Saako äiti viedä lapsen omaisuutta?
Olen 17v lukiolainen. Treenaan lähes 20h viikossa, ja koulunumeroni ovat ihan hyviä. Ongelmana on siis se, että äitini mielestä minulla ei ole mitään muita sosiaalisia kontakteja kuin puhelimeni (jossa siis viestittelen kavereiden kanssa tms...) ja sen takia ottaa usein sen pois minulta muutamaksi tunniksi. Hän väittää, että minulla ei ole ollenkaan kavereita, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Syitä ovat kuulemma se, että en ikinä puhu kavereiden kanssa puhelimessa, en ikinä tuo kavereita kotiin, tai viestittele kenenkään kanssa. Mutta minulla on kavereita koulussa, sekä koko treeniporukkani, joita näen päivittäin. Kotona olen päivisin vain muutaman tunnin, joten haluan yleensä vain rauhoittua päivän jälkeen, ja toki läksytkin vie aikansa. Ja lisäksi, hän ei voi mitenkään tietää, kenen kanssa viestittelen. Hän valittaa aina, että miten vanhemmat siskoni eivät nuoruudessaan olleet koko ajan netissä, mutta se johtuu ainoastaan siitä, että siskoni ovat syntyneet 80-90 -luvun taitteessa, jolloin ei varmaan edes ollut älypuhelimia, tai muutenkaan mitään nettijuttuja. Olen kuulemma masentunut, kun vietän aikaa puhelimella, ja nyt hän on alkanut uhkailemaan lastenkodilla. Mutta kysymyksenä olisikin, että saako hän takavarikoida itse ostamaani puhelinta?
Tästä taisi tulla aika epäselvä vuodatus, mutta toivottavasti joku tajusi pointin. Muita, joiden vanhemmat ovat takavarikoineet puhelimia?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi äitini päätti, että joululomalla joudun olemaan neljä tuntia ilman puhelinta päivittäin. Ajan pitää siis olla putkeen, ja se lasketaan vain kun olen kotona. En siis saa edes vastata viesteihin sinä aikana. Miten saan äitini luopumaan ideastaan?
No lataa ne viestittelysovellukset tietokoneelle?
Minulla ainakin on läppärilla Whatsapp ja Telegram, joita eniten käytän viestittelyyn. Ei sillä kännykällä ole edes kiva kirjoitella mitään pidempiä juttuja. Paljon näpsäkämpi kirjoittaa koneella, kun pääsee käyttämään kymmensormijärjestelmää.
Minä kysyisin siltä äidiltäkin, että mitä hän oikein haluaa? Pitäisikö sinun muka notkua tuolla ulkona jossain porukassa ja kysellä ohikulkijoilta, kuka hakisi kaupasta siideriä ja tupakkaa? Ei se nuoruus hukkaan mene, vaikka jättää kännisekoilut vähemmälle.
Näköjään unohtui aloituksesta, mutta äiti takavarikoi siis aina myös tietokoneeni. Sen hän kyllä yleensä antaa takaisin, kun sanon että pitää tehdä koulujuttuja, sillä sain kerran hylätyn yhdestä koulujutusta, koska en voinut tehdä sitä kun en päässyt nettiin. Onneksi äidilläni oli edes sen verran järkeä päässä, että kertoi itse siitä opettajalleni, jolloin sain tehdä tehtävän uudestaan.
Tämän täytyy olla provo, koska jos tosiaan joku vanhempi olisi noin selittänyt tehneensä niin luulisi, että opettaja ottaisi yhteyttä lastensuojeluun ja keskusteltaisiin mikä on perheen tilanne. Jos tämä on totta niin äitisi on sekopää, jos hiippailee yöllä viemässä kännykkääsi ja raahaa tietokoneesikin pois. Tee itse lasu. Tosin kohta oletkin jo täysi-ikäinen ja voit muuttaa pois kotoa sitä ennenkin.
Voi kunpa olisikin provo, mutta valitettavan totta on. En tiedä mitä äitini sanoi opettajalle että sai hänet antamaan minulle toisen mahdollisuuden. Tehdäänkö lukiosta enää edes lasuja, kun osa on jo yli 18v?
Aloin miettimään tuota lasun tekoa, mutta toisaalta tiedän, että se rikkoisi koko perheeni välit. Äitini on myös niin hölösuu, että kertoo melkein jokaiselle vastaantulijalle kaiken, joten pelkään että tieto lasusta tulisi kavereideni tai muiden tuttujen korviin.
Tsemppiä! Itsellä vähän samantapainen nuoruus, paitsi että vanhempani olivat tiukempia muistakin asioista kuin pelkästä puhelimen käytöstä. Asiat pahenivat, jolloin pyysin yhtä opettajaani, jolle oli helppo avautua, tekemään minusta lasun, kun itse en kyennyt. Seurauksena muutin asumaan omaan kotiin, ja nyt minusta tuntuu, kuin elämäni olisi vasta alkanut sen jälkeen.
Olet jo melkein täysi-ikäinen niin ehkä lasu ei kuitenkaan ole hyvä idea. Parempi kun alat suunnitella jo itsenäistä elämää ja jos tarvitset vaikka terapeutin tukea äitisi kanssa niin hae sitä. Äitisi ei vaikuta ihan normaalilta ja voi yrittää rajoittaa elämääsi silloinkin kun olet jo itsenäinen, jos et aseta rajoja tuollaisille toimille. Yksi on vaikka heti se, että sinun puhelimeen tai tietokoneeseen ei kosketa. Mikäli ei mene perille niin muutat pois kotoa jo ennen kuin täytät 18.
Alaikäisen omistusoikeus johonkin esineeseen ei kumoa vanhemman määräysvaltaa, mutta siitä voi keskustella, että onko puhelimen takavarkinointi oikeasuhteinen toimenpide lapsen ikä huomioiden, ainakin pitäisi keskustella lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjarahat eivät ole alaikäisen omia rahoja. Vain palkkatyöstä saadut ansiot ovat.
Mihin perustat väitteesi? Miksi eivät olisi? Jos joku 15 v. saa vaikka mummoltaan 200 e, ja vanhempi ottaa ne häneltä ja käyttää omiin tarkoituksiinsa, niin kyllä se on varkaus ihan samalla tavalla kuin se olisi siinäkin tapauksessa jos nuori olisi 18 täyttänyt.
Entä 14v? Tai 4v?
Eikö 4v:ltäkään saa takavarikoida seteliä jonka se on saanut mummoilta? Entä jos lapsi esim. haluaa pistää setelin suuhunsa ja imeä sitä? Tai ottaa mukaan kuraleikkeihin? Tai kauppaan, missä ostaa sillä monta kiloa karkkia?
Sen sijaan että trollaat ja jankkaat täällä, ota itse selvää asioista. 4-vuotiaat eivät käy yksin kaupassa. Dille.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi äitini päätti, että joululomalla joudun olemaan neljä tuntia ilman puhelinta päivittäin. Ajan pitää siis olla putkeen, ja se lasketaan vain kun olen kotona. En siis saa edes vastata viesteihin sinä aikana. Miten saan äitini luopumaan ideastaan?
Nyt tämä kosahti. En usko enää tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi äitini päätti, että joululomalla joudun olemaan neljä tuntia ilman puhelinta päivittäin. Ajan pitää siis olla putkeen, ja se lasketaan vain kun olen kotona. En siis saa edes vastata viesteihin sinä aikana. Miten saan äitini luopumaan ideastaan?
No lataa ne viestittelysovellukset tietokoneelle?
Minulla ainakin on läppärilla Whatsapp ja Telegram, joita eniten käytän viestittelyyn. Ei sillä kännykällä ole edes kiva kirjoitella mitään pidempiä juttuja. Paljon näpsäkämpi kirjoittaa koneella, kun pääsee käyttämään kymmensormijärjestelmää.
Minä kysyisin siltä äidiltäkin, että mitä hän oikein haluaa? Pitäisikö sinun muka notkua tuolla ulkona jossain porukassa ja kysellä ohikulkijoilta, kuka hakisi kaupasta siideriä ja tupakkaa? Ei se nuoruus hukkaan mene, vaikka jättää kännisekoilut vähemmälle.
Eivät nykynuoret enää ryypiskele.
Vierailija kirjoitti:
Olet jo melkein täysi-ikäinen niin ehkä lasu ei kuitenkaan ole hyvä idea. Parempi kun alat suunnitella jo itsenäistä elämää ja jos tarvitset vaikka terapeutin tukea äitisi kanssa niin hae sitä. Äitisi ei vaikuta ihan normaalilta ja voi yrittää rajoittaa elämääsi silloinkin kun olet jo itsenäinen, jos et aseta rajoja tuollaisille toimille. Yksi on vaikka heti se, että sinun puhelimeen tai tietokoneeseen ei kosketa. Mikäli ei mene perille niin muutat pois kotoa jo ennen kuin täytät 18.
Lasu on hyvä just siksi että viranomaiset sitten auttavat sen kämpän hankkimisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi äitini päätti, että joululomalla joudun olemaan neljä tuntia ilman puhelinta päivittäin. Ajan pitää siis olla putkeen, ja se lasketaan vain kun olen kotona. En siis saa edes vastata viesteihin sinä aikana. Miten saan äitini luopumaan ideastaan?
Nyt tämä kosahti. En usko enää tuota.
En ole ap. Meillä oli sisarusteni kanssa nuorempana aina sääntö (vanhempien määräämä siis), että aina lomilla ja viikonloppuisin piti olla vähintään 3h ilman puhelinta joka päivä. Jos auttoi tai teki jotain erityistä, aika saattoi pienentyä, jos taas teki jotai väärin, aika piteni. Olimme 9-15v. Vasta myöhemmin tajusin, että eihän se ihan oikein ollut tehty, mutta vanhempani olivat muutenkin aika tiukkia ja sääntöjä oli paljon. Itse uskon ap:tä, sillä tiedän miltä tuntuu, kun vanhemmat eivät halua päästää irti vaikka lapset kasvavat.
Vierailija kirjoitti:
Lahjarahat eivät ole alaikäisen omia rahoja. Vain palkkatyöstä saadut ansiot ovat.
HÖPÖ HÖPÖ!
. . . . . . .
Vanhemmat ovat säästäneet rahaa alaikäisen tilille. Kenen rahoja ne ovat ja kuka niitä saa käyttää?
Alaikäisen tilille talletetut rahat ovat hänelle lahjoituksena siirtyneitä varoja. Ne ovat siis alaikäisen varoja eikä niitä voi ottaa myöhemmin takaisin vanhemman käyttöön, vaikka rahat olisivat tämän aiemmin lahjoittamia.
Sama koskee myös muuta alaikäiselle lahjoitettua omaisuutta.
Lähtökohtaisesti vanhempi vastaa lapsensa elatuksesta omilla varoillaan. Alaikäisen tilille säästettyjä rahoja voidaan käyttää hänen omaan elatukseensa, jos vanhemman elatuskyky on alentunut. Alaikäisellä ei ole milloinkaan velvollisuutta osallistua vanhempiensa tai muiden perheenjäsentensä elatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjarahat eivät ole alaikäisen omia rahoja. Vain palkkatyöstä saadut ansiot ovat.
HÖPÖ HÖPÖ!
. . . . . . .
Vanhemmat ovat säästäneet rahaa alaikäisen tilille. Kenen rahoja ne ovat ja kuka niitä saa käyttää?
Alaikäisen tilille talletetut rahat ovat hänelle lahjoituksena siirtyneitä varoja. Ne ovat siis alaikäisen varoja eikä niitä voi ottaa myöhemmin takaisin vanhemman käyttöön, vaikka rahat olisivat tämän aiemmin lahjoittamia.
Sama koskee myös muuta alaikäiselle lahjoitettua omaisuutta.
Lähtökohtaisesti vanhempi vastaa lapsensa elatuksesta omilla varoillaan. Alaikäisen tilille säästettyjä rahoja voidaan käyttää hänen omaan elatukseensa, jos vanhemman elatuskyky on alentunut. Alaikäisellä ei ole milloinkaan velvollisuutta osallistua vanhempiensa tai muiden perheenjäsentensä elatukseen.
Tämä!
Tehkää äitis kanssa niin että hän antaa vastaavasti puhelimensa sulle neljäksi tunniksi. Haasta äitisi samaan käytäntöön. Keksi haasteelle sellaiset säännöt, että se on äidillesi myös epämieliusaa ja hankalaa. Muotoile tilanne mukavaksi yhteiseksi projektiksi ja ola messissä innolla. Katso miten äitisi asian ottaa.
Mutta onhan se ihan selvä, että moni hinkkaa puhelintaan lähes pakon omaisesti. Sääli, että koko elämä tuntuu olevan puhelimessa nykyään. Tekisi kaikille (itselleni myös) hyvää pitää taukoa puhelimen vilkuilusta ja näpläilystä. Sen ajan voi lukea, virkata, siivota, ulkoilla, jutella, venytellä... Että onhan äidilläsi joku pointti asiassa kuitenkin. Väärä toteutustapa kuitenkin.
Kerro äidillesi, että lastenkoti voi olla hyvä vaihtoehto, kun siellä sinä saisit käyttää puhelintasi.
Et ole ainoa, joka laskee päivä 18-vuotissyntymäpäivään, kun sen päivän jälkeen saa ryhtyä elämään omaa elämää.
Aloittajalle kysymys.
Mitä yleensä teet ollessasi kotona?
Osallistutko esim kotitöihin?
Vai oletko nenäkiinni ruudussa?
Lastensuojelulaissa alle 18 -vuotias on lapsi ja vanhemman vastuulla on ottaa se luuri pois, jos mistään muusta ei tule mitään.
Sun aloituksesta voi päätellä, että olet paljon poissa kotoa. Luultavasti äitisi toivoo sinulta joitain asioita siellä kotona ollessasi.
Ehdottaisin istumaan alas ja keskustelemaan asiasta, vaikka niin, että myös sisaruksesi ovat paikalla. Mikä voisi pitää tilanteen rauhallisena, jos sillä on taipumusta kiihtyä.
Vierailija kirjoitti:
Lahjarahat eivät ole alaikäisen omia rahoja. Vain palkkatyöstä saadut ansiot ovat.
Totta kaí ne on omia.
Jos sina SAAT jotain lahjaksi, voidaanko se vieda sinulta? Voidaankko se vetää takaisin, että enpäs annakaan.
EI VOIDA.
Ottaa antaa, kananpaskan kantaa.
Lelut pois ja remmiä typerälle teinille.
Äidin poikkis vois napauttaa turpaan röyhkimystä
Tämän täytyy olla provo, koska jos tosiaan joku vanhempi olisi noin selittänyt tehneensä niin luulisi, että opettaja ottaisi yhteyttä lastensuojeluun ja keskusteltaisiin mikä on perheen tilanne. Jos tämä on totta niin äitisi on sekopää, jos hiippailee yöllä viemässä kännykkääsi ja raahaa tietokoneesikin pois. Tee itse lasu. Tosin kohta oletkin jo täysi-ikäinen ja voit muuttaa pois kotoa sitä ennenkin.