Pienituloinen mies
Heips. Niin sanottu ongelmani on tapailemani mukava mies, joka on auttamattoman pienituloinen. Pähkinänkuoressa; hänen tuntipalkkansa on jotain 10,70€ ja kuukausitulot bruttona reilut 1700€. Kuten jo edellä todettua, mies on muutoin todella mukava, mutta mutta... Olen alkanut vakavasti miettimään asiaa pidemmän tähtäimen kantilta. Ei noilla tuloilla vaan kerta kaikkiaan voida elää juuri muuta, kuin kädestä suuhun elämää. Jos tienaisi vaikka 2500€/kk (kuten minä) , niin se olisi jo ihan eri juttu, mutta tuo reilut 1700€ on kyllä niin vähän, että vaikealta tuntuu noilla tuloilla rakentaa elämää ja yhteistä arkea.
En muutoin ole omaisuuden perään, mutta parisuhteessa, kun jonkun kanssa yhdessä eletään minulla on kaksi vaatimusta, joista en tingi. Ne ovat oma asunto, eli vuokralla ei asuta, sekä auto, joka ei olisi mikään ihan vanha rotisko. Tämä lähinnä siksi, jotta siinä olisi ylipäätään toimintavarmuutta.
Mies on lähes kolmekymppinen, eikä ole korkeakoulutettu, joten hänen kohdallaan tuskin suuria palkkakehityksiä tulee tapahtumaan. Heidän firmassaan palkka maksetaan tessin mukaan ota tai jätä periaatteella ja koska työelämässä on tällä haavaa työnantajien markkinat, niin kyllähän tilanne vaikea on.
Sydän sanoo toisaalta miehen suhteen kyllä, mutta järki taasen ei, kun jättää tunnepuolen pohdinnan ulkopuolelle. Mikähän tässä olisi se oikea ratkaisu?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Että noin tarkkaan tiedät miehen tulot vaikka vasta tapailette.
0/5.
No kuka pässi nyt jalkojaan levittää ennen kuin perusasiat on selvillä. En minä ainakaan köyhille anna, se ei johda mihinkään hyvään. Nykyisin on kyllä hyvä kun persaukiset tunnistaa katukuvasta siitä, että heillä ei ole maskia naamalla.
Miten/miksi oikein aloit tapailemaan tätä miestä, kun kerta pienituloisuus on noin suuri ongelma sinulle?
Miehesi sentään käy töissä eikä loisi yhteiskunnan tuilla. Ei voi olla täysin kelvoton yksilö. Otat asian puheeksi miehesi kanssa ja kannustat hakemaan nykyisen työn sivussa paremmin palkattua työtä. Työpaikkaa voi ainakin yrittää vaihtaa ja todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin tärppääkin.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi sentään käy töissä eikä loisi yhteiskunnan tuilla. Ei voi olla täysin kelvoton yksilö. Otat asian puheeksi miehesi kanssa ja kannustat hakemaan nykyisen työn sivussa paremmin palkattua työtä. Työpaikkaa voi ainakin yrittää vaihtaa ja todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin tärppääkin.
Ei ole kyse ap:n miehestä vaan ihmisestä jota hän (muka) tapailee.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi sentään käy töissä eikä loisi yhteiskunnan tuilla. Ei voi olla täysin kelvoton yksilö. Otat asian puheeksi miehesi kanssa ja kannustat hakemaan nykyisen työn sivussa paremmin palkattua työtä. Työpaikkaa voi ainakin yrittää vaihtaa ja todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin tärppääkin.
Vastaisitko näin yhdellekään miehelle, jos sukupuolet olisivat toisin päin? Voit toki valehdella itsellesi, molemmat tiedämme vastauksen.
Tienaan itsekin vähemmän kuin vaimoni. Meillä on aina ollut omat rahat. Ruokakauppaostokset on jaettu prosenttijaolla siten, että minä maksan vähän enemmän kun syönkin enemmän. Ei meillä mitään ongelmaa ole koskaan ollut, tienaan itse 7000 € ja vaimoni n. 9 000 € / kk. Vaimolla tosin on työsuhdeauto ja minä ajan omalla. Kannatan tasa-arvoa mutta jotenkin olen sen verran vanhakantaisesti kasvatettu, että mielestäni olisi väärin alkaa vaatimaan naista luovuttamaan osaa rahoistaan minulle vain siksi, että on osannut hoitaa asiansa paremmin. Hän on rahansa ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi sentään käy töissä eikä loisi yhteiskunnan tuilla. Ei voi olla täysin kelvoton yksilö. Otat asian puheeksi miehesi kanssa ja kannustat hakemaan nykyisen työn sivussa paremmin palkattua työtä. Työpaikkaa voi ainakin yrittää vaihtaa ja todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin tärppääkin.
Vastaisitko näin yhdellekään miehelle, jos sukupuolet olisivat toisin päin? Voit toki valehdella itsellesi, molemmat tiedämme vastauksen.
Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa olla rehellinen. Olen katsos aikuinen ihminen jolla on käytöstapoja. Kun puhuu aina totta niin elämä on todella helppoa, ei tarvitse miettiä mitä onkaan tullut jollekin sanottua.
Vierailija kirjoitti:
Tienaan itsekin vähemmän kuin vaimoni. Meillä on aina ollut omat rahat. Ruokakauppaostokset on jaettu prosenttijaolla siten, että minä maksan vähän enemmän kun syönkin enemmän. Ei meillä mitään ongelmaa ole koskaan ollut, tienaan itse 7000 € ja vaimoni n. 9 000 € / kk. Vaimolla tosin on työsuhdeauto ja minä ajan omalla. Kannatan tasa-arvoa mutta jotenkin olen sen verran vanhakantaisesti kasvatettu, että mielestäni olisi väärin alkaa vaatimaan naista luovuttamaan osaa rahoistaan minulle vain siksi, että on osannut hoitaa asiansa paremmin. Hän on rahansa ansainnut.
Palstamamman fantasiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tienaan itsekin vähemmän kuin vaimoni. Meillä on aina ollut omat rahat. Ruokakauppaostokset on jaettu prosenttijaolla siten, että minä maksan vähän enemmän kun syönkin enemmän. Ei meillä mitään ongelmaa ole koskaan ollut, tienaan itse 7000 € ja vaimoni n. 9 000 € / kk. Vaimolla tosin on työsuhdeauto ja minä ajan omalla. Kannatan tasa-arvoa mutta jotenkin olen sen verran vanhakantaisesti kasvatettu, että mielestäni olisi väärin alkaa vaatimaan naista luovuttamaan osaa rahoistaan minulle vain siksi, että on osannut hoitaa asiansa paremmin. Hän on rahansa ansainnut.
Palstamamman fantasiat.
Olen palstagubbe eikä tuo ollut palturia.
1700 brutto ja 2500 brutto, mutta netoissa nyt ei ole ihan hirveän isoa eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuollaista palkkaa saa kuin opiskelijat tai osa-aikatyöläiset? Olisiko hänen mahdollista tehdä töitä kokopäiväisesti?
Työ on kokopäiväinen ja palkka sen noin 10,70€/h, eikä se ollut edes huonoin palkkaluokka. Koeajalla olevat saavat sen vielä pykälää huonomman palkan. Ihan tessin mukaan menee ja reilut 1700€/kk on kokopäivätyönä.
ap
No sano miehelle että hakee vaikka Hesburgeriin hampurilaisia tekemään, niin heti saa parempaa palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
1700 brutto ja 2500 brutto, mutta netoissa nyt ei ole ihan hirveän isoa eroa.
No ehkä joku 300-500€ kk ei ole paljoa hyvätuloiselle mutta noissa tuloluokissa se on jo iso raha.
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä kumma kun nainen ei voi elättää miestä mutta toisin päin siinä ei ole mitään ongelmaa. Ap:n "ongelma" kuulostaa tasa-arvolta mitä naiset itse kiihkeästi peräänkuuluttavat. Eikö ole hienoa kun voitte olla selvästi tasa-arvoisempia kuin naapurin insinöörimies sairaanhoitajavaimonsa kanssa.
Ei voi verrata. Jos toinen on insinööri ja toinen sairaanhoitaja, suhteessa on hyvätuloinen ja keskituloinen.
Ap:n tapauksessa suhteessa on kuitenkin keskituloinen ja pienituloinen. Lisäksi ap haluaa sellaisia asioita, joita varten tarvitsee olla kaksi keskituloista palkansaajaa (oma asunto ja auto).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tienaan itsekin vähemmän kuin vaimoni. Meillä on aina ollut omat rahat. Ruokakauppaostokset on jaettu prosenttijaolla siten, että minä maksan vähän enemmän kun syönkin enemmän. Ei meillä mitään ongelmaa ole koskaan ollut, tienaan itse 7000 € ja vaimoni n. 9 000 € / kk. Vaimolla tosin on työsuhdeauto ja minä ajan omalla. Kannatan tasa-arvoa mutta jotenkin olen sen verran vanhakantaisesti kasvatettu, että mielestäni olisi väärin alkaa vaatimaan naista luovuttamaan osaa rahoistaan minulle vain siksi, että on osannut hoitaa asiansa paremmin. Hän on rahansa ansainnut.
Palstamamman fantasiat.
Omillaan toimeentuleva, selkärangan omavaa ja moraalin omaava mies on kyllä kieltämättä fantasiaolento.
työtön tai pienituloinen mies on kyllä yhteiskunnan pohjasakkaa,ja vielä jos on valkoihoinen ja keski-ikäinen niin peli on menetetty.
Ei kai se nyt maailmanloppu ole, jos miehen tulot pienet, mutta kyllä ne miehen hyvät tulot arkea helpottavat. Näin niinkuin kokemuksen äänellä.
Olimme mieheni kanssa samassa palkkaluokassa kun tapasimme 10 vuotta sitten. Nykyisin tilanne on aivan toinen. Mieheni tienaa edelleen noin saman kuin tavatessamme, minä 5 kertaa enemmän. Pakko myöntää, että kyllä se kismittää. Ei se, että olisin olettanut miehen elättävän minua vaan se, ettei hänellä ole ollut mitään aikomustakaan/kunnianhimoa edetä työurallaan. Itse olen määrätietoisesti ja niska vääränä painanut töitä koko ajan päästäkseni nykyiseen asemaani. Nyt sitten olemme siinä tilanteessa, että minä haluaisin meidän jo tämän ikäisinä elävän hieman leveämmin mutta eihän se onnistu kun toinen on köyhä. En aio miestäni elättää koska sitä en haluaisi itsellenikään mutta harmittaa se jatkuva kitinä ettei voi ja ei ole varaa...
Vierailija kirjoitti:
Olimme mieheni kanssa samassa palkkaluokassa kun tapasimme 10 vuotta sitten. Nykyisin tilanne on aivan toinen. Mieheni tienaa edelleen noin saman kuin tavatessamme, minä 5 kertaa enemmän. Pakko myöntää, että kyllä se kismittää. Ei se, että olisin olettanut miehen elättävän minua vaan se, ettei hänellä ole ollut mitään aikomustakaan/kunnianhimoa edetä työurallaan. Itse olen määrätietoisesti ja niska vääränä painanut töitä koko ajan päästäkseni nykyiseen asemaani. Nyt sitten olemme siinä tilanteessa, että minä haluaisin meidän jo tämän ikäisinä elävän hieman leveämmin mutta eihän se onnistu kun toinen on köyhä. En aio miestäni elättää koska sitä en haluaisi itsellenikään mutta harmittaa se jatkuva kitinä ettei voi ja ei ole varaa...
Eikö perheissä olekaan yhteiset rahat? Sinä syöt kaviaaria ja mies kaurapuuroa?
Huvittavaa kuinka kaksinaismoralistisia te naiset olette, ihan joka ikinen
Vierailija kirjoitti:
Olimme mieheni kanssa samassa palkkaluokassa kun tapasimme 10 vuotta sitten. Nykyisin tilanne on aivan toinen. Mieheni tienaa edelleen noin saman kuin tavatessamme, minä 5 kertaa enemmän. Pakko myöntää, että kyllä se kismittää. Ei se, että olisin olettanut miehen elättävän minua vaan se, ettei hänellä ole ollut mitään aikomustakaan/kunnianhimoa edetä työurallaan. Itse olen määrätietoisesti ja niska vääränä painanut töitä koko ajan päästäkseni nykyiseen asemaani. Nyt sitten olemme siinä tilanteessa, että minä haluaisin meidän jo tämän ikäisinä elävän hieman leveämmin mutta eihän se onnistu kun toinen on köyhä. En aio miestäni elättää koska sitä en haluaisi itsellenikään mutta harmittaa se jatkuva kitinä ettei voi ja ei ole varaa...
Mies on ymmärtänyt saman minkä minäkin. Se on loppujen lopuksi ihan sama, että paljonko täällä tallatessa tienaa, kunhan nyt toimeen tulee. Mitään et tuonpuoleiseen mukaan saa. Miksi siis tässä pienessä hetkessä, jonka täällä vietämme tässä ikuisuuden aikajanalla, tulisi raataa niska limassa saavuttaakseen jotain salaman nopeasti katoavaista? Sehän on aivan jäätävän typerää, kun tarkemmin ajattelee. Kumma, että on niin monia, jotka eivät asiaa koskaan hoksaa.
Oletin löytäväni täältä jonkun työttömiä miehiä mollaavan kirjoituksen, joten yllätyin ap:n tekstistä. Minusta kun 1700e/kk bruttona ei ole pienituloinen. Palkka on pienehkö kyllä, mutta verrattuna johonkin 520 e työmarkkinatukeen nuo tulothan on vielä hyvät, jos on toinenkin osapuoli tienaamassa.
Oma mies tienaa jotakuinkin tuon 1700-1800e/kk ja kyllähän se raha menee, jos sitä huolettomasti käyttää, mutta itse kun aiemmin sain tuon verran palkkaa pitkän työttömän jakson päätteeksi, olin siitä ikionnellinen. Kyllä sillä elää ihan hyvin, kun kulut vastaa tuloja ja säästöönkin jää. Mieskään ei marise, mutta ei kyllä omasta asunnosta voi hänen kulutustyylillä kuin haaveilla. Auto löytyy sentään, vaikka ei uusinta uutta olekaan ja tuntuu tuovan enemmän kuluja kuin hyötyä.
Oma palkkaluokkani on nykyään sama kuin sinulla eli 2500e/kk, mutta ei siitäkään nettona jää kuin muutama satanen enemmän käteen kuin miehellä. En pidä miestä siten pienituloisena, enkä itseäni suurituloisena. Molemmilla olisi mahdollista säästää itselleen sopivasti, jos/kun vaan karsii turhia kuluja pois.