Lue keskustelun säännöt.
Kestäisitkö kuulla, että lapsesi ei ole normaali?
04.05.2014 |
Jos lähipiirissäsi sattuisi olemaan lapsen kehityksen ammattilainen, joka näkee selvästi, että erityislahjakkaana pitämäsi lapsesi onkin kehityksessään ensinnäkin selvästi ikäisiään jäljessä ja toiseksi lähdössä aivan väärille urille, haluaisitko kuulla tämän? Lapsi on ainokainen ja ei käy päiväkodissa. Neuvolassa tämän tyyppisiä ongelmia on vaikea huomata jos vanhempi ei niitä itse ota puheeksi.
Kommentit (101)
Komppaan edellistä. itse olen myös lastenkasvatuksen ammattilainen, mutta en missään nimessä lauo "totuuksia" kaveripiirini lapsista. En ole siinä asemassa. Jos en hoida heitä tai muuten ole sellaisessa asemassa, että minulla on kaikki asiallinen tieto lapsesta, voisin tehdä hätiköityjä johtopätöksiä. Jos todella työskentelet lasten parissa, tiedät, että pienten lasten diagnoosien tekeminen on tosi hankalaa ja vaatii monen vuoden tutkimuksia ja seurantaa. Niitä ei yhden ammattilaisen johtopäätösten peusteella rakenneta.
Ole kiltti ja pidä ajatuksesi ominasi, vaikka luuletkin tietäväsi kyseisestä lapsesta kenties kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat kyspsyvät lapsensa erilaisuuteen hitaasti. Se prosessi tarvitaan, että äiti tai isä asioihin havahtuu. Älä lähde ulkopuolisena puuttumaan asiaan.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:42"]
Komppaan edellistä. itse olen myös lastenkasvatuksen ammattilainen, mutta en missään nimessä lauo "totuuksia" kaveripiirini lapsista. En ole siinä asemassa. Jos en hoida heitä tai muuten ole sellaisessa asemassa, että minulla on kaikki asiallinen tieto lapsesta, voisin tehdä hätiköityjä johtopätöksiä. Jos todella työskentelet lasten parissa, tiedät, että pienten lasten diagnoosien tekeminen on tosi hankalaa ja vaatii monen vuoden tutkimuksia ja seurantaa. Niitä ei yhden ammattilaisen johtopäätösten peusteella rakenneta.
Ole kiltti ja pidä ajatuksesi ominasi, vaikka luuletkin tietäväsi kyseisestä lapsesta kenties kaiken.
[/quote]
En missään nimessä ole diagnosoimassa lasta. Vanhempi on muutaman kerran itse hieman vihjaissut siihen suuntaan, että toivottavasti eräs lapsen erikoinen piirre todella on superlahjakkuutta eikä mitään poikkeavaa. Niissä tilanteissa olen miettinyt, että mitä sanoisin. En ole sanonut yhtään mitään. Tässä on semmoinen ristiriita, että yhtä hyvin vanhempi voi olla mulle vihainen joskus noin kolmen vuoden päästä kun asiaan sitten neuvolassa tartutaan, että miksi en sanonut mitään kun kerran tiesin. Vähän kuten nro 4 kirjoittaa.
Ap
Vastauksena otsikon kysymykseen: kyllä. On nimenomaan kamalaa olla itse sitä mieltä (äitinä ja siksi omasta lapsesta paljon muita enemmän tietävänä) että kaikki ei ole lapsella kunnossa, jos kukaan muu ei usko tai ole uskovinaan, ja haluaa kuitata asian sillä että kaikenlainen nyt on normaalia.
Tuo viestin tilanne on kuitenkin vähän erilainen - jos kaveri pitää lastaan lahjakkaana ja "ammattilaisen" roolissa toinen kaveri valistaa ettei tuo kyllä mikään lahjakas ole vaan melkeinpä ikäluokkaansa lahjattomampi, niin ei siitä kyllä mitään hyvää seuraa.
Suuttuisin, mutta leppyisin. Haluaisin kuulla.
Ota vihat niskoillesi lapsen takia. Mutta vain jos olet varma asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesit mitä? Etköhän nyt yliarvioi pätevyyttäsi? Mitä jos keskittyisit omaan elämääsi? Useimmiten rasittavampia ovat ihmiset, jotka tyrkyttävät omia neuvoja ja mielipiteitä, tietämystä toisille. Mä vastaisin sun kysymykseen, että en halua kuulla. En halua kuulla myöskään sellaisia "totuuksia" kuin esimerkiksi, että olisin ylipainoinen, että lapseni olisi ruma tai mieheni olisi tylsä tai vastaavia. Kuinka pienestä lapsesta on edes kysymys? Tiedän monia pieniä lapsia, joilla on pienenä ollut vaikka mitä piirteitä ja kasvun ja kehityksen myötä, ne on kadonneet. Anna pienelle aikaa olla pieni.
Ja motiivisi on? Säilyttää ystävyys? Anna asioiden edetä omalla painollaan. Neuvolassa/koulussa kyllä puututaan, jos aihetta on. Aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:53"]
Tiesit mitä? Etköhän nyt yliarvioi pätevyyttäsi? Mitä jos keskittyisit omaan elämääsi? Useimmiten rasittavampia ovat ihmiset, jotka tyrkyttävät omia neuvoja ja mielipiteitä, tietämystä toisille. Mä vastaisin sun kysymykseen, että en halua kuulla. En halua kuulla myöskään sellaisia "totuuksia" kuin esimerkiksi, että olisin ylipainoinen, että lapseni olisi ruma tai mieheni olisi tylsä tai vastaavia. Kuinka pienestä lapsesta on edes kysymys? Tiedän monia pieniä lapsia, joilla on pienenä ollut vaikka mitä piirteitä ja kasvun ja kehityksen myötä, ne on kadonneet. Anna pienelle aikaa olla pieni.
[/quote]
Musta useimmiten rasittavimpia ovat ihmiset, jotka puhuvat toisille rumasti ja epäkohteliaasti.
Voihan asiaan ottaa hienovaraisesti kantaa silloin kun lapsen äiti ottaa puheeksi lapsen erityisyyden. Asioita ei tarvitse töksäyttää päin näköä, muitakin tapoja löytyy.
Miten niin lapsi on lähdössä "väärille urille" erikoinen sananvalinta kun puhutaan pienestä lapsesta.
Tuntemani erityislasten äidit ovat itse huomanneet lapsensa erityisyyden ja pikemminkin on käynyt niin ettei heitä ole kuunneltu ja epäilyksiään otettu tosissaan.
Muistan kun olimme työkaverin kanssa raskaana yhtä aikaa, hänen lapsi syntyi muutamaa kuukautta aiemmin. Kävin hänen luonaan ja vaikka kyseessä oli ensimmäinen lapsi äiti oli sitä mieltä ettei kaikki lapsella ole kunnossa. Kehitysvamma paljastui myöhemmin. Pyörätuolitapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:55"]
Ja motiivisi on? Säilyttää ystävyys? Anna asioiden edetä omalla painollaan. Neuvolassa/koulussa kyllä puututaan, jos aihetta on. Aikanaan.
[/quote]
Kertomisen motiivi olisi a) auttaa lasta b) säilyttää ystävyys (ei suutu myöhemmin kun en ole sanonut mitään). Kertomatta jättämisen motiivi olisi ystävyyden säilyttäminen (ei suutu, koska en sano ikäviä asioita).
Jäin miettimään tuota pyörätuolitapausta. Me useamman lapsen äidit näemme paljon asioita ennen ensimmäisen lapsen saanutta. Meillä on vinkkiä ja neuvoja ja ohjetta moneen lähtöön. Vaikka miettisikin, että tuossa on jotain vikaa. Onko sinun tehtäväsi sanoa se? Olisiko se auttanut tuotakaan äitiä, joka oli saanut ennenaikaisesti lapsen, että tuosta ei muuten normaalia tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:39"]
Missä ominaisuudessa sinä olet, kenelle olet menossa laukomaan hänen lapsestaan totuuksia? Teetkö diagnooseja pyytämättä ja pikana?
[/quote]
Eli ensimmäinen vastaus oli siis "en". Hyvä, kiitos.
[/quote]
Turhaan kiittelet. KESTÄN kyllä kuulla, on itse asiassa ollut ihan tottakin tässä elämässä tuon toteaminen. Mutta en välttämättä tahtoisi analysoijaksi näsäviisasta ihmistä AV-palstalta. Olisin kiitollinen asiallisesta arviosta ihmiseltä, jolta olen mennyt kysymään asiaa. Neurologi, lapsen oma puheterapeutti tai vaikka päiväkodin opettaja voisi ola sellainen.
Epänormaali lapsi aiheuttaa valtavasti tunteita äidissä ja isässä. Pettymys omaan lapseen on kaikista kipein tunne. Itse toivoisin, että asiaa minun kanssani käsittelisivät vain ammattilaiset. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en loukkaantuisi vaan olisin kiitollinen. Koska tiedän vathaisen kuntoutuksen merkityksen.
Minäkin olen muutamassa tapauksessa miettinyt, että sanoisinko jotain vai en. Olen erityislasten kanssa tekemisissä työni puolesta ja joitain viitteitä näin tuttavieni lapsissa. En kuitenkaan mitään sanonut. Nyt lapset (eri perheistä) ovat diagnosoituja, käyvät terpioissa ym.
En tiedä olisiko minun "vihjailuillani" ollut mitään merkitystä perheelle. Kenties vain loukkaantumista ja mielen pahoittamista. Nämä ovat vaikeita juttuja. Mutta luulen ja uskon, että lasten erityistarpeet huomataan kyllä siinä vaiheessa, kun niihin on aihetta ja hyvä puuttua.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:39"]
Missä ominaisuudessa sinä olet, kenelle olet menossa laukomaan hänen lapsestaan totuuksia? Teetkö diagnooseja pyytämättä ja pikana?
[/quote]
Eli ensimmäinen vastaus oli siis "en". Hyvä, kiitos.
[/quote]
Turhaan kiittelet. KESTÄN kyllä kuulla, on itse asiassa ollut ihan tottakin tässä elämässä tuon toteaminen. Mutta en välttämättä tahtoisi analysoijaksi näsäviisasta ihmistä AV-palstalta. Olisin kiitollinen asiallisesta arviosta ihmiseltä, jolta olen mennyt kysymään asiaa. Neurologi, lapsen oma puheterapeutti tai vaikka päiväkodin opettaja voisi ola sellainen.
[/quote]
Mä en ole tälle ihmiselle näsäviisas ihminen AV-palstalta vaan olen hänen hyvä ystävänsä ja lapsensa kummitäti. Lapsella ei ole kontakteja puheterapiaan yms. kuntoutuksiin, koska vanhemmat eivät vertaiskontaktien puuttuessa huomaa että mitään on vialla. Ja mähän vain kysyin mielipidettä, en pyytänyt haukkuja osakseni. Olen ymmärtänyt mielipiteesi ja kiitän siitä. Mietin täällä aidosti mikä olisi parasta tälle lapselle ja kuinka voisin auttaa rakkaan ystävän perhettä, en ole ansainnut tuollaista dissausta. Ap
Onhan neuvolassa esim 5 v tarkistus niin kyllä siellä huomataan, eskarissa viimeistään huomataan koska siellä vierailevat eltot ja keltot, on erityislastenopea ja tavallista lastentarhanopea.
Vaikka kuinka näkisitte erityisiä piirteitä, ette voi tehdä diagnooseja lennossa. On niitä varmasti epäilty jo hyvän aikaa perheessäkin tai ammattilaisten luona käynneillä, mutta diagnostiset kriteerit ovat ihan muuta kuin mutu-pohjalta. "Tiesin" omasta lapsestanikin esim. 6kk aiemmin, ettei kaikki ole kohdallaan (vauva oli 1kk!), mutta ammattilaiset saattoivat olla samaa mielt vasta 7-kuisen kohdalla.
Olen vammaisen lapsen vanhempana sitä mieltä, että pidättäytykää diagnosoimasta tuttavienne lapsia. Kaikkea ei ehkä kerrota teille, perheessä on yksityisiä asioita. Iloitkaa lapsista heidän vanhempiensa tavoin ja myötäeläkää hyviä hetkiä, mutta olkaa sitten tarvittaessa tai kykynne mukaan kuulolla, kun tulee niitä todella ikäviäkin uutisia.
Emme me erityisten vanhemmat ole yhtään sen tyhmempiä hoksottimiltamme kuin muutkaan.
- MInkälaista poikkeavuutta ap nyt on löytänyt? Aspergeria?
Täytyyhän se erikoislahjakas piirre torperoida vaikka assi piirteeksi. Yksikään neuvola ei tutki pientä lasta assiksi sen takia että on erikoislahjakas. Itselläni kehitysvammainen lapsi ja en koskaan puutu muiden lasten kehitykseen.
Että pidä ap se leipäläppäsi kiinni.
Kestäisin ja olen kestänyt. Olin kiitollinen, koska tiesin hakea apua lapselleni.