Kolmekymppiset - milloin kyllästyitte Facebookiin?
Muistan, kun Facebookin käyttö rantautui Suomeen ja omaan kaveripiiriin vuonna 2007. Se oli aivan mahtavaa! Opiskelijana tutustui sen avulla nopeasti uusiin ihmisiin ja kanava loi aivan uudenlaista sosiaalisuutta.
Olin monta vuotta todella aktiivinen Facebookin käyttäjä. Jaoin sen kautta paljon ajatuksiani, kuulumisia ja kuvia elämästäni. En pitänyt kaverilistaani kovinkaan rajattuna, vaan erilaisista harrastuspiireistä ja työn kautta on tullut pyydettyä ja hyväksyttyä ihmisiä kavereiksi. Vuosien aikana heitä on kerääntnyt melkoinen määrä.
Jossain vaiheessa, ehkä muutamia vuosia sitten, Facebookin käyttö alkoi selkeästi muuttua oman ikäpolveni joukossa. Tuntuu, että Facebookissa aktiivisimpia ovat nykyään omien vanhempieni ikäiset ja kolmekymppiset eivät enää jaksa julkaista siellä juurikaan mitään. Itsekin olen hyvin kyllästynyt koko kanavaan, oma into ja kynnys jakaa siellä mitään on noussut. Kaikki tuntuu ihan tyhjänpäiväiseltä. Vuosien aikana olen aivan kyllästynyt lukemaan tuttavien päivän aterioista, katselemaan heidän matkakuvia yms. Ainoa somekanava, jota jaksan nykyään seurata on Instagram ja erityisesti sen story-osiot, jotka ovat mielestäni jotenkin intiimimpiä ja hauskempia kuin Facebook-julkaisut, enemmän "tätä päivää". Ainoa syy miksi enää olen Facebookissa ovat sen suljetut harrastus- ja vertaisryhmät.
Olisi mielenkiintoista kuulla onko muille oman ikäisilleni käynyt näin myös?
Mikä sai sinut kyllästymään Facebookiin? Tuntuuko ettei siellä nykyään enää jaksa eikä halua jakaa mitään? Huomaan nimittäin myös, että kun ikää on tullut lisää niin en enää halua jakaa hirveän intiimejä asioita puolituttujen kesken.
Kommentit (24)
Minulla on täysin sama kokemus, aloitin käytön opiskelijana vuonna 2007 mutta kun omat vanhemmat ja heidän ystävänsä rantautuivat Faceen, jäi sen käyttö vähemmälle. Tänä päivänä Face on lähinnä juuri erilaisten ryhmien kokoontumispaikka.
Olen 35-vuotias ja mulle on käynyt juuri näin. En saa Facebookista enää mitään irti. olen siirtynyt täysin instan puolelle. Ennen luin myös paljon blogeja, mutta vaikuttajat siirtyvät yhä näkyvämmin instan puolelle, joten heidän juttujaan tulee seurattua siellä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias ja mulle on käynyt juuri näin. En saa Facebookista enää mitään irti. olen siirtynyt täysin instan puolelle. Ennen luin myös paljon blogeja, mutta vaikuttajat siirtyvät yhä näkyvämmin instan puolelle, joten heidän juttujaan tulee seurattua siellä nykyään.
Tää on musta hieman sääli, siis vaikuttajien siirtyminen yhä enemmän ja enemmän Instagramiin jolloin sisällöntuotanto on lähinnä storyjen tekemistä. Nautin paljon blogien lukemisesta ja viimeisen vuoden aikana olen huomannut tässä ison muutoksen blogimaailmassa.
Sen olen huomannut, että näin reippaasti yli kolmekymppisenä musta on tullut huomattavasti yksityisyyttäni varjelevampi. Kaksikymppisenä hölötin niin somessa kuin livenäkin tosi avoimesti kaikkea. Jollain tapaa olen muuttunut sulkeutuneemmaksi ja ehkä herkemmäksikin. En halua päästää ketä tahansa iholle. Tietyt vaikeat ja herkät elämäntapahtumat ovat muokanneet tähän suuntaan. En ole varma onko se hyvä vai huono asia.
Kyllästyin lopullisesti viime vuonna ja poistin fb-tilini. On jotenkin outoa kun vanhempieni ikäiset ja suvun vanhukset ovat vallanneet facen kukka kuvillaan.
Viimeinen niitti oli kun kyläilin kaukaisen sukulaismummon luona. Lähtiessäni juttelimme miten pitäisimme jatkossa yhteyksiä toisiimme, johon tämä 80v mummo heitti ”no tietenkin facebookin kautta”. Joo ei. Eikä siellä enää kolmekymppisiä tai nuorempia olekaan.
Seuraan pelkästään instaa, tykkään katsella muiden kuvia, mut jaksa niitä fb:n pitkiä jorinoita.
Kyllästyin joskus 2008-2009. En ole koskaan liittynyt henkilökohtaisilla tunnuksilla. Muutamaa ryhmää seuraan aina silloin tällöin, pari kertaa kuussa. Työn puolesta joudun käyttämään muutaman kerran vuodessa. Käyttöliittymältään se on yksi sekavimmista ja bugisimmista nettisivustoista joihin olen koskaan törmännyt.
Täällä yksi kolmekymppinen, joka edelleen käyttää aktiviisesti fb:tä. Suunnilleen saman ikäluokan tuttavista myös moni käyttää sovellusta edelleen paljon. Ainoa muutos tässä vuosien aikana on se, että itse en nykyään hirveän henkilökohtaisia asioita sinne päivitä.
Kolme vuotta sitten. Poistin tilini kokonaan, instagramista myös. Ei kiinnosta jakaa elämää eikä lukea muiden.
Facebook-tili on ollut poistettuna käytöstä helmikuusta saakka ja Instagram-tilini poistin samaan aikaan. Käytän lähinnä Pinterestiä, josta etsin käsityö- ja sisustusinspiraatiota.
Kannattaa lukea Jason Lanierin kirja 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt. Kyllä avasi silmiä.
En ole kyllästynyt. Mielestäni Facebook on oiva väline meille kolmekymppisille. Insta on teineille ja teinien tasolle jääneille "aikuisille".
Pari vuotta on kyllästyttänyt. Siellä on kourallinen kiinnostavia ihmisiä ja he kaikki ovat alun alkaen olleet kaveripiirissäni harrastuspohjalta . En tarkoita kuulostaa ylimieliseltä ja piittaamattomalta mutta en jaksa innostua kulisseja rakentelevista...
Ryhmät jaksoi kiinnostaa vielä vähän aikaa sitten. Niitäkin jäi karsinnan jälkeen kolmannes jäljelle. Liityin myös muutamaan ulkomaiseen ryhmään. Niissä pysytään paremmin asiassa enkä ole ilkeilyä huomannut. Tosin ihan aktiivikäyttäjäksi en tunnustaudu.
Kaveripyynnöt vanhoilta ukoilla suoraansanottuna ärsyttävät. Viikolla tuli sellainen. Vilkaisin profiilia kun en tuntenut. Koronauutisten jakelua. Nimenomaan sen tyyppisten uutisten, joita lukee medialukutaidoton ihminen.
En ole varmaan 5 vuoteen käyttänyt aktiivisesti. Ennen korona-aikaa facebookista oli hyvä etsiä viikonlopun tapahtumat. Lähinnä syntymäpäivänäni käyn kiittämässä onnitteluista.
M34
En koskaan aloittanutkaan. Hienoa tietää, että en tuhlannut elämästäni 10 vuotta hakemalla merkityksellisyyttä facesta.
M37
Liityin 2009,vaikkei koskaan pitänyt. Ei tarkkaa listaa kenet hyväksyin kamuksi.
2014 poistin tilin.
2015 tein uuden, nyt vain 37 "kaveria " ollut vuosia. Käytän päivittäin.
En koskaan mene instaan, en elä instagram elämää, millä voisi kehuskella! :D (matkat /upea kroppa)
35v n
En jaksa jakaa enää mitään itsestäni siellä. Some aiheuttaa vaan masentavia fiiliksiä ja yksinäisyyden tunnetta. Jostakin omasta julkaisusta tykkää joukko puolituttuja, niitä joille julkaisuni sattuu näkymään ja jotka ovat aktiivisia somessa. Sitten ne oikeat kaverit ei reagoi julkaisuun mitenkään tai edes huomaa sitä. Tästä muodostuu omaan päähäni ajatus "he eivät välitä, heitä ei kiinnosta elämäni", mikä on ihan vinoutunutta ajattelua. Jos kamppailee muutenkin ahdistuksen, masennuksen yms. kanssa niin some voi pahentaa oloa valtavasti.
Vierailija kirjoitti:
Liityin 2009,vaikkei koskaan pitänyt. Ei tarkkaa listaa kenet hyväksyin kamuksi.
2014 poistin tilin.
2015 tein uuden, nyt vain 37 "kaveria " ollut vuosia. Käytän päivittäin.En koskaan mene instaan, en elä instagram elämää, millä voisi kehuskella! :D (matkat /upea kroppa)
35v n
Insta on kyllä paljon muutakin kuin ns. täydellisen elämän esittelyä. Toki jotkut siellä rakentavat sellaista kulissia, mutta omassa kaveripirissäni Insta on paljon elämänmakuisempi ja arkisempi kuin Facebook.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias ja mulle on käynyt juuri näin. En saa Facebookista enää mitään irti. olen siirtynyt täysin instan puolelle. Ennen luin myös paljon blogeja, mutta vaikuttajat siirtyvät yhä näkyvämmin instan puolelle, joten heidän juttujaan tulee seurattua siellä nykyään.
Tää on musta hieman sääli, siis vaikuttajien siirtyminen yhä enemmän ja enemmän Instagramiin jolloin sisällöntuotanto on lähinnä storyjen tekemistä. Nautin paljon blogien lukemisesta ja viimeisen vuoden aikana olen huomannut tässä ison muutoksen blogimaailmassa.
Miksi nuo teille tuntemattomat "vaikuttajat" kiinnostavat ylipäätään? En ole koskaan ymmärtänyt tätä ilmiötä. Eiväthän he oikeasti ole mitään vaikuttajia, vaan ihan tavallisia ihmisiä jotka vaan ovat keränneet (yleensä maksamalla) seuraajia enemmän kuin muut.
Minulle on käynyt samalla tavalla. Facebook tuntui hienolta idealta joskus kymmenen vuotta sitten. Oli kivaa saada yhteys vanhoihin tuttuihin lapsuus- tai kouluajoilta. Nykyään tuntuu vähän oudolta nähdä jonkun kaukaisen tutun päivityksiä arkielämästään, vaikka emme ole nähneet tai puhuneet 20 vuoteen. En ole laittanut mitään päivityksiä aikoihin eikä kiinnosta julkaista kuvia. Laitoin itsekin joskus näitä yltiöreippaita "kävin lenkillä, siivosin talon ja leivoin pullaa" -päivityksiä. Nyt tuntuu kummalliselta, että pitäisi selostaa tekemisiänsä Facebookissa. Se oli yhden ajan juttu. Kuulun Facebookiin enää parin ryhmän takia.
Olen enemmän Instagramissa. Sielläkään en julkaise juuri mitään, mutta selailen kuvia aikani kuluksi ja joskus etsin käsityö- tai ruokaideoita.
Ei mua juuri kiinnosta jonkun tietyn tuttavan postaukset aiheesta kuin aiheesta vaan tietty aihe jonka postauksia haluan lukea ryhmien kautta.