Lue keskustelun säännöt.
Tykkääkö joku OIKEASTI joulukorteista, joissa tuttavan lapset poseeraavat "iloisena"?
Kyynikko
14.12.2020 |
Itse en ole koskaan lähettänyt joulukortteja, joissa olisi ollut oman lapseni kuvia joulutunnelmissa yms.. En usko, että kukaan oikeasti välittää niitä katsella. Sitäpaitsi itselle tulisi jotenkin äklö olo, jos tyrkyttäisin oman lapseni "ihanuutta" muille. Olen varmaan mielipiteineni vähän kyyninen, mutta silti.
Lemmikit ovatkin mielestäni sitten asia erikseen. Lemmikkikortteja on ihan kiva saada.
Mitä mieltä muut ovat?
Kommentit (248)
Saako joku näitä kortteja ihan ahdistukseen asti pitkin joulukuuta? Olen itse ainakin käsittänyt, että korttien lähetys on vähentynyt joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako joku näitä kortteja ihan ahdistukseen asti pitkin joulukuuta? Olen itse ainakin käsittänyt, että korttien lähetys on vähentynyt joka vuosi.
Ihan samat ihmiset lähettävät vuodesta toiseen. En ole niistä ahdistunut, mutta ei niissä erityistä persoonallisuuttakaan ole. Yhtä hyvä on jokin kaupasta ostettu nätti kortti.
Vierailija kirjoitti:
Saako joku näitä kortteja ihan ahdistukseen asti pitkin joulukuuta? Olen itse ainakin käsittänyt, että korttien lähetys on vähentynyt joka vuosi.
Kyllä. Minulla on ihan lääkityskin tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako joku näitä kortteja ihan ahdistukseen asti pitkin joulukuuta? Olen itse ainakin käsittänyt, että korttien lähetys on vähentynyt joka vuosi.
Kyllä. Minulla on ihan lääkityskin tähän.
Syöt rauhoittavia joulukortteihin?
Olen kiinnostunut ystävieni kuulumisista ja lasten kasvamista on mukava seurata. Pidän myös eläimistä, en suhtaudu lemmikkeihinkään vihamielisesti. On myös persoonallisempi ja henkilökohtaisempi kuin kaupan kortti. En missään nimessä heittäisi roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mitä mieltä olette facen joulutoivotuksista, joissa on lasten kuvia? Lupa kuvan julkaisuun on siis kysytty lapsilta.
En ikinä laittaisi lapsistani kuvia someen. Ties mihin käyttöön sieltä päätyvät. Pieni lapsi nyt antaa luvan vain siksi, että äiti pyytää. Ei välttämättä isompana arvosta, että kuvaa on jaeltu tuntemattomien nähtäville nettiin.
Joillekin ihmisille toisten lapset vaan ovat jotenkin ihan ylittämättömän kamalia tai vähintäänkin totaalisen epäkiinnostavia. Haluaisiko joku tästä syndroomasta kärsivä vähän avata tarkemmin, että miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en aikoinaan tahattomasti lapsettomana innostunut kavereiden lähettämistä lapsikorteista. Sit jossain vaiheessa päätimme lähteä leikkiin mukaan ja otimme miehen kanssa itsestämme tonttukuvan pässimme kanssa (meillä on siis kotieläimiä). Se oli niin suuri menestys, että sen jälkeen olen aina teettänyt oman joulukortin. Usein se on ollut jouluasetelma kanoista tai kukoista (ovat varsin kuvauksellisia otuksia), kissasta tai nyt viime parina viime vuonna meidän koko perheestä, jossa vihdoin on lapsi. Pelkkää lapsikuvaa en vieläkään halua lähettää, muistan, miltä se tuntui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joulukortteja ylipäätään lähetetään muille kuin (lähi)sukulaisille? Teeskennellään, että muka välitetään vaikka samaan aikaan saatetaan (esim. työ"kaveri") survoa puukkoa selkään oikein olan takaa...
No jos haluaa lähettää ihmisille pyytämättä kuvia omista lapsistaan tai jopa koko perheestään, eihän siinä siitä vastaanottajasta ole kyse, vaan halusta päteä ja korostaa itseään.
Miten sairas on ihmisen mieli, kun ei erota lämmintä/kohteliasta muistamista, joka kortin lähettämisen taustalla on? Sääliksi käy noin kyyninen maailma, jossa kaikki kivat eleet nähdään vain pätemisenä ja muuna negatiivisena. Varmaan sekin sinusta itsekästä oman kilven kiillottamista, jos auttaa lastenrattaiden kanssa kulkevaa bussissa tai antaa suojatiellä tietä jalankulkijoille eikä posota vaan menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että näkisin itsekin mielelläni myös omat kaverini kuvassa, en pelkästään lapsia. Kaverit on mulle kuitenkin tärkeämpiä, vaikka lapsetkin nykyään kiinnostavat enemmän, kun asia ei enää ole kipeä.
- eläinten kuvailija 😊
Vierailija kirjoitti:
Minä en aikoinaan tahattomasti lapsettomana innostunut kavereiden lähettämistä lapsikorteista. Sit jossain vaiheessa päätimme lähteä leikkiin mukaan ja otimme miehen kanssa itsestämme tonttukuvan pässimme kanssa (meillä on siis kotieläimiä). Se oli niin suuri menestys, että sen jälkeen olen aina teettänyt oman joulukortin. Usein se on ollut jouluasetelma kanoista tai kukoista (ovat varsin kuvauksellisia otuksia), kissasta tai nyt viime parina viime vuonna meidän koko perheestä, jossa vihdoin on lapsi. Pelkkää lapsikuvaa en vieläkään halua lähettää, muistan, miltä se tuntui.
Mahtava ja persoonallinen idea nuo pässi- yms. kuvat! Sellaisia katselisin mielelläni. Niin kuin katselen lapsikuviakin. Lapset ja eläimet ovat osa läheisteni elämää toisin kuin kaupan valmiskortin pukki tai enkeli. Minusta on taiteessakin mielenkiintoisempaa katsoa aitoa elämää kuvaavia teoksia kuin jotain kukkamaljakkoasetelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset on kauniita, herttaisia ja elämäniloisia. Toisin kuin sisältään kylmä ja kyyninen ap.
Vaikka kortit ei erityisesti kiinnostaisi, on mukava nähdä perheiden iloa joulun alla.
Itse "pääsin" kerran kuvaamaan tuttavan lapsia joulukorttia varten ja olisitpa kuullut ja nähnyt sen shown. Äiti rääkyy pää punaisena lapsilleen, että "voitko sä apina nyt koittaa olla paikallas", "nyt sitä hymyä", "koita edes esittää iloista" jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään, musta perhe/lapsikuvat on parhaita <3 Ja niitä lähetettiin itsekin kun lapset oli pienempiä, sorry nyt vain :D
Ei mut sata kertaa arvokkaampia muistaminen minusta kuin joku tusinakortti.
Miksi perheen pitää olla värillinen?
Mustista ja Mirristäkin voi sen kuvan laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en aikoinaan tahattomasti lapsettomana innostunut kavereiden lähettämistä lapsikorteista. Sit jossain vaiheessa päätimme lähteä leikkiin mukaan ja otimme miehen kanssa itsestämme tonttukuvan pässimme kanssa (meillä on siis kotieläimiä). Se oli niin suuri menestys, että sen jälkeen olen aina teettänyt oman joulukortin. Usein se on ollut jouluasetelma kanoista tai kukoista (ovat varsin kuvauksellisia otuksia), kissasta tai nyt viime parina viime vuonna meidän koko perheestä, jossa vihdoin on lapsi. Pelkkää lapsikuvaa en vieläkään halua lähettää, muistan, miltä se tuntui.
<3
Mä tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joulukortteja ylipäätään lähetetään muille kuin (lähi)sukulaisille? Teeskennellään, että muka välitetään vaikka samaan aikaan saatetaan (esim. työ"kaveri") survoa puukkoa selkään oikein olan takaa...
No jos haluaa lähettää ihmisille pyytämättä kuvia omista lapsistaan tai jopa koko perheestään, eihän siinä siitä vastaanottajasta ole kyse, vaan halusta päteä ja korostaa itseään.
Miten sairas on ihmisen mieli, kun ei erota lämmintä/kohteliasta muistamista, joka kortin lähettämisen taustalla on? Sääliksi käy noin kyyninen maailma, jossa kaikki kivat eleet nähdään vain pätemisenä ja muuna negatiivisena. Varmaan sekin sinusta itsekästä oman kilven kiillottamista, jos auttaa lastenrattaiden kanssa kulkevaa bussissa tai antaa suojatiellä tietä jalankulkijoille eikä posota vaan menemään.
Ok, no mä annankin sitten kaverille 40-vuotislahjaksi ensi kesänä 2mx2m kuvan itsestäni kultakehyksissä. Sehän onkin kiva lahja.
Minä tykkään lapsikuvista. Lapsenlapsikuvia en jaksa katsella.
Kaikesta sitä pitääkin rumasti sanoa ja vielä kompata tätä negatiivisuutta. Saat joulumuistamisen kortin muodossa, jossa lapsi, ja olet ihan hyi ällöä.
Ei käy kateeksi tuommoista ivallisuutta luonteessa.
Vierailija kirjoitti:
On teillä ongelmat, kyylätä nyt happamana joulukorttien kuvia! Mä en edes katso mikä kuva siinä on, katson vaan että onpas kiva kun kaverilta tuli joulukortti.
Onpas kiva kun kaverilta tuli kortti, vaikken katsokaan millainen kuva kortissa on x)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki joulukortit käy, mutta älkää pliis lähettäkö minulle niitä JOULUKIRJEITÄ missä taas kerran hassunhauskaan tyyliin hehkutatte ne konsertit, oopperat, matkat, makunystyrälässytyksenne jotka jo ole lukenut facesta ja instasta ja ja. En ole mikään korvessa asuva mummu jolle pitää kertoa millaista maailmassa on. Varsinkin kun asumme 10 km päässä toisistamme ja näemme muutaman kerran vuoden aikana. Tai sitten emme näe koskaan, mutta eipä ole tarvettakaan.
Sama "henkilökohtainen" kirje kymmenille ihmisille.
Paitsi, että, minkähänlaisia JOULUKIRJEITÄ sieltä tänä vuonna tulee... Ihanaa kotoilua ja rauhaa. - Hups, autocorrect ehdotti kiroilua kotoilun sijaan!
Me saadaan, tai siis mies saa joka vuosi joulukirjeen tyypiltä, jonka firma myy hyödykettä X mieheni firmalle. Minkäänlaista muuta suhdetta ei ole kuin tämä ammatillinen yhteys. Niissä kirjeissä käydään läpi, miten Ilveksen Ö-juniorit oli kahden yön pelireissulla Kajaanissa tai kesällä käytiin Kroatiassa, jossa koko perhe kävi veneretkellä krokotiilin muotoisella muovipaatilla. Paras oli kirje, jossa kerrottiin vaimon raskauspahoinvoinnin varjostaneen alkuvuotta kovasti. Pakko lukea ne kirjeet aina, kun ovat niin häkellyttäviä. Ihan tuntemattomalle ihmiselle lähettävät perheensä kuulumisia, aika intiimejäkin sellaisia välillä. En tosin tiedä, tietääkö se kirjeitä (oletettavasti) kokoava vaimo, että miehensä lähettää ne myös kaikkiin seutukunnan raksafirmoihin.
Mä olen samaa mieltä. Ei mua kiinnosta kenenkään koiran tai kissan kuvat. Mieluummin mulle kuva iloisista lapsista.