Kestäisitkö kuulla, että lapsesi ei ole normaali?

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:15"]

Vaikka kuinka näkisitte erityisiä piirteitä, ette voi tehdä diagnooseja lennossa. On niitä varmasti epäilty jo hyvän aikaa perheessäkin tai ammattilaisten luona käynneillä, mutta diagnostiset kriteerit ovat ihan muuta kuin mutu-pohjalta. "Tiesin" omasta lapsestanikin esim. 6kk aiemmin, ettei kaikki ole kohdallaan (vauva oli 1kk!), mutta ammattilaiset saattoivat olla samaa mielt vasta 7-kuisen kohdalla.

Olen vammaisen lapsen vanhempana sitä mieltä, että pidättäytykää diagnosoimasta tuttavienne lapsia. Kaikkea ei ehkä kerrota teille, perheessä on yksityisiä asioita. Iloitkaa lapsista heidän vanhempiensa tavoin ja myötäeläkää hyviä hetkiä, mutta olkaa sitten tarvittaessa tai kykynne mukaan kuulolla, kun tulee niitä todella ikäviäkin uutisia.

Emme me erityisten vanhemmat ole yhtään sen tyhmempiä hoksottimiltamme kuin muutkaan.

- MInkälaista poikkeavuutta ap nyt on löytänyt? Aspergeria?

[/quote]

Nimenomaan en ole diagnooseja tekemässä. Lähinnä jossain kohtaa voisi asiaa sivuttaessa joko mainita tai olla mainitsematta, "että keskimäärin tämän ikäisenä lapsilla on näin ja näin nämä asiat." Kehitysviiveen laatuun en nyt tässä mene, se ei ole oleellista. Ap

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:35"]

Jos lähipiirissäsi sattuisi olemaan lapsen kehityksen ammattilainen, joka näkee selvästi, että erityislahjakkaana pitämäsi lapsesi onkin kehityksessään ensinnäkin selvästi ikäisiään jäljessä ja toiseksi lähdössä aivan väärille urille, haluaisitko kuulla tämän? Lapsi on ainokainen ja ei käy päiväkodissa. Neuvolassa tämän tyyppisiä ongelmia on vaikea huomata jos vanhempi ei niitä itse ota puheeksi.

[/quote]selviää viimeistään kun lapsi viedään päiväkotiin. Vaikea sitä on mennä ammattilaisenkaan sanomaan vanhemmalle kotioloissa siis ystävä kun on jos ei itse ota puheeksi. Ei siitä pitäisi suuttua jos tietää että on ammattilainen joka sanoo. Huomaahan sitä jos lapsi jotenkin on ikäistään kehityksessä jäljessä. Mene käymään neuvolassa jos lapsi ei vielä ole päiväkodissa.

Tuntemani lapsi on selvästi asperger, mutten näe syytä sanoa huomiotani ääneen.

Asia tulee kyllä sanotuksi ammattilaisten taholta jos ei ole jo tullut.

Lapsi on suloinen ja älykäs.

Mikä on se erityinen piirre?

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:16"]

Täytyyhän se erikoislahjakas piirre torperoida vaikka assi piirteeksi. Yksikään neuvola ei tutki pientä lasta assiksi sen takia että on erikoislahjakas. Itselläni kehitysvammainen lapsi ja en koskaan puutu muiden lasten kehitykseen.

Että pidä ap se leipäläppäsi kiinni.

[/quote]

Olisipa ollut hauska nähdä miten olisi käynyt jos olisin kirjoittanut aloituksen: "Olen kehityksen ammattilainen ja näen että lapsella on hätä. Eihän minun vain tarvitse sanoa mitään vanhemmilleen, saanhan pitää omana tietonani. Kyllä se siellä neuvolassa tai viimeistään yläasteella selviää sitten se asia." Sitten mut olisi varmaan haukuttu siitä hyvästä. Joka tapauksessa häivyn nyt, täällä on ihan liian monta käytöstavatonta pösilöä. Ap

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:42"]

Komppaan edellistä. itse olen myös lastenkasvatuksen ammattilainen, mutta en missään nimessä lauo "totuuksia" kaveripiirini lapsista. En ole siinä asemassa. Jos en hoida heitä tai muuten ole sellaisessa asemassa, että minulla on kaikki asiallinen tieto lapsesta, voisin tehdä hätiköityjä johtopätöksiä. Jos todella työskentelet lasten parissa, tiedät, että pienten lasten diagnoosien tekeminen on tosi hankalaa ja vaatii monen vuoden tutkimuksia ja seurantaa. Niitä ei yhden ammattilaisen johtopäätösten peusteella rakenneta.

Ole kiltti ja pidä ajatuksesi ominasi, vaikka luuletkin tietäväsi kyseisestä lapsesta kenties kaiken. 

[/quote]voihan vihjata jos ammattilainen että vois käydä neuvolassa ens alkuun. Lapsen parastahan pitää ajatella. Voi olla että vanhemmat tietää mutta jostain syystä eivät kykene apua hakemaan.

No, omalle kohdalle on sattunut niinpäin, että olen saanut apua kun taitavalle  lapselleni yritettiin antaa apua. Kukaan ei pystynyt tarkemmin sanomaan että miksi ja tilanne oli huvittava, koska ko. "Asiantuntijaporukassa" ei ollut yhtään asiantuntijaa, enemmänkin matalan koulutustason ihmisiä. Asiaan oli siis sekaantunut melkoinen joukko ihmisiä selkäni takana. Itse olen tiennyt koko ajan että lapsi on vain hyvä älyllisesti, ehkä jopa lahjakas, mutta niin on moni hänen sukulaisensaKuin. Kaikki ollaan suvussa täysin normaaleja sosiaalisesti,  ja jopa erittäin hyviä siinä. Kilttejä ja empaattisia ollaan ja näemme tosi selvästi asioiden taaksekin. Lapsi on todella hyvä ikäisekseen myös sosiaalisesti, ja jopa lahjakas myös liikunnallisesti, mutta eipähän nämä "asiantuntijat" näe nenää pidemmälle. Takertuvat yhteen asiaan kokonaisuudesta välittämättä. Jos joku on poikkeavan hyvä jossain älyä vaativassa, sen täytyy olla as tms. Huh, näitä ihmisiä..pyytäisin miettimään ennen kuin toimitaan.

23 jatkaa... Niin juuri ne yksityisasiat ja kaikkea ei tarvitse kertoa edes kummitädille, eikä muillekkaan. Meidänkin lapsen kohdalla tuttavani hoppuili ja asia oli hoidossa jo neuvolan kautta. Diagnoosi annettiin 3 vuoden tutkimisen jälkeen, eikä heti vaikka entinen tuttu niin halusi. Hulluja ämmiä on maailma täynnä. Oltiin koko aika neurologisella puolella tutkimuksissa ja neurologi sanoi että dg tulee sitten, kun ollaan aivan varmoja asiasta.

Ihme juttu, että pitää haukkua ap:ta pitämään leipäläpensä kiinni. Erikoisia ihmisiä täällä. Ap taisi kysyä, että haluaisitko itse tietää, jos joku oikeasti olisi huolissaan lapsestasi.

Minä ainakin haluaisin! Sitä tulee helposti "sokeaksi" omalle lapselleen ja joitain piirteitä tai esim puhevikaa ei välttämättä enää itse huomaa. Tuttavaperheen lapsella oli selvästi karsastusta ja vasta kun muutamat ihmiset sekä lapsen äidin äiti muutamaan kertaan siitä mainitsi, tämä äiti huomasi itsekin ja hyväksyi asian ja vei tytön lääkäriin. Siellä huomattiin, että tytön näkö oli todella huono. Eli muutaman "ongelmat", mitä noin 1,5 vuoden aikana oli ollut, olikin seurausta tästä huonosta näöstä. 

Eli vastaus kysymykseen, minä ainakin haluaisin pientä herättelyä, jos en itse näe millaista tukea lapseni tarvitisisi. 

Kuule ap en ole pösilö vaan olet sitä itse. Varmasti kehitysvammaisen lapsen äitinä mulla on jotain hajua näistä asioista.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:23"]

23 jatkaa... Niin juuri ne yksityisasiat ja kaikkea ei tarvitse kertoa edes kummitädille, eikä muillekkaan. Meidänkin lapsen kohdalla tuttavani hoppuili ja asia oli hoidossa jo neuvolan kautta. Diagnoosi annettiin 3 vuoden tutkimisen jälkeen, eikä heti vaikka entinen tuttu niin halusi. Hulluja ämmiä on maailma täynnä. Oltiin koko aika neurologisella puolella tutkimuksissa ja neurologi sanoi että dg tulee sitten, kun ollaan aivan varmoja asiasta.

[/quote]

No dg:llähän ei mitään tee, mutta varhainen kuntoutus voi olla aika ratkaisevaa joskus. Sitä ei tietenkään saa, jos vanhemmat eivät tiedostaa ongelmaa.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:27"]

Kuule ap en ole pösilö vaan olet sitä itse. Varmasti kehitysvammaisen lapsen äitinä mulla on jotain hajua näistä asioista.

[/quote]

Sun varmaan kannattaisi olla sitten hieman ystävällisempi.

Nimittele vain pösilöksi, muttet silti voi mennä laukomaan tuollaisia juttuja kummilapsestasi etkä muistakaan läheisistä. Saattaa olla, että kehitysvammadiagnoosin saamiseenkin menee vuosikausia, eikä sitä kiirehditä yksittäisen sukulaisen takia. Saattaa olla, että olet jopa väärässä, kun diagnooseja ei tosiaan tehdä vierestä katselemalla.

Turha on suuttua siitäkään, että näkemyksesi ei nyt "kelpaa". Odotit kai, että ihmiset olisivat äärimmäisen kiitollisia ilmaisista neuvoistasi, mutta tällä kertaa niin mennyt. Vanhemmat eivät tahdo tuohon tapaan kummitätien tai omaisten analyyseja aspergerista tai muustakaan.

Joku osaa soittaa pianoa 3 v ja joku osaa laskea päässä 3 v, okei ovat lahjakkaita. Pitäisikö huolestua? Eli viitataanko että voi olla esim assi. Voihan sitä mennä tutkituttamaan ammattilaiselle että onko nämä normaaleja. Muuten lapset ovat iloisia, leikkisiä, seurallisia, känkkäränkkää välillä ja mitä nyt tuon ikäiset ovatkaan tuossa iässä. Itse pitäisin normaaleina mutta lahjakkaina.

Olen yläkoululaisten kanssa tekemisissä ja törmään jatkuvasti diagnosoimattomiin ongelmiin lapsilla. Useimmissa tapauksissa kunnollinen kuntouttaminen tai asian hoitaminen alkaa olla myöhäistä murrosikäisen kohdalla. Aivot ovat jo muotoutuneet tiettyihin (huonosti toimiviin) uomiinsa. En luottaisi siihen, että ongelmat selviäisivät aina eskarissa tai alakoulussa. Vanhemmatkaan eivät välttämättä huomaa mitään erikoista, sillä monet (eivät tosin kaikki) vaikeudet ovat periytyviä (vanhempi ei osaa ihmetellä lapsen piirrettä, joka on hänellä itselläänkin).

On sydäntä riipaisevaa nähdä yläkoululaisia, joilla ei oppiminen suju ja tulevaisuuden ammattisuunnitelmat murskautuvat. Tilanne voisi olla aivan toinen, jos he olisivat saaneet heille kuuluvaa apua ja kuntoutusta jo pienenä.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:33"]

Nimittele vain pösilöksi, muttet silti voi mennä laukomaan tuollaisia juttuja kummilapsestasi etkä muistakaan läheisistä. Saattaa olla, että kehitysvammadiagnoosin saamiseenkin menee vuosikausia, eikä sitä kiirehditä yksittäisen sukulaisen takia. Saattaa olla, että olet jopa väärässä, kun diagnooseja ei tosiaan tehdä vierestä katselemalla.

Turha on suuttua siitäkään, että näkemyksesi ei nyt "kelpaa". Odotit kai, että ihmiset olisivat äärimmäisen kiitollisia ilmaisista neuvoistasi, mutta tällä kertaa niin mennyt. Vanhemmat eivät tahdo tuohon tapaan kummitätien tai omaisten analyyseja aspergerista tai muustakaan.

[/quote]

Hetkinen, seis. Lukisitko nyt uudestaan mitä olen kirjoittanut? Mulla ei ole PIENINTÄKÄÄN halua puhua tästä asiasta vanhempien kanssa. Olen kokenut enemmänkin syyllisyyttä siitä, että "kuuluisiko" mun. Kysyin ihmisten mielipiteitä ja mielelläni kuulen kumpiakin, myös sinun. Sitä en ymmärrä, miksi alat yhtäkkiä käskeä minua pitämään leipäläpeni kiinni ja olemaan todella ilkeä. Tää asia on sulle varmastikin todella läheinen itsellesi. Kiitos mielipiteestäsi, mutta ei edelleenkään mitään syytä alkaa ilkeilemään, mä kysyin mielipiteitä kumpaankin suuntaan. Ap

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:36"]

Olen yläkoululaisten kanssa tekemisissä ja törmään jatkuvasti diagnosoimattomiin ongelmiin lapsilla. Useimmissa tapauksissa kunnollinen kuntouttaminen tai asian hoitaminen alkaa olla myöhäistä murrosikäisen kohdalla. Aivot ovat jo muotoutuneet tiettyihin (huonosti toimiviin) uomiinsa. En luottaisi siihen, että ongelmat selviäisivät aina eskarissa tai alakoulussa. Vanhemmatkaan eivät välttämättä huomaa mitään erikoista, sillä monet (eivät tosin kaikki) vaikeudet ovat periytyviä (vanhempi ei osaa ihmetellä lapsen piirrettä, joka on hänellä itselläänkin).

On sydäntä riipaisevaa nähdä yläkoululaisia, joilla ei oppiminen suju ja tulevaisuuden ammattisuunnitelmat murskautuvat. Tilanne voisi olla aivan toinen, jos he olisivat saaneet heille kuuluvaa apua ja kuntoutusta jo pienenä.

[/quote]

Olen vähän vastaavassa työssä kuin sinä, ja siksi tätä varmaan mietinkin. Kun näkee sen, mitä olisi saatu aikaan varhaisella kuntoutuksella ja tapaa niitä vanhempia jotka ovat katkeria kun ei puututtu ajoissa... Neuvolassa ja koulussa (kaikki eivät ole päiväkodissa) ei todellakaan aina huomata kaikkea. Resurssipulassa usein jäävät hoitamatta ne asiat, joihin vanhemmat eivät aktiivisesti VAADI apua.

Mutta edelleen siis: tein tämän aloituksen, koska on kyllä todella vaikeaa tietää pitäisikö sanoa jotain vaiko ei. Täällä joku luulee, että tällaisia asioita olisi musta hauska mennä riemumielin töksäyttelemään, mutta ei todellakaan ole. Asia ei todellakaan kuulu minulle ja sitten taas toisaalta kai kuuluu. En tiedä mitä tehdä. Ap

Olisi aika tärkeä tietää mistä on kyse.

Lapsi voi olla erikoinen, mutta onko tutkimuksista ja diagnosoimisesta hyötyä vai ei, siihen emme voi ottaa kantaa kun et kerro enempää.

Kaikkea erilaisuutta ei tarvitse nimetä jos lapsi pärjää enimmäkseen hyvin. Jos erityisyys aiheuttaa ongelmia tai lapsi tarvitsee oireiden vuoksi erityistä huomiointia niin silloin diagnoosista voi olla hyötyä.

Kerro enemmän jos haluat oikeita mielipiteitä.

hei kuka meistä on normaali varsinkin täällä oleskeleva ;-)

Kyllä, kunhan kertoja olisi asiallinen ja kiltti eikä ilkeästi sanoisi.