Miten vietät äitienpäivää?
Miten, missä ja kenen kanssa vietät äitienpäivää? Jos olet itse äiti, monesko äitienpäivä itse äitinä on tulossa?
Kommentit (145)
Tulen aamulla kotiin yövuorosta, nukun pitkälle iltapäivään. Syön toivottavasti miehen valmistamaa ruokaa, käyn äidillä kahvilla jos jaksan. Illalla taas yöksi töihin.
Koko päiväksi mennään lintsille siskon perheen kanssa. Meidän naperoilla sattuu olemaan hyvä tuuri kun on samanikäiset serkkupojat.
Aloitamme viikonloppuna remontin, elikkä ei siinä paljon juhlimaan ennätä. Pizzaa joko tilataan kotiin tai joku kipaiseen hesessä. Lapsilta varmaan tulossa askarteluja, mut muuta en toivo.
Laskelmien mukaan päivä kannattaa viettää miehen kanssa sängyssä - josko vaikka vietän omaa äippäpäivää ensivuonna. :D
Ei ole lapsia, menen mummun luo jonne tulee myös äitini, enoni, pikkuveljeni ja isoveli perheineen. Tää on ollut meidän perinne jo ainakin 20 vuotta, nykyään kun mummu on jo vähän huonokuntoisempi niin äiti laittaa tarjoilut ja kattaa pöydän, minä yleensä sitten korjaan pöydän kahvittelun jälkeen ja veli tuo voileipäkakun. Tätä perinnettä jatketaan niin kauan kun mummu haluaa ja jaksaa, varmaan loppuikänsä kun ei meillä se kahvittelu ole mitään pönötystä vaan meillä on aina hauskaa ja luontevaa olla yhdessä :)
Menemme perheen kanssa mun äidilleni, joka on taas pääsiäisestä alkaen anellut meitä ajamaan yli 200km, kun hän niin ja niin paljon taas varannut ja laittaa kaikki maholliset herkut. Leipomisen se on aloittanu jo alkuviikosta ja kun me kaikki lapset ja lapsenlapset ollaan paikalla niin se on taas niin loppu ja aloittaa valittaa miten paljon tästä kaikesta oli työtä ja miten meille ei mikään kelpaa. Siinä se sitten marttyyrinä hölkkää pöydän ja keittiön väliä ja me lapset isän kanssa naureskellaan.
Ei tekis tippaakaan mieli mennä, mut luvattu taas mikä luvattu. Harmittaa kun aina vaan joutuu toisten mieliksi kaiken tekemään ja sit ottaa aivoon. Toi matkakin taas ajetaan eikä minkäänlaista kiitosta siitäkään.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 12:20"]
Menemme perheen kanssa mun äidilleni, joka on taas pääsiäisestä alkaen anellut meitä ajamaan yli 200km, kun hän niin ja niin paljon taas varannut ja laittaa kaikki maholliset herkut. Leipomisen se on aloittanu jo alkuviikosta ja kun me kaikki lapset ja lapsenlapset ollaan paikalla niin se on taas niin loppu ja aloittaa valittaa miten paljon tästä kaikesta oli työtä ja miten meille ei mikään kelpaa. Siinä se sitten marttyyrinä hölkkää pöydän ja keittiön väliä ja me lapset isän kanssa naureskellaan.
Ei tekis tippaakaan mieli mennä, mut luvattu taas mikä luvattu. Harmittaa kun aina vaan joutuu toisten mieliksi kaiken tekemään ja sit ottaa aivoon. Toi matkakin taas ajetaan eikä minkäänlaista kiitosta siitäkään.
[/quote]
Tuon kuvailusi perusteella tulee tunne, että olette lopulta äitisi kanssa aika samanlaisia ihmisiä, marttyyriuteen taipuvaisia.
En ole äiti, mutta tein äidilleni ja isoäidilleni itsetehdyt kortit, vaikka olenkin jo 22v. En mene käymään, koska on pitkä matka ja muutenkin ensi viikolla olen menossa kotiin.
Minusta tulee äiti vasta puolentoista viikon päästä, mutta anoppi haluaa viedä mut puutarhalle mistä saan valita kukan itselleni :') tämä on todella liikuttavaa, koska hän on vasta viimeaikoina tajunnut että olen ihan oikeasti fiksu nuori nainen enkä uusavuton teinityttö.
Sitten varmaan grillataan yhdessä ja vietetään aikaa. Omalle äidille varmaan soitan. Ollaan viileissä väleissä.
Ei ole vielä omia lapsia. Ajattelin mennä syömään vanhemmillani ja leipoa jotain hyvää äidin kunniaksi; ehkä juustokakkua tai mamman marjapiirakkaa. Voi olla että ostan ruusunkin. Isä yleensä hankkinut aina sen varsinaisen lahjan, yleensä jonkun kirjan.
Rakkaan lapseni kanssa tietysti <3. Mieheni on yleensä kokkaillut herkkuaamupalaa ja päivällistä, usein ollaan käyty korkeasaaressa, lintsillä tms. hauskaa. En tiedä, miten vietän tänä vuonna, koska se on minulle aina yllätys! Rakkain lahja on vapaa-aika läheisten kanssa ja lapsen piirtämä kortti.
Oma äitini asuu kaukana, joten sinne emme nyt ajele. Oma äiti saa postissa lahjan ja onnittelupuhelun.
Käyn syömässä vanhemmilla kun ilmatteeks saan. En ajatellu viedä mitään. Vanhemmat on yleensä tyytyväisiä kun viitsin vaan mennä paikalle. Onnea tietysti äitille sanon.
Mies ohjeisti aamulla pysymään sängyssä, niin laittavat aamupalan. Lounaaksi on varattu buffet.
12. äitienpäivä, kotona varmaankin. Kuopus tahtoisi katsomaan eläimiä eli voishan sitä jos on kaunis keli lähteä johonkin vaikka kotieläintilalle.
En vietä äitienpäivää. Käymme tapaamassa anoppia, kuten joka sunnuntai. Valitettavasti se, että mieheni ex-vaimo hylkäsi lapsensa ja aiheutti tälle ikuisen trauman, estää "normaalin" äitienpäivän vieton. Yritämme olla niin kuin äitienpäivää ei olisikaan, jotta lapsen huomio ei kiinnittyisi asiaan.
23. äitien päivä. Jo kotoa pois muuttaneet kaksi vanhinta saattavat soitella onnittelut tai sitten eivät. Nuorin saattaa jopa väsätä kortin ja mies tuo tod.näk. aamukahvit sänkyyn. Käymme myös päivemmällä kolmistaan syömässä ulkona.
Vietän yksin. Tuleva äitienpäivä on ensimmäinen kerta äitinä, jonka olen yksin ilman lapsia. Mieheni löysi uuden naisen viime keväänä ja jätti minut. Sairastuin sen jälkeen vakavaan masennukseen ja jouduin luopumaan työstäni hoitoalalla. Miehelläni ja minulla on yhteishuoltajuus, mutta lapset asuvat nyt yhteisestä sopimuksista isällään niin kauan kunnes oloni on parempi. Lapset viettävät äitienpäivänkin isällään, koska minulla ei ole nyt voimia ottaa heitä luokseni. Vanhempi lapsista on 7-vuotias.