Miten vietät äitienpäivää?

Todennäköisesti saan aamupalan sänkyyn ja lapset tuovat miehen kanssa lahjan, sitten nautitaan yhdessäolosta. Voi tosin myös käydä niin että vietänkin äitienpäivän sairaalassa sillä kolmas lapsi syntyy pian. Tämä on kuudes äitienpäivä jota itse vietän.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 12:32"]

Tulen baarista kotiin aamuyöllö, jos en eksy jonneki muualle jatkoille ja herään iltapäivällä, menen kotiin jos en jo oo siellä ja kömmin keittiöön syömään. Saatan osallistua kakun syöntiin muitten kanssa jo huvittaa. Asun vielä kotona.

[/quote]

Olen siis 20.v ja en ole äiti

14. äitienpäivä, esikoinen on tuon ikäinen. 

Appivanhemmat, jotka asuvat toisella paikkakunnalla, tulevat meille viikonlopuksi. Lapset ovat varmaan tehneet kortteja, vaihdetaan myös lahjoja. Annan anopille kesälukemista. Ap tekstaillaan äitienpäiväonnitteluja lähipiirin äideille. 

Ollaan meillä. Mies ja lapset hoitavat ruuat, appi (vähän huonona) lepäilee, anoppi ja minä istutaan soffassa, juodaan kuohuviiniä ja puhutaan mukavia ennenkuin mennään valmiiseen pöytään. :D

Lapset on isällään ja äitipuolellaan, mikä on raskaana. Harmittaa vietävästi kun joudun olemaan päivän kaksistaan poikaystävän kanssa. Exä ja ennenkaikkea tuo uusi vaimo yrittää käännyttää lapsia minua vastaan, eivätkä antaneet lasten olla viikonloppuna mulla, koska oli heidän viikkonsa. Lapset tulevat mulle vasta maanantaina.

Siis, et ole edes vielä synnyttänyt ja jo juhlit tätä päivää, itselleni ei tullut mieleenkään juhlistaa asiaa ennen kuin synnytys olisi turvallisesti ohi ja lapsi elävänä maailmassa. Nuo ukkos lahjat on niin kuin joululahjoja, taidatte olla aika kypsymättömiä.

1. äitienpäivä ( ja kyllä, olin raskaana viime vuonna tähän aikaan) tulossa, ja olisi kyllä tosi kiva, jos vaikka todella, siis todella, aamu-uninen mieheni heräisi tänä yhtenä sunnuntaina syöttämään ja leikittämään vauvaa, ja minä saisin nukkua kymmeneen aamulla. :-)

Mutta henkisesti tämä on iso juttu, oma äitini kuoli, kun olin pieni. En traumatisoitunut, tein kortin joka vuosi koulussa mummolle, ja viime vuosina on päivää vietetty usein miehen perheen kanssa, vaikka asuvat yli tunnin ajomatkan päässä. Silti vähän pelkäsin oman äitiyden tuovan pintaan äidin kuolemaan liittyvää ahdistusta, joka oli suurta varsinkin teini-iässä. Mutta näin ei ole ollutkaan. Ainoastaan se, ettei äitini nähnyt kaimaansa, surettaa.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:57"]

Ensimmäinen äitienpäivä tulossa, esikoisen laskettuaika syyskuussa. Mies on luvannut ostaa minulle uuden läppärin ja lahjakortin vaatekauppaan. Käymme myös ravintolassa syömässä - pöytä varattu - ja aamupala tulee tietysti sänkyyn. Odotan jo innolla!

Vietät siis äitienpäivääsi etukäteen? ;)

[/quote]

[/quote]

? NO, periaatteessahan olen jo äiti, niin vähän aikaa laskettuun aikaan on. Enkä ole enää kypsymätön nuoriäiti, vaan koulutettu 34-vuotias nainen.

Teemme talkoilla koko perheen voimin uuden kukkapenkin ja istutamme pari pensasta. Sitten grillataan ja pidetään kaikilla hyvämieli! :)

Ostan vaimolle lähileipomosta hänen lemppari suklaakakun ja sen seuraksi kuohuviiniä. Lahjaksi vaimo toivoi kimpun liljoja, ei muuta, ja sen ostan. Ranskalaisen aamupalan tarjoilen sänkyyn ja päivälliseksi laitan kalaa ja uusia perunoita katkarapukastikkeella.

Tänä yhtenä päivänä vuodessa vaimon ei tarvitse tehdä muuta kun olla olemassa minulle ja kolmelle upealle lapsellemme.

Jo viides äitienpäivä ja mies ei taaskaan jumantsuikka muistanut mitenkää. Lapset lauloivat ja antoivat aamulla päikkärissä tehdyt kortit,muuten ei mitään. Mies lähti äsken viemään lasten kanssa äidlleen kukkia ja syömään kakkua ja minä jäin laittaan makaronilaatikkoa. Mies on sitä mieltä et kuuluu muistaa vaan äitiä ja vaan lasten kuuluu muistaa mua. :(

Menen siskoni ja veljeni kanssa käymään äitini luona. Myös äidinäiti saapuu oletettavasti paikalle. Tarjolla pitoja revittyllä possulla.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 11:58"]

Minä olen jo tässä vaiheessa valmiiksi ahdistunut  tulevasta äitienpäivästä.

Ongelma on mies, joka ei ymmärrä, että haluan vain tavallisen päivän yhdessä perheen kanssa, enkä ylimääräisiä hankintoja ja hääräilyä. Mies on ilmeisesti ostanut taas jotain hintavaa ja turhaa lahjaksi, ja suunnitellut ruokalistan alkupaloista jälkiruokaan ja kakkukahveihin. Eilen illalla se etsi netistä sopivaa jälkiruokaviiniä puolenyönaikaan ja kakkupohjan aikoo tehdä tänä iltana.

Ensimmäisinä äitienpäivinäni mies teki korkeintaan kakun ja osti pienen lahjan, mikä oli kiva juttu, mutta nyt tämä on jo minusta mennyt järjettömäksi. Mies on tottunut lapsuudenkodissaan juhlimaan kaikkia juhlia suuresti , ja siitä kai tämä johtuu.

Yhdenkään tuttavani mies ei tee äitienpäivää näin paljon, harvalla mies edes leipoo kakun. Minun pitäisi kai olla tästä imarreltu eikä valittaa, mutta viettäisin mielummin vain aikaa yhdessä. Kuinka saisin miestä jatkossa vähentämään näitä valmisteluja? Ilmeisesti hän itse nauttii tuosta kaikesta.

[/quote]

Jumantsuikka!! mä saan olla tyytyväinen jos mies vie raxiin syömään. vaihdetaan hei miehiä mun puolesta!!

saan olla tyytyväinen jos mies muistaa ja vie jonnekin syömään. kakkua on turha oottaa ellen ite leivo tai osta. penskat on tehny kortit ja mies ostaa tietenki jonkun sexikään alusvaatteen. :D

Minulla tulossa kolmas äitienpäivä ja lapset ovat 2.v 7kk ja 2kk. Anoppi ja äiti painostavat molemmat käymään kahveilla  ja syömässä luonaan ja miehen mummillekin pitäisi kuulema käydä vauvaa näyttämässä palvelutalossa. Vauva sairasti just ekan korvatulehduksen ja 2v on edelleen nuhainen. Itse olen ihan poikki enkä jaksais muuta kun levätä kotona ja käydä vaan vähän lasten ja miehen kanssa kävelyllä ja kakutella korkeintaan. Jos joudumme käymään nuo kaikki paikat niin siinä menee koko päivä aamusta iltaan pikaisesti kyläillessä ja autolla suhatessa. Lapsetkin on varmaan itkuisia jo iltapäivästä. En vain jaksais, mutta loukkaantuvat kovasti jos ei mennä. MItä teen?

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:24"]

Minulla tulossa kolmas äitienpäivä ja lapset ovat 2.v 7kk ja 2kk. Anoppi ja äiti painostavat molemmat käymään kahveilla  ja syömässä luonaan ja miehen mummillekin pitäisi kuulema käydä vauvaa näyttämässä palvelutalossa. Vauva sairasti just ekan korvatulehduksen ja 2v on edelleen nuhainen. Itse olen ihan poikki enkä jaksais muuta kun levätä kotona ja käydä vaan vähän lasten ja miehen kanssa kävelyllä ja kakutella korkeintaan. Jos joudumme käymään nuo kaikki paikat niin siinä menee koko päivä aamusta iltaan pikaisesti kyläillessä ja autolla suhatessa. Lapsetkin on varmaan itkuisia jo iltapäivästä. En vain jaksais, mutta loukkaantuvat kovasti jos ei mennä. MItä teen?

[/quote]

Perheesi ei tarvitse olla isovanhempien pompoteltavina. Sanot vaan reilusti mummeille tilanteen, ja jos ymmärrystä ei heru, siinähän loukkaantuvat.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 21:32"]

Mietin nykyisin aika usein; kannattikohan lapsia tehdä ja uhrata parhaimmat vuotensa heidän kasvatukseensa. Toki pikkulapsivuodet oliva ihania, mutta murrosikäisten kanssa oli pääasiassa kamalaa. Nyt aikuiset lapset tulevat käymään korkeintaan jos tarvitsevat rahaa.

[/quote]

OT, mutta mä olen tehnyt lapsia lähinnä sen pikkulapsivaiheen takia. En siis tarkoita, että lakkaisin rakastamasta lapsiani tai huolehtimasta heistä kun he tulevat murrosikään. Mutta siis olen tiedostanut, että minulle se pikkulapsivaihe on yksi elämäni kohokohdista ja sen takia kannattaa lapsia tehdä, vaikka myöhemmin olisi kuinka kamalaa (no, myönnän kyllä, että salaa toivon, että lapset joskus 25+ ikäisinä "palaavat luokseni").

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:24"]

Minulla tulossa kolmas äitienpäivä ja lapset ovat 2.v 7kk ja 2kk. Anoppi ja äiti painostavat molemmat käymään kahveilla  ja syömässä luonaan ja miehen mummillekin pitäisi kuulema käydä vauvaa näyttämässä palvelutalossa. Vauva sairasti just ekan korvatulehduksen ja 2v on edelleen nuhainen. Itse olen ihan poikki enkä jaksais muuta kun levätä kotona ja käydä vaan vähän lasten ja miehen kanssa kävelyllä ja kakutella korkeintaan. Jos joudumme käymään nuo kaikki paikat niin siinä menee koko päivä aamusta iltaan pikaisesti kyläillessä ja autolla suhatessa. Lapsetkin on varmaan itkuisia jo iltapäivästä. En vain jaksais, mutta loukkaantuvat kovasti jos ei mennä. MItä teen?

[/quote]

Älä mene  mihinkään! Oikein tuli paha mieli sun puolesta, mullakin on 6-viikkoinen vauva. Sulla on täysi oikeus viettää äitienpäivää rauhassa omassa kotona, käytä sitä oikeutta, ihan jo lastesi takia! Esikoisesi (ja vauvasi) tarvitsee tuossa tilanteessa äitinsä huomiota enemmän kuin sinun äitisi ja anoppisi. Ja palvelutalossa käytte sitten kun olette kaikki terveitä ja levänneitä, se on mummollekin mukavampi. Nyt jämäkkyyttä, jooko!

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:24"]

Minulla tulossa kolmas äitienpäivä ja lapset ovat 2.v 7kk ja 2kk. Anoppi ja äiti painostavat molemmat käymään kahveilla  ja syömässä luonaan ja miehen mummillekin pitäisi kuulema käydä vauvaa näyttämässä palvelutalossa. Vauva sairasti just ekan korvatulehduksen ja 2v on edelleen nuhainen. Itse olen ihan poikki enkä jaksais muuta kun levätä kotona ja käydä vaan vähän lasten ja miehen kanssa kävelyllä ja kakutella korkeintaan. Jos joudumme käymään nuo kaikki paikat niin siinä menee koko päivä aamusta iltaan pikaisesti kyläillessä ja autolla suhatessa. Lapsetkin on varmaan itkuisia jo iltapäivästä. En vain jaksais, mutta loukkaantuvat kovasti jos ei mennä. MItä teen?

[/quote]

Ettekö voisi jakaa noita käyntejä eri päiviin? Vaikka launtaina toinen mummila ja sunnuntaina toinen? Palvelutalossa voisitte käydä vaikka seuraavalla viikolla? Tällä tavalla kukaan ei loukkaantuisi ja pääsisitte itsekin helpommalla.

Minä olen jo tässä vaiheessa valmiiksi ahdistunut  tulevasta äitienpäivästä.

Ongelma on mies, joka ei ymmärrä, että haluan vain tavallisen päivän yhdessä perheen kanssa, enkä ylimääräisiä hankintoja ja hääräilyä. Mies on ilmeisesti ostanut taas jotain hintavaa ja turhaa lahjaksi, ja suunnitellut ruokalistan alkupaloista jälkiruokaan ja kakkukahveihin. Eilen illalla se etsi netistä sopivaa jälkiruokaviiniä puolenyönaikaan ja kakkupohjan aikoo tehdä tänä iltana.

Ensimmäisinä äitienpäivinäni mies teki korkeintaan kakun ja osti pienen lahjan, mikä oli kiva juttu, mutta nyt tämä on jo minusta mennyt järjettömäksi. Mies on tottunut lapsuudenkodissaan juhlimaan kaikkia juhlia suuresti , ja siitä kai tämä johtuu.

Yhdenkään tuttavani mies ei tee äitienpäivää näin paljon, harvalla mies edes leipoo kakun. Minun pitäisi kai olla tästä imarreltu eikä valittaa, mutta viettäisin mielummin vain aikaa yhdessä. Kuinka saisin miestä jatkossa vähentämään näitä valmisteluja? Ilmeisesti hän itse nauttii tuosta kaikesta.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 10:24"]

Minulla tulossa kolmas äitienpäivä ja lapset ovat 2.v 7kk ja 2kk. Anoppi ja äiti painostavat molemmat käymään kahveilla  ja syömässä luonaan ja miehen mummillekin pitäisi kuulema käydä vauvaa näyttämässä palvelutalossa. Vauva sairasti just ekan korvatulehduksen ja 2v on edelleen nuhainen. Itse olen ihan poikki enkä jaksais muuta kun levätä kotona ja käydä vaan vähän lasten ja miehen kanssa kävelyllä ja kakutella korkeintaan. Jos joudumme käymään nuo kaikki paikat niin siinä menee koko päivä aamusta iltaan pikaisesti kyläillessä ja autolla suhatessa. Lapsetkin on varmaan itkuisia jo iltapäivästä. En vain jaksais, mutta loukkaantuvat kovasti jos ei mennä. MItä teen?

[/quote]

Ettekö voisi jakaa noita käyntejä eri päiviin? Vaikka launtaina toinen mummila ja sunnuntaina toinen? Palvelutalossa voisitte käydä vaikka seuraavalla viikolla? Tällä tavalla kukaan ei loukkaantuisi ja pääsisitte itsekin helpommalla.

[/quote]

Teidän ei tarvitse mennä minnekään, jos et halua. Mikäli jaksat ottaa vastaan, mummit voivat tulla teille ja tuoda tullessaan vaikkapa kakun. Tämäkin siis sillä edellytyksellä, että itse jaksat!