Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainut joka ei jaksa tätä seksuaalisuus ja sukupuoli hommaa?
14.12.2020 |
Ja varsinkin nuoret menee tämän mukana. Ollaan panseksuaaleja, transsukupuolisia ja pitää kertoa omat pronomininsa. On transfoobista jos ei halua deittailla tälläistä transihmistä
Tuntuu että tälläinen hullunmylly vain pahenee ja parin vuosikymmen päästä normaaleja ihmisiä jo katsotaan kieroon. Huoh
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[ Voisitko sinä nyt vain kertoa, mitä ovat ne asiat, joita koet ja haluat, mutta et voi väärässä sukupuolessa?
Yksinkertaisesti. Minua kohdellaan miehenä, ja luullaan mieheksi. Todellisuudessa olen nainen, jolla on miehen ruumis. Jos et ymmärrä, et ymmärrä. Olen pahoillani.
Jos sinulla on miehen keho ja miesten elimet olet mies. Sinulla on vain ajatuksissa vikaa, ei kehossasi. Se saattaa olla aivan täydellinen. Mutta se ei kelpaa sinulle, koska haluat jonkun toisen kehon. Todellisuudessa olet vain kiittämätön siitä kehosta mikä sinulle on suotu ja haluat toisen sellaisen joka sopii ajatuksiasi paremmin. Tätä ajattelua löytyy myös monella kauneusleikkauksiin hurahtaneella. Haluttaisiin, että muut näkevät jotain omia fantasioita ja kuvitelmia.
Ymmärrän kyllä hyvin, kuinka ajatukset voivat olla vaikka kuinka sekavia.
Mitä jos opettelisit ensin olemaan kiitollinen, että sinulla on keho.Ei ei. Katsos kun keho on ihan oikea keho. Olen miehen kehossa. Mutta kun täällä sisällä on vain nainen ohjaksissa :) Ymmärtää, jos ymmärtää.
Mutta mistä se nainen on päässyt sinne ohjaimiin? Miksi siellä ohjaimissa on nainen, eikä ihan vain ihminen? Kai käsität, että siellä ohjaimissa ei ole mitään konkreettista, joka määrittelee sinut naiseksi. Siellä on vain se sinun ihan oma lokerosi ja käsityksesi, millainen naisen kuuluu olla.
ohis
Ei, vaan siellä on yhteiskunnan käsitys millainen naisen kuuluu olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sinulta on pois? Mitä se sinulta konkreettisesti vaatii? Vai eikö sinua kiinnosta katsella monimuotoisuutta? En minäkään tykkää kilpaurheilusta, mutta en valita siitä että lehdet sitä tuputtavat tai vaadi olympialaisia lopetettavaksi
T. Panseksuaali perheenäitiSinulta ja lapsiltasi voi olla "pois" se että about kuka tahansa voi nykyään väittää olevansa nainen/mies oikeasti olematta kyseistä sukupuolta (edes päänsisäisesti) ja tunkea toisen sukupuolen tiloihin pervoilemaan taikka viedä sukupuolikiintiöpaikan pois oikealta sukupuolen edustajalta.
Meinaatko että miehet ihan tosissaan vaihtavat juridisesti sukupuolensa vain sitä varten että pääsevät naisten pukutiloihin?
Eikö nainen voi seksuaalisesti ahdistella naista? Onko miestenpuolella kamalasti ongelmia ahdistelevista homomiehistä?
Eikö voitaisi siirtyä ihan sukupuolineutraaleihin henkilökohtaisiin pukukoppeihin, luulisi sen olevan nykyaikaa muutenkin. Tällöin ei olisi keltään mitenkään pois vaikka olisi mitä sukupuolta.Nainen voi toki ahdistella naista, mutta vain miehellä on penis, jolla raiskata. En halua peniksellisiä samoihin pukukoppeihin.
Tällainen ääriajattelu on nykyään yleistä ja pelottavaa. Ei vieraat ihmiset lähtökohtaisesti halua toisille ihmisille pahaa. Ihan hassu ajatus, että miehet lähtökohtaisesti raiskaa, kun näkee alastoman naisen. Aikamoista miesten aliarviointia.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku haluaa määritellä itseään (mikä on aivan luonnollista) niin antakaa määritellä vain, ei teidän tarvi niitä määritelmiä tunnustaa oikeiksi sen enempää kuin vääriksikään.
Juu, määritelkööt itsensä miten haluaa. Mutta sitten on myös turha russuttaa, jos joku muu määrittelee asian toisin.
On ihan mahdollista puhua jopa englantia ilman että käyttää he/she-pronominejä. Suomesta nyt puhumattakaan 😀.
Mutta siitäkin ne suuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei sitten millään mahdu minun päähäni, että muka kammotaan niitä lokeroita, mutta sitten itse kuitenkin nimenomaan luodaan itselle se ihan oma lokero, johon halutaan ja päätetään kuulua.
Ei lokeroa, vaan oma paikka, tila ja tasapainoinen varmuus omasta itsestään.
No mihin se oma varmuus katoaa, jos joku huomaa, että olet biologisesti mies tai nainen?
Sisäinen varmuus, että on itsensä kanssa sovussa. Ja että muut ymmärtäisivät saman kuin itse.
( En ole tuo, jolla oli keho ja mieli eri paria. Olen vain hengessä mukana. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[ Voisitko sinä nyt vain kertoa, mitä ovat ne asiat, joita koet ja haluat, mutta et voi väärässä sukupuolessa?
Yksinkertaisesti. Minua kohdellaan miehenä, ja luullaan mieheksi. Todellisuudessa olen nainen, jolla on miehen ruumis. Jos et ymmärrä, et ymmärrä. Olen pahoillani.
Jos sinulla on miehen keho ja miesten elimet olet mies. Sinulla on vain ajatuksissa vikaa, ei kehossasi. Se saattaa olla aivan täydellinen. Mutta se ei kelpaa sinulle, koska haluat jonkun toisen kehon. Todellisuudessa olet vain kiittämätön siitä kehosta mikä sinulle on suotu ja haluat toisen sellaisen joka sopii ajatuksiasi paremmin. Tätä ajattelua löytyy myös monella kauneusleikkauksiin hurahtaneella. Haluttaisiin, että muut näkevät jotain omia fantasioita ja kuvitelmia.
Ymmärrän kyllä hyvin, kuinka ajatukset voivat olla vaikka kuinka sekavia.
Mitä jos opettelisit ensin olemaan kiitollinen, että sinulla on keho.Ei ei. Katsos kun keho on ihan oikea keho. Olen miehen kehossa. Mutta kun täällä sisällä on vain nainen ohjaksissa :) Ymmärtää, jos ymmärtää.
Mutta mistä se nainen on päässyt sinne ohjaimiin? Miksi siellä ohjaimissa on nainen, eikä ihan vain ihminen? Kai käsität, että siellä ohjaimissa ei ole mitään konkreettista, joka määrittelee sinut naiseksi. Siellä on vain se sinun ihan oma lokerosi ja käsityksesi, millainen naisen kuuluu olla.
ohis
Ei, vaan siellä on yhteiskunnan käsitys millainen naisen kuuluu olla.
Niin. Eli onko ongelma sittenkään se fyysinen keho, vai olisiko kyse nimenomaan siitä, miksi tällainen käsitys on syntynyt ja voisiko sille mahdollisesti tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole ymmärtänyt että miksi kaikelle pitää löytyä määritelmä. Itse pidän rakkautta rakkautena, oli kohde kuka tai mikä tahansa.
Sama ihmisen olemuksessa, miksi se pitää määritellä? Ihminen on ihminen riippumatta jalkovälistä.
Eikö juuri määrittely ole leimaamista.
Ollaan ja annetaan toisten olla. Varmaan kyllä utopinen ajatus, mutta ei mieltymysten ja ihmisten määrittely ja lokerointi suvaitsevaisuutta tunnu parantavan, vaan ehkä jopa lisäävän suvaitsemattomuutta.Niin juuri. Eli miksi haluat väkisin uskotella, että jalkovälissäsi on jotain muuta kuin mitä siellä oikeasti on?
Mitä jalkovälistäni löytyy ei määrittele minua ihmisenä. Sekään tosiasia että lokeroinnin mukaan olen hetero nainen ei määrittele minua. Voisin yhtä hyvin olla jotain muuta. Ei minua voi laittaa lokeroon, kuten ei ketään muutakaan ihmistä.
Se että olen rakastunut ihmiseen jolla on miehen sukupuolielimet ja olemme onnistuneet lisääntymisessä, ei määrittele meitä ihmisinä. Jos puolisoni haluaisi laittaa kesämekkoni päälleen niin siinähän laittaisi. Ei hänen vaatetuksensa ole se mitä minä rakastan.
Tätä en tässä lokeroinissa ymmärrä. Lääkärissä on tärkeää tietää mitä sisuskaluja löytyy ja geeniperimä/kromosomit.
Muualla sillä ei ole merkitystä. Eikä silläkään mitä rakastamme. Olemme yksilöitä ja ihmisiä. Piste.
Jos sillä lokeroinnilla ei ole niin väliä, niin miksi sitten kaikki tämä häly? Jos millään ei ole väliä, niin miksei se siittimel varustettu henkilö voi mennä sinne siittimellä varustetuille ihmisille tarkoitettuun pukuhuoneeseen. Ovathan hekin kaikki ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu et ole ainut. Mulle on aivan sama vaikka miehet ja naiset seurustelisivat keskenään ja ties mitä, mutta en millään pysy mukana näissä miljoonissa eri sukuolissa. Nuoret aivopestään tähän ja ovat jo itsekin aivan sekaisin ovatko miehiä vai naisia vai mitä ovat.
Sitte kun joltain transulta kysyt asiallisesti jotain aiheeseen liittyen, niin loukkaantuvat ja tuhahtelevat. Jos haluatte ihmisten hyväksyvän teidät niin älkää suuttuko uteluista. Ihmiset eivät todennäköisesti tarkoita pahaa, mutta koska kaikesta täytyy nykyään loukkaantua, niin vedetäänpä nyt sitten herneet jostain väärästä sanamuodostakin, sillä ihmiset eivät tiedä miksi kutsua tai mitä saa kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[ Voisitko sinä nyt vain kertoa, mitä ovat ne asiat, joita koet ja haluat, mutta et voi väärässä sukupuolessa?
Yksinkertaisesti. Minua kohdellaan miehenä, ja luullaan mieheksi. Todellisuudessa olen nainen, jolla on miehen ruumis. Jos et ymmärrä, et ymmärrä. Olen pahoillani.
Jos sinulla on miehen keho ja miesten elimet olet mies. Sinulla on vain ajatuksissa vikaa, ei kehossasi. Se saattaa olla aivan täydellinen. Mutta se ei kelpaa sinulle, koska haluat jonkun toisen kehon. Todellisuudessa olet vain kiittämätön siitä kehosta mikä sinulle on suotu ja haluat toisen sellaisen joka sopii ajatuksiasi paremmin. Tätä ajattelua löytyy myös monella kauneusleikkauksiin hurahtaneella. Haluttaisiin, että muut näkevät jotain omia fantasioita ja kuvitelmia.
Ymmärrän kyllä hyvin, kuinka ajatukset voivat olla vaikka kuinka sekavia.
Mitä jos opettelisit ensin olemaan kiitollinen, että sinulla on keho.Ei ei. Katsos kun keho on ihan oikea keho. Olen miehen kehossa. Mutta kun täällä sisällä on vain nainen ohjaksissa :) Ymmärtää, jos ymmärtää.
Mutta mistä se nainen on päässyt sinne ohjaimiin? Miksi siellä ohjaimissa on nainen, eikä ihan vain ihminen? Kai käsität, että siellä ohjaimissa ei ole mitään konkreettista, joka määrittelee sinut naiseksi. Siellä on vain se sinun ihan oma lokerosi ja käsityksesi, millainen naisen kuuluu olla.
ohis
Ei, vaan siellä on yhteiskunnan käsitys millainen naisen kuuluu olla.
Sen on vain pintaa. Ei siihen tarvitse mennä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei sitten millään mahdu minun päähäni, että muka kammotaan niitä lokeroita, mutta sitten itse kuitenkin nimenomaan luodaan itselle se ihan oma lokero, johon halutaan ja päätetään kuulua.
Ei lokeroa, vaan oma paikka, tila ja tasapainoinen varmuus omasta itsestään.
No mihin se oma varmuus katoaa, jos joku huomaa, että olet biologisesti mies tai nainen?
Sisäinen varmuus, että on itsensä kanssa sovussa. Ja että muut ymmärtäisivät saman kuin itse.
( En ole tuo, jolla oli keho ja mieli eri paria. Olen vain hengessä mukana. )
Niin? Miten voit sanoa, että ihminen on itsensä kanssa sovussa, jos inhoaa omaa kehoaan ja biologista sukupuoltaan?
Kehojen muokkaaminen leikkauksilla on ymmärtääkseni yleensä se viimeinen vaihtoehto, jos ihminen ei millään tule toimeen kehonsa kanssa. Kyllähän ensimmäiset askeleet pitää aina olla se, että voisiko sitä elää omanlaistaan elämää, vaikka se keho ei ihan vastaisikaan oman pään sisältöä. Aina on ollut poikatyttöjä ja neitimäisiä poikia. Ei lopullisia radikaaleja leikkauksia pitäisi monellekaan olla pakko tehdä. Itseään voi ilmaista juuri niin miesmäisesti tai naismaisesti kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote] Niin. Eli onko ongelma sittenkään se fyysinen keho, vai olisiko kyse nimenomaan siitä, miksi tällainen käsitys on syntynyt ja voisiko sille mahdollisesti tehdä jotain. [/quote]
Fyysinen keho ei ole koskaan ollut itselleni ongelma! Mitä helvettiä nyt? Tämä on sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ongelma, ei fyysinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sinulta on pois? Mitä se sinulta konkreettisesti vaatii? Vai eikö sinua kiinnosta katsella monimuotoisuutta? En minäkään tykkää kilpaurheilusta, mutta en valita siitä että lehdet sitä tuputtavat tai vaadi olympialaisia lopetettavaksi
T. Panseksuaali perheenäitiSinulta ja lapsiltasi voi olla "pois" se että about kuka tahansa voi nykyään väittää olevansa nainen/mies oikeasti olematta kyseistä sukupuolta (edes päänsisäisesti) ja tunkea toisen sukupuolen tiloihin pervoilemaan taikka viedä sukupuolikiintiöpaikan pois oikealta sukupuolen edustajalta.
Meinaatko että miehet ihan tosissaan vaihtavat juridisesti sukupuolensa vain sitä varten että pääsevät naisten pukutiloihin?
Eikö nainen voi seksuaalisesti ahdistella naista? Onko miestenpuolella kamalasti ongelmia ahdistelevista homomiehistä?
Eikö voitaisi siirtyä ihan sukupuolineutraaleihin henkilökohtaisiin pukukoppeihin, luulisi sen olevan nykyaikaa muutenkin. Tällöin ei olisi keltään mitenkään pois vaikka olisi mitä sukupuolta.Nainen voi toki ahdistella naista, mutta vain miehellä on penis, jolla raiskata. En halua peniksellisiä samoihin pukukoppeihin.
No viimeksi mainitun voi tehdä vaikka käsin tai vessaharjalla. Ei siihen penistä tarvita.
Mutta vessaharja ei ole minulle seksuaalisen nautinnon väline toisin kuin miehen penis. Jos mies raiskaa minut, niin seksuaalinen nautintoni luultavasti heikkenee. Jos nainen raiskaa, voin silti nauttia peniksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, että selvensit. Itse koin/koen vahvaa kehodysforiaa enkä dysforiapäissäni tullut ajatelleeksi, että dysforia voi olla myös puhtaasti sosiaalista. Tuo onkin aika kinkkinen tilanne, että onko tosiaan pakko muuttua fyysisesti, että tulee nähdyksi oikein. Täytyy laittaa asia mietintämyssyyn.
Niin. Itselleni se dysforia on alkanut tulla, kun tajusin että olen nainen miehen ruumiissa. Yhteiskunta on niin nainen/mies jaoittunut, että se luo dysforiaa. En kuulu miehiin enkä naisiin. Samaan aikaan tajuan että olen kuitenkin oikeassa ruumiissa.
Uskon, että dysforia tulee juuri ulkoa päin muualta yhteiskunnasta ja vanhoista tottumuksista. Jos alettaisiin kohtelemaan kaikkia ihmisinä ihmisinä, eikä miehinä ja naisina, niin päästäisiin eteenpäin. Voidaan pitää ne roolit jos on pakko, mutta tajutaan että jotkus miehet ovat naisia, ja jotkus naiset ovat miehiä.
Unohtakaa se homo ja lesbo leimat, niitä te pelkäätte. Miettikää oletteko nainen vai mies ensinkään. Sitten voi pohtia mitä olette seksuaalisesti.
Mutta jos sinä olet mieheksi syntynyt biologinen mies, jolla on miehen keho, sinä et ole nainen. Sinä et voi olla nainen. Se on mahdotonta. Olet siis mies. Sinusta ei ikinä tule naista. Se on täysi mahdottomuus. Voit kokea olevasi mitä ikinä koetkin, mutta naista sinusta ei tule. Ei koskaan. Ja parasta olisi, jos hyväksyisit tämän tosiasian.
Huh, mikä foobikko. Rakenna aita ympärillesi, niin ehkä helpottaa.
Faktat eivät ole fobiaa.
Sinulla ne näyttävät toimivan fobian välineenä.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Eli onko ongelma sittenkään se fyysinen keho, vai olisiko kyse nimenomaan siitä, miksi tällainen käsitys on syntynyt ja voisiko sille mahdollisesti tehdä jotain.
Fyysinen keho ei ole koskaan ollut itselleni ongelma! Mitä helvettiä nyt? Tämä on sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ongelma, ei fyysinen. No niin! Eli miksi lähdet korjaamaan ongelmaa kieltämällä fyysisen kehon sen sijaan, että kyseenalaistaisit sen sosiaalisen ja yhteiskunnallisen ongelman, jonka pääsi sisällä hyväksyt ja jota käytökselläsi vahvistat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[ Voisitko sinä nyt vain kertoa, mitä ovat ne asiat, joita koet ja haluat, mutta et voi väärässä sukupuolessa?
Yksinkertaisesti. Minua kohdellaan miehenä, ja luullaan mieheksi. Todellisuudessa olen nainen, jolla on miehen ruumis. Jos et ymmärrä, et ymmärrä. Olen pahoillani.
Jos sinulla on miehen keho ja miesten elimet olet mies. Sinulla on vain ajatuksissa vikaa, ei kehossasi. Se saattaa olla aivan täydellinen. Mutta se ei kelpaa sinulle, koska haluat jonkun toisen kehon. Todellisuudessa olet vain kiittämätön siitä kehosta mikä sinulle on suotu ja haluat toisen sellaisen joka sopii ajatuksiasi paremmin. Tätä ajattelua löytyy myös monella kauneusleikkauksiin hurahtaneella. Haluttaisiin, että muut näkevät jotain omia fantasioita ja kuvitelmia.
Ymmärrän kyllä hyvin, kuinka ajatukset voivat olla vaikka kuinka sekavia.
Mitä jos opettelisit ensin olemaan kiitollinen, että sinulla on keho.Ei ei. Katsos kun keho on ihan oikea keho. Olen miehen kehossa. Mutta kun täällä sisällä on vain nainen ohjaksissa :) Ymmärtää, jos ymmärtää.
Ei vaan sisälläsi on aivot, jotka ovat päättäneet, että aivosi ovat naisen. Entä sitten? Onko sillä väliä jos ne ovat eri paria? Eikö kaikkien kuulunut olla ihmisiä? Sinulla on ihmisen ajatukset ja ihmisen keho? Eikö kelpaa vai nytkö sitten niitä sukupuolia sitten kuitenkin onkin kaksi?
Ihmisten pitäs lopettaa lokerointinsa ja elää. Miksi pitää luokitella itsensä ja määritellä hirveen tarkkaan? Olen itse tiennyt nuoresta alkaen pitäväni niin pojista kuin tytöistä. Mutta en ole koskaan halunnut mielelläni määritellä itseäni homoksi tai bi:ksi. Ihan vain siksi, että en näe siitä mitään hyötyä kenellekään, vähiten itselleni. Saan olla vain oma itseni ilman lokeroita.
Jos joku kysyy, niin voin sanoa, että puolisoni on toinen mies. Se saa riittää. Miksi kenenkään pitäö tietää tai miettiä mun suuntautumistani? Kuinka monta prosenttia pidän naisista tai miehistä? Mitä väliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei sitten millään mahdu minun päähäni, että muka kammotaan niitä lokeroita, mutta sitten itse kuitenkin nimenomaan luodaan itselle se ihan oma lokero, johon halutaan ja päätetään kuulua.
Ei lokeroa, vaan oma paikka, tila ja tasapainoinen varmuus omasta itsestään.
No mihin se oma varmuus katoaa, jos joku huomaa, että olet biologisesti mies tai nainen?
Jos muiden mielestä on mies, mutta itsensä mielestä nainen, niin luohan se ristiriitaa ja epävarmuutta.
Sama juttu missä tahansa, minkä itse tiedät hyvin mutta muut olettavat automaattisesti jotain muuta. Eivät ehkä ymmärrä tai halua ymmärtää, jos oikaiset.
Ajattele vaikka, jos olet jostain tietystä paikasta kotoisin. Muut luokittelevat sinut sen mukaan, vaikket vastaisi lainkaan heidän oletuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäs lopettaa lokerointinsa ja elää. Miksi pitää luokitella itsensä ja määritellä hirveen tarkkaan? Olen itse tiennyt nuoresta alkaen pitäväni niin pojista kuin tytöistä. Mutta en ole koskaan halunnut mielelläni määritellä itseäni homoksi tai bi:ksi. Ihan vain siksi, että en näe siitä mitään hyötyä kenellekään, vähiten itselleni. Saan olla vain oma itseni ilman lokeroita.
Jos joku kysyy, niin voin sanoa, että puolisoni on toinen mies. Se saa riittää. Miksi kenenkään pitäö tietää tai miettiä mun suuntautumistani? Kuinka monta prosenttia pidän naisista tai miehistä? Mitä väliä?
Nyt ei puhuta seksuaalisesta suuntautumisesta vaan biologisesta sukupuolesta. Yhteiskunnassa kuitenkin on merkitystä sillä, oletko biologisesti mies vai nainen. Seksuaalisella suuntautumisella ei.
No viimeksi mainitun voi tehdä vaikka käsin tai vessaharjalla. Ei siihen penistä tarvita.