Lue keskustelun säännöt.
Kestäisitkö kuulla, että lapsesi ei ole normaali?
04.05.2014 |
Jos lähipiirissäsi sattuisi olemaan lapsen kehityksen ammattilainen, joka näkee selvästi, että erityislahjakkaana pitämäsi lapsesi onkin kehityksessään ensinnäkin selvästi ikäisiään jäljessä ja toiseksi lähdössä aivan väärille urille, haluaisitko kuulla tämän? Lapsi on ainokainen ja ei käy päiväkodissa. Neuvolassa tämän tyyppisiä ongelmia on vaikea huomata jos vanhempi ei niitä itse ota puheeksi.
Kommentit (101)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:30"]
Mielestäni juuri erityiskouluissa ja pienryhmissä panostetaan 110 % opetukseen ja oppimiseen. Kaikki tuki on saatavilla sekä koulutetut ihmiset. Ja sehän on juuri sitä "kalliimpaa" opetusta kun on usein taksikuljetukset ja avustajia luokissa. Isoissa yleiopetuksen ryhmissä on enemmänkin tätä, että siellä jokainen pärjää omillaan ja takapulpetin heikommat tapaukset jäävät ilman tarvitsemaansa tukea ja opetusta.
Toki on erilaisia kouluja ja opettajia, mutta olen vakuuttunut siitä, että ammattimaisempaa ja tarkempaa opetusta saa nämä tukea tarvitsevat juurikin pienryhmissä ja erityisluokilla!!!
[/quote]
kelpaako, jos lainaan vain täät viimeistä viestiä?
mäkin uskoin näin, niin kauan kuin tietoni perustuivat teoriaan, suunnitemiin ja papereihin. Niissähän todisan luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
Kuvitelma romuttui puilessa vuodessa sen jälkeen kun aloin saada ja hankkia käytännön kokemusta erityiaopetuksesta oman lapseni siirtyessä sellaisen pariin ja kun etsin hänelle sopivaa paikkaa usealta eri erityisluokalta ensimmäisen osoittauduttua katastrofiksi. Ei löytynyt. Eityisluokkien ja erityisopetuksen todellisuus on oikeasti hyvin, hyvin kaukana paperien ruuduisistakuvitelmista. Siellä ei oikeasti ole "sopivia yksilöllisiä tiloa" vaan milloin mitäkin siivouskomeroita, kellaritiloja ja kaikuvia käytäviä, ei ole "koulutettua opettajaresurssia" vaan jatkuvasti sairaslomalla olevan erityisopettajan sijaisena yksin toimiva kouluavustaja, ja "110% oppimisen" sijaan lapsia yritetään säilöä niin että ketään ei satu pahasti. Ja se usein toistettu nollatolerianssi väkivallan suhteen tarkoittaa sitä, että kaikkeen tapahtuvaan väkivaltaan puututaan, meidänkin lapsen kohdalla viikoittain - valitettavasti lapsi oli silloin jo saanut turpaansa.
Ja sanotaan nyt, että tähän mennessä lapsi oli saanut erittäin menestyksellisesti toimivaa kuntoutusta, mutta koululle kuntoutusta tai sen tehoa tärkeämpää oli päästä eroon lapsesta, jolla on diagnoosi.
Terveydenhoitoalan ammattilaiset ovat olleet meille äärimmäisen hyödyllisiä sekä ennen että jälkeen diagnoosin. Koulut muuttuivat täysin mahdottomiksi sinä päivänä kun lapsi sai diagnoosipaperin. Kouluille diagnoosi oli virallinen lupa lakata yrittämästä. Ap kuulostaa koulun edustajalta tuomitsevuudessaan: terveydenhuollon, neurologian ja psykiatrian puolella on koko ajan pyrity korostamaan lapsen vahvuuksia ja hyödyntämään niitä ongelmien kompensoinnissa - ei, kuten ap ja koulu, keskittymään heikkouksien haukkumiseen ja niiden kautta lapsen mollaamiseen.
[/quote
Minä en kyllä nyt saa tästä kirjoituksesta kiinni. Mikä on pointti, jotenkin epäselvästi kirjoitettu. Onko lapsesi erityisluokalla? Eihän erityisluokat ole missään siivouskomerossa?? En ymmärrä.
Onko erityiskoulu tai paikka missä lapsesi on sopeutumattomien luokka? Siellä toki on käytös se suurin ongelma ja aggressiivisuutta ym esiintyy.
Erityisluokkiahan on erilaisia, yhtä monta, kuin on erilaista oppijaa.
Kuulostaa jotenkin oudolta tuo tarinasi.