Ero yli kymmenen vuoden jälkeen
Mies pudotti kunnon pommin sunnuntaina sanomalla että ei rakasta mua enää ja haluaa erota. Ollaan oltu yli kymmenen vuotta yhdessä, ja vaikka on ollut ylä- ja alamäkiä, niin ihan puskista tuo tuli.
Mies oli viikonlopun kavereiden kanssa ja kotiintullessaan oli heti pahalla päällä ja yritti tehdä riitaa ihan mitättömistä asioista. Vielä viikko sitten suunniteltiin mitä tehdään ensi kesänä ja ensi talvena (lähinnä matkustusjuttuja, jos pandemia hellittää), ja sit yksi viikonloppu kavereiden kanssa ja haluaa erota. Epäilen ettei mitään kavereita ole edes nähnyt, vaan ollut jonkun muijan kans tai tavannut jonkun muijan. Ei soittanut tai viestittänyt koko viikonloppuna, enkä minäkään, koska en halua antaa sellasta kuvaa että vahtisin toisen menoja.
Me muutettiin ihan vähän aikaa sitten omakotitaloon (mies osti, onneks mun rahoja ei ole tässä kiinni) ja nyt mun pitäisi sitten muuttaa yksin johonkin yksiöön. En tule tässä kaupungissa saamaan lainaa yksin niin paljon että edes kaksion voisin ostaa, ja vuokrat on niin älyttömiä, että yksiö on ainoa vaihtoehto. Yli nelkytvuotiaana. En ole sitten opiskeluaikojen joutunut asumaan yhdessä huoneessa, ja hemmetin kiva kun just asetuttu asumaan näihin pariinsataan neliöön.
Vuoroin itken ja vuoroin haudon kostoa, mutta mikäs tässä auttaa.
Kommentit (384)
Vierailija kirjoitti:
Jopas on keskustelu elänyt omaa elämäänsä, kun vajaan tunnin on pois netistä.
Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.
Mutta miksi raha on nyt tämän ketjun pääosassa? Miksi en saa myötätuntoa ja tukea sydämeni särkymiseen.
Ap.
Olen pahoillani puolestasi ap. Jauhan itse rahasta tällä hetkellä tilanteessasi turhia kommentteja, koska mielestäni se tuntuu tuossa kokonaistilanteessa lopulta jopa pahemmalta.
Ehkä koronalomautuksen, toisen taloon säästöjen tuhlaamisen, eron ja ja tämän keskustelun oli tarkoitus herättää sinut huolehtimaan itsestäsi jatkossa.
Moni sanoo että ei erotessa vaatinut tasinkoa tms koska sydämen asiat ovat tärkeämpiä.
Itse haluaisin kuitenkin muistuttaa jopa keskellä sydänsuruja vaikka myöhemmin mietittäväksi nyt kun olet täällä että jos olet maksanut miehen kuluja esimerkiksi 500 e kuukaudessa 10 vuoden ajan niin 60 000 euroa on suuri oppiraha ja se sinut sinne vuokrayksiöön nyt vie, ei särkynyt sydän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on keskustelu elänyt omaa elämäänsä, kun vajaan tunnin on pois netistä.
Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.
Mutta miksi raha on nyt tämän ketjun pääosassa? Miksi en saa myötätuntoa ja tukea sydämeni särkymiseen.
Ap.
Olen pahoillani puolestasi ap. Jauhan itse rahasta tällä hetkellä tilanteessasi turhia kommentteja, koska mielestäni se tuntuu tuossa kokonaistilanteessa lopulta jopa pahemmalta.
Ehkä koronalomautuksen, toisen taloon säästöjen tuhlaamisen, eron ja ja tämän keskustelun oli tarkoitus herättää sinut huolehtimaan itsestäsi jatkossa.
Moni sanoo että ei erotessa vaatinut tasinkoa tms koska sydämen asiat ovat tärkeämpiä.
Itse haluaisin kuitenkin muistuttaa jopa keskellä sydänsuruja vaikka myöhemmin mietittäväksi nyt kun olet täällä että jos olet maksanut miehen kuluja esimerkiksi 500 e kuukaudessa 10 vuoden ajan niin 60 000 euroa on suuri oppiraha ja se sinut sinne vuokrayksiöön nyt vie, ei särkynyt sydän.
En kyllä ymmärrä miksi ap olisi maksanut noin paljon miehen kuluja vuokralla asuessa ja samalla itse tuhlaten kaikenlaiseen? Ei tuossa ole mitään järkeä. Taloon he ovat muuttaneet ihan lähiaikoina.
. Yhteen mennään rakkaudesta ja silloin voi olla yhdentekevää kuka omistaa ja mitä.
Rakkaus on sokea
Rakkaus on kuuro
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Ei soineet ei. Sovimme että minä maksan sähkön, veden ym juoksevat kulut ja hän lyhentää lainaa. Näin tekee moni muukin pariskunta.
Ap.
Voi ei... ei kai kukaan enää nykypäivänä toimi näin typerästi? Oletteko naimisissa, onko avioehto? Miten tasaatte nyt omaisuutenne, kun olet mahdollistanut miehen lainan maksua? Onko mies valmis tulemaan vastaan ilman käräjöintiä?
Jos ei sähkölämmitystä, vesi + sähkö noin 200 /kk. Missä asuu halvemmalla ? 3 kilon palkasta mahdollisuus säästää /sijoittaa. Ellei mene matkusteluun, shoppailuun, ripsien pidennykseen jne.
Jos diili sisältää lämmityksen, vakuutusten, sisustuksen, ruokien yms maksun 100 %, talon omistaja käyttää hyväkseen.
Ei ole kyse siitä että kuinka halvalla pääsee, vaan kyse on siitä että se joka maksattaa kaikki juoksevat kulut toisella jotta voi itse käyttää kaikki rahansa lyhennyksiin. Jos näin haluaa toimia, niin silloin omistaja maksaa täysin lyhennykset, puoliksi kaikki juoksevat kulut ja puolet koroista.
Muuten tuo omistaja käyttää puolisoaan hyväkseen, ja se ei ole ok. Hän ei ole mikään ihmeen vuokranantaja vaan puoliso.
Kaunista tekstiä muutaman kommentin perusteella. Tällä hetkellä olen kyllä hieman vähissä varoissa,, koska minut on lomautettu koronan aiheuttamien talousvaikeuksien vuoksi ja säästöt hupenivat liiton rahoja odotellessa. Eihän se sinulle kuulu, mutta töissä ollessani ansaitsin yli 3k/kk. Vielä ei ole tietoa koska työt jatkuvat. Jos mies tästä syystä on lakannut rakastamasta, niin sille en mahda mitään.
Ap.[/quote]
___
Voi Ap, Mulla on netto 1700 ja aina olen laittanut säästöön. Ja sinulla ei rahaa takuuvuokraan.
Pidä huolta että et koskaan enää joudu tuollaiseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet työksesi, jos sinulla ei nelikymppisenä ole mitään säästössä etkä pysty yksiötä isompaa asuntoa vuokramaan?
Ymmärtänet nyt itsekin, että diili, jossa sinä maksat talon juoksevat kulut (sähkö ja vesi) ja mies lyhentää lainaa (= kartuttaa omaisuuttaan) on todella huono sinulle. Älä ikinä tuollaiseen enää lähde.
Työni ei tähän kuulu, mutta jos en maksaisi mitään asumiskuluja, niin hyeenat olisivat kimpussani että olen loinen joka käyttää miestä hyväkseen. Asuu ilmaiseksi eikä maksa lainaa tai mitään kuluja. Enkä näe siinä mitään pahaa, jos kustannan sen pari sataa mitä sähkö ja vesi vie (ainakaan ekan kuukauden laskut eivät tuon isompia olleet). Jos tilanne olisi toisinpäin, niin olisi mielestäni reilua että minä lyhennän lainaa ja puoliso maksaa kokonaan tai puoliksi lämmityksen, veden, netin tms.
Ap.
==
Mihin sä saat ne rahas tuhlattua, jos 3k palkata käytät asumiseen vaan 200?
Voimia ap! Se on hirveä tunne kun matto vedetään jalkojen alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs on ymmärretty väärin aiemmat kommenttini. En törsää mihinkään ”luksusmerkkeihin”, eli jos kuvittelette että laukkuni ovat vain jotain Louis Vuittonia tai vastaavaa, niin metsään meni. Enkä osta laukkuja, parfyymeja tms joka kuukausi. Mutta silloin kun ostan, niin ostan sen minkä haluan, en sitä minkä saa edullisimmin. Edelleen ihmettelen miksi tämä nyt meni pelkästään rahasta ja sen käyttämisestä puhumiseen.
Ap.
Se meni siihen, koska aloituksessa nimenomaan mainitset sen itse ( en voi enää asua omakotitalossa, vaan joudun yksiöön). Ja luultavasti myös miehesi on halunnut eron syystä, että sun rahankäyttösi on erilaista kuin hänellä. Ja ihmetyttää sun tyhmyys siitä, että mikään ei koskaan voisi muuttua elämässä. Ero ei ole koskaan mikään shokki, olet vain kieltäytynyt näkemästä teidän todellista tilannettanne.
Kyllä, harmittaa vietävästi jos yksiö tai pieni kaksio on ainoa mahdollisuus. Eikö sinua harmittaisi, jos joutuisit pakon sanelemista syistä pienempään asuntoon kuin nykyinen keittiösi? Mutta menetän myös rakkaimpani, ihmisen jonka kanssa olen elänyt ilot ja surut vuosikausia. Sattuu ajatella että hän haluaa minut pois elämästään, etenkin kun yhdessä ja iloisina tätä kotia yhteiseksi on laitettu, olkoonkin että miehen nimi on papereissa.
Ap.
Nyt se tuntuu vähäpätöiseltä että miehen nimi oli papereissa mutta hän tiesi KOKO SUHTEENNE AJAN että hän haluaa nimensä yksin papereihin. Eikä tehnyt ilmeisesti elettäkään siihen suuntaan että taitavana talousihmisenä olisi pitänyt huolen että sinäkin säästät. Koska hän hyötyi siitä joka euron edestä.
Ja jos uusi nainen on kuvioissa niin sillä hän on naisenkin saattanut kalastella verkkoonsa tai kalastelee pian. Kukapa ei haluaisi miestä joka antaa ymmärtää että on niin vauras että on viettänyt sekä hienoa elämää lomamatkoilla ja vieläpä ilman apua koonnut vakaan taloudellisen aseman omakotitaloineen itselleen.
En ihmettelisi vaikka parin vuoden sisään talossa kuuluisi jo pienten töppösten tepsutusta.
Jos s
Vierailija kirjoitti:
Kun pääset erosta yli niin panosta kauneuteen ja hanki uusi parempi puoliso. Niin mäkin tein ja nyt elämä hymyilee taas.
====
Kun pääset erosta yli niin panosta TALOUTEEN ja hanki parempi elämä. Uusi puoliso löytyy sitten jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet työksesi, jos sinulla ei nelikymppisenä ole mitään säästössä etkä pysty yksiötä isompaa asuntoa vuokramaan?
Ymmärtänet nyt itsekin, että diili, jossa sinä maksat talon juoksevat kulut (sähkö ja vesi) ja mies lyhentää lainaa (= kartuttaa omaisuuttaan) on todella huono sinulle. Älä ikinä tuollaiseen enää lähde.
Paitsi jos pystyy todistamaan nämä kulut niin tasinkoa sitten.......ja käräjille???
Pitäisiköhän oppivelvollisuuteen lisätä arkielämän lainsäätö/taloustieto/omistus-ym, että tällaiselta vältytään.
Muakin kyllä ihmetyttää ettei nelikymppisellä, keskituloisella lapsettomalla ihmisellä ole edes muutamaa satasta säästössä, että saisi takuuvuokran maksettua.
Ja kyllä mua suoraan sanottuna ihmetyttää tuo asunnon omistuskin. Jos yhdessä ollaan niin miksi mies ostanut asunnon 100 % omiin nimiinsä.
Jälkikäteen tietty hyvä viisastella, mutta kyllä tällaisia tilanteita varten olisi hyvä olla jotenkin varautunut. Onko ap:n miestä sitten ärsyttänyt toisen tuhlaileva rahankäyttö ja se on ollut sitten viimeinen niitti.
Ja anteeksi kun itsekin näistä talousasioista jauhan, mutta ne olleet teillä niin erikoiset, että siksi ne on herättäneet niin paljon keskustelua.
Ap, mies ja nyxä samassa talossa. Jatkoa odotellessa.
Voi voi. Miksi näitä tapauksia ilmenee kokoajan, joissa mies on osannut pelata talousasiat edullisiksi itselleen? Oliko mies jo kerran eronnut ja nyt osasi miettiä talousasiat? Ikinä ei pidä luottaa siihen, että rakkaus on ikuista. Ostakaa aina asunnot puoliksi tai sijoittakaa johonkin muuhun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea kun heräsi ajatus että täydellinen aika siirtyä muihin kuvioihin kun kumppani on ensin auttanut rahoittamaan omakotitalon hankinnassa, ollut mukana sitä etsimässä, ollut muuttoapuna ja sisustanut kivaksi. Äkkiäkös sinne uuden misukan hommaa. Oli se sitten suunniteltua tai ei.
Nihkeää sanoa tuota edes ääneen. Mutta ehkä joku muu herää ajoissa siihen että hyvä miettiä että minkä eteen näkee vaivaa. Jos nimittäin on mahdollisuus että jonain kauniina päivänä joku asianosainen ilmoittaa että täällä ei ole sinulle enää mitään ja se pitää juridisesti paikkaansa.
Ei mitään sellaisia kuvioita että rahoita sinua nyt kymmenen vuotta ja sitten sinä teet minulle jotain kivaa.
Ikävämpi juttu tosiaan aloittajalle. Olisi kannattanut edes mennä naimisiin. Mies olisi myös voinut kuolla ja aloittaja olisi samanlaisessa pinteessä nyt. Oppirahat on nyt maksettu ja jatkossa kannattaa pitää huolta siitä, että turvaa oman tulevaisuutensa myös taloudellisesti olipa sitten sinkku, parisuhteessa tai naimisissa.
Oma mieheni kuoli ja kiitän luojaani siitä, että olin kerännyt itselleni säästöjä pahan päivän varalle. Onneksi olimme myös naimisissa, siitäkin oli iso apu taloudellisessa mielessä.
Tämä. Tällä palstalla on hirveän eritasoisia keskusteluja. Yleensä ne, joissa nainen haluaa naimisiin ja mies odotuttaa, tai ei halua on täynnä kommentteja, joissa ihmetellään "miksi pitää mennä naimisiin" jne. syytetään naista epäkypsäksi ja itsekkääksi. Silti lain edessä on ihan eri asia ollaanko avopuolisoita, vai aviopuolisoita. On oman edun turvaamista olla naimisissa. Se helpottaa kaikkea juridista.
Mielestäni se kertoo myös sen, että mies on tosimielellä liikkeellä ja haluaa rakentaa yhteisen elämän yhdessä. Avoliitossa voi olla aina toinen jalka ovesta jo ulkona. Nytkin mies vaan ilmoitti ap:lle, että pakkaa kimpsut ja kampsut ja lähtee. Niin helppoa. Ehkä jo aikaisemmin petasi suhteen näin, jotta ap:sta on helppoa päästä eroon, jos siltä alkaa tuntua. Se että mies ei halunnut naimisiin, ei edes kihloihin, yhteisestä omaisuudesta mitään ei ilmeisesti ole laitettu molempien nimiin, tai ap:n nimiin kertoo valitettavasti aika paljon.
Tämäpä tämä. Olen aiemmin ollut näitä ”en koskaan halua naimisiin, rakkaus on tärkeämpää ja kannattelee itse itseään ilman instituutioita” -ihmisiä. Mutta yllättävää kyllä, palstalaisten kokemuksien myötä olen ymmärtänyt että nuo instituutiot eivät liity rakkauteen vaan talouteen, turvaan ja vakauteen. Rakastaa voi mutta voi myös lähteä. Jos kuitenkin suunnitellaan yhteistä elämää myös taloudellisessa mielessä saati lapsia niin rakkaus ei tuo kattoa pään päälle eikä leipää suuhun eron tai kuoleman hetkellä.
"Avopuolisolla, joka on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta, on oikeus hyvitykseen, jos omaisuuden jakaminen pelkän omistussuhteen perusteella olisi kohtuutonta. Kyseisenä panoksena voidaan pitää muun muassa työtä yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi, varojen käyttöä yhteiseen talouteen tai varojen sijoitusta toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen.
Avopuolisot voivat vapaasti sopia hyvityksestä. Jos he eivät pääse yhteisymmärrykseen, voi hyvitystä haluava tehdä hyvitysvaatimuksen omaisuuden erottelua varten määrätylle pesänjakajalle. Jos pesänjakajaa ei ole määrätty, voi asiasta nostaa kanteen käräjäoikeudessa. Oikeus vaatia hyvitystä raukeaa, jos vaatimusta siitä ei ole esitetty omaisuuden erottelussa, eikä sitä koskevaa kannetta ole nostettu kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta. Jos omaisuuden erottelua ei ole ollenkaan toimitettu, oikeus hyvitykseen raukeaa, jos kannetta ei ole nostettu tai pesänjakajan määräämistä ei ole haettu kolmen vuoden kuluessa avoliiton päättymisestä.
Avopuoliso, joka on panostanut yhteiseen talouteen enemmän kuin toinen puoliso, voi joissakin tapauksissa saada hyvitystä, jos toinen puoliso on saanut perusteetonta etua.
Avoliittolain säännökset koskevat vain avoliittoja, jotka ovat kestäneet yli viisi vuotta, sekä avoliittoja, joissa puolisoilla on tai on ollut yhteisessä huollossa oleva yhteinen lapsi."
Ap ei tule jäämään tyhjän päälle. Jos hän on herkut ostanut (epäilemättä mies on ne myös omalta osaltaan ollut syömässä) ja maksanut enemmän juoksevia kuluja, matkoja ym. ym. ja mies vain kartuttanut omaa omaisuuttaan, on ap:lla todellakin oikeus saada hyvitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi ääliömäistä ajatella, että lapset olisivat parisuhteen ainut liima! Hommaa nyt se vuokrayksiö, siellä voit rauhassa arvioida tilannetta ja tulevaisuutta. Pandemia ei kestä loputtomiin, sitten pääset takaisin duuniin ja voit alkaa säästää omaa kämppää varten. Tosi kurja kohta erolle, taloudellisesti ja muutenkin tapa, jolla mies asian ilmoitti, on syvältä. Ehkä kannattaisi tässä kohtaa vaatia vähän selitystä, mikä lausunnon takana on, jos vain pystyt olemaan tolkuissasi, että keskustelussa on mitään järkeä. Itse en pystyisi varmaan jäämään saman katon alle, vaan yrittäisin häipyä mahdollisimman äkkiä. Toivottavasti sulla on ystäviä, joiden kanssa voit asiaa puida. Palstalla keskustelu saa äkkiä kummallisia käänteitä, kun ihmiset alkavat purkaa omaa pahaa mieltään.
Kiitos ihanasta kommentista. Tämä on niin kipeä asia ja tuli niin yllättäen, että en halua vielä puhua ystäville tai kenellekään tutulle asiasta. Halusin vain jonnekin purkaa pahaa mieltä, mutta tässä joutuukin vain koko ajan olemaan puolustuskannalla, ja pitäisi tuntemattomille ihmisille kertoa työpaikat ja palkat ja selittää minne rahat on menneet.... Tällä hetkellä minulla ei ole voimia etsiä sitä koirankoppia, mihin joudun muuttamaan, mutta ehkä muutaman päivän päästä pystyn itkemättä selailemaan asuntoilmoituksia ja lähettämään hakemuksia. Mies tuossa aamusella näki että silmäni olivat turvoksissa itkemisestä ja etten ollut nukkunut juuri ollenkaan, ja sanoi että ei ole mitään kiirettä asunnon etsimisen tai muun suhteen. Pieni lohtu tuokin.
Ap.
Tämä on jännä juttu, mutta edes netti ei toimi niin että sinne voi vain mennä oksentamaan oman pahan olon muiden niskaan. Ja vieläpä niin että ne muut ihan aidot oikeat ihmiset siellä linjan toisessa päässä vaan symppaa ja tukee ja ottaa vastaan.
Ihmisiä me vaan ollaan ja reagoidaan kukin tavallamme vähän niinkuin se sukulaisten ja ystävien kirjo. Toiset yrittää nostaa jaloilleen liian aikaisin, toiset on vihaisia kun tulit huijatuksi, toiset on äärimmäisen käytännöllisiä, toiset höpöttää omista eroistaan jne.
Terapeutit on niitä maksullisia ihmisiä jotka kuuntelee juttusi ja joilla on ammattitaitoa ja intressi auttaa sinua, rahaa vastaan.
Ei netti tarkoita sitä että siellä voi lapata paskaa toisten niskaan. Jos sinua ei kiinnosta ap:n tilanne, älä lue. Ei hän varmasti kaipaa pelkästään symppaavia viestejä, mutta täällä on paljon viestejä jossa ihan suoraan haukutaan ap:ta ja v*ttuillaan. Se ei ole ok edes netissä. Kuinka vaikea tämä on aikuisten ihmisten ymmärtää? Jos tänne kirjoittaa, on ihan ok odottaa asiallisia vastauksia ja kritiikkiäkin, mutta rakentavasti.
Ap kyllä suoraan kirjoitti että halusi vain jonnekin purkaa pahaa mieltä. Ja on useampaan kertaan sanonut että kannustavatkin viestit on vääriä koska niissä puhutaan vaan rahasta. Samalla kun hän pääosin on harmitellut että joutuu muuttamaan yksiöön. Koska rahan käytön kanssa on ongelmia.
Mutta se siitä.
Kyllä mä ymmärrän, että elintason lasku harmittaa. Onhan se ihan inhimillistä. Se tulee siihen kaiken muun paskan päälle, kun tulee ero yllättäen ja elämä menee uusiksi.
Meillä ei ikinä niin vaikeita aikoja ole ollut, että eroa olisi tarvinnut pelätä. Mutta onhan se silti jossain tuolla taustalla mielessä, että jos tässä huonosti käy ja tulee ero tai mies kuolee, niin elintaso tippuu ja rajusti. Toki saisin erossa tai miehen kuollessa puolet yhteisestä omaisuudesta, mutta eihän sillä puolikkaalla asuisi näin leveästi. Ja se on ihan ok, tämän tiedon valossa pystyn elämään. Pitää vain tajuta, että kaikki loppuu aikanaan ja sitten eronneena tai leskenä hankin pienemmän asunnon.
Ap avaatko vielä vähän sitä, miten yhteisten menojenne (asuminen = huonekalut, sisustus, remontit, juoksevat kulut, syöminen, matkat ja nyt tämän uuden talon remontit) on 10 vuoden aikana jaettu? Jos näyttää siltä, että mies on kerännyt omaisuutta/säästänyt taloon tms. sinun kustannuksellasi, eli olet maksanut yhteisistä kustannuksista enemmän kuin hän, tai olet maksanut uuden talon remontteja, huonekaluja, sisustusta, niin sinulla on oikeus saada häneltä rahaa ennen kuin muutat pois. Älä missään tapauksessa muuta mihinkään, ennen kuin olette saaneet nämä raha-asiat hoidettua pois alta, eli sinulle kuuluvat rahat tilillesi ennen kuin edes kuvittelet etsiväsi uutta asuntoa. Kaiva esiin tiliotteesi yhteisten vuosien ajalta ja varaa aika oikeusapuun. Sinne ei ole pakko mennä jos ukko suostuu maksamaan mitä sinulle kuuluu, mutta on se aika hyvä olla, sillä voi vihjailla jos ei asiat ala sujua.
Se miten kuvailit miehesi säästäväisyyttä ja omaa suurpiirteisyyttäsi voi viitata siihen, että sinä olet käyttänyt enemmän rahaa yhteiseen elämäänne, huvit/matkat mukaanlukien. Jos näin on, niin koveta itsesi siksi aikaa, että saat sen mitä sinulle oikeudenmukaisuuden nimisissä kuuluu. Älä päästä häntä vähällä. Voi olla että hän kuvittelee voivansa pitää kaiken yhdessä hankkimanne omaisuuden, mutta älä anna periksi. Avopuolisolla on oikeuksia myös yhteiselämän purkautuessa.
Olen itse lähtenyt vain vaatteiden kanssa ja maksellut eksän velkoja (takaajana) vuosia, vain siksi, että en kestänyt kohdata tilannetta ja vaatia minulle kuuluvia asioita. Jos rakkaus loppuu, niin se loppuu, siitä ja mahdollisesta pettämisestä ylipääseminen voi kestää pitkään, mutta arvosta itseäsi niin paljon, että et suostu hyväksikäytettäväksi. Pidä puolesi ja lähde sitten pystypäin uuteen elämään. Ansaitset varmasti parempaa ja tulet sitä myös saamaan. Ukkosi tulee vielä ruikuttamaan perääsi, kun tajuaa minkä erehdyksen on tehnyt.