Lue keskustelun säännöt.
Kestäisitkö kuulla, että lapsesi ei ole normaali?
04.05.2014 |
Jos lähipiirissäsi sattuisi olemaan lapsen kehityksen ammattilainen, joka näkee selvästi, että erityislahjakkaana pitämäsi lapsesi onkin kehityksessään ensinnäkin selvästi ikäisiään jäljessä ja toiseksi lähdössä aivan väärille urille, haluaisitko kuulla tämän? Lapsi on ainokainen ja ei käy päiväkodissa. Neuvolassa tämän tyyppisiä ongelmia on vaikea huomata jos vanhempi ei niitä itse ota puheeksi.
Kommentit (101)
Haluaisin tietää, mutta kertomisen sävy on merkittävä. Haluaisin että ystävä kertoisi faktat, niin että ohjaisi kehen ammattilaiseen ja mitä kautta pitäisi olla yhteydessä. Tämän jälkeen hän olisi tukena, mutta ei ottaisi ammattilaisen roolia, vaan ystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia ongelmia ei tosiaankaan ole ainakaan tähän asti huomattu päiväkodissa, eskarissa tai alakoulussa. Jotkin elämää pahastikin rajoittavat hahmotuksen ym. pulmat tulevat kunnolla esille vasta kun tuota huonosti toimivaa aivojen aluetta todella tarvittaisiin. Toki oireet näkyvät aikaisemminkin, mutta jos henkilökunnalla ei ole silmää pulmien huomaamiseen, voivat ongelmat jäädä huomaamatta.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:03"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:36"]
Olen yläkoululaisten kanssa tekemisissä ja törmään jatkuvasti diagnosoimattomiin ongelmiin lapsilla. Useimmissa tapauksissa kunnollinen kuntouttaminen tai asian hoitaminen alkaa olla myöhäistä murrosikäisen kohdalla. Aivot ovat jo muotoutuneet tiettyihin (huonosti toimiviin) uomiinsa. En luottaisi siihen, että ongelmat selviäisivät aina eskarissa tai alakoulussa. Vanhemmatkaan eivät välttämättä huomaa mitään erikoista, sillä monet (eivät tosin kaikki) vaikeudet ovat periytyviä (vanhempi ei osaa ihmetellä lapsen piirrettä, joka on hänellä itselläänkin).
On sydäntä riipaisevaa nähdä yläkoululaisia, joilla ei oppiminen suju ja tulevaisuuden ammattisuunnitelmat murskautuvat. Tilanne voisi olla aivan toinen, jos he olisivat saaneet heille kuuluvaa apua ja kuntoutusta jo pienenä.
[/quote]
Olen vähän vastaavassa työssä kuin sinä, ja siksi tätä varmaan mietinkin. Kun näkee sen, mitä olisi saatu aikaan varhaisella kuntoutuksella ja tapaa niitä vanhempia jotka ovat katkeria kun ei puututtu ajoissa... Neuvolassa ja koulussa (kaikki eivät ole päiväkodissa) ei todellakaan aina huomata kaikkea. Resurssipulassa usein jäävät hoitamatta ne asiat, joihin vanhemmat eivät aktiivisesti VAADI apua.
Mutta edelleen siis: tein tämän aloituksen, koska on kyllä todella vaikeaa tietää pitäisikö sanoa jotain vaiko ei. Täällä joku luulee, että tällaisia asioita olisi musta hauska mennä riemumielin töksäyttelemään, mutta ei todellakaan ole. Asia ei todellakaan kuulu minulle ja sitten taas toisaalta kai kuuluu. En tiedä mitä tehdä. Ap
[/quote]
mun kokemukseni mukaan varhainen diagnosointi johtaa vain siihen, että ne unelmat murskataan aikaisemmin. Koulussa lähdetään siitä ajatuksesta, etti tuon niin väliå, ei siitä mitään kuitenkaan tule. Sen kohdalla voidaan säästää, kun sen ei niin väliä, siirretään resurrsit sinne, missä varmimmin tulee tuloksia eli diagnosoimattomiin håiriköihin ja kympin tyttöihin. Pannaan se tekemään kokoeensa siivouskomerossa niin voidaan sanoa, että on saanut erityisjärjestelyjä eikä onnistu niistä huolimatta. Tämä siis normaaliälyiseksi, vaikka lukihäiriöiseksi todetun assin/adhd:n kohdalla. Meille joku erityisopettaja sanoikin että oppimistavoitteista pitää luopua, järjestetään nyt vain joku paikka olla sen aikaa kun koulua kestää. Tätä ei tietty luokanopettaja halunnut uskoa, kai siksi kun itse halusi niin kovasti päästä hankalasta lapsesta eroon, että halusu uskoa minkä tahansa vaihtoehdon, jossa itse ei ollut mukana, olevan parempi kuin hänen luokassaan.
aapeen kysymykseen astaisin, että hänella tuskin VOI olla lapsesta niin paljon tietoa, että sillä perusteella kannattaisi yrittää tuhota onnellista lapsuutta.
[/quote]
Tämä nyt kyllä on ihan höpöhöpöä!!!! Varhainen puuttuminen ja tukeminen on kaiken a ja o!!! Varhainen tuki voi olla joillekin riittävä ja kehitys mennä nopeasti oikeaan suuntaan. Ja mm. erityisluokan tarvetta ei tule. Usein erityisluokilla on juuri lapsia, joiden asioihin ei ole tarpeeksi aikaisin tartuttu.
Nyt et kyllä tiedä mistä puhut!
[/quote]
tiedän, koska ole. Kokenut sen sekä oman lapseni kohdalla että tukihenkilönä monelle muulle. Koulujen käytös on todella ala-arvoista.
[/quote]
Mielestäni juuri erityiskouluissa ja pienryhmissä panostetaan 110 % opetukseen ja oppimiseen. Kaikki tuki on saatavilla sekä koulutetut ihmiset. Ja sehän on juuri sitä "kalliimpaa" opetusta kun on usein taksikuljetukset ja avustajia luokissa. Isoissa yleiopetuksen ryhmissä on enemmänkin tätä, että siellä jokainen pärjää omillaan ja takapulpetin heikommat tapaukset jäävät ilman tarvitsemaansa tukea ja opetusta.
Toki on erilaisia kouluja ja opettajia, mutta olen vakuuttunut siitä, että ammattimaisempaa ja tarkempaa opetusta saa nämä tukea tarvitsevat juurikin pienryhmissä ja erityisluokilla!!!
Jättimäiset lainaukset tekevät ketjun epäluettavaksi. Ettekö voi viitata numerolla tiettyyn kommentoijaan tai muutaamalla sanalla? Tätä ei viitsi enää lukea, kun joutu scrollaamaan ruutukaupalla löytääkseen yhden uuden lauseen.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:26"]
En usko, että kukaan tykkäisi siitä, että joku ulkopuolinen sanoisi lapseni olevan jotenkin epänormaali. Sana normaali on vähän huono, koska kuka sen edes pystyy määrittelemään. Ap.na en laukoisi mielipiteitäni totuuksia vaan voisin ehdottaa asioita. Esim jos puhut ystäväsi kanssa asiasta voisit sanoa, että käsittääksesi lapset osaavat keskimäärin nämä asiat tietynikäisinä ja oletko ajatellut, että lapsellasi voisi olla X tai Y. Voisit johdatella ystävääsi ajattelemaan itse asiaa. Suoraan ei kannata alkaa töksäyttelemään mitään.
[/quote]no ei kai kukaan sano että sun lapsesi vaikuttaa ihan epänormaalilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:28"]
Kaikkia ongelmia ei tosiaankaan ole ainakaan tähän asti huomattu päiväkodissa, eskarissa tai alakoulussa. Jotkin elämää pahastikin rajoittavat hahmotuksen ym. pulmat tulevat kunnolla esille vasta kun tuota huonosti toimivaa aivojen aluetta todella tarvittaisiin. Toki oireet näkyvät aikaisemminkin, mutta jos henkilökunnalla ei ole silmää pulmien huomaamiseen, voivat ongelmat jäädä huomaamatta.
[/quote]eltot ja keltot (voivat olla myös pysyvästi talossa) vierailee päiväkodeissa ja ne kyllä huomaa
Ongelmat voivat jäädä huomaamatta erityisesti silloin, jos lapsi on muuten lahjakas. Käytännössä kympin tyyppi putoaa seiskan tasolle. Jos tälläinen lapsi saa tarvittavan tuen ja kuntoutuksen voi hän yltää paremmin omalle tasolleen 9-10. Nykyään lahjakkaiden ongelmat jäävät huomaamatta ja pahimmillaan tälläinen henkilö syrjäytyy täysin kun hoitamattomat ongelmat (esimerkiksi sosiaalisella puolella) aiheuttavat aikuisena työkyvyttömyyden.
Tälläkin palstalla on vähän väliä kirjoituksia joissa henkilö kuvailee ankeaa kouluaikaansa ja jatko-opinnoista putoamistaan esimerkiksi paniikkihäiriön tai muun sosiaalisen ongelman vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi sinun pitäisi puuttua asiaan.
Toimin itse ammatissa, jossa työkseni arvioin, hoidan ja puutun ihmisten ongelmia. Minun mielestäni olisi huonoa käytöstä työn ulkopuolella toimia ammattini edustajana. Joskus joku sukulainen, ystävä tai tuttava kysyy neuvoa, mutta silloin tyydyn neuvomaan mistä apua saa. En itse lähde asiaa pohdiskelemaan, koska se olisi epäeettistä.
Tahtoisin.
Itse olen lapsien asioista puhunut neuvolassa sillä tuloksella että lapsista toinen alkoi käymään puheterapeutilla 3- vuotiaasta ja toinen kävi arviossa 4- vuotiaana, mitään erityistä ei silti löydetty.
Minusta on lapsen vastaista toimintaa jos niin ikään itse tehdään päätös että "lapsi varmaan kehittyy tuosta" ja onelmia vaan pitkitetään, ei kaikki onelmat "poistu" itsestään. Lapsella voi olla puheessa tai toiminnassaan muuten fysion tarvetta. Jos lapsi pääsee esikouluun saakka onelmiensa kanssa niin ei se ole mihinkään itsetään parantunut! Pahimmillaan lapsi pääsee vielä tarhasta kouluun ja sitten tippuu opetuksesta, lapsi voi muuttua häiriköksi koska turhautuu ja se on taas opettajan ja koulun hallinnassa nähdä onko lapsesi k-pää häirikkö vai tarvitseeko VIHDOIN apua.
Oma lapsi on koululainen ja hänen luokallaan on tälläinen oppimisvaikeuksinen, kaverit luokassa välttelee ja motivatio opiskeluun on alhaalla. En tiedä minkälainen tämä lapsi on ollut pienenä mutta varmasti joku toimintaterapia olisi ollut tarpeen jo varhain, samalla koulukypsyys olisi pitänyt katsoa seuraavalle vuodelle ja luokkaan alkujaan jo ylimääräinen apulainen auttamaan tuota oppilasta.
Huomautan että kyse on pienestä koulusta ja ihan muutamassa vuodessa saadaan tälläinen häirikkö erakoitumaan: ei luokkakaverit mene sen synttäreille tai kutsu sitä omiin juhliin, ei pyydetä leikkeihin. Olisiko sitten tämä parempi tulevaisuus lapselle?
Minä ainakin vinkkaisin puhumaan ongelmista neuvolassa -ajoissa-
Jos vanhemmat itse pohtii ongelmia lapsessaan muttei sitten ota asiaa puheeksi neuvolassa niin ihmettelen tälläisen vanhemman toimintaa.
Lukihäiriöt, oppimisvaikeudet ties mihin syyhyn liittyen -aivan sama! Lopputulos on että vanhemman tehtävänä on auttaa lastaan, pahimmillaan lapsi on syrjäytymisvaarassa ja pitää itseään huonona koulussa joka kaikki vaan toimii noidankehänä ja miten sieltä auttaa nuoreksi kasvanut lapsi ulos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:48"]Vanhempi on muutaman kerran itse hieman vihjaissut siihen suuntaan, että toivottavasti eräs lapsen erikoinen piirre todella on superlahjakkuutta eikä mitään poikkeavaa. Niissä tilanteissa olen miettinyt, että mitä sanoisin.
[/quote]
No sano vaikka, että voihan sitä asiaa esim. neuvolan kautta lähteä selvittämään, jos se vanhempaa mietityttää. Että sittenpä ei tarvitsisi enää miettiä, kun olisi tietoa siitä miten asia on.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:30"]
Mielestäni juuri erityiskouluissa ja pienryhmissä panostetaan 110 % opetukseen ja oppimiseen. Kaikki tuki on saatavilla sekä koulutetut ihmiset. Ja sehän on juuri sitä "kalliimpaa" opetusta kun on usein taksikuljetukset ja avustajia luokissa. Isoissa yleiopetuksen ryhmissä on enemmänkin tätä, että siellä jokainen pärjää omillaan ja takapulpetin heikommat tapaukset jäävät ilman tarvitsemaansa tukea ja opetusta.
Toki on erilaisia kouluja ja opettajia, mutta olen vakuuttunut siitä, että ammattimaisempaa ja tarkempaa opetusta saa nämä tukea tarvitsevat juurikin pienryhmissä ja erityisluokilla!!!
[/quote]
kelpaako, jos lainaan vain täät viimeistä viestiä?
mäkin uskoin näin, niin kauan kuin tietoni perustuivat teoriaan, suunnitemiin ja papereihin. Niissähän todisan luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
Kuvitelma romuttui puilessa vuodessa sen jälkeen kun aloin saada ja hankkia käytännön kokemusta erityiaopetuksesta oman lapseni siirtyessä sellaisen pariin ja kun etsin hänelle sopivaa paikkaa usealta eri erityisluokalta ensimmäisen osoittauduttua katastrofiksi. Ei löytynyt. Eityisluokkien ja erityisopetuksen todellisuus on oikeasti hyvin, hyvin kaukana paperien ruuduisistakuvitelmista. Siellä ei oikeasti ole "sopivia yksilöllisiä tiloa" vaan milloin mitäkin siivouskomeroita, kellaritiloja ja kaikuvia käytäviä, ei ole "koulutettua opettajaresurssia" vaan jatkuvasti sairaslomalla olevan erityisopettajan sijaisena yksin toimiva kouluavustaja, ja "110% oppimisen" sijaan lapsia yritetään säilöä niin että ketään ei satu pahasti. Ja se usein toistettu nollatolerianssi väkivallan suhteen tarkoittaa sitä, että kaikkeen tapahtuvaan väkivaltaan puututaan, meidänkin lapsen kohdalla viikoittain - valitettavasti lapsi oli silloin jo saanut turpaansa.
Ja sanotaan nyt, että tähän mennessä lapsi oli saanut erittäin menestyksellisesti toimivaa kuntoutusta, mutta koululle kuntoutusta tai sen tehoa tärkeämpää oli päästä eroon lapsesta, jolla on diagnoosi.
Terveydenhoitoalan ammattilaiset ovat olleet meille äärimmäisen hyödyllisiä sekä ennen että jälkeen diagnoosin. Koulut muuttuivat täysin mahdottomiksi sinä päivänä kun lapsi sai diagnoosipaperin. Kouluille diagnoosi oli virallinen lupa lakata yrittämästä. Ap kuulostaa koulun edustajalta tuomitsevuudessaan: terveydenhuollon, neurologian ja psykiatrian puolella on koko ajan pyrity korostamaan lapsen vahvuuksia ja hyödyntämään niitä ongelmien kompensoinnissa - ei, kuten ap ja koulu, keskittymään heikkouksien haukkumiseen ja niiden kautta lapsen mollaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä kestäisi kuulla ap:n tavalla. Erilaisten laaja-alaisten kehityshäiriöiden, kuten adhd:n tai aspergerin diagnosointi edellyttää monia tutkimuksia, useiden asiantuntijatahojen lausuntoja ja tarkkaa harkintaa. Jos joku kaveri harrastaisi tuollaisia pikadiagnooseja, niin olisi hyvin äkkiä entinen kaveri.
Koulussamme käytetään erityisoppilaisiin ja tuen tarpeessa oleviin oppilaisiin valtavasti resursseja, lahjakkaisiin ei mitään ylimääräistä. Kumpa lapset ja heidän perheensä tekisivät myös oman osuutensa! Usein koti ja lapsi heittävät hanskat naulaan kun diagnoosi tulee. Lapsi voi esimerkiksi sanoa: minun ei tarvitse sitä tai tätä kun minulla on XXXX.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:15"]
Vaikka kuinka näkisitte erityisiä piirteitä, ette voi tehdä diagnooseja lennossa. On niitä varmasti epäilty jo hyvän aikaa perheessäkin tai ammattilaisten luona käynneillä, mutta diagnostiset kriteerit ovat ihan muuta kuin mutu-pohjalta. "Tiesin" omasta lapsestanikin esim. 6kk aiemmin, ettei kaikki ole kohdallaan (vauva oli 1kk!), mutta ammattilaiset saattoivat olla samaa mielt vasta 7-kuisen kohdalla.
Olen vammaisen lapsen vanhempana sitä mieltä, että pidättäytykää diagnosoimasta tuttavienne lapsia. Kaikkea ei ehkä kerrota teille, perheessä on yksityisiä asioita. Iloitkaa lapsista heidän vanhempiensa tavoin ja myötäeläkää hyviä hetkiä, mutta olkaa sitten tarvittaessa tai kykynne mukaan kuulolla, kun tulee niitä todella ikäviäkin uutisia.
Emme me erityisten vanhemmat ole yhtään sen tyhmempiä hoksottimiltamme kuin muutkaan.
- MInkälaista poikkeavuutta ap nyt on löytänyt? Aspergeria?
[/quote]
Nimenomaan en ole diagnooseja tekemässä. Lähinnä jossain kohtaa voisi asiaa sivuttaessa joko mainita tai olla mainitsematta, "että keskimäärin tämän ikäisenä lapsilla on näin ja näin nämä asiat." Kehitysviiveen laatuun en nyt tässä mene, se ei ole oleellista. Ap
[/quote]
Jos henkilö on hyvin läheinen, esim. oma sisko, asian esille ottaminen on ok. Muussa tapauksessa ei.
Ei sitä kaikke voi tietää, et sinäkään ap voi tietää jos ovat jo hakeneet apua, mutta eivät siitä kailota muille. Voi olla arka paikka joten en suosittele. Toisekseen nykyään on 4-vuotistarkastus tarkka, se on tavallaan korvannut 5-vuotistarkastuksen. Siinä katsotaan tarkemmin ja voi vielä puuttua erinäisiin asioihin jos tarve.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:24"]
Onhan se arka paikka vanhemmalle ja siksipä ei maallikon kannata tehdä diagnooseja vaikka selvästi huomaa että on häikkää. Päiväkodissa huomataan mutta ellei ole päiväkodissa mutta onhan neuvola ja luulis että sielläkin huomataan.
[/quote]
Niinhän sitä LUULISI mutta oikeasti kun on myös normaalia että lapsella on uhma eikä se uskalla tai tahdo tehdä jotain tehtävää. Lapsi voi olla arka ja siihen vedotaan kun lapsi on arka eikä tahdo ottaa kontaktia.
Sitten neuvolakin voi vaihtua muuttojen mukaan, ekan vuoden jälkeen käyntejä tehdään neuvolaan harvoin ja on se vaan niin epämielyttävää: kaikki ei uskalla puhua neuvolassa onelmista, lapsen toiminnasta tms.
Kyllä ihan hyvin terkka saattaa sivuuttaa ongelmat ja vanhemmat siinä käynnillä kehua miten lapsi osaa kyllä kotona tai tarhassa tehdä jotain.
Sitten taas tarhat: mitenköhän paljon tarhoista loppujenlopuksi tehdään lastensuoeluilmoituksia tai kerrotaan neuvolaan huolesta joita on alkanut tulla? Entä miten pitkään pahimmillaan tarhassakin "seurataan" lapsia?
Vai "dianosoidaanko" lapsiakin hoidossa väärin ja puutteellisesti? Ehtiikö hoitajat seuraamaan riittävästi jonkun lapsen puhetta tai käytöstä ennenkö asia otetaan puheeksi vanhempien kanssa ja kerrotaan siitä neuvolaan? Entä jos näin käy että lapsesta soitetaan tarhan kautta neuvolaan niin mitä jos on ehtinyt olla vaikkapa 4-v vuotiskäynti juuri -odotetaanko neuvolasta vuosi ja siitä tarhan ilmoituksesta on merkintä papereissa vuoden? Vai ottaako neuvola yhteyttä lapsen vanhempiin vaikka juuri kävivät tarkistuksessa jossa selitettiin ettei lapsi nyt piirrä koska ujostuttaa..
Ei kaikki vanhemmat puhu neuvolassa ja tarha: sekin tuntuu monissa keskusteluissa oleva lapsien säilytyspaikka niin miten siellä työntekijätkään ehtii huomioida jonkun lapsen toimintaa niin että se ei voisi johtua ryhmävaihdosta tai äidin kaipuusta jos ei tahdo vaikka leikkiä muiden kanssa.
Tästä tulee mieleen vanha sanonta: "Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla." Mietipä motiivejasi vähän tarkemmin. Onko sinulla pakonomainen tarve puuttua ystäviesti elämään? Laukoa totuuksia toisten lapsista? Pyysit rehellisiä mielipiteitä. Et kuitenkaan tunnu olevan tyytyväinen, kun valtaoda viesteistä on sitä mieltä, että antaisit perheen olla ja asiantuntijoiden hoitaa asia, jos on tarvetta. Miksi kysyt mielipidettä, jos haluat vain vahvistusta jollekin päättämällesi asialle?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:56"]No enpä kestäisi kuulla ap:n tavalla. Erilaisten laaja-alaisten kehityshäiriöiden, kuten adhd:n tai aspergerin diagnosointi edellyttää monia tutkimuksia, useiden asiantuntijatahojen lausuntoja ja tarkkaa harkintaa. Jos joku kaveri harrastaisi tuollaisia pikadiagnooseja, niin olisi hyvin äkkiä entinen kaveri.
[/quote]
Juurikin näin. Kokemukseni mukaan äiti kyllä huomaa, jos lapsessa on jotakin huolestuttavaa. Ap en tiedä käytätkö normaali/epänormaali - jaottelua vahingossa, mutta kehottaisin välttämään sitä. Jos lääketieteellisesti tarkastelemme ihmistä, jokaisesta löytyy normista poikkeavia asioita. Neuvonnassa tai lapsen ominaisuuksia pohtiessa noiden sanojen käyttö ei kuitenkaan ole sopivaa.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:07"]
Ei sitä kaikke voi tietää, et sinäkään ap voi tietää jos ovat jo hakeneet apua, mutta eivät siitä kailota muille. Voi olla arka paikka joten en suosittele. Toisekseen nykyään on 4-vuotistarkastus tarkka, se on tavallaan korvannut 5-vuotistarkastuksen. Siinä katsotaan tarkemmin ja voi vielä puuttua erinäisiin asioihin jos tarve.
[/quote]
No ei varmasti 4- vuotiskäynti korvaa seuraavan vuoden tarkastusta.
En usko, että kukaan tykkäisi siitä, että joku ulkopuolinen sanoisi lapseni olevan jotenkin epänormaali. Sana normaali on vähän huono, koska kuka sen edes pystyy määrittelemään. Ap.na en laukoisi mielipiteitäni totuuksia vaan voisin ehdottaa asioita. Esim jos puhut ystäväsi kanssa asiasta voisit sanoa, että käsittääksesi lapset osaavat keskimäärin nämä asiat tietynikäisinä ja oletko ajatellut, että lapsellasi voisi olla X tai Y. Voisit johdatella ystävääsi ajattelemaan itse asiaa. Suoraan ei kannata alkaa töksäyttelemään mitään.