Olenko ainut joka ei jaksa tätä seksuaalisuus ja sukupuoli hommaa?

Vierailija kirjoitti:

Me emme ole se biologinen ruumis. Suurin osa tuntuu luulevan niin. Kiitos materialistisen maailman. Siirtykää hengelliseen maailmaan niin näette.

Kyllä minä aika pitkälti olen nimenomaan biologinen ruumis. Se määrittää ihmislajiin kuulumiseni, sijaintini, ikäni, terveydentilani, sukulaisuussuhteeni, ulkonäköni, ruumiintoimintoni, fyysiset kykyni, reaktioni ja kyllä, myös sukupuoleni. Minun biologinen ruumiini on ollut mukana ihan kaikessa siinä, mitä olen elämässäni kokenut. Siksi suojelen ja varjelen biologista ruumistani, että pystyisin elämään hyvää elämää mahdollisimman pitkään. Väitätkö, että sinulle on ihan yhdentekevää, jos biologinen ruumiisi putoaisi huomenna kerrostalon katolta? 

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en jaksa sitä, että pitää vaahdota saadakseen samat ihmisoikeudet kuin cis-sukupuoliset heterot. Saisko lainsäädännön ajan tasalle, niin ei tarttis vaahdota. Ihmisen sukupuoli tai seksuaalisuus ei kuulu kenenkään muun arvosteltavaksi tai riepoteltavaksi. Mitä siitä, jos kyllästyttää etkä ymmärrä? Tartteeko siitä vaahdota?

Mitä sellaisia ihmisoikeuksia sinulta puuttuu, jota Suomessa ei ole kenelläkään muulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muut saavat olla tässä maassa omia itsejään, vain tavallinen perinteinen heteromies tai heteronainen on kielletty juttu. Näillä kaiken maailman trans ja muunsukupuolisilla saa olla omia vaiheitaan itsensä etsinnässä, saavat nimitellä muita ja syytellä toisia omista oloistaan ja olla ennakkoluuloisia; itseään etsivillä heteroihmisillä ei saa olla muuta kuin loputon kyky kuunnella lässytystä siitä ja tästä trans ja muu ja pan hössötyksestä.

Nyt menee jo joillain vähän liioittelun piiriin. Millä tavalla sinua on kielletty olemasta heteronainen? 

Luuletko, että minä voisin järjestää heteronaisten ja heteromiesten marssin? Että me voisimme saada yrityksiä ilmaisemaan tukensa heteroiden liitolle ja laittaa heterolippuja parvekkeelle? Että kaupoissa voisimme alkaa myymään heteromukeja ja lippiksiä. Että voisimme avoimesti perustaa discon ja suunnatta sen selkeästi olemaan heterodisco. Voit olla ihan varma, että jos jokaisen pride tekstin ja sateenkaarisymboolin tilalle laitettasiin heterosymboolit, siitä nousisi kauhea kohu ja selitettäisiin, ettei enemmistöllä voi olla samoja oikeuksia kuin vähemmistöllä..

Oli selitykset mitkä tahansa lopputulos olisi se ettei se onnistuisi ilman suurta uhkailujen litaniaa.

Mitä en samalla tavalla heteronaisena todellakaan saisi järjestäytyä samalla tavalla, kun mitä tämä aakkosporukka pystyy.

Saat, mutta ei sille ole mitään tarvetta. Heteromaailmassa eletään.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, että selvensit. Itse koin/koen vahvaa kehodysforiaa enkä dysforiapäissäni tullut ajatelleeksi, että dysforia voi olla myös puhtaasti sosiaalista. Tuo onkin aika kinkkinen tilanne, että onko tosiaan pakko muuttua fyysisesti, että tulee nähdyksi oikein. Täytyy laittaa asia mietintämyssyyn.

Niin. Itselleni se dysforia on alkanut tulla, kun tajusin että olen nainen miehen ruumiissa. Yhteiskunta on niin nainen/mies jaoittunut, että se luo dysforiaa. En kuulu miehiin enkä naisiin. Samaan aikaan tajuan että olen kuitenkin oikeassa ruumiissa.

Uskon, että dysforia tulee juuri ulkoa päin muualta yhteiskunnasta ja vanhoista tottumuksista. Jos alettaisiin kohtelemaan kaikkia ihmisinä ihmisinä, eikä miehinä ja naisina, niin päästäisiin eteenpäin. Voidaan pitää ne roolit jos on pakko, mutta tajutaan että jotkus miehet ovat naisia, ja jotkus naiset ovat miehiä. 

Unohtakaa se homo ja lesbo leimat, niitä te pelkäätte. Miettikää oletteko nainen vai mies ensinkään. Sitten voi pohtia mitä olette seksuaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tämän näin, että ympäristö olettaa sinut mieheksi, vaikka koet itsesi maskuliinisessa kehossasi naiseksi? Ja olet kehoosi tyytyväinen? Eli et koe kehodysforiaa, mutta koet sosiaalista dysforiaa? Totta on, että kaikki eivät kehodysforiaa koe. Minusta on silti todella surullista, että päästäkseen sosiaalisesta dysforiasta pitäisi muuttaa kehoaan. Ei kai niin tarvitse tehdä? Miksi se sukupuoli on ympäristölle niin vaikea joko-tai sekä ulkonäöstä pääteltävä asia, että edes suomenkielisessä maassa ei voida vain kohdata ihmistä ihmisenä? Suomen kieli ei jaa asioita ja olioita feminiinisiin, maskuliinisiin ja neutreihin. Miksi hitossa joillekin on tärkeää saada määrittää vastaantulijan sukupuoli omista lähtökohdistaan? Ja evätä määrittelemiltään ihmisiltä oikeudet esim. suvunjatkamiseen? Onko oikeesti niin vaikeaa elää ja antaa muidenkin elää??? Juu anteeksi, en hermostunut sinuun, jonka viestiä lainasin vaan tähän yleiseen tilanteeseen.

Juuri niin. Yhteiskunta pitää jotenkin saada tajuamaan ettei me olla miehiä ja naisia varsinaisesti, vaan ihmisiä kehosta riippumatta. Mutta koska nykyinen suomalainen yhteiskunta on sosiaalisesti polarisoitunut miehiksi ja naisiksi, joudun pukeutumaan käytännössä hameeseen että minut nähdään oikealla tavalla.

Koen siis nimenomaan sosiaalista dysforiaa, ja siksi on pakko yrittää näyttää "naiselta". Nyt tuntuu siltä, että minun pitäisi sitten väkisin olla transnainen jotta voisin elää normaalisti.

Mutta kun olen vain biologisest mies, joka on sosiaalisesti nainen tässä kulttuurissa/yhteiskunnassa. 

Mielestäni oikea tapa olisi saada ihmiset tajuamaan, että ollaan kaikki ihmisiä jotka voivat näyttää miltä tahtovat ja käyttäytyä miten tahtovat.

Sukupuoliroolit eivät saisi olla biologiaan sidottu. Tämä on johtopäätös johon olen tullut itse.

Kiitos, että selvensit. Itse koin/koen vahvaa kehodysforiaa enkä dysforiapäissäni tullut ajatelleeksi, että dysforia voi olla myös puhtaasti sosiaalista. Tuo onkin aika kinkkinen tilanne, että onko tosiaan pakko muuttua fyysisesti, että tulee nähdyksi oikein. Täytyy laittaa asia mietintämyssyyn.

Haluaisit, että muut ihmiset näkisivät a:n b:nä, koska jostain tuntuu joltain?

Kyllä, sinun kyllä pitäisi muuttua palloksi, jotta minä alkaisin ajattelemaan, että olet pallo. Eikä se edes riittäisi, että ajattelet, että olet pallo, kun näytät valokuvan pallosta. Kyllä sinun pitäisi olla pyöreä ja pomppia tai et ole minulle pallo vaan ihminen ja sukupolielintesi perusteella nainen tai mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, että selvensit. Itse koin/koen vahvaa kehodysforiaa enkä dysforiapäissäni tullut ajatelleeksi, että dysforia voi olla myös puhtaasti sosiaalista. Tuo onkin aika kinkkinen tilanne, että onko tosiaan pakko muuttua fyysisesti, että tulee nähdyksi oikein. Täytyy laittaa asia mietintämyssyyn.

Niin. Itselleni se dysforia on alkanut tulla, kun tajusin että olen nainen miehen ruumiissa. Yhteiskunta on niin nainen/mies jaoittunut, että se luo dysforiaa. En kuulu miehiin enkä naisiin. Samaan aikaan tajuan että olen kuitenkin oikeassa ruumiissa.

Uskon, että dysforia tulee juuri ulkoa päin muualta yhteiskunnasta ja vanhoista tottumuksista. Jos alettaisiin kohtelemaan kaikkia ihmisinä ihmisinä, eikä miehinä ja naisina, niin päästäisiin eteenpäin. Voidaan pitää ne roolit jos on pakko, mutta tajutaan että jotkus miehet ovat naisia, ja jotkus naiset ovat miehiä. 

Unohtakaa se homo ja lesbo leimat, niitä te pelkäätte. Miettikää oletteko nainen vai mies ensinkään. Sitten voi pohtia mitä olette seksuaalisesti.

Voisitko sinä nyt vain kertoa, mitä ovat ne asiat, joita koet ja haluat, mutta et voi väärässä sukupuolessa? 

Vierailija kirjoitti:

90 % aiheeseen liittyvästä esillä olevasta keskustelusta on meuhkaamista jostakin muutoksesta. Todella vähän ajetaan näitä asioita, mutta reaktiot ovat massiivisia.

Itse asiassa se, että juridisesta sukupuolesta on tulossa pelkkä ilmoitusasia, on todella iso muutos. Se, että kuka tahansa (jopa teinit - alaikärajaksi olisi tulossa 15 v) voi pelkällä omalla ilmoituksella muuttaa juridisen sukupuolensa väestörekisteriin ja saada toisen sukupuolen henkilöllisyystodistuksen, on perustavanlaatuinen muutos, jonka seurauksista tarvitaan huomattavasti tämänhetkistä enemmän keskustelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muut saavat olla tässä maassa omia itsejään, vain tavallinen perinteinen heteromies tai heteronainen on kielletty juttu. Näillä kaiken maailman trans ja muunsukupuolisilla saa olla omia vaiheitaan itsensä etsinnässä, saavat nimitellä muita ja syytellä toisia omista oloistaan ja olla ennakkoluuloisia; itseään etsivillä heteroihmisillä ei saa olla muuta kuin loputon kyky kuunnella lässytystä siitä ja tästä trans ja muu ja pan hössötyksestä.

Nyt menee jo joillain vähän liioittelun piiriin. Millä tavalla sinua on kielletty olemasta heteronainen? 

Luuletko, että minä voisin järjestää heteronaisten ja heteromiesten marssin? Että me voisimme saada yrityksiä ilmaisemaan tukensa heteroiden liitolle ja laittaa heterolippuja parvekkeelle? Että kaupoissa voisimme alkaa myymään heteromukeja ja lippiksiä. Että voisimme avoimesti perustaa discon ja suunnatta sen selkeästi olemaan heterodisco. Voit olla ihan varma, että jos jokaisen pride tekstin ja sateenkaarisymboolin tilalle laitettasiin heterosymboolit, siitä nousisi kauhea kohu ja selitettäisiin, ettei enemmistöllä voi olla samoja oikeuksia kuin vähemmistöllä..

Oli selitykset mitkä tahansa lopputulos olisi se ettei se onnistuisi ilman suurta uhkailujen litaniaa.

Mitä en samalla tavalla heteronaisena todellakaan saisi järjestäytyä samalla tavalla, kun mitä tämä aakkosporukka pystyy.

Saat, mutta ei sille ole mitään tarvetta. Heteromaailmassa eletään.

Heteroille on jo oma pride-lippu, mustavalkoinen. Hetero pridejäkin on maailmassa ollut jo muutama ainakin. Eli kyllä niinkin saa tehdä. Siitä tarpeesta en kyllä tosiaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

[ Voisitko sinä nyt vain kertoa, mitä ovat ne asiat, joita koet ja haluat, mutta et voi väärässä sukupuolessa? 

Yksinkertaisesti. Minua kohdellaan miehenä, ja luullaan mieheksi. Todellisuudessa olen nainen, jolla on miehen ruumis. Jos et ymmärrä, et ymmärrä. Olen pahoillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, että selvensit. Itse koin/koen vahvaa kehodysforiaa enkä dysforiapäissäni tullut ajatelleeksi, että dysforia voi olla myös puhtaasti sosiaalista. Tuo onkin aika kinkkinen tilanne, että onko tosiaan pakko muuttua fyysisesti, että tulee nähdyksi oikein. Täytyy laittaa asia mietintämyssyyn.

Niin. Itselleni se dysforia on alkanut tulla, kun tajusin että olen nainen miehen ruumiissa. Yhteiskunta on niin nainen/mies jaoittunut, että se luo dysforiaa. En kuulu miehiin enkä naisiin. Samaan aikaan tajuan että olen kuitenkin oikeassa ruumiissa.

Uskon, että dysforia tulee juuri ulkoa päin muualta yhteiskunnasta ja vanhoista tottumuksista. Jos alettaisiin kohtelemaan kaikkia ihmisinä ihmisinä, eikä miehinä ja naisina, niin päästäisiin eteenpäin. Voidaan pitää ne roolit jos on pakko, mutta tajutaan että jotkus miehet ovat naisia, ja jotkus naiset ovat miehiä. 

Unohtakaa se homo ja lesbo leimat, niitä te pelkäätte. Miettikää oletteko nainen vai mies ensinkään. Sitten voi pohtia mitä olette seksuaalisesti.

Olen tietenkin nainen, koska olen synnyttänyt. Ajattelenko aktiivisesti olenko sitä? En. Estäkö se minua laittamasta jotain määrättyjä vaatteita? Ei. Voinko katsoa nyrkkeilyä tai ostaa moottorisahan? Kyllä. Voinko pissiä seisaaltaan? Kyllä. Joten en oikein näe tätä roolia mikä on niin mies tai naismaista ja johon joko kuuluu tai ei ja siksi on nähtävä kaikki muutkin sukupuoleettomina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, että selvensit. Itse koin/koen vahvaa kehodysforiaa enkä dysforiapäissäni tullut ajatelleeksi, että dysforia voi olla myös puhtaasti sosiaalista. Tuo onkin aika kinkkinen tilanne, että onko tosiaan pakko muuttua fyysisesti, että tulee nähdyksi oikein. Täytyy laittaa asia mietintämyssyyn.

Niin. Itselleni se dysforia on alkanut tulla, kun tajusin että olen nainen miehen ruumiissa. Yhteiskunta on niin nainen/mies jaoittunut, että se luo dysforiaa. En kuulu miehiin enkä naisiin. Samaan aikaan tajuan että olen kuitenkin oikeassa ruumiissa.

Uskon, että dysforia tulee juuri ulkoa päin muualta yhteiskunnasta ja vanhoista tottumuksista. Jos alettaisiin kohtelemaan kaikkia ihmisinä ihmisinä, eikä miehinä ja naisina, niin päästäisiin eteenpäin. Voidaan pitää ne roolit jos on pakko, mutta tajutaan että jotkus miehet ovat naisia, ja jotkus naiset ovat miehiä. 

Unohtakaa se homo ja lesbo leimat, niitä te pelkäätte. Miettikää oletteko nainen vai mies ensinkään. Sitten voi pohtia mitä olette seksuaalisesti.

Mutta jos sinä olet mieheksi syntynyt biologinen mies, jolla on miehen keho, sinä et ole nainen. Sinä et voi olla nainen. Se on mahdotonta. Olet siis mies. Sinusta ei ikinä tule naista. Se on täysi mahdottomuus. Voit kokea olevasi mitä ikinä koetkin, mutta naista sinusta ei tule. Ei koskaan. Ja parasta olisi, jos hyväksyisit tämän tosiasian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole ymmärtänyt että miksi kaikelle pitää löytyä määritelmä. Itse pidän rakkautta rakkautena, oli kohde kuka tai mikä tahansa.

Sama ihmisen olemuksessa, miksi se pitää määritellä? Ihminen on ihminen riippumatta jalkovälistä.

Eikö juuri määrittely ole leimaamista.

Ollaan ja annetaan toisten olla. Varmaan kyllä utopinen ajatus, mutta ei mieltymysten ja ihmisten määrittely ja lokerointi suvaitsevaisuutta tunnu parantavan, vaan ehkä jopa lisäävän suvaitsemattomuutta.

Niin juuri. Eli miksi haluat väkisin uskotella, että jalkovälissäsi on jotain muuta kuin mitä siellä oikeasti on? 

Mitä jalkovälistäni löytyy ei määrittele minua ihmisenä. Sekään tosiasia että lokeroinnin mukaan olen hetero nainen ei määrittele minua. Voisin yhtä hyvin olla jotain muuta. Ei minua voi laittaa lokeroon, kuten ei ketään muutakaan ihmistä.

Se että olen rakastunut ihmiseen jolla on miehen sukupuolielimet ja olemme onnistuneet lisääntymisessä, ei määrittele meitä ihmisinä. Jos puolisoni haluaisi laittaa kesämekkoni päälleen niin siinähän laittaisi. Ei hänen vaatetuksensa ole se mitä minä rakastan.

Tätä en tässä lokeroinissa ymmärrä. Lääkärissä on tärkeää tietää mitä sisuskaluja löytyy ja geeniperimä/kromosomit.

Muualla sillä ei ole merkitystä. Eikä silläkään mitä rakastamme. Olemme yksilöitä ja ihmisiä. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[ Voisitko sinä nyt vain kertoa, mitä ovat ne asiat, joita koet ja haluat, mutta et voi väärässä sukupuolessa? 

Yksinkertaisesti. Minua kohdellaan miehenä, ja luullaan mieheksi. Todellisuudessa olen nainen, jolla on miehen ruumis. Jos et ymmärrä, et ymmärrä. Olen pahoillani.

Ei ole millään tavalla mahdollista olla nainen, jolla on miehen ruumis. Olet mies, joka kärsii sukupuolidysforiasta, ja siihen on saatavissa apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko sinä nyt vain kertoa, mitä ovat ne asiat, joita koet ja haluat, mutta et voi väärässä sukupuolessa? 

Yksinkertaisesti. Minua kohdellaan miehenä, ja luullaan mieheksi. Todellisuudessa olen nainen, jolla on miehen ruumis. Jos et ymmärrä, et ymmärrä. Olen pahoillani.

Vähän täsmällisempää vastausta toivoisin. Miten sinua kohdellaan miehenä ja mitä pahaa on siinä, että sinua "luullaan" mieheksi, jos sellainen näytät olevan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, että selvensit. Itse koin/koen vahvaa kehodysforiaa enkä dysforiapäissäni tullut ajatelleeksi, että dysforia voi olla myös puhtaasti sosiaalista. Tuo onkin aika kinkkinen tilanne, että onko tosiaan pakko muuttua fyysisesti, että tulee nähdyksi oikein. Täytyy laittaa asia mietintämyssyyn.

Niin. Itselleni se dysforia on alkanut tulla, kun tajusin että olen nainen miehen ruumiissa. Yhteiskunta on niin nainen/mies jaoittunut, että se luo dysforiaa. En kuulu miehiin enkä naisiin. Samaan aikaan tajuan että olen kuitenkin oikeassa ruumiissa.

Uskon, että dysforia tulee juuri ulkoa päin muualta yhteiskunnasta ja vanhoista tottumuksista. Jos alettaisiin kohtelemaan kaikkia ihmisinä ihmisinä, eikä miehinä ja naisina, niin päästäisiin eteenpäin. Voidaan pitää ne roolit jos on pakko, mutta tajutaan että jotkus miehet ovat naisia, ja jotkus naiset ovat miehiä. 

Unohtakaa se homo ja lesbo leimat, niitä te pelkäätte. Miettikää oletteko nainen vai mies ensinkään. Sitten voi pohtia mitä olette seksuaalisesti.

En ole ikinä ollut överinaisellinen, vaan nimenomaan ihminen ja sitten jotain sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkään en jaksa sitä, että pitää vaahdota saadakseen samat ihmisoikeudet kuin cis-sukupuoliset heterot. Saisko lainsäädännön ajan tasalle, niin ei tarttis vaahdota. Ihmisen sukupuoli tai seksuaalisuus ei kuulu kenenkään muun arvosteltavaksi tai riepoteltavaksi. Mitä siitä, jos kyllästyttää etkä ymmärrä? Tartteeko siitä vaahdota?

Mitä sellaisia ihmisoikeuksia sinulta puuttuu, jota Suomessa ei ole kenelläkään muulla?

Alapeukkujen sijasta voisitte antaa vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, että selvensit. Itse koin/koen vahvaa kehodysforiaa enkä dysforiapäissäni tullut ajatelleeksi, että dysforia voi olla myös puhtaasti sosiaalista. Tuo onkin aika kinkkinen tilanne, että onko tosiaan pakko muuttua fyysisesti, että tulee nähdyksi oikein. Täytyy laittaa asia mietintämyssyyn.

Niin. Itselleni se dysforia on alkanut tulla, kun tajusin että olen nainen miehen ruumiissa. Yhteiskunta on niin nainen/mies jaoittunut, että se luo dysforiaa. En kuulu miehiin enkä naisiin. Samaan aikaan tajuan että olen kuitenkin oikeassa ruumiissa.

Uskon, että dysforia tulee juuri ulkoa päin muualta yhteiskunnasta ja vanhoista tottumuksista. Jos alettaisiin kohtelemaan kaikkia ihmisinä ihmisinä, eikä miehinä ja naisina, niin päästäisiin eteenpäin. Voidaan pitää ne roolit jos on pakko, mutta tajutaan että jotkus miehet ovat naisia, ja jotkus naiset ovat miehiä. 

Unohtakaa se homo ja lesbo leimat, niitä te pelkäätte. Miettikää oletteko nainen vai mies ensinkään. Sitten voi pohtia mitä olette seksuaalisesti.

Mutta jos sinä olet mieheksi syntynyt biologinen mies, jolla on miehen keho, sinä et ole nainen. Sinä et voi olla nainen. Se on mahdotonta. Olet siis mies. Sinusta ei ikinä tule naista. Se on täysi mahdottomuus. Voit kokea olevasi mitä ikinä koetkin, mutta naista sinusta ei tule. Ei koskaan. Ja parasta olisi, jos hyväksyisit tämän tosiasian.

Huh, mikä foobikko. Rakenna aita ympärillesi, niin ehkä helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[ Voisitko sinä nyt vain kertoa, mitä ovat ne asiat, joita koet ja haluat, mutta et voi väärässä sukupuolessa? 

Yksinkertaisesti. Minua kohdellaan miehenä, ja luullaan mieheksi. Todellisuudessa olen nainen, jolla on miehen ruumis. Jos et ymmärrä, et ymmärrä. Olen pahoillani.

Ei ole millään tavalla mahdollista olla nainen, jolla on miehen ruumis. Olet mies, joka kärsii sukupuolidysforiasta, ja siihen on saatavissa apua. 

Kaikki transnaiset ovat. Voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos sinä olet mieheksi syntynyt biologinen mies, jolla on miehen keho, sinä et ole nainen. Sinä et voi olla nainen. Se on mahdotonta. Olet siis mies. Sinusta ei ikinä tule naista. Se on täysi mahdottomuus. Voit kokea olevasi mitä ikinä koetkin, mutta naista sinusta ei tule. Ei koskaan. Ja parasta olisi, jos hyväksyisit tämän tosiasian.

Tämä kommentti on siis kaikille transnaisille osoitettu. Olet vain tyhmä, joka ei tajua asiaa. En voi auttaa sinua. Ruumis ja mieli on vain eri asia. Tajua tai ole tajuamatta.

Mikä ahdistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[ Voisitko sinä nyt vain kertoa, mitä ovat ne asiat, joita koet ja haluat, mutta et voi väärässä sukupuolessa? 

Yksinkertaisesti. Minua kohdellaan miehenä, ja luullaan mieheksi. Todellisuudessa olen nainen, jolla on miehen ruumis. Jos et ymmärrä, et ymmärrä. Olen pahoillani.

Jos sinulla on miehen keho ja miesten elimet olet mies. Sinulla on vain ajatuksissa vikaa, ei kehossasi. Se saattaa olla aivan täydellinen. Mutta se ei kelpaa sinulle, koska haluat jonkun toisen kehon. Todellisuudessa olet vain kiittämätön siitä kehosta mikä sinulle on suotu ja haluat toisen sellaisen joka sopii ajatuksiasi paremmin. Tätä ajattelua löytyy myös monella kauneusleikkauksiin hurahtaneella. Haluttaisiin, että muut näkevät jotain omia fantasioita ja kuvitelmia.

Ymmärrän kyllä hyvin, kuinka ajatukset voivat olla vaikka kuinka sekavia.

Mitä jos opettelisit ensin olemaan kiitollinen, että sinulla on keho.