Pidättekö siitä, että myyjä tulee kaupassa kyselemään miten voi auttaa?
Luuleeko osa myyjistä, etteivät asiakkaat osaa pyytää apua tarvittaessa? Ärsyttävimmissä tapauksissa samalla kauppareissulla saattaa tulla jopa kolmekin myyjää kyselemään. Välttelen näissä liikkeissä käymistä, koska niihin et vain voi mennä rennosti katselemaan.
Eilen päätin käydä pitkästä aikaa paikallisessa liikkeessä katselemassa joululahjaideoita. Hyvä että sisään ehdin, kun jo sain jonkun pojankloppimyyjän perääni haahuilemaan ja esittelemään tuotteita. Hän ilmeisesti kuvitteli, että tietää paremmin, mitä voisin isälleni hankkia lahjaksi. Minulle tuli vaivautunut olo ja lähdin pois. Naapuriliike on kiva, siellä myyjät puuhastelevat, järjestevät hyllyjä ym eivätkä tule iholle kiinni. Apua kyllä saa heti kun pyytää.
Kommentit (131)
Minua ei haittaa yhtään, jos kysyvät vain kerran ja poistuvat kun sanon etten tarvitse apua. Jos taas satunkin tarvitsemaan apua niin on kivempi kun myyjä tulee itse tarjoamaan apua eikä tarvitse lähteä pyörimään ympäri kauppaa ja etsimään myyjää jolla on aikaa auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mua suorastaan vtuttaa mennä nykyisin apteekkiin. Valkotakkilegioona hyökkää jo kynnyksellä kimppuun kysymyksineen.
Mnä ja varmasti kaikki muutkin asiakkaat taatusti osaavat pyytää apua tarvittaessa.
Laittakaa palautetta ylemmälle taholle josta nuo hyökkäysmääräykset farmaseuteille tulee!
Milloin liikkkeiden johto (joka käskee myyjiä ahdistelemaan asiakkaita) tajuaa että kaikki heräteostos jäävät tekemättä kun ei saa rauhassa katsella.
Tuote käteen ja äkkiä kassalle - sitä ne siis haluavat?
Myyjää ei ikinä löydä silloin, kun sellaista tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
No, joku kerta kun menin autokauppaan, olisi ollut kiva, jos joku olisi jotain kysynyt.
Kuljeskelin ympäri hallia, istuin autoissa, myyjät tiskiensä takaa katselivat, pari niistä jutteli keskenään. Puolisen tuntia olin ja sitten löysin menemään seuraavaan liikkeeseen kadun toiselle puolelle, josta sitten sain hyvän vaihtotarjouksen ja sillä autolla ajelen.
Itseänikin myös veetuttaa, jos itseäni ei huomioida vaikka tarvitsisin apua. Vaatekaupoissa ja viinakaupassa, kun itse en ole saanut tarvittaessa apua. Itse olen kuullut, että monet saavat viinakaupassa apua, mutta itse en ole saanut.
Vierailija kirjoitti:
se on ihan kuule sen myyjän työtä ja usein työnantajan ohjeistus.
helvetistäkö ne myyjät toistensa kysymyksistä tietää?
aloittajalle ja muille metsäläisille ratkaisu on verkkokauppa, ei tarvitse mennä naama norsunperseellä mulkoilemaan myyjiä kauppoihin
Juuri näin. Tuo tervehtiminen + avun tarjoaminen kuuluu heidän työohjeisiinsa. He eivät voi päällepäin nähdä, kuka asiakas haluaa tulla huomatuksi ja palvelluksi, joten heidän tulee toimia jokaisen asiakkaan kohdalla samalla tavalla. Jos tämä niin kovasti rassaa moukkia asiakkaita, niin verkkokauppa tosiaan on ainoa oikea valinta. En ihmettele että mielenterveysongelmat vain lisääntyvät, kun jokaisesta ystävällisestäkin ihmiskontaktista podetaan ahdistusta. Nämä ihmiset eivät halua edes kokeilla sitä, miltä tuntuisi suhtautua positiivisemmin sellaisiin harmittomiin asioihin, joihin ovat asennoituneet aina kielteisesti. Itselleni ainakin tulee jopa huonoina päivinä heti parempi mieli, kun kohtaa jonkun ystävällisen ihmisen kodin ulkopuolella, olipa se sitten kaupan työntekijä tai tuntematon ohikulkija.
En pidä!
Tuntuu siltä, että hoputettaisiin ja jopa halutaan äkkiä eroon.
Kaikista tilannetajuttominta on mennä tarjoamaan apua, vaikka asiakas marssii suoraan määrätietoisesti tietylle hyllylle. Siitä pitäisi arvata, että asiakas tietää jo, mitä on etsimässä.
Tuo on rasittavaa, en minä ole mikään ravintoterapeutti. Suosittelen kyllä yleensä silti margariinia voin asemesta.
Ostaisin enemmän jos minua ei ahdisteltaisi. Mitäs liikkeiden pitäjät tähän sanovat!
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa että "en tarvitse apua"?
Eniten ihmetyttää kuinka kauheaa se on suomalaiselle avata suunsa ja kertoa ettei tarvi apua.
Ei minua ainakaan häiritse, pidän sitä vain positiivisena asiana. Jos tarvin apua niin paljon mukavampi että myyjä tulee minun luo kuin että metsästän myyjää ympäri liikettä pitkän ajan. Jos en tarvi apua, avaan suuni ja ssanon sen.
No tämäpä juuri. Vähän sama kuin menisi lääkäriin, eikä lääkäri kysyisi mikä on vaivana. Tai kampaajalle, eikä kampaaja kysyisi että mitäs tehdään. Tai ravintolaan, tai... Se nyt vain kuuluu meidän työhön että asiakkaalta kysytään tarvitsetko apua, koska olemme siellä ASIAKKAITA VARTEN. Ja tämä ohje tulee tietenkin ihan työnantajalta. Tunnemme myymälän ja tuotteet kuin omat taskumme, meitä koulutetaan jatkuvasti tuotetietouteen, meillä on antaa vinkkejä ja ohjeita jne jne. En ymmärrä kuinka joidenkin on ylivoimaista sanoa ystävällisesti "kiitos, katselen vain/ katselen itse". En kyllä itsekään pidä asiakkaana siitä, että jäädään tuon jälkeen kannoille kävelemään, ja itse en tee sitä koskaan omille asiakkailleni. Mutta kyllä jää todella tyly vaikutelma sellaisista myymälöistä joissa apua ei tulla tarjoamaan, koska se kuuluu asiakaspalvelun perusasioihin
Vastaan myyjille usein ”Jos tiedät mitä haluan, niin voit auttaa”. Kyllä hiljenevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
se on ihan kuule sen myyjän työtä ja usein työnantajan ohjeistus.
helvetistäkö ne myyjät toistensa kysymyksistä tietää?
aloittajalle ja muille metsäläisille ratkaisu on verkkokauppa, ei tarvitse mennä naama norsunperseellä mulkoilemaan myyjiä kauppoihin
Juuri näin. Tuo tervehtiminen + avun tarjoaminen kuuluu heidän työohjeisiinsa. He eivät voi päällepäin nähdä, kuka asiakas haluaa tulla huomatuksi ja palvelluksi, joten heidän tulee toimia jokaisen asiakkaan kohdalla samalla tavalla. Jos tämä niin kovasti rassaa moukkia asiakkaita, niin verkkokauppa tosiaan on ainoa oikea valinta. En ihmettele että mielenterveysongelmat vain lisääntyvät, kun jokaisesta ystävällisestäkin ihmiskontaktista podetaan ahdistusta. Nämä ihmiset eivät halua edes kokeilla sitä, miltä tuntuisi suhtautua positiivisemmin sellaisiin harmittomiin asioihin, joihin ovat asennoituneet aina kielteisesti. Itselleni ainakin tulee jopa huonoina päivinä heti parempi mieli, kun kohtaa jonkun ystävällisen ihmisen kodin ulkopuolella, olipa se sitten kaupan työntekijä tai tuntematon ohikulkija.
Siis keitä asiakkaita haukut moukiksi, niitäkö jotka eivät pidä tunkeilevista asiakaspalvelijoista, vai puhutko epäkohteliaista asiakkaista?
Vastaan kysymykseen ”Voinko auttaa” sanalla ET.
Tilanne 1:
- Hei, voinko auttaa.
- Ette.
- 😤
Tilanne 2:
- Hei, etsitkö jotain tiettyä?
- En etsi ja tietääkseni en ole myöskään tehnyt sinunkauppoja.
- 😤
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että jos myyjät ei tulisikaan tarjoamaan apua niin minkälainen haloo siitä syntyisi.
Näyttää siltä, että tehdään ihan miten vain niin se on väärin.
Paras on jotain näiden kahden ääripään väliltä:
- tunkeudutaan jokaisen asiakkaan lähelle tarjoamaan apua, vaikka asiakas sisälle astuaessaan luikkii heti ovensuulta asiakaspalvelijoita "pakoon" ja selvästi näyttää pärjäävän ilman apua
- ei tarjota apua kellekään, edes niille jotka näyttävät epävarmoilta ja haahuilevat pitkään ympärille katsoen.
Hei ap 99% todennäköisyydellä se myyjä ei päätä siitä. Sillä on esimies tai jopa liikkeen omistaja joka hönkää niskaan. Yritä pitää tämä mielessä. Anna myyjälle vähän saumoja. Se tekee pskaduunia. Sano vain että ei kiitos ja jatka päivääsi.
En nyt tiedä mistä liikkeestä puhut mutta ihan että palsta ymmärrätte arkitodellisuuden esim markettimyyjille. Heitä käydään salaa testaamassa ja pitää niin sanotusti 'toteutua' tietyt asiat, eli pitää kysyä sitä boonuskorttia ja muita asioita. Niiden on pakko tehdä niin. Sillä palkalla mitä he saavat niin en todellakaan jää päivän päätteeksi sitä harmittelemaan että vitsi kun sen markettikassankin piti työntyä henkilökohtaiseen tilaani omg. Minä olen kiitollinen siitä että on marketti johon voin mennä ja on ihmisiä jotka on siellä töissä sen sijaan että roikkuvat tuilla. Ihan vain niin kuin perspektiiviä asioihin. Voi harjoittaa jos on halua.
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä, että jos myyjät ei tulisikaan tarjoamaan apua niin minkälainen haloo siitä syntyisi.
Näyttää siltä, että tehdään ihan miten vain niin se on väärin.
Myyntikoulutuksissa voitaisiin opettaa vähän myös asiakkaan elekielen lukemista jos sitä ei muuten osaa. Juuri tuo apteekkiesimerkki, missä syöksyy ovelta kohti Buranaa ja ennen kuin saa paketin hyllystä siinä jo joku vieressä kyselee.
Mun suosikkikauppa on antikvariaatti, missä tiskin takana istuva samettihousuinen mies nyökkää tervehdykseksi ja jatkaa lukemistaan. Jos kysyn neuvoa, hän vastaa, jos en saan haahuilla rauhassa. Asiantuntemusta ei ole pakko tuputtaa asiakkaalle jos hän ei näytä sitä kaipaavan.
En pahemmin. Riippuu vähän kaupasta. Vaatekaupoissa yleensä vain katselen enkä yleensä tarvitse apua. Jos taas olen etsimässä jotain tiettyä laturia tmv. niin on helppo pyytää heti myyjältä apua, mutta esim. Gigantissa apua ei saa millään. :D
Monet tuotteet apteekissa on tosi kalliita, esim pikkupullo silmätippoja 15 euroa noin ja ne on pakattu pikkupakkauksiin. Luulen että farmaseutit paitsi esittelevät sopivia tuotteita, myös vahtivat, ettei tuotteet katoa pitkäkyntisten taskuihin.
No, joku kerta kun menin autokauppaan, olisi ollut kiva, jos joku olisi jotain kysynyt.
Kuljeskelin ympäri hallia, istuin autoissa, myyjät tiskiensä takaa katselivat, pari niistä jutteli keskenään. Puolisen tuntia olin ja sitten löysin menemään seuraavaan liikkeeseen kadun toiselle puolelle, josta sitten sain hyvän vaihtotarjouksen ja sillä autolla ajelen.