Lue keskustelun säännöt.
Kestäisitkö kuulla, että lapsesi ei ole normaali?
04.05.2014 |
Jos lähipiirissäsi sattuisi olemaan lapsen kehityksen ammattilainen, joka näkee selvästi, että erityislahjakkaana pitämäsi lapsesi onkin kehityksessään ensinnäkin selvästi ikäisiään jäljessä ja toiseksi lähdössä aivan väärille urille, haluaisitko kuulla tämän? Lapsi on ainokainen ja ei käy päiväkodissa. Neuvolassa tämän tyyppisiä ongelmia on vaikea huomata jos vanhempi ei niitä itse ota puheeksi.
Kommentit (101)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Neuvolassa ja koulussa (kaikki eivät ole päiväkodissa) ei todellakaan aina huomata kaikkea. Resurssipulassa usein jäävät hoitamatta ne asiat, joihin vanhemmat eivät aktiivisesti VAADI apua."
Mikä on sellainen mitä ei huomata, tai se ei haittaa esim kouluelämää mutta tulisi silti diagnosoida?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:45"]
Olisi aika tärkeä tietää mistä on kyse.
Lapsi voi olla erikoinen, mutta onko tutkimuksista ja diagnosoimisesta hyötyä vai ei, siihen emme voi ottaa kantaa kun et kerro enempää.
Kaikkea erilaisuutta ei tarvitse nimetä jos lapsi pärjää enimmäkseen hyvin. Jos erityisyys aiheuttaa ongelmia tai lapsi tarvitsee oireiden vuoksi erityistä huomiointia niin silloin diagnoosista voi olla hyötyä.
Kerro enemmän jos haluat oikeita mielipiteitä.
[/quote]
Kyseessä on sellainen ongelma, jonka kohdalla varhaisesta kuntoutuksesta olisi suuri hyöty, mutta en erittele sitä tässä enempää. Diagnoosit eivät mua kiinnosta, eikä noin pientä mun mielestä tarvitse edes yrittää diagnosoida. Käsittääkseni meillä päin tähän saa kuntoutuksen ilman dg:täkin ihan toiminnallisen arvion perusteella. Mielestäni tässä kohtaa olisi kuitenkin lapsen kannalta kaikista tärkeintä, että vanhemmat ymmärtäisivät missä mennään, jotta voisivat tukea lasta arjessa. Tällä hetkellä lasta tuetaan nimenomaan sinne pulman suuntaan, koska sitä pidetään viehättävänä piirteenä. Sitähän se onkin, mutta tulee aiheuttamaan ongelmia isompana.
[/quote]
Nyt kyllä kiinnostaa! :) Kuulostaa erikoiselta, että piirre on semmoinen minkä suuntaan kannustetaan, mutta jatkossa aiheuttaisi ongelmia ja jopa erityisen tuen tarvetta...outoa.
Onko jotain asperger-tyyppiä...puhuu "oudosti", pikkuvanhasti, kertoo omituisia juttuja, juuttuu tai jumuituu joihinkin juttuihin eli laittaa vaikka lelujaan tiettyyn järjesykseen vaikka 5 tuntia putkeen, vähän kuin "pakkomielle".... osuiko mikään sinne päin.. :)
Miksi lapsi ei ole päiväkodissa?
Perheemme on kaksikielinen, ja esikoisen kanssa mietittiin ihan keskenämme että puhe oli tulossa selvästi hitaammin kuin muilla samanikäisillä. Otti sitten huimasti kiinni kun aloitti päiväkodin kaksivuotiaana: samanikäisten päivittäinen seura selvästi auttoi.
Onko lapsi menossa päiväkotiin ollenkaan? Jos ei, niin yrittäisin hienovaraisesti ilmaista että "piirre X ei välttämättä ole mitään kummempaa, mutta voi myös olla viite Y:stä. Teinä tutkituttaisin asian" tjs.
Jos lapsi on menossa päiväkotiin saattaisin helpommin jättää huomauttamatta asiasta.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:36"]
Olen yläkoululaisten kanssa tekemisissä ja törmään jatkuvasti diagnosoimattomiin ongelmiin lapsilla. Useimmissa tapauksissa kunnollinen kuntouttaminen tai asian hoitaminen alkaa olla myöhäistä murrosikäisen kohdalla. Aivot ovat jo muotoutuneet tiettyihin (huonosti toimiviin) uomiinsa. En luottaisi siihen, että ongelmat selviäisivät aina eskarissa tai alakoulussa. Vanhemmatkaan eivät välttämättä huomaa mitään erikoista, sillä monet (eivät tosin kaikki) vaikeudet ovat periytyviä (vanhempi ei osaa ihmetellä lapsen piirrettä, joka on hänellä itselläänkin).
On sydäntä riipaisevaa nähdä yläkoululaisia, joilla ei oppiminen suju ja tulevaisuuden ammattisuunnitelmat murskautuvat. Tilanne voisi olla aivan toinen, jos he olisivat saaneet heille kuuluvaa apua ja kuntoutusta jo pienenä.
[/quote]
Olen vähän vastaavassa työssä kuin sinä, ja siksi tätä varmaan mietinkin. Kun näkee sen, mitä olisi saatu aikaan varhaisella kuntoutuksella ja tapaa niitä vanhempia jotka ovat katkeria kun ei puututtu ajoissa... Neuvolassa ja koulussa (kaikki eivät ole päiväkodissa) ei todellakaan aina huomata kaikkea. Resurssipulassa usein jäävät hoitamatta ne asiat, joihin vanhemmat eivät aktiivisesti VAADI apua.
Mutta edelleen siis: tein tämän aloituksen, koska on kyllä todella vaikeaa tietää pitäisikö sanoa jotain vaiko ei. Täällä joku luulee, että tällaisia asioita olisi musta hauska mennä riemumielin töksäyttelemään, mutta ei todellakaan ole. Asia ei todellakaan kuulu minulle ja sitten taas toisaalta kai kuuluu. En tiedä mitä tehdä. Ap
[/quote]
mun kokemukseni mukaan varhainen diagnosointi johtaa vain siihen, että ne unelmat murskataan aikaisemmin. Koulussa lähdetään siitä ajatuksesta, etti tuon niin väliå, ei siitä mitään kuitenkaan tule. Sen kohdalla voidaan säästää, kun sen ei niin väliä, siirretään resurrsit sinne, missä varmimmin tulee tuloksia eli diagnosoimattomiin håiriköihin ja kympin tyttöihin. Pannaan se tekemään kokoeensa siivouskomerossa niin voidaan sanoa, että on saanut erityisjärjestelyjä eikä onnistu niistä huolimatta. Tämä siis normaaliälyiseksi, vaikka lukihäiriöiseksi todetun assin/adhd:n kohdalla. Meille joku erityisopettaja sanoikin että oppimistavoitteista pitää luopua, järjestetään nyt vain joku paikka olla sen aikaa kun koulua kestää. Tätä ei tietty luokanopettaja halunnut uskoa, kai siksi kun itse halusi niin kovasti päästä hankalasta lapsesta eroon, että halusu uskoa minkä tahansa vaihtoehdon, jossa itse ei ollut mukana, olevan parempi kuin hänen luokassaan.
aapeen kysymykseen astaisin, että hänella tuskin VOI olla lapsesta niin paljon tietoa, että sillä perusteella kannattaisi yrittää tuhota onnellista lapsuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:56"]
"Neuvolassa ja koulussa (kaikki eivät ole päiväkodissa) ei todellakaan aina huomata kaikkea. Resurssipulassa usein jäävät hoitamatta ne asiat, joihin vanhemmat eivät aktiivisesti VAADI apua."
Mikä on sellainen mitä ei huomata, tai se ei haittaa esim kouluelämää mutta tulisi silti diagnosoida?
[/quote]
Ei mun mielestä kovinkaan montaa asiaa tarvitse diagnosoida. Etenkään jos se ei haittaa mitään. Ymmärsinköhän kysymyksesi oikein? Ap
Jos käy ilmi, että lapsi on jollakin tavalla poikkeava, niin ei kai siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä asia. Mutta en halua ketään noin epämääräisten perusteiden mukaan arvioimaan jälkeläisiäni. Ei äitikään niin sokea ole kuin ap kuvittelee.
Jos lapsi vasta havaitaan kouluikäisenä poikkeavaksi jossain suhteessa, niin monesti on oltava todella hienotunteinen, kun asiaa esittelee vanhemmille. Tukitoimet ja terapia ovat monelle vanhemmalle vieläkin punainen vaate. Saat selittää uudelleen ja uudelleen, että tässä toimitaan lapsen parhaaksi, jotta hänen tulevaisuutensa olisi parempi. Pienluokalle ja peräti erityiskouluun siirtäminen on kauhistus. Lapsi haluttaisiin pitää hampaat irvessä yleisopetuksessa kokemassa joka päivä pettymyksiä, kun ei osaa tai ehdi, mutta vanhemmat pelkäävät vain omaa leimautumistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolemaan johtava sairaus on ainoa asia, jota en oikeasti kestäisi kuulla-
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:03"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:36"]
Olen yläkoululaisten kanssa tekemisissä ja törmään jatkuvasti diagnosoimattomiin ongelmiin lapsilla. Useimmissa tapauksissa kunnollinen kuntouttaminen tai asian hoitaminen alkaa olla myöhäistä murrosikäisen kohdalla. Aivot ovat jo muotoutuneet tiettyihin (huonosti toimiviin) uomiinsa. En luottaisi siihen, että ongelmat selviäisivät aina eskarissa tai alakoulussa. Vanhemmatkaan eivät välttämättä huomaa mitään erikoista, sillä monet (eivät tosin kaikki) vaikeudet ovat periytyviä (vanhempi ei osaa ihmetellä lapsen piirrettä, joka on hänellä itselläänkin).
On sydäntä riipaisevaa nähdä yläkoululaisia, joilla ei oppiminen suju ja tulevaisuuden ammattisuunnitelmat murskautuvat. Tilanne voisi olla aivan toinen, jos he olisivat saaneet heille kuuluvaa apua ja kuntoutusta jo pienenä.
[/quote]
Olen vähän vastaavassa työssä kuin sinä, ja siksi tätä varmaan mietinkin. Kun näkee sen, mitä olisi saatu aikaan varhaisella kuntoutuksella ja tapaa niitä vanhempia jotka ovat katkeria kun ei puututtu ajoissa... Neuvolassa ja koulussa (kaikki eivät ole päiväkodissa) ei todellakaan aina huomata kaikkea. Resurssipulassa usein jäävät hoitamatta ne asiat, joihin vanhemmat eivät aktiivisesti VAADI apua.
Mutta edelleen siis: tein tämän aloituksen, koska on kyllä todella vaikeaa tietää pitäisikö sanoa jotain vaiko ei. Täällä joku luulee, että tällaisia asioita olisi musta hauska mennä riemumielin töksäyttelemään, mutta ei todellakaan ole. Asia ei todellakaan kuulu minulle ja sitten taas toisaalta kai kuuluu. En tiedä mitä tehdä. Ap
[/quote]
mun kokemukseni mukaan varhainen diagnosointi johtaa vain siihen, että ne unelmat murskataan aikaisemmin. Koulussa lähdetään siitä ajatuksesta, etti tuon niin väliå, ei siitä mitään kuitenkaan tule. Sen kohdalla voidaan säästää, kun sen ei niin väliä, siirretään resurrsit sinne, missä varmimmin tulee tuloksia eli diagnosoimattomiin håiriköihin ja kympin tyttöihin. Pannaan se tekemään kokoeensa siivouskomerossa niin voidaan sanoa, että on saanut erityisjärjestelyjä eikä onnistu niistä huolimatta. Tämä siis normaaliälyiseksi, vaikka lukihäiriöiseksi todetun assin/adhd:n kohdalla. Meille joku erityisopettaja sanoikin että oppimistavoitteista pitää luopua, järjestetään nyt vain joku paikka olla sen aikaa kun koulua kestää. Tätä ei tietty luokanopettaja halunnut uskoa, kai siksi kun itse halusi niin kovasti päästä hankalasta lapsesta eroon, että halusu uskoa minkä tahansa vaihtoehdon, jossa itse ei ollut mukana, olevan parempi kuin hänen luokassaan.
aapeen kysymykseen astaisin, että hänella tuskin VOI olla lapsesta niin paljon tietoa, että sillä perusteella kannattaisi yrittää tuhota onnellista lapsuutta.
[/quote]
Tämä nyt kyllä on ihan höpöhöpöä!!!! Varhainen puuttuminen ja tukeminen on kaiken a ja o!!! Varhainen tuki voi olla joillekin riittävä ja kehitys mennä nopeasti oikeaan suuntaan. Ja mm. erityisluokan tarvetta ei tule. Usein erityisluokilla on juuri lapsia, joiden asioihin ei ole tarpeeksi aikaisin tartuttu.
Nyt et kyllä tiedä mistä puhut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:02"]
Epänormaali lapsi aiheuttaa valtavasti tunteita äidissä ja isässä. Pettymys omaan lapseen on kaikista kipein tunne. Itse toivoisin, että asiaa minun kanssani käsittelisivät vain ammattilaiset. Kiitos.
[/quote]esim sinun ystäväsi on ammattilainen ja hän on huomannut että on jotain häikkää mutta ei heti ole kertonut, seuraa tilannetta kun käy vieraisilla. Sitten pikkuhiljaa varovasti sanoo mitä mieltä hän ammattilaisena on. Loukkaannutko? Mikäli et ole huomannut niin shokkihan se on. Hän varmasti osaa käsitella asiat sinun kanssasi.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:03"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:36"]
Olen yläkoululaisten kanssa tekemisissä ja törmään jatkuvasti diagnosoimattomiin ongelmiin lapsilla. Useimmissa tapauksissa kunnollinen kuntouttaminen tai asian hoitaminen alkaa olla myöhäistä murrosikäisen kohdalla. Aivot ovat jo muotoutuneet tiettyihin (huonosti toimiviin) uomiinsa. En luottaisi siihen, että ongelmat selviäisivät aina eskarissa tai alakoulussa. Vanhemmatkaan eivät välttämättä huomaa mitään erikoista, sillä monet (eivät tosin kaikki) vaikeudet ovat periytyviä (vanhempi ei osaa ihmetellä lapsen piirrettä, joka on hänellä itselläänkin).
On sydäntä riipaisevaa nähdä yläkoululaisia, joilla ei oppiminen suju ja tulevaisuuden ammattisuunnitelmat murskautuvat. Tilanne voisi olla aivan toinen, jos he olisivat saaneet heille kuuluvaa apua ja kuntoutusta jo pienenä.
[/quote]
Olen vähän vastaavassa työssä kuin sinä, ja siksi tätä varmaan mietinkin. Kun näkee sen, mitä olisi saatu aikaan varhaisella kuntoutuksella ja tapaa niitä vanhempia jotka ovat katkeria kun ei puututtu ajoissa... Neuvolassa ja koulussa (kaikki eivät ole päiväkodissa) ei todellakaan aina huomata kaikkea. Resurssipulassa usein jäävät hoitamatta ne asiat, joihin vanhemmat eivät aktiivisesti VAADI apua.
Mutta edelleen siis: tein tämän aloituksen, koska on kyllä todella vaikeaa tietää pitäisikö sanoa jotain vaiko ei. Täällä joku luulee, että tällaisia asioita olisi musta hauska mennä riemumielin töksäyttelemään, mutta ei todellakaan ole. Asia ei todellakaan kuulu minulle ja sitten taas toisaalta kai kuuluu. En tiedä mitä tehdä. Ap
[/quote]
mun kokemukseni mukaan varhainen diagnosointi johtaa vain siihen, että ne unelmat murskataan aikaisemmin. Koulussa lähdetään siitä ajatuksesta, etti tuon niin väliå, ei siitä mitään kuitenkaan tule. Sen kohdalla voidaan säästää, kun sen ei niin väliä, siirretään resurrsit sinne, missä varmimmin tulee tuloksia eli diagnosoimattomiin håiriköihin ja kympin tyttöihin. Pannaan se tekemään kokoeensa siivouskomerossa niin voidaan sanoa, että on saanut erityisjärjestelyjä eikä onnistu niistä huolimatta. Tämä siis normaaliälyiseksi, vaikka lukihäiriöiseksi todetun assin/adhd:n kohdalla. Meille joku erityisopettaja sanoikin että oppimistavoitteista pitää luopua, järjestetään nyt vain joku paikka olla sen aikaa kun koulua kestää. Tätä ei tietty luokanopettaja halunnut uskoa, kai siksi kun itse halusi niin kovasti päästä hankalasta lapsesta eroon, että halusu uskoa minkä tahansa vaihtoehdon, jossa itse ei ollut mukana, olevan parempi kuin hänen luokassaan.
aapeen kysymykseen astaisin, että hänella tuskin VOI olla lapsesta niin paljon tietoa, että sillä perusteella kannattaisi yrittää tuhota onnellista lapsuutta.
[/quote]
Tämä nyt kyllä on ihan höpöhöpöä!!!! Varhainen puuttuminen ja tukeminen on kaiken a ja o!!! Varhainen tuki voi olla joillekin riittävä ja kehitys mennä nopeasti oikeaan suuntaan. Ja mm. erityisluokan tarvetta ei tule. Usein erityisluokilla on juuri lapsia, joiden asioihin ei ole tarpeeksi aikaisin tartuttu.
Nyt et kyllä tiedä mistä puhut!
[/quote] päiväkodissa selviää paljon asioita, siellä vierailevat eltot ja keltot, ohjataan toimintaterapioihin, puheteparioihin, ties mihin vielä. Viimeistään eskarivaiheessa huomataan jos ei ole aiemmin huomattu tai tulee kotoa suoraan eskariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella itsellään on oikeus tietää mikä häntä vaivaa. Ikätasolle sopivasti tietenkin.
Miettikääpä millaista on miettiä koko kouluikä, miksi minä olen tämmöinen ja koko ajan epäonnistun! Jos pulmalle on nimi voi teini-ikäinen itsekin hakea tietoa ja vinkkejä siihen, miten pulmien kanssa pärjää paremmin.
Minulla on asiasta omakohtaista kokemusta ja pidän törkeänä sitä, ettei lapselle kerrota. Olisin halunnut tietää miten as-piirteet vaikuttavat toimiini ja miten hahmottamisvaikeuksia voidaan lieventää. Nyt jouduin elämään kouluvuodet yksin ongelmieni kanssa.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:03"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:36"]
Olen yläkoululaisten kanssa tekemisissä ja törmään jatkuvasti diagnosoimattomiin ongelmiin lapsilla. Useimmissa tapauksissa kunnollinen kuntouttaminen tai asian hoitaminen alkaa olla myöhäistä murrosikäisen kohdalla. Aivot ovat jo muotoutuneet tiettyihin (huonosti toimiviin) uomiinsa. En luottaisi siihen, että ongelmat selviäisivät aina eskarissa tai alakoulussa. Vanhemmatkaan eivät välttämättä huomaa mitään erikoista, sillä monet (eivät tosin kaikki) vaikeudet ovat periytyviä (vanhempi ei osaa ihmetellä lapsen piirrettä, joka on hänellä itselläänkin).
On sydäntä riipaisevaa nähdä yläkoululaisia, joilla ei oppiminen suju ja tulevaisuuden ammattisuunnitelmat murskautuvat. Tilanne voisi olla aivan toinen, jos he olisivat saaneet heille kuuluvaa apua ja kuntoutusta jo pienenä.
[/quote]
Olen vähän vastaavassa työssä kuin sinä, ja siksi tätä varmaan mietinkin. Kun näkee sen, mitä olisi saatu aikaan varhaisella kuntoutuksella ja tapaa niitä vanhempia jotka ovat katkeria kun ei puututtu ajoissa... Neuvolassa ja koulussa (kaikki eivät ole päiväkodissa) ei todellakaan aina huomata kaikkea. Resurssipulassa usein jäävät hoitamatta ne asiat, joihin vanhemmat eivät aktiivisesti VAADI apua.
Mutta edelleen siis: tein tämän aloituksen, koska on kyllä todella vaikeaa tietää pitäisikö sanoa jotain vaiko ei. Täällä joku luulee, että tällaisia asioita olisi musta hauska mennä riemumielin töksäyttelemään, mutta ei todellakaan ole. Asia ei todellakaan kuulu minulle ja sitten taas toisaalta kai kuuluu. En tiedä mitä tehdä. Ap
[/quote]
mun kokemukseni mukaan varhainen diagnosointi johtaa vain siihen, että ne unelmat murskataan aikaisemmin. Koulussa lähdetään siitä ajatuksesta, etti tuon niin väliå, ei siitä mitään kuitenkaan tule. Sen kohdalla voidaan säästää, kun sen ei niin väliä, siirretään resurrsit sinne, missä varmimmin tulee tuloksia eli diagnosoimattomiin håiriköihin ja kympin tyttöihin. Pannaan se tekemään kokoeensa siivouskomerossa niin voidaan sanoa, että on saanut erityisjärjestelyjä eikä onnistu niistä huolimatta. Tämä siis normaaliälyiseksi, vaikka lukihäiriöiseksi todetun assin/adhd:n kohdalla. Meille joku erityisopettaja sanoikin että oppimistavoitteista pitää luopua, järjestetään nyt vain joku paikka olla sen aikaa kun koulua kestää. Tätä ei tietty luokanopettaja halunnut uskoa, kai siksi kun itse halusi niin kovasti päästä hankalasta lapsesta eroon, että halusu uskoa minkä tahansa vaihtoehdon, jossa itse ei ollut mukana, olevan parempi kuin hänen luokassaan.
aapeen kysymykseen astaisin, että hänella tuskin VOI olla lapsesta niin paljon tietoa, että sillä perusteella kannattaisi yrittää tuhota onnellista lapsuutta.
[/quote]
Tämä nyt kyllä on ihan höpöhöpöä!!!! Varhainen puuttuminen ja tukeminen on kaiken a ja o!!! Varhainen tuki voi olla joillekin riittävä ja kehitys mennä nopeasti oikeaan suuntaan. Ja mm. erityisluokan tarvetta ei tule. Usein erityisluokilla on juuri lapsia, joiden asioihin ei ole tarpeeksi aikaisin tartuttu.
Nyt et kyllä tiedä mistä puhut!
[/quote]
tiedän, koska ole. Kokenut sen sekä oman lapseni kohdalla että tukihenkilönä monelle muulle. Koulujen käytös on todella ala-arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:42"]
Komppaan edellistä. itse olen myös lastenkasvatuksen ammattilainen, mutta en missään nimessä lauo "totuuksia" kaveripiirini lapsista. En ole siinä asemassa. Jos en hoida heitä tai muuten ole sellaisessa asemassa, että minulla on kaikki asiallinen tieto lapsesta, voisin tehdä hätiköityjä johtopätöksiä. Jos todella työskentelet lasten parissa, tiedät, että pienten lasten diagnoosien tekeminen on tosi hankalaa ja vaatii monen vuoden tutkimuksia ja seurantaa. Niitä ei yhden ammattilaisen johtopäätösten peusteella rakenneta.
Ole kiltti ja pidä ajatuksesi ominasi, vaikka luuletkin tietäväsi kyseisestä lapsesta kenties kaiken.
[/quote]voihan vihjata jos ammattilainen että vois käydä neuvolassa ens alkuun. Lapsen parastahan pitää ajatella. Voi olla että vanhemmat tietää mutta jostain syystä eivät kykene apua hakemaan.
[/quote]varsinkin jos lapsi ei ole päivähoidossa ja viedään vasta sitten kun eskari alkaa jolloin ongelmat voi olla jo pitkällä
Haluaisin tietää. Olisin kiitollinen, jos ystäväni kertoisi epäilyistään ääneen.
Mutta kuten ketjustakin voi lukea voi ystäväsi olla toista mieltä.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:03"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:36"]
Olen yläkoululaisten kanssa tekemisissä ja törmään jatkuvasti diagnosoimattomiin ongelmiin lapsilla. Useimmissa tapauksissa kunnollinen kuntouttaminen tai asian hoitaminen alkaa olla myöhäistä murrosikäisen kohdalla. Aivot ovat jo muotoutuneet tiettyihin (huonosti toimiviin) uomiinsa. En luottaisi siihen, että ongelmat selviäisivät aina eskarissa tai alakoulussa. Vanhemmatkaan eivät välttämättä huomaa mitään erikoista, sillä monet (eivät tosin kaikki) vaikeudet ovat periytyviä (vanhempi ei osaa ihmetellä lapsen piirrettä, joka on hänellä itselläänkin).
On sydäntä riipaisevaa nähdä yläkoululaisia, joilla ei oppiminen suju ja tulevaisuuden ammattisuunnitelmat murskautuvat. Tilanne voisi olla aivan toinen, jos he olisivat saaneet heille kuuluvaa apua ja kuntoutusta jo pienenä.
[/quote]
Olen vähän vastaavassa työssä kuin sinä, ja siksi tätä varmaan mietinkin. Kun näkee sen, mitä olisi saatu aikaan varhaisella kuntoutuksella ja tapaa niitä vanhempia jotka ovat katkeria kun ei puututtu ajoissa... Neuvolassa ja koulussa (kaikki eivät ole päiväkodissa) ei todellakaan aina huomata kaikkea. Resurssipulassa usein jäävät hoitamatta ne asiat, joihin vanhemmat eivät aktiivisesti VAADI apua.
Mutta edelleen siis: tein tämän aloituksen, koska on kyllä todella vaikeaa tietää pitäisikö sanoa jotain vaiko ei. Täällä joku luulee, että tällaisia asioita olisi musta hauska mennä riemumielin töksäyttelemään, mutta ei todellakaan ole. Asia ei todellakaan kuulu minulle ja sitten taas toisaalta kai kuuluu. En tiedä mitä tehdä. Ap
[/quote]
mun kokemukseni mukaan varhainen diagnosointi johtaa vain siihen, että ne unelmat murskataan aikaisemmin. Koulussa lähdetään siitä ajatuksesta, etti tuon niin väliå, ei siitä mitään kuitenkaan tule. Sen kohdalla voidaan säästää, kun sen ei niin väliä, siirretään resurrsit sinne, missä varmimmin tulee tuloksia eli diagnosoimattomiin håiriköihin ja kympin tyttöihin. Pannaan se tekemään kokoeensa siivouskomerossa niin voidaan sanoa, että on saanut erityisjärjestelyjä eikä onnistu niistä huolimatta. Tämä siis normaaliälyiseksi, vaikka lukihäiriöiseksi todetun assin/adhd:n kohdalla. Meille joku erityisopettaja sanoikin että oppimistavoitteista pitää luopua, järjestetään nyt vain joku paikka olla sen aikaa kun koulua kestää. Tätä ei tietty luokanopettaja halunnut uskoa, kai siksi kun itse halusi niin kovasti päästä hankalasta lapsesta eroon, että halusu uskoa minkä tahansa vaihtoehdon, jossa itse ei ollut mukana, olevan parempi kuin hänen luokassaan.
aapeen kysymykseen astaisin, että hänella tuskin VOI olla lapsesta niin paljon tietoa, että sillä perusteella kannattaisi yrittää tuhota onnellista lapsuutta.
[/quote]
Tämä nyt kyllä on ihan höpöhöpöä!!!! Varhainen puuttuminen ja tukeminen on kaiken a ja o!!! Varhainen tuki voi olla joillekin riittävä ja kehitys mennä nopeasti oikeaan suuntaan. Ja mm. erityisluokan tarvetta ei tule. Usein erityisluokilla on juuri lapsia, joiden asioihin ei ole tarpeeksi aikaisin tartuttu.
Nyt et kyllä tiedä mistä puhut!
[/quote]toki on lapsen parasta mitä aikaisin huomataan häikkää ja puututaan niihin. Ellei niihin puututa voi koulunkäynti olla aikamoista takkuamista
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:03"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:36"]
Olen yläkoululaisten kanssa tekemisissä ja törmään jatkuvasti diagnosoimattomiin ongelmiin lapsilla. Useimmissa tapauksissa kunnollinen kuntouttaminen tai asian hoitaminen alkaa olla myöhäistä murrosikäisen kohdalla. Aivot ovat jo muotoutuneet tiettyihin (huonosti toimiviin) uomiinsa. En luottaisi siihen, että ongelmat selviäisivät aina eskarissa tai alakoulussa. Vanhemmatkaan eivät välttämättä huomaa mitään erikoista, sillä monet (eivät tosin kaikki) vaikeudet ovat periytyviä (vanhempi ei osaa ihmetellä lapsen piirrettä, joka on hänellä itselläänkin).
On sydäntä riipaisevaa nähdä yläkoululaisia, joilla ei oppiminen suju ja tulevaisuuden ammattisuunnitelmat murskautuvat. Tilanne voisi olla aivan toinen, jos he olisivat saaneet heille kuuluvaa apua ja kuntoutusta jo pienenä.
[/quote]
Olen vähän vastaavassa työssä kuin sinä, ja siksi tätä varmaan mietinkin. Kun näkee sen, mitä olisi saatu aikaan varhaisella kuntoutuksella ja tapaa niitä vanhempia jotka ovat katkeria kun ei puututtu ajoissa... Neuvolassa ja koulussa (kaikki eivät ole päiväkodissa) ei todellakaan aina huomata kaikkea. Resurssipulassa usein jäävät hoitamatta ne asiat, joihin vanhemmat eivät aktiivisesti VAADI apua.
Mutta edelleen siis: tein tämän aloituksen, koska on kyllä todella vaikeaa tietää pitäisikö sanoa jotain vaiko ei. Täällä joku luulee, että tällaisia asioita olisi musta hauska mennä riemumielin töksäyttelemään, mutta ei todellakaan ole. Asia ei todellakaan kuulu minulle ja sitten taas toisaalta kai kuuluu. En tiedä mitä tehdä. Ap
[/quote]
mun kokemukseni mukaan varhainen diagnosointi johtaa vain siihen, että ne unelmat murskataan aikaisemmin. Koulussa lähdetään siitä ajatuksesta, etti tuon niin väliå, ei siitä mitään kuitenkaan tule. Sen kohdalla voidaan säästää, kun sen ei niin väliä, siirretään resurrsit sinne, missä varmimmin tulee tuloksia eli diagnosoimattomiin håiriköihin ja kympin tyttöihin. Pannaan se tekemään kokoeensa siivouskomerossa niin voidaan sanoa, että on saanut erityisjärjestelyjä eikä onnistu niistä huolimatta. Tämä siis normaaliälyiseksi, vaikka lukihäiriöiseksi todetun assin/adhd:n kohdalla. Meille joku erityisopettaja sanoikin että oppimistavoitteista pitää luopua, järjestetään nyt vain joku paikka olla sen aikaa kun koulua kestää. Tätä ei tietty luokanopettaja halunnut uskoa, kai siksi kun itse halusi niin kovasti päästä hankalasta lapsesta eroon, että halusu uskoa minkä tahansa vaihtoehdon, jossa itse ei ollut mukana, olevan parempi kuin hänen luokassaan.
aapeen kysymykseen astaisin, että hänella tuskin VOI olla lapsesta niin paljon tietoa, että sillä perusteella kannattaisi yrittää tuhota onnellista lapsuutta.
[/quote]
Tämä nyt kyllä on ihan höpöhöpöä!!!! Varhainen puuttuminen ja tukeminen on kaiken a ja o!!! Varhainen tuki voi olla joillekin riittävä ja kehitys mennä nopeasti oikeaan suuntaan. Ja mm. erityisluokan tarvetta ei tule. Usein erityisluokilla on juuri lapsia, joiden asioihin ei ole tarpeeksi aikaisin tartuttu.
Nyt et kyllä tiedä mistä puhut!
[/quote]siinähän se onkin jos vanhemmat eivät huomaa ja ulkopuolinenki huomaa selvästi vaikkei olisi ammattilainenkaan. Voihan sitä sanoa että puhuisivat neuvolassa ensiksi onko aihetta huoleen.
Onhan se arka paikka vanhemmalle ja siksipä ei maallikon kannata tehdä diagnooseja vaikka selvästi huomaa että on häikkää. Päiväkodissa huomataan mutta ellei ole päiväkodissa mutta onhan neuvola ja luulis että sielläkin huomataan.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:02"]
Epänormaali lapsi aiheuttaa valtavasti tunteita äidissä ja isässä. Pettymys omaan lapseen on kaikista kipein tunne. Itse toivoisin, että asiaa minun kanssani käsittelisivät vain ammattilaiset. Kiitos.
[/quote]esim sinun ystäväsi on ammattilainen ja hän on huomannut että on jotain häikkää mutta ei heti ole kertonut, seuraa tilannetta kun käy vieraisilla. Sitten pikkuhiljaa varovasti sanoo mitä mieltä hän ammattilaisena on. Loukkaannutko? Mikäli et ole huomannut niin shokkihan se on. Hän varmasti osaa käsitella asiat sinun kanssasi.
[/quote]ja kertoa mihin pitää ottaa yhteyttä.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:45"]
Olisi aika tärkeä tietää mistä on kyse.
Lapsi voi olla erikoinen, mutta onko tutkimuksista ja diagnosoimisesta hyötyä vai ei, siihen emme voi ottaa kantaa kun et kerro enempää.
Kaikkea erilaisuutta ei tarvitse nimetä jos lapsi pärjää enimmäkseen hyvin. Jos erityisyys aiheuttaa ongelmia tai lapsi tarvitsee oireiden vuoksi erityistä huomiointia niin silloin diagnoosista voi olla hyötyä.
Kerro enemmän jos haluat oikeita mielipiteitä.
[/quote]
Kyseessä on sellainen ongelma, jonka kohdalla varhaisesta kuntoutuksesta olisi suuri hyöty, mutta en erittele sitä tässä enempää. Diagnoosit eivät mua kiinnosta, eikä noin pientä mun mielestä tarvitse edes yrittää diagnosoida. Käsittääkseni meillä päin tähän saa kuntoutuksen ilman dg:täkin ihan toiminnallisen arvion perusteella. Mielestäni tässä kohtaa olisi kuitenkin lapsen kannalta kaikista tärkeintä, että vanhemmat ymmärtäisivät missä mennään, jotta voisivat tukea lasta arjessa. Tällä hetkellä lasta tuetaan nimenomaan sinne pulman suuntaan, koska sitä pidetään viehättävänä piirteenä. Sitähän se onkin, mutta tulee aiheuttamaan ongelmia isompana.