Onnettomuuden näkemisestä aiheutuva ahdinko

Niin että ihmiselleä saa olla esim. hämähäkkifobia tai korkean paikan fobia tms, mutta tuollaista ap:n fobiaa ei saa olla? Todella sivistymätöntä ajattelua!

Monestihan ihmiselle, joka on lähellä omaa kuolemaansa tai näkee jonkun toisen kuoleman, seuraa tästä postraumaattinen stressireaktio. Eli stressi ja trauma purkautuvat myöhemmin, eivät sillä hetkellä kun ihminen kokee järkyttävän asian. Psykologit auttavat tällaisissa tilanteissa. Perusihmisistä on vain haittaa, jos eivät ymmärrä näitä asioita.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:23"]Ei ollut onnettomuus, vaan sairauskohtaus. Mieheni kuoli marraskuussa, ja en pääse siitä yli. Nähdä hänen kauniit silmänsä puoliavoimina, nähdä hänen hellät kätensä koukussa. Tuntea hänen kylmä ihonsa. En pääse siitä yli :(

[/quote]

Voi kauhea! Puhkesin itkuun tämän lukiessani. Voimia sinulle,iso halaus!

Olen löytänyt hirttäytyneen. olen ollut yllättynyt siitä, miten vähän tarumaattista se oli. Ehkä siksi, että en tuntenut uhria lainkaan, enkä myöhemminkään kysellyt mitään hänedtä, mahdollisesta perheestä tai elämästä. Lisäksi tilanne oli silloin päivänselvä, tyyppi oli ollut kuolleena selvästi jo päiviä, eikä siinä tilanteessa käynyt edes mielessä, että itse olisin voinut tai olisi pitänyt voida tehdä sille mitään. Tämä varmaan oli tärkein tekijä, jos vertaa esim miten paljon on puhuttu siitä, miten vammauttavia nämä junan- tai rekanallemenijät ovat ammattikuljettajille - jotka ehkä menettävät työkykynsä pysyvästi. He näkevät tapahtuman, eivätkä varmaan voi välttää tunnetta, että olisi pitänyt estää se - olivat todelliset mahdollisuudet siihen sitten miten pienet tahansa - kun taas minun kohdallani tilanne oli jo ohi.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:23"]Ei ollut onnettomuus, vaan sairauskohtaus. Mieheni kuoli marraskuussa, ja en pääse siitä yli. Nähdä hänen kauniit silmänsä puoliavoimina, nähdä hänen hellät kätensä koukussa. Tuntea hänen kylmä ihonsa. En pääse siitä yli :(

[/quote]

Olen niin pahoillani puolestasi:(

Itse olen aika herkkä ihmisenä, ja "märehdin asioita". olen löytänyt oman äitini kuolleena, sekä ollut tilanteessa, jossa sairauskohtauksen takia (kaatui ja löi päänsä katuun siis) minulle tuntemattomalta ihmiseltä vuotaa verta päästä pisin katua. Asiat kummittelevat aikansa. keskustelemalla asioista ihmisten kanssa, onnettomuudesta ystävien, ja äidin kuolemasta ammattilaisten, olen kuitenkin ohittanut ne, eivätkä ne enää vaivaa minua.

Luin koskettavan tarinan rekkayrittäjästä ja tämän vaimosta. Olivat olleet ajamassa kotiin työkeikalta kun vastaantullut oli kiihdyttänyt ja ajanut rekan keulaan. He olivat nousseet autosta ja vaimo oli nähnyt auton romun seassa pahoin ruhjoutuneen pienen lapsen ruumiin. Vaimo oli mennyt shokkiin ja tapahtuman jälkeen ollut pitkään sairaslomalla henkisen puolen takia, mutta myös niskavamman takia, joka oli tullut tuossa törmäyksessä. Heidän yrityksensä oli joutunut pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin kun eivät saaneet edes vakuutusyhtiöstä mitään ennenkuin tutkinta oli saatettu päätökseen ja voitu todeta, että tuo onnettomuus ei ollut heidän aiheuttamansa..

Tuon lukemisen jälkeen minulla on tullut usein mieleen tuo ruhjoutunut pieni lapsi. Toivottavasti nukkui kun vanhempi (en tiedä oliko sitten isä vai äiti) käänsi autonsa kohti rekkaa. Tämä ahdistaa minua varmastikin siksi, kun itsekin olen pienen lapsen äiti ja ajamme päivittäin pitkää työmatkaa kaksin. Toivottavasti ei koskaan joudu näkemään mitään yhtä kamalaa.

Itse en ole nähnyt onnettomuuden tms. ruhjomaa ruumista, mutta joitakin vuosia sitten löysin kuolleen henkilön "vahingossa". Kuolleen näkeminen aiheutti todella pahat traumat ja pelkotilat. Psykologin tapaamisista ei ole ollut hyötyä ja olen edelleen hyvin ahdistunut tapauksen vuoksi. Koko elämäni muuttui kertaheitosta ja pelko ruumiin näkemisestä jyskyttää takaraivossani minne ikinä menenkin. Lisäksi en pelkää ainoastaan kuolleen näkemistä vaan myös sitä, onko tilassa missä olen (esim. asunnot, julkiset tilat, hotellit) mahdollisesti kuollut joku henkilö aiemmin. Ja kun nämä ajatukset tunkeutuvat mieleeni, niistä on hyvin vaikea päästä eroon. Oireilen myös fyysisesti kun ahdistus iskee :/

Tiedän että pelkoni kuulostaa typerältä, mutta en ole vielä keksinyt kuinka päästä siitä eroon. Mukava kuitenkin kuulla että löytyy kohtalotovereita, vaikka aihe sinänsä ikävä onkin :)

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 17:13"]Itse en ole nähnyt onnettomuuden tms. ruhjomaa ruumista, mutta joitakin vuosia sitten löysin kuolleen henkilön "vahingossa". Kuolleen näkeminen aiheutti todella pahat traumat ja pelkotilat. Psykologin tapaamisista ei ole ollut hyötyä ja olen edelleen hyvin ahdistunut tapauksen vuoksi. Koko elämäni muuttui kertaheitosta ja pelko ruumiin näkemisestä jyskyttää takaraivossani minne ikinä menenkin. Lisäksi en pelkää ainoastaan kuolleen näkemistä vaan myös sitä, onko tilassa missä olen (esim. asunnot, julkiset tilat, hotellit) mahdollisesti kuollut joku henkilö aiemmin. Ja kun nämä ajatukset tunkeutuvat mieleeni, niistä on hyvin vaikea päästä eroon. Oireilen myös fyysisesti kun ahdistus iskee :/

Tiedän että pelkoni kuulostaa typerältä, mutta en ole vielä keksinyt kuinka päästä siitä eroon. Mukava kuitenkin kuulla että löytyy kohtalotovereita, vaikka aihe sinänsä ikävä onkin :)

[/quote]

Sulle suosittelen lämpimästi tuota sensomotorista terapiaa, luulen että tässä olisi nimenomaan koulukirjatapaus johon se voisi auttaa, kun olet jo tavanomaisempaa terapiaakin kokeillut.