Pienituloinen mies

Heips. Niin sanottu ongelmani on tapailemani mukava mies, joka on auttamattoman pienituloinen. Pähkinänkuoressa; hänen tuntipalkkansa on jotain 10,70€ ja kuukausitulot bruttona reilut 1700€. Kuten jo edellä todettua, mies on muutoin todella mukava, mutta mutta... Olen alkanut vakavasti miettimään asiaa pidemmän tähtäimen kantilta. Ei noilla tuloilla vaan kerta kaikkiaan voida elää juuri muuta, kuin kädestä suuhun elämää. Jos tienaisi vaikka 2500€/kk (kuten minä) , niin se olisi jo ihan eri juttu, mutta tuo reilut 1700€ on kyllä niin vähän, että vaikealta tuntuu noilla tuloilla rakentaa elämää ja yhteistä arkea.
En muutoin ole omaisuuden perään, mutta parisuhteessa, kun jonkun kanssa yhdessä eletään minulla on kaksi vaatimusta, joista en tingi. Ne ovat oma asunto, eli vuokralla ei asuta, sekä auto, joka ei olisi mikään ihan vanha rotisko. Tämä lähinnä siksi, jotta siinä olisi ylipäätään toimintavarmuutta.
Mies on lähes kolmekymppinen, eikä ole korkeakoulutettu, joten hänen kohdallaan tuskin suuria palkkakehityksiä tulee tapahtumaan. Heidän firmassaan palkka maksetaan tessin mukaan ota tai jätä periaatteella ja koska työelämässä on tällä haavaa työnantajien markkinat, niin kyllähän tilanne vaikea on.
Sydän sanoo toisaalta miehen suhteen kyllä, mutta järki taasen ei, kun jättää tunnepuolen pohdinnan ulkopuolelle. Mikähän tässä olisi se oikea ratkaisu?