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:25"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 00:05"]
Lapsettoman elämän valitseminen auttaa tähänkin.
[/quote]
No kyllä se kroppa iän myötä muuttuu lapsettomallakin.
[/quote]
Juuri näin.
Minullakin roikkuu rinnat vaikkei lapsia ole. Iho myös menettää kimmoisuuttaan vanhenemisen myötä. Kaikki me joudumme tekemään töitä itsemme hyväksymisen kanssa ja iän tuomien muutosten kanssa, olipa lapsia tai ei.
Vela-nainen
[/quote]
Silti on HIEMAN eri asia "kulahtaa" iän myötä kun heti nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:46"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:45"]
Sun vartalon muutokset ei oo paha juttu. Ne on todiste siitä, että olet antanut nuoruutesi toiselle ihmiselle. Sulla ei oo mitään syytä olla huono itsetunto. Äitiys kaunistaa.
[/quote]
Apua mitä paskaa. :D
[/quote]
Niimpä :D en oo vielä yhtään naista tavannut joka olisi raskauden j'älkeen kauniimi kuin ennen sitä. Ja kukahan siitä tulee antamaan kruunua päähä'n, että "antoi nuoruutensa?" Niimpä, ihan itse siinä kärsii.
Itse olen 21v, rinnat alkoivat vähän roikkumaan arpien saattelemana, ja vatsaan ja kylkiinkin arpia tuli, tosin ovat vaaleenneet jo hyvin. Itseä ei häiritse, olen tyytyväinen, mieskin on. Mutta en olekaan koskaan ollut sellainen, jonka tarvitsee päästä rannalle bikineissä, ainoa, jolle on tarve esitellä itseäni, on mieheni. Ja kun hänelle kelpaan tällaisenaan, se riittää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, sääliksi käy ap:ta... Minulla 3 kk sektiosta ja olen enemmän kuin sinut itseni kanssa. Arpi on todella huomaamaton, vatsa palautunut entiselleen (lihakset näkyy, mikään ei roiku), en saanut raskausarpia, koska paino pysyi kurissa raskausajan. Sektion takia myöskään alapääni ei vaurioitunut. Imetin 2kk ajan, sen jälkeen lopetin. Minulla on rintaimplantit entuudestaan, joten rinnat ei lörpsähtäneet (anatominen implantti tukee ja kohottaa rintoja alaosasta).
Ap on hyvä varoittava esimerkki kaikille: Jos teitä kiinnostaa oma ulkonäkönne ja seksielämänne synnytyksen jälkeen, pitäkää huolta siitä, ettette liho liikaa raskausaikana, vaatikaa sektio, älkääkä imettäkö liian kauan. Kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta tää maailma on raadollinen paikka...
t. Äiti 36 v. joka on itseensä erittäin tyytyväinen 3 kk synnytyksen jälkeen
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:46"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:45"]
Sun vartalon muutokset ei oo paha juttu. Ne on todiste siitä, että olet antanut nuoruutesi toiselle ihmiselle. Sulla ei oo mitään syytä olla huono itsetunto. Äitiys kaunistaa.
[/quote]
Apua mitä paskaa. :D
[/quote]
Niimpä :D en oo vielä yhtään naista tavannut joka olisi raskauden j'älkeen kauniimi kuin ennen sitä. Ja kukahan siitä tulee antamaan kruunua päähä'n, että "antoi nuoruutensa?" Niimpä, ihan itse siinä kärsii.
[/quote]
Korkeintaan katkeran ja marttyyrin ämmän kruunun :D siinä kärsii sitten perheen lisäksi koko ympäristö!
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:41"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:13"]
En usko, että ap:n itsetunto on ollut kunnossa edes ennen raskautta saati sen aikana. Raskautta ja lasta on siis turha syyttää oman pään sisäisistä ongelmista.
[/quote]
Eli nainen on mielenvikainen, jos raskauden ja synnytyksen aiheuttamat vauriot aiheuttavat hänessä ahdistusta ja surua? Kiva asenne.
[/quote] Ehkä lause oli ilkeä, mutta totta. Miten ihmeessä sitten isolla osalla naisista ei tule mitään ihmeellisiä ahdistuksia ja suruja raskauden ja synnytyksen aiheuttamista "vaurioista"? Ja mitä ihmeen vaurioita ne muka ovat jos niihin pystyy ITSE vaikuttamaan? Ap vain ulvoo kotonaan, että "mies jättää jos oon tällainen!", mutta ei sano sanaakaan onko valmis itse tekemään muuta kuin itkemään itsesäälissään.
Ehdotin liikuntaa, uutta kampausta ja uusia kivoja vaatteita - näiden myötä luulisi oman olon kohenevan. Liikunnalla saa itsensä kuntoon niin alapäästä, vatsasta kuin myös pään sisäiset asiat järjestykseen. Ja kun pää on kunnossa, on aika moni muukin asia kunnossa. Mutta jos pää ei ole kunnossa ja sitä ei edes yritetä saada kuntoon, syntyy tänne ap:n kirjoituksen kaltaisia valitusvirsiä. Olenko väärässä? T. Kolmen koululaisen äiti
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 17:31"]
Miten ihmeessä sitten isolla osalla naisista ei tule mitään ihmeellisiä ahdistuksia ja suruja raskauden ja synnytyksen aiheuttamista "vaurioista"?
[/quote]
Ihmiset nyt ovat erilaisia ja reagoivat asioihin eri tavoin. Erilaisuus ei ole sairaus tai merkki siitä, että "pää ei ole kunnossa". Kuulostat todella epäempaattiselta ihmiseltä. Toivottavasti lastesi elämässä on myös toinen vanhempi, jolta he voivat oppia myötäelämisen kykyä.
Eihän sitä saisi sanoa, mutta mikään pakko ei ole itseään lihottaa valaaksi raskausaikana. Silloin ei tarvitse sitten itkeä niitä raskauskiloja kun ne lähtevät muutamassa viikossa viimeistä myöten. Lantiopohjalihaksia voi jumpata niinkuin kaikkia muitakin lihaksia. Mutta jos ei itse viitsi niin voi voi.
Tätä ei saa sanoa kun äidin pitää antaa olla räjähtänyt ja kulahtanut. Olkaa ihan rauhassa vain, mutta valitettavasti se on ihan oma valintanne.
Koita ajatella ettei vartalon kuulukaan pysyä samanlaisena koko elämän ajan. Raskaus, imetys ja äitiys vaikuttaa sekä ulkoisesti että henkisesti. Imetys aiheutti haluttomuutta sekä limakalvojen kuivuutta, toki myös huonot yöunet ja vauvan läsnäolo makkarissa...silti imetin pitkään ja käytin liukastusvoidetta ja mielikuvitusta päästäkseni tunnelmaan..! Ekat kaksi kuukautta synnytyksestä en edes ajatellut seksiä, ja kun loppuraskauskin oli ollut hankala, niin meillä oli yhteensä ainakin ainakin 4kk ilman seksiä.
Mutta raskaudet ja äitiys on tuoneet paljon myös hyvää. koin synnytykset voimaannuttavina, olin onnekas kun ne menivät nopeasti ja luomusti siedettävällä kivulla. Kuukautiskivut ovat lähes loppuneet verrattuna aikaan ennen raskauksia, kuukautiset vähentyneet, nautin seksistä enemmän koska olen rennompi, enkä välitä siitä että masu on hieman löysä rinnat entistä pienemmät.
Tsemppiä! raskaus ja hormonit vaikuttaa niin moneen asiaan, että äitien pitäisi olla armollisempia itselleen. Tottakai itsestä kannattaa pitää huolta, liikkua ja syödä terveellisesti jne, mutta ei kannattaisi jokaista masumakkaraa tai alapään muutosta ottaa niin raskaasti...
Eikun treeniä kehiin ja elämää jatkamaan. Kroppa muuttuu kun ikää kertyy, ei siinä voi elämää lopettaa. Liikunta auttaa jonkunverran.