"Tyhjäsilmäinen lapsi"
Onko teidän lähipiirissä ns. tyhjäsilmäisiä lapsia? Mummini viljeli tätä sanontaa silloin tällöin, enkä ennen välittänyt hänen kaikista jutuistaan, mutta nyt omien lasten myötä olen huomannut mummin olleen kuin ollenkiin oikeassa. Jos nyt siis tässä asiassa voi jotenkin oikeassa olla.
Mutta todella on lapsia, joiden päässä ei tunnu liikkuvan oikeastaan mitään. Sen näkee heistä, heidän käytöksestä. Tiedän, että aihe on arka mutta koitetaan saada keskustelu aikaiseksi?
Kommentit (89)
Onkohan hän ollut tyhjäkatseinen lapsi
Parempi linkki
http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2012/05/15/article-2144527-1317D72D000005DC-544_306x383.jpg
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 12:12"]Onpa ikävä aloitus, kamalaa lasten luokittelua. Ikäänkuin jotkut lapset olisivat syntyneet jotenkin tyhjinä ja vähä-älyisinä! Jos lapsen katse on tyhjä, siihen on yleensä jokin syy, esim. ongelmat kotona! Sen saman "tyhjäsilmäisen" lapsen katse voi olla täysin toisenlainen, jos nuo ongelmat poistuvat ja lapsi saa riittävästi rakkautta ja oikeanlaista ohjausta/virikettä elämäänsä!
[/quote]Anoppini oli opettaja, ja hän puhui myös tuohon tyyliin oppilaistaan. Kuulosti pahalta. Uskoisin että kyse oli lapsista joita koulu ei niin innostanut ja jotka eivät keskittyneet, hän näki heidät vain omasta vinkkelistään.
Minä olen elänyt jo jonkinverran ja nähnyt lapsiakin. Eräässä juoppoporukassa näin lapsen joka ei koskaan hymyillyt ja oli tuojottava ilmeetön katse. Tein ls ilmoituksen ja näin tämän lapsen myöhemmin ja hänellä oli silloin jo "tavallinen" katse. Jossakin vaikeassa elämäntilanteessa lapsi voi etäännyttää itseään tuntemasta, mutta hän voi myöhemmin näyttää tunteita jos pääsee turvalliseen paikkaan.
Joskus joillakin ulkomaalaisilla miehillä olen nähnyt sellaisen paatuneet tyhjän katseen. Olen myös joillakin sellaisilla väkivaltaisilla lapsilla nähnyt sellaisen katseen, että tuntuu, että sen takan ei paljoa ole.
Ehkä se on jonkinlainen opetettu katse, jo varhain on täytynyt kätkeä ja tukahduttaa osa itsestä.
Tunteethan ovat kyköksissä toisiinsa.
Toisilla on kuitenkin se pokerinaama.
En ole koskaan nähnyt lasta jolla täysin tyhjä katse.
En ymmärrä miksi tämä asia otetaan niin negatiivisesti.
Kyllä näitä tyhjäsilmäisiä on, minä olin lapsena yksi sellainen ja voin kertoa mistä syystä ainakin minun kohdallani tyhjäkatseisuus johtui.
Olin pahasti traumatisoitunut ja tunnetasolla heitteillä. Voin niin huonosti, että lopulta mieli tekee tempun ja "sammuttaa" koko tietoisuuden. Pelkäsin paljon, ja olin tottunut siihen, että kaikki satuttaa. Tälläisellä tyhjällä katseella voi helposti sanoa sedälle mitä setä pyytää ja tehdä mitä pyydetään, koska ei itse enää ole siinä kehossa.
Ei tunne pahoinpitelyä, ei tunne surua heitteilläolosta, ei elä enää omassa ruumissaan, vaan järjestelmä on suljettu ottamaan vastaan välttämätön paha.
Tästä seuraa se tyhjä katse, kun ihminen on käytännössä kuollut sisältä.
Mutta tyhjä katse voi johtua myös esim.autismista ja muista ongelmista, joissa ympäristö ei juurikaan kiinnosta. Itselläni on tyttö, joka voi näyttää tyhjäkatseiselta muiden seurassa, koska on tavattoman ujo, ja vaatii hetken totuttelun uusiin ihmisiin, mutta hänen tyhjä katse on vain hetkellinen. Vaikka hän ei puhu, niin sieltä silmistä voi nähdä hymynpilkahduksen, jos jokuu tekee jotakin hassua, vaikka naama pysyy peruslukemilla.
Olen nykyään ihan eläväkatseinen ihminen, tosin silmäni herättävät hämmennystä vieläkin. Uskon, että se johtuu siitä, että silmistäni yhä tänäkin päivänä tuijottaa se tyhjäsilmäinen tyttö, kaiken sen pilkkeen ja elävyyden takaa.
Tätä on moni yrittänyt hakea, että silmäni ovat samaan aikaan syvän surulliset, mitta silti niissä on riemu ja pilke.
Kyllä silmät todella paljastaa paljon siitä mitä sisälläsi kannat.
Kyllä olen nähnyt, että jos lapsi elää hankalassa perheessä, hän etäännyyttää itsensä eikä ole täysin läsnä itsessään.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 12:54"]
Asia on myös niin, että toiset ovat herkempiä havaitsemaan toisten tunnetiloja kuin toiset. Tyhjä katse voi olla merkki traumasta jos lapsi on hirveissä oloissa.
Kaikilla ihmisillä on myös joskus kun ovat syventyneet omiin mietteisiinsä sellainen tyhjyyteen tuijottava katse. Eli ap:lla myös vaikka et sitä itse näe.
[/quote]
Näinpä. Ja tässäkin ketjussa jotkut ovat yrittäneet tätä selittääkin, että esim. pohdiskelu ja haaveellisuus tai äärimmäinen keskittyneisyys (jolloin katse voi olla melko tyhjä) on eri asia kuin tämä pelottava tyhjäkatseisuus, joka on aina läsnä. Sen huomaa vasta, kun tuntee ko. henkilöä hieman enemmän ja näkee häntä eri tilanteissa.
Yksi huvittava anekdootti tyhjäkatseisuudesta: eräs tuttavani sanoi inhoavansa kissoja, koska niillä on niin tyhjä katse. Kävi todella ilmi, että tämä nainen ei koskaan ollut nähnyt sellaista kissaa, jolla olisi muunlainen katse silmissään kuin vain tuo ns. varuillaanolo/saalistuskatse. Hän ei yksinkertaisesti ollut koskaan tutustunut yhteenkään kissaan, jotta olisi pystynyt muita katseita näkemään. Ja jokainen kissanomistaja tietää, että kissalla on sekä katseita että ääniä vähän joka lähtöön - vihasta ja pelosta sinne lempeyteen ja hellyyteen asti.
[/quote]
Niin siis silloin, jos kissa hyväksyy sinut eli ottaa reviiriinsä vaikka tölkinavaajaksi tai ehkö jopa kaveriksi. Sillä tiedän myös ihmisiä, joilla on ollut kissoja ja jotka voivat olla aivan ihmeissään, kun mun mirri esim. "kirskuu" mielihyvästä ja siristelee lempeänä silmiään, et mikä ihmeen ääni toi on ja mikä tolla katilla on. Ei meidän katit ole noin käyttäytyny. No niinpä...