Lue keskustelun säännöt.
Pidättekö siitä, että myyjä tulee kaupassa kyselemään miten voi auttaa?
joululahjaostoksilla.
15.12.2020 |
Luuleeko osa myyjistä, etteivät asiakkaat osaa pyytää apua tarvittaessa? Ärsyttävimmissä tapauksissa samalla kauppareissulla saattaa tulla jopa kolmekin myyjää kyselemään. Välttelen näissä liikkeissä käymistä, koska niihin et vain voi mennä rennosti katselemaan.
Eilen päätin käydä pitkästä aikaa paikallisessa liikkeessä katselemassa joululahjaideoita. Hyvä että sisään ehdin, kun jo sain jonkun pojankloppimyyjän perääni haahuilemaan ja esittelemään tuotteita. Hän ilmeisesti kuvitteli, että tietää paremmin, mitä voisin isälleni hankkia lahjaksi. Minulle tuli vaivautunut olo ja lähdin pois. Naapuriliike on kiva, siellä myyjät puuhastelevat, järjestevät hyllyjä ym eivätkä tule iholle kiinni. Apua kyllä saa heti kun pyytää.
Kommentit (131)
No kaikki asiakkaat eivät todellakaan osaa sitä apua pyytää.
Olin joitakin vuosia sitten töissä pienessä liikkeessä, jossa myytiin erikoismakeisia, valikoimassa ei esim. ollut Fazeria tai Marabouta, vaan erikoisempia ja kalliimpia merkkejä. Aina kun liikkeeseen tuli asiakasa, tervehdin ja kysyin etsiikö hän jotakin tiettyä. 90% asiakkaista etsi ja osasin heti auttaa heitä, ohjata oikealle hyllylle, esitellä vaihtoehtoja ym. Asiakkaat olivatkin hyvin tyytyväisiä tähän palveluun ja kyselivät paljon mielipiteitä ja suosituksia, osa taas vaikutti olevan hieman kiusaantuneita, jolloin jäin heidät itse katselemaan vaihtoehtoja ja kehotin kysymään, jos tulee jotakin mielen päälle ja palasin tiskin taakse. Osa asiakkaista taas sanoi heti ovella, että ei tarvitse. Heille sanoin että kysyy vain, jos tarvitsee ja annoin heidän olla rauhassa.
Yksi asiakas jäi mieleen, sellainen, joka ei saanut suutaan auki. Tervehdin häntä normaalisti ja kysyin tarvitseeko apua. Hän näytti jo ovella pelästyneeltä, aivan kuin peura ajovaloissa. Pudisti päätään ja lampsi kädet taskuissa ja huppu syvällä päässä peremmälle liikkeeseen, kun kehotin kysymään jos tarvitsee apua. Hän haahuili omituisesti kaupassa ja sivusilmällä katselin touhujaan, kun käyttäytyi aika omituisesti. Hypisteli eri tuotteita ja tutki niitä hetken aikaa, kunnes laittoi takaisin hyllyyn. Eräiden suklaiden kohdalla viipyi hyvän aikaa ja vilkuili välillä minua. Kysyin sitten, että tarvitseeko hän apua, mutta heitti nopeasti tuotteet takaisin hyllyyn ja mutisi jotain epäselvää (mielestäni sanoi jotakin että "sanoin jo etten tarvitse") ja liki juoksi ulos liikkeestä. Tämä ei edes ole se omituisin osuus, vaan se, että noin puolen tunnin päästä firman Facebook-sivuille tuli huono arvostelu tältä asiakkaalta (tunnistin profiilikuvastaan), että liikkeessämme ei auteta asiakkaita tuotteiden valinnassa eikä myyjä tiedä tuotteista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pyörittelen vaatekaupassa ale-rekkiä ja myyjä tulee kysymään tarvinko apua, niin haloo. Miten hän voisi puolestani löytää rekistä kivan ale-tuotteen, luulisi, että minulla itselläni on siihen paras tieto.
En ymmärrä, miten joissakin liikkeissä myyjillä riittää kovasti puuhaa; hinnoittelevat, availevat laatikoita, järjestelevät hyllyjä, kun taas toisissa liikkeissä myyjät seisovat tumput suorina kassan takana ja kääntyilevät kuin robotit sen mukaan, mihin kaupan ainoa asiakas kävelee. Arvatakin saattaa, että "puuhaliikeissä" iloisesti tervehditään ja jatketaan hommia, mutta näissä "tässä nyt seison kuin tatti"-liikkeissä tulee olo, että on pakko ostaa jotain.
Olen useastikin jättänyt ostokset, kalliitkin tekemättä, tuollaisen yli-innokkaan toljottavan myyjän takia. Tarkemmin ajatellen joka kerta, ja mennyt hakemaan tarvitsemani kilpailijan liikkeestä tai muualta, jossa saa tutustua tuotteeseen ja valikoimaan ilman vahtausta ja myyjän suoltamia latteksia tuotteen erinomaisuudesta. Myyjän vahtauksesta tulee vain tunne, että epäileekö varkaaksi kun toljottaa vieressä. Tai että ostaisin lisää, enemmän. Hajuvesikaupassa tuli myymälän kaikki kolme myyjää tyrkyttämään eri tuoksuvaihtoehtoja ja se jos jokin oli niin liikaa, että jätin ostamatta senkin tuotteen mitä olin alunperin mennyt hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
No kaikki asiakkaat eivät todellakaan osaa sitä apua pyytää.
Olin joitakin vuosia sitten töissä pienessä liikkeessä, jossa myytiin erikoismakeisia, valikoimassa ei esim. ollut Fazeria tai Marabouta, vaan erikoisempia ja kalliimpia merkkejä. Aina kun liikkeeseen tuli asiakasa, tervehdin ja kysyin etsiikö hän jotakin tiettyä. 90% asiakkaista etsi ja osasin heti auttaa heitä, ohjata oikealle hyllylle, esitellä vaihtoehtoja ym. Asiakkaat olivatkin hyvin tyytyväisiä tähän palveluun ja kyselivät paljon mielipiteitä ja suosituksia, osa taas vaikutti olevan hieman kiusaantuneita, jolloin jäin heidät itse katselemaan vaihtoehtoja ja kehotin kysymään, jos tulee jotakin mielen päälle ja palasin tiskin taakse. Osa asiakkaista taas sanoi heti ovella, että ei tarvitse. Heille sanoin että kysyy vain, jos tarvitsee ja annoin heidän olla rauhassa.
Yksi asiakas jäi mieleen, sellainen, joka ei saanut suutaan auki. Tervehdin häntä normaalisti ja kysyin tarvitseeko apua. Hän näytti jo ovella pelästyneeltä, aivan kuin peura ajovaloissa. Pudisti päätään ja lampsi kädet taskuissa ja huppu syvällä päässä peremmälle liikkeeseen, kun kehotin kysymään jos tarvitsee apua. Hän haahuili omituisesti kaupassa ja sivusilmällä katselin touhujaan, kun käyttäytyi aika omituisesti. Hypisteli eri tuotteita ja tutki niitä hetken aikaa, kunnes laittoi takaisin hyllyyn. Eräiden suklaiden kohdalla viipyi hyvän aikaa ja vilkuili välillä minua. Kysyin sitten, että tarvitseeko hän apua, mutta heitti nopeasti tuotteet takaisin hyllyyn ja mutisi jotain epäselvää (mielestäni sanoi jotakin että "sanoin jo etten tarvitse") ja liki juoksi ulos liikkeestä. Tämä ei edes ole se omituisin osuus, vaan se, että noin puolen tunnin päästä firman Facebook-sivuille tuli huono arvostelu tältä asiakkaalta (tunnistin profiilikuvastaan), että liikkeessämme ei auteta asiakkaita tuotteiden valinnassa eikä myyjä tiedä tuotteista mitään.
Pitäisikö tarjota sitä apua jollan muulla tavalla kuin puntaroivasti vilkuilemalla asiakkaan "omituista haahuilua?"
Vierailija kirjoitti:
Apteekin työntekijänä voin sanoa, että todella iso osa asiakkaista tarvitsee apua, siksi sitä kysytään kaikilta. Usein asiakas on valitsemassa jotain ihan hänen tilanteeseensa sopimatonta lääkettä, jos apua ei ole saatavilla. Henkilökunnalla on myös vastuu varmistaa, että asiakkaat osaavat käyttää lääkkeitä oikein. Miten nämä asiakaspalvelija-kammoiset on selvinneet silloin kun lääkkeet myytiin tiskin takaa ja oli pakko uskaltaa sanoa mitä tarvitsee?
Monesti kysyn apua ihan vain siksi, että käy sääliksi se yli-innokas myyjä/farmaseutti. Kyse ei ole uskalluksesta sanoa, vaan siitä että ihmiset ihan oikeasti osaavat ajatella itsekin, ja hankkia puuttuvan tiedon vaikka käsikauppavalmisteiden pakettien kyljestä. On aika ylimielistä ajatella, ettei asiakas osaa tehdä ostopäätöstä ilman että henkilökunta varjostaa.
Sitä paitsi, ne kerrat kun olen pyytänyt muodon vuoksi apua, apteekkihenkilö on sanonut ettei tiedä, tai lukenut kysymäni asian paketin kyljestä. Sen osaan tehdä itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elektroniikkaliikkeistä ei nyt ainakaan kannata kysyä apua... Myyjät saa provikkansa siitä, että ne myy asiakkaalle kalliimpaa ja parempaa kuin mitä asiakas etsii/tarvitsee tai myy juuri sitä tuotetta mahdollisimman paljon, mistä on sillä viikolla myyntikilpailu.
Miksi ihmeessä farmaseutit olettavat, että valtaosa ei muka tiedä, mitä ostaa ja ostaa väärää lääkettä vaivaansa? Herttileijaa, mitä holhoamista! Kyllä suurin osa osaa ihan varmasti ostaa ne ibumaxinsa, paratabsinsa, renniensä ja multivitansa ilman apua. Tai hakea hydrokortisonia atopiaan tai syylävoidetta syylään. Tai peräpukamavoidetta peräpukamaan. Eikä varmasti kysy farmaseutilta voiko pukamaan sitä pukamavoidetta laittaa, saati sitä rupea esittelemään. Siksihän ne ovat juuri käsikauppalääkkeitä, joita suurimmassa osassa maailmaa myydään ruokakaupassa! Lääkkeissä on käyttöohjeet ja netti on olemassa. Useimmiten ostetaan vielä.sitä samaa, mitä ennenkin.
Reseptilääkkeet on sitten erikseen ja niiden suhteen farmaseutti voikinohjeistaa erityisistä asioista, esim. Otetaanko lääke ruuan kanssa vai ei.
Mutta siis: olkaa sivussa paikalla tarvittaessa tai laittakaa vaikka joku konsultointitiski tai pieni summeri, josta voi itse pyytää neuvoa tarvittaessa. On ikävä tehdä lääke-, rasva- ym. ostoksia tai katsella apteekkikosmetiikkaa niin, että joku ryykää heti niskaan vainoamaan, saati että useampi eri ihminen käy kyselemässä samaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan helvetin ärsyttävää ja teennäistä soopaa mielestäni. Pitää vielä vaivata omia äänihuulia ja hymylihaksiakin vastatessa. Olisin enemmän kotonani yhteiskunnassa, jossa myyjä rehellisesti murahtelisi v*ttuuntuneena tiskin takaa, kun saapuisin liikkeeseen ja lukisi siellä vaikka päivän lehteä ja puhdistaisi hammasvälejä, ellen itse häneltä mitään pyytäisi.
En voi sietää sitä että myyjä hyökkää päälleni heti kun tulen ovesta sisään. Jos tarvitsen heti apua osaan kyllä sitä pyytää. Toisaalta kun itse olin joskus vain ruokakaupassa töissä niin "mysteryshopper" närkästyi aina ellei joku ollut heti kimpussa kun hänen korkeutensa astui ovesta sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ärsyttävää kun myyjät ei anna olla rauhassa. Pyydän kyllä apua jos tarvitsen.
Välillä myyjät ohjeistetaan niin, pakko kysyä ettei joudu pomon puhutteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua suorastaan vtuttaa mennä nykyisin apteekkiin. Valkotakkilegioona hyökkää jo kynnyksellä kimppuun kysymyksineen.
Mnä ja varmasti kaikki muutkin asiakkaat taatusti osaavat pyytää apua tarvittaessa.
Tästä tuli mulla mieleen kun jouduin käymään apteekissa ostamassa suolentyhjennystä varten litkuja. Farmaseutti teki kyllä oloni todella epämukavaksi kun kailotti pitkin apteekkia pyytämääni jauhetta ja vielä kovaan ääneen ihmetteli että ymmärränkö nyt mitä olen ostamassa? No vautsi todellakin. Tämä nuori poika teki turhan ison numeron siitä että olin menossa tutkimuksiin (olen niissä ennenkin käynyt) ja samalla hain sairauteen liittyvät lääkkeet. Ei helvetti sanon minä, jotain rotia voisi näilläkin olla. En tahdo farmaseutin kanssa puhua sairaudestani, puhun lääkärin tai hoitajan kanssa. Kysyn jos on kysyttävää, en ole imbesilli. Eikä ollut ainut kerta kun tämäntapaista on sattunut, että on ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kaikki asiakkaat eivät todellakaan osaa sitä apua pyytää.
Olin joitakin vuosia sitten töissä pienessä liikkeessä, jossa myytiin erikoismakeisia, valikoimassa ei esim. ollut Fazeria tai Marabouta, vaan erikoisempia ja kalliimpia merkkejä. Aina kun liikkeeseen tuli asiakasa, tervehdin ja kysyin etsiikö hän jotakin tiettyä. 90% asiakkaista etsi ja osasin heti auttaa heitä, ohjata oikealle hyllylle, esitellä vaihtoehtoja ym. Asiakkaat olivatkin hyvin tyytyväisiä tähän palveluun ja kyselivät paljon mielipiteitä ja suosituksia, osa taas vaikutti olevan hieman kiusaantuneita, jolloin jäin heidät itse katselemaan vaihtoehtoja ja kehotin kysymään, jos tulee jotakin mielen päälle ja palasin tiskin taakse. Osa asiakkaista taas sanoi heti ovella, että ei tarvitse. Heille sanoin että kysyy vain, jos tarvitsee ja annoin heidän olla rauhassa.
Yksi asiakas jäi mieleen, sellainen, joka ei saanut suutaan auki. Tervehdin häntä normaalisti ja kysyin tarvitseeko apua. Hän näytti jo ovella pelästyneeltä, aivan kuin peura ajovaloissa. Pudisti päätään ja lampsi kädet taskuissa ja huppu syvällä päässä peremmälle liikkeeseen, kun kehotin kysymään jos tarvitsee apua. Hän haahuili omituisesti kaupassa ja sivusilmällä katselin touhujaan, kun käyttäytyi aika omituisesti. Hypisteli eri tuotteita ja tutki niitä hetken aikaa, kunnes laittoi takaisin hyllyyn. Eräiden suklaiden kohdalla viipyi hyvän aikaa ja vilkuili välillä minua. Kysyin sitten, että tarvitseeko hän apua, mutta heitti nopeasti tuotteet takaisin hyllyyn ja mutisi jotain epäselvää (mielestäni sanoi jotakin että "sanoin jo etten tarvitse") ja liki juoksi ulos liikkeestä. Tämä ei edes ole se omituisin osuus, vaan se, että noin puolen tunnin päästä firman Facebook-sivuille tuli huono arvostelu tältä asiakkaalta (tunnistin profiilikuvastaan), että liikkeessämme ei auteta asiakkaita tuotteiden valinnassa eikä myyjä tiedä tuotteista mitään.
Pitäisikö tarjota sitä apua jollan muulla tavalla kuin puntaroivasti vilkuilemalla asiakkaan "omituista haahuilua?"
En tietenkään antanut asiakkaan huomata, siksi tarkkailinkin sivusilmällä, vaikka hän olikin selkäpäin minuun. Ja minua oli ohjeistettu tarkkailemaan tällä tavalla käyttäytyviä asiakkaita, koska usein he olivat omistajan mukaan varastaneet tavaraa. Kun tarjoan apua, teen sen hymyillen ja iloisesti kysyn, etsiikö jotakin tiettyä, voinko olla avuksi jne.
Toisinaan apu on ihan tervetullutta jos kyseessä on jokin todella isokokoinen kauppa kuten. esim. lahden kärkkäinen. Useimmiten en kuitenkaan tarvitse apua, joten vastaan aika monesti että "en kiitos tarvitse apua". Ei häiritse jos joku myyjä kerran kysyy että tarvitsenko apua. Mutta silloin häiritsee jos ruvetaan väkisin tuputtelemaan apua tai jotain tuotteita useita kertoja lyhyen ajan sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kaikki asiakkaat eivät todellakaan osaa sitä apua pyytää.
Olin joitakin vuosia sitten töissä pienessä liikkeessä, jossa myytiin erikoismakeisia, valikoimassa ei esim. ollut Fazeria tai Marabouta, vaan erikoisempia ja kalliimpia merkkejä. Aina kun liikkeeseen tuli asiakasa, tervehdin ja kysyin etsiikö hän jotakin tiettyä. 90% asiakkaista etsi ja osasin heti auttaa heitä, ohjata oikealle hyllylle, esitellä vaihtoehtoja ym. Asiakkaat olivatkin hyvin tyytyväisiä tähän palveluun ja kyselivät paljon mielipiteitä ja suosituksia, osa taas vaikutti olevan hieman kiusaantuneita, jolloin jäin heidät itse katselemaan vaihtoehtoja ja kehotin kysymään, jos tulee jotakin mielen päälle ja palasin tiskin taakse. Osa asiakkaista taas sanoi heti ovella, että ei tarvitse. Heille sanoin että kysyy vain, jos tarvitsee ja annoin heidän olla rauhassa.
Yksi asiakas jäi mieleen, sellainen, joka ei saanut suutaan auki. Tervehdin häntä normaalisti ja kysyin tarvitseeko apua. Hän näytti jo ovella pelästyneeltä, aivan kuin peura ajovaloissa. Pudisti päätään ja lampsi kädet taskuissa ja huppu syvällä päässä peremmälle liikkeeseen, kun kehotin kysymään jos tarvitsee apua. Hän haahuili omituisesti kaupassa ja sivusilmällä katselin touhujaan, kun käyttäytyi aika omituisesti. Hypisteli eri tuotteita ja tutki niitä hetken aikaa, kunnes laittoi takaisin hyllyyn. Eräiden suklaiden kohdalla viipyi hyvän aikaa ja vilkuili välillä minua. Kysyin sitten, että tarvitseeko hän apua, mutta heitti nopeasti tuotteet takaisin hyllyyn ja mutisi jotain epäselvää (mielestäni sanoi jotakin että "sanoin jo etten tarvitse") ja liki juoksi ulos liikkeestä. Tämä ei edes ole se omituisin osuus, vaan se, että noin puolen tunnin päästä firman Facebook-sivuille tuli huono arvostelu tältä asiakkaalta (tunnistin profiilikuvastaan), että liikkeessämme ei auteta asiakkaita tuotteiden valinnassa eikä myyjä tiedä tuotteista mitään.
Pitäisikö tarjota sitä apua jollan muulla tavalla kuin puntaroivasti vilkuilemalla asiakkaan "omituista haahuilua?"
En tietenkään antanut asiakkaan huomata, siksi tarkkailinkin sivusilmällä, vaikka hän olikin selkäpäin minuun. Ja minua oli ohjeistettu tarkkailemaan tällä tavalla käyttäytyviä asiakkaita, koska usein he olivat omistajan mukaan varastaneet tavaraa. Kun tarjoan apua, teen sen hymyillen ja iloisesti kysyn, etsiikö jotakin tiettyä, voinko olla avuksi jne.
Eli totta on ihmisten tuntemukset tässä ketjussa; perässä vaeltava tai vahtaava myyjä epäilee varkaaksi.
se on ihan kuule sen myyjän työtä ja usein työnantajan ohjeistus.
helvetistäkö ne myyjät toistensa kysymyksistä tietää?
aloittajalle ja muille metsäläisille ratkaisu on verkkokauppa, ei tarvitse mennä naama norsunperseellä mulkoilemaan myyjiä kauppoihin
Tän takia usein välttelen pikkuliikkeitä, missä myyjä hyökkää lähes aina kyselemään, kun haluais vaan katella tuotteita rauhassa. Osaan kyllä kysyä, jos tarvitsen apua.
Mietin tässä, että jos myyjät ei tulisikaan tarjoamaan apua niin minkälainen haloo siitä syntyisi.
Näyttää siltä, että tehdään ihan miten vain niin se on väärin.
Minua ärsyttää apteeksissa se asiakaspalvelijoiden pelisilmän puute. Totta kai on hyvä tarjota apua nopeasti, jos asiakas näyttää etsivän jotain, mitä ei heti löydy. Mutta MIKSI täytyy rynnätä täyttä vauhtia myös niiden asiakkaiden kimppuun, jotka jo ovelta menevät puolijuoksua viivasuoraan oikealle hyllylle ja ovat juuri ojentamassa kättään oikeaa tuotetta kohti?? Vaikka tietäisi tasan tarkkaan missä jokin tietty paketti sijaitsee ja yrittäisi salamannopeasti käydä sen nappaamassa, niin aina ehtii joku sitä apua tyrkyttää. Ja ei, minua ei mitenkään ahdista kommunikoida ihmisten kanssa, ainoastaan ärsyttää, ettei voida antaa edes tilaisuutta hakea itse sitä mitä on tullut ostamaan, vaikka sen tekisi kymmenessä sekunnissa.