Miksi nykyajan nuoret voivat niin huonosti?

Suurin osa nuorista voi valtavan hyvin. Ovat valtavan taitavia sekä sosiaalisesti että muuten. Itsevarmuus on ihan eri tasolla kuin mitä oli omassa nuoruudessa. Aivan mahtavia tyyppejä ja persoonia.

Pienelle osalle sitten kasaantuu enemmän ongelmia. Siinä paljon menee vanhempien sosioekonomisen aseman ja ennen kaikkea viitsimisen ja osaamisen piikkiin. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.

Onkohan tämä nuorten sukupolvi jotenkin herkempää kuin 60- ja 70-luvulla syntyneet vanhempansa? En tarkoita negatiivisesti tuota herkkää, vaan kun nuorten kanssa työskentelen arkena päivittäin niin olen huomannut että heissä ei ehkä ole niin paljon rämäpäisyyttä ja sitkeyttä kuin meissä silloin omana teiniaikana ja nuorena aikuisena. Ehkä meidän sukupolvemme ei vanhempina osaa tukea nuoria tässä nykyisessä maailmassa selviämiseen. 

Se myös voi tehdä elämästä nuorelle pelottavan ja vaikean, että jokaiselta odotetaan tiettyjä ominaisuuksia kuten sosiaalisuutta ja positiivisuutta, että pärjäisi nykyisessä opiskelu- ja uramaailmassa. Myös asiantuntijuuden merkitys on kasvanut. Ennen oli erilaisia vaihtoehtoja niille jotka olivat mieluummin omissa oloissaan ja eivät halunneet kovin vastuullisia töitä. Oli töitä kouluttamattomille ja oli mahdollisuus myös jäädä peräkammarin pojaksi tai tytöksi, tai mennä naimisiin puolison ollessa perheen elättäjä. Nyt pitäisi jokaisen selviytyä yksin.

Ympäristön saastumisella ja kemikaalikuormituksella voi olla myös osuutta asiaan, mutta tuosta en tiedä paljoakaan. 

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:11"]

Kaikki on vanhempien sukupolvien syytä, ei ne nykyiset nuoret ole luoneet tällaista materialistista paskamaailmaa.

[/quote]

Jaa tätä jossa ihmisten elintaso on parempi kuin historiassa ikinä, jossa kaikki toimii ja jossa autotkin pestään juomakelpoisella vedellä?

Ei oikein tuo angstailu kuule vakuuta... otapa pari lävistystä lisää jos se vaikka helpottaisi.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:22"]

En tiedä eikä mua oikeastaan kiinnosta. Neljän vuoden masennuksen ja syömishöiriökamppailun jälkeen tuntuu turhalta yrittää sanoa, että tulee paha olo kun näkee laihoiksi photoshopattuja malleja ja kuulee koulussa että olisi pystynyt parempaan kun arvosanat on keskiarvoisesti 9½ luokkaa. Meiltä vaaditaan paljon mutta ei laiteta rajoja, ongelmat kasaantuvat pienemmälle joukolle. Ystäväni viiltelee ja hänellä on vähintään joka viikko uusia arpia mutta kukaan ei sano hänelle mitään. Toinen ei syö ja se laitetaan nuoruuden ulkonäkökriiseilyn piikkiin, vaikka samaa on jatkunut jo pari vuotta. Kolmas saattaa jäädä viikoksi kotiin vain nukkumaan, koska mikään ei kiinnosta eikä jaksa yrittää. Who cares? Ihan sama, en mä tiedä, odotan vain nuoruuden loppumista. Tiedän vain muutaman, joka pitää nuoruudesta, useimmat haluaisivat olla jo arkeen turtuneita aikuisia.

[/quote]

Ei sinusta muutu hyvinvoivaa aikuistakaan vaan kun odotat ikäsi muuttuvan.

Ysii ei kannata verrata, se on oma tulos jos opiskelee ja ymmärtää mitä luki.

Hoikkuus myy, minusta on ihan sama mitä ne muuntelee kuvia. Myydään asuntojakin photoshopaamalla tiloja venyttämällä kuvia. Mitä se minua liikuttaa?

Minä ainakin pyrin siihen että kroppani voi hyvin ja olen terve. Aina on joku minua nopeampi ja kauniimpi ja notkein. Oleellista ei ole olla paras, omat lapset harrastaa ja ovat tyytyväisiä kehoonsa (myös itse kun elän hyvin) ja heille ollaan aina opastettu ettei voitto ole tärkeintä vaan osallistuminen on se hauskin juttu ja vaikka häviää jollekin niin voi silti nähdä esim. oman kehityksensä paranevan: on vahvempi, nopeampi, nokkelampi.. Siis vertaamalla omaan toimintaansa ennen, ei muihin! Voittokin voi joskus tulla johonkin virheeseen, ei toinen välttämättä ole parempi. Tai itsellä saattaa olla huonompi päivä tms. 

Minulla oli kohtuullisen mukava nuoruus, otan vastuun omasta tekemisestä enkä minä voi ymmärtää tuota lausahdusta miten kukaan ei sano mitään itseään viiltelevälle, sanotko sinä? Tietääkö vanhemmat? Eikö ne sano mitään? On niin helppo sanoa että muut ei sano -jos muut ei tiedä. Sillä sinäkin saat vähän pois itsesyytöksiä kun sinä käännät katseen pois, vaikka sinä tietäisit.

Mene ravintoterapeutille. Vuosien huono dieettisi voi pilata luustosi. Sinulla saattaa olla jo osteoporoosi tai hampaasi huonona. SINÄ voit ottaa vastuun omasta toiminnastasi, älä syytä muuta maailmaa. Opettele rakastamaan itseäsi, aikanaan sitten parisuhteessakin ymmärrät miten toinenkin arvostaa ja tahtoo sinua. Etkä kyseenalaista sitä.

Nykyajan nuoret voivat hyvin.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:22"]

En tiedä eikä mua oikeastaan kiinnosta. Neljän vuoden masennuksen ja syömishöiriökamppailun jälkeen tuntuu turhalta yrittää sanoa, että tulee paha olo kun näkee laihoiksi photoshopattuja malleja ja kuulee koulussa että olisi pystynyt parempaan kun arvosanat on keskiarvoisesti 9½ luokkaa. Meiltä vaaditaan paljon mutta ei laiteta rajoja, ongelmat kasaantuvat pienemmälle joukolle. Ystäväni viiltelee ja hänellä on vähintään joka viikko uusia arpia mutta kukaan ei sano hänelle mitään. Toinen ei syö ja se laitetaan nuoruuden ulkonäkökriiseilyn piikkiin, vaikka samaa on jatkunut jo pari vuotta. Kolmas saattaa jäädä viikoksi kotiin vain nukkumaan, koska mikään ei kiinnosta eikä jaksa yrittää. Who cares? Ihan sama, en mä tiedä, odotan vain nuoruuden loppumista. Tiedän vain muutaman, joka pitää nuoruudesta, useimmat haluaisivat olla jo arkeen turtuneita aikuisia.

[/quote]

Hyvä kommentti.

Nykynuorten maailmassa ulkonäkökeskeisyys ja suorituskeskeisyys on järjettömissä mittasuhteissa. Ulkonäön laittamisesta on tullut yksi keskeinen elämäntapa. Myös tämä että on pakko saada tiettyjä kalliita merkkituotteita, ja vanhemmat lähtevät siihen mukaan.

Siis en moralisoi nuoria siitä että he ostavat tuon kulttuurin ja rakentavat identiteettiään ja itsearvostustaan esim. vaatteiden ja meikkien, muodissa olevien tavaroiden ja kouluarvosanojen perusteella. On vain niin helkkarin surullista, että nämä asiat on onnistuttu myymään nuorille ja monille aikuisillekin elämän tarkoituksena ja arvon mittarina. 

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:22"]

En tiedä eikä mua oikeastaan kiinnosta. Neljän vuoden masennuksen ja syömishöiriökamppailun jälkeen tuntuu turhalta yrittää sanoa, että tulee paha olo kun näkee laihoiksi photoshopattuja malleja ja kuulee koulussa että olisi pystynyt parempaan kun arvosanat on keskiarvoisesti 9½ luokkaa. Meiltä vaaditaan paljon mutta ei laiteta rajoja, ongelmat kasaantuvat pienemmälle joukolle. Ystäväni viiltelee ja hänellä on vähintään joka viikko uusia arpia mutta kukaan ei sano hänelle mitään. Toinen ei syö ja se laitetaan nuoruuden ulkonäkökriiseilyn piikkiin, vaikka samaa on jatkunut jo pari vuotta. Kolmas saattaa jäädä viikoksi kotiin vain nukkumaan, koska mikään ei kiinnosta eikä jaksa yrittää. Who cares? Ihan sama, en mä tiedä, odotan vain nuoruuden loppumista. Tiedän vain muutaman, joka pitää nuoruudesta, useimmat haluaisivat olla jo arkeen turtuneita aikuisia.

[/quote]

Hyvä kommentti.

Nykynuorten maailmassa ulkonäkökeskeisyys ja suorituskeskeisyys on järjettömissä mittasuhteissa. Ulkonäön laittamisesta on tullut yksi keskeinen elämäntapa. Myös tämä että on pakko saada tiettyjä kalliita merkkituotteita, ja vanhemmat lähtevät siihen mukaan.

Siis en moralisoi nuoria siitä että he ostavat tuon kulttuurin ja rakentavat identiteettiään ja itsearvostustaan esim. vaatteiden ja meikkien, muodissa olevien tavaroiden ja kouluarvosanojen perusteella. On vain niin helkkarin surullista, että nämä asiat on onnistuttu myymään nuorille ja monille aikuisillekin elämän tarkoituksena ja arvon mittarina. 

Olemme ystäväpiirissämme miettineet tätä paljon. Tiivistettynä tällaisiin syihin olemme päätyneet:

- arvojen koventuminen, mikään ei riitä

- liikaa valintamahdollisuuksia, fokus katoaa

- liikaa vertailukohteita, kova kilpailu

- turhaa hössötystä joidenkin normaaliin elämään kuuluvien ongelmien ympärillä (tähän syyllistyvät vanhemmat, päiväkodit, koulut jne)

- korostetaan lapsen osaamista ja pärjäämistä, mitään ei saisi tehdä vain hauskuuden vuoksi, lapsenomaisuus on ei toivottavaa

- vain nopein, paras, osaavin saa arvostusta; hitain, huonoin ja vähiten osaava diagnosoidaan helposti

- eriarvoistuminen

- nykyään nuorten on hankittava muodollinen ammatti; ilman tutkintoa on entistä vaikeampaa saada työtä

- lisäksi: (ja tämä voi olla todella hyvä asia) ongelmiin puututaan herkemmin, lapset/nuoret/perheet puhuvat avoimemmin ongelmistaan ja hakevat apua

Monet vanhemmat voivat huonosti ja heidän kauttaan se välittyy lapsille. Melko usein jos nuori oireilee, on myös vanhemmilla ongelmia. Ongelmat voivat siirtyä myös monien sukupolvien päähän.

Nosto: miksi nuoret voivat yhä huonommin 10 vuotta avauksen jälkeen? Some, incel, jengit, väkivalta ja muut mielenterveysongelmat nostavat päätään. Tälle pitäisi tehdä asap jotain, sillä nuoret integroituvat yhteiskuntaan 10 vuoden sisällä työelämään ja kouluihin. 

Jo, kun olin lukiossa n.2003 -2005 oli syömishäiriötä, paine menestyä koulussa, puhuttiin ilmastonmuutoksesta (joka jyllää nyt), sodista jne. Oli ulkonäkökeskeisyyttä (Britneyt ja Christinat Mtvllä). Eli tilanne ei ole muuttunut mihinkään, tuosta ajasta oli vaan selvittävä eikä kukaan erityisemmin ohjannut tai auttanut.

Veikkaan olon pahentuneen yhteiskunnan tilanteen ja älypuhelinten vuoksi. Nuoret naiset luulevat, että pitää näyttää filtteriltä, vaikka se on meikin ja tekoälyn luomaa. Ei edes julkisuuden henkilöt näytä luonnossa siltä mitä somessa (filtterit, meikki, kauneusleikkaukset, tekoälykamerat jne.) Tilannetta ei helpota netissä leviävä kenen tahansa saatavilla oleva p*rno, jossa naiset ovat jo 2010-luvulla ja tätä ennen esitetty alistuvassa ja nukkemaisessa valossa miehille ja oikea elämä esim. parisuhteessa ei mene noin.

Mutta miksi nuorten vaikeuksista itketään nyt? Jouduin ainakin ihan itse hakemaan nuorena korkeakoulupaikkani, työpaikkani, asuntoni ja opintolainani. Kumpikaan vanhempani ei ole auttanut tässä, ainoastaan hiukan äitini mutta ei rahallisesti tai työpaikkojen tai koulupaikkojen suhteen vaan tsemppaamalla ja sillä, että sain käydä kylässä.

Nykynuoret oireilevat todella pahasti, käytetään bilehuumeita, harjoitetaan paikkojen tuhoamista, kiusataan online jne. Nämä tulevat olemaan maamme tulevaisuus ja ikävä kyllä näyttää aika heikolta, jos luullaan että huulten turvotuksilla ja Noccoa juomalla tämän maan kansantaloudelliset rattaat pyörivät näin alhaisilla mielenterveyden tuloksilla.

Huomattu on nykynuorten asenne työelämään: ei kelpaa 8-16 toimistotyö, vaan pitäisi päästä päivällä salille ja nukkua. Etätyö on hyvä moneen työhön sisältyä, mutta moni työpaikka vaatii kyllä läsnäoloa toimistolla viikottain tai joka toinen viikko. Kaikki eivät voi olla some-vaikuttajia ja jos tällaista polkua haluaa alkaa rakentamaan, sen seuraukset tulee hyväksyä, häirintä online ja haukkuminen esim.Jodelissa, jos sitä enää käytetään. Nuorten tulee nöyrtyä työpaikkojen sääntöjen suhteen tai ei koskaan työllisty. Työnantaja paljon määrittää, missä ja miten työ tapahtuu. Jos ei hyväksy, pitää hakea toiselle työnantajalle tai perustaa yritys. Maailma on aika raaka paikka ja ilmeisesti sitä ei tajuta, ennen kuin joutuu kannattelemaan elämäänsä itse, maksamaan laskunsa itse jne.

Laiskuus, uusavuttomuus ja sairas kasvatus..