Teettekö te kaikki miehillenne ruoan valmiiks kun hän tulee töistä?

Yleensä minä teen perheelle päivällisen, koska jos mies tekisi sen, ei jaksettaisi odottaa niin myöhään että hän sen töiden jälkeen tekee. Ja kyllä, mies usein syö meidän kanssa tai jos menee myöhempään niin lämmittää sitten. Erikseen en tee ruokaa vain miehelle jos olemme olleet lasten kanssa vaikka jossain muualla syömässä.



Siivoukseen meillä osallistuu kaikki perheenjäsenet.

Nykyään olen töissä ja pääsen myöhemmin kotiin. Yleensä mies tekee ruuan viikolla, viikonloppuna se joka haluaa, riippuu mitä ruokaa tehdään. Se siivoaa ken kerkeää, mä kyllä suoritan suurimman osan tästä.

joita on myös 2. nuorempi on 1v3kk ja haluaa jatkuvasti olla sylissä. ja ihan hyvin ehdin siivota, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä sekä ulkoilla ja leikkiä lasten kanssa. miehen yleensä pistän imuroimaan koska se ei niin kova vaiva hänelle ole ja silti suuri apu minulle.

mitä ihmettä sitten teet lastesi kanssa kaikki päivät jollet mitään muuta ehdi tehdä? ymmärrän kyllä jos nuorempi lapsesi on alle 6kk, en minäkään silloin ehtinyt/jaksanut kaikkea. yleensä tein ruuan ja pesin pyykit ja se oli siinä. mutta jos molemmat lapsesi ovat vanhempia kuin 6kk, kyse on ihan omasta laiskuudestasi.

Ilmeisesti pesette myös tasan ja tarkkaan omat pyykkinne, ettei vain toisen sukka lipsahtaisi omaan koneelliseen. Ja tiskikoneellekin on varmaan eri vuorot kummankin tiskeille. Molemmat vievät omat roskapussinsa. Entäs siivous. Seuraatko, mikä hiekanjyvänen on kulkeutunut kenenkin kengänpohjassa tai lahkeessa eteisen lattialle..

Mun mies saa kyllä ihan itse hoitaa syömisensä. Mä hoidan lapsille (2 kpl) ja itselleni ruuat, mutta en todellakaan miehelleni. Jos jotain jää, saa tietysti syödä, mutta ihan itse hän saa hoitaa ravintonsa kun aikuinen ihminen on. Hän syö myös eväitä töissä ja laittaa ne itse. En edes tiedä, mitä hän on laittanut esim. tänään evääksi.

Mies ottaa jotain kaapista tai laittaa itse. Lapsia meillä on yksi. Itse syön päivän aikana lounaan. Lapsi (alle 1 v) on vielä omilla ruuilla, eli ei syö samaa kuin me. Silloin kun olin töissä ei myöskään laitettu "iltaruokaa", miksi sen pitäisi nyt muuttua kun olen kotona? Jahka palaan töihin, niin täytyy varmaan tehdä niin, että se, joka tulee ensin lapsen kanssa kotiin, laittaa sille ruuan. Täytynee sitten neuvotella, josko ruvettaisiin itsekin syömään "kunnon" ruokaa, kun sitä joka tapauksessa täytyy kokata. Hohhoijaa sentään.



Samalla linjalla olen kuin ap, kotona ollaan lapsen eikä miehen takia. Mulle tulee kuitenkin *meidän yhteisen lapsen* hoitamisesta melkoiset ansion- ja eläkkeenmenetykset. Se ei ole oleellista, mutta tämä vastineena noille "miehesi raataa perheelle leipää" -kommenteille. Minun puolestani tuo saisi itse jäädä hoitovapaalle, mutta eipä ole halunnut jäädä. En siis koe olevani missään kiitollisuudenvelassa siitä, että yhteistä lasta kotona hoidan. Ugh.

Jos jostain syystä en ole kerennyt tehdä ruokaa, niin ei maailma siihen kaadu. Syödään sitten vaikka pinaattilettuja. Mutta jos ruokaa teen ja yleensä teen, niin sitä saa myös mies.

Mun mielestä on ihanaa kun olen tehnyt jotain, mies syö ja tykkää, sanoo vielä ehkä muutaman ylistävän kommentin :) Mulle tulee hyvä mieli ja miehellä on hyvä mieli ja täysi vatsa, mikä sen parempaa.

ja kiihkeänä tartuttiin taas kiillottamaan omaa kruunua

miten osoitat miehellesi hellyyttä, välittämistä tms? Vai oletteko vain kämppikset?

Myönnän, olemme molemmat kiinnostuneita ruuasta ja yhdessä syöminen joka päivä on meille paitsi lapsuudesta opittu tapa myös tärkeä asia parisuhteen kannalta. Eli ruoka on meillä yksi tapa osoittaa välittämistä. Siitä varmaan johtuu, että sinun ja ap:n "en TODELLAKAAN tee miehelleni ruokaa, mies SAA hoitaa ravintonsa" kuulostaa todella tylyltä, niinkuin koirasta puhuisit. :-)





23

noin 17-17.30, ei se homman määrää helpota lasketaanko mies mukaan vai ei, eli tekeekö sitä ruokaa neljälle vai viidelle.



Minun mieheni väitti kerran että minun pitäisi huolehtia siitä että koti on hänen kotiutuessaan vähintään yhtä siisti kuin hänen lähtiessään seitsemän jälkeen, pyykit pesty ja koti siivottu, ruoka laitettu ja tiskit hoidettu, lapset (3kpl alle kouluikäisiä) hoidettu hyvin ja ulkoilutettu päivittäin jne.



Lupasin että teen toki tuon kaiken, kunhan mies näyttää ensin mallia. Mies kokeili yhden lauantain olla kotona vastuussa kaikesta aamuseiskasta viiteen. Sai lapset hoidettua, ruoanlaitosta selvisi nipin napin mutta kaikki siivoustyöt jäivät väliin ja mies oli aivan puhki.



Sovittiin että minun työaikani alkaa siitä kun mies lähtee ja päättyy siihen kun mies tulee. Työtäni on hoitaa lapset ja koittaa parhaani mukaan siivota päivän aikana tulleet sotkut, mutta kun mies kotiutuu, on hän yhtä vastuussa lapsista ja kodista kuin minäkin siihen asti kunnes lapset menevät nukkumaan.

Mieti jos asiat olis toistepäin ja sä sun miehen housuissa, tykkäsitkö.



Sain sen kuvan että sä et tee mitään muuta kuin ole sun lasten kanssa. Eikö oo vähän tylsää, en edes tiedä miten pystyt tohon. Sä et tee ruokaa, et siivoa, et pese pyykkiä, en yhtää ihmettele että miehes ei ole tyytyväinen. Häpee vähän!

meillä teen ruoan,pesen pyykit, siivoon ja hoidan lapset. Mies käy töissä pitkää päivää ja laitan hänelle myös eväät illalla seuraavaa päivää varten. Piikana en itseäni pidä, vaan parisuhteessa kummankin pitää tehdä osansa. :) Kaiken teen ihan mielelläni, koska se miehen palkka antaa mahdollisuuden olla vain kotona kotiäitinä. :D

Mutta teen kyllä ruoan joka päivä ja hoidan kotityöt. Aamulla kun herään, laitan kahvin porisemaan ja samalla kun sitä odottelen, heitän pyykit koneeseen pyörimään ja laitan tulet pannuun, jotta talo lämpiää. Kun saan aamukahvit ja lapsille aamupalan pöytään, odottelen että vauva herää, imetän ja sitten alkaa imuri huutaa. Sitten onkin jo uusi imetysaika ja siitä ulosmenon aika isompien kanssa. Ulkoa sisään, lounasta pöytään, pienet unet lapsilla ja itse olen nyt täällä. Kun heräävät, välipala pöytään ja aloitan samalla ruoan valmistelut. Mitä milloinkin tulee laitettua. Ruokaa on kuitenkin koko perheen syötävä, en sitä laske miehen palveluksi lainkaan. Jos mies sanoisi erikseen, että haepas pizzat yms. Se on sitten passausta. Mies tulee kotiin, syö, menee ruokalevolle, lapset katsoo pikkukakkosen ja itse siivoan ruokasotkut, laittelen paikkoja kuntoon, ehkä lueskelen vähän. Ja tietysti imetän, imetän ja imetän, joka välissä. :)

Kun ap ei enää kommentoinut.

tyhmyyttänne

Kun ap ei enää kommentoinut.

ja kiihkeänä tartuttiin taas kiillottamaan omaa kruunua

eikä mies onneksi ole koskaan marissut jos ruoka ei ole valmiina kun hän tulee töistä.

Mun mies saa kyllä ihan itse hoitaa syömisensä. Mä hoidan lapsille (2 kpl) ja itselleni ruuat, mutta en todellakaan miehelleni. Jos jotain jää, saa tietysti syödä, mutta ihan itse hän saa hoitaa ravintonsa kun aikuinen ihminen on. Hän syö myös eväitä töissä ja laittaa ne itse. En edes tiedä, mitä hän on laittanut esim. tänään evääksi.

rakastatko häntä? välitätkö edes? Oletko peruslaiska ihminen?

Ihan huvittaa, kuinka useimmat hehkuttavat laittavansa aina ruuan, hoitavansa lapset, kodin ja kaiken, jotta MIES saa PITKÄN päivän jälkeen tulla ansaitusti valmiiseen pöytään. Milloin se teidän kotiäitien pitkä päivä päättyy ja mistä löytyy valmis pöytä?



Meillä molemmat tekee töitä, ison osan kotoa käsin. Ruokaa laittaa kumpi vaan, viikkosiivouksen hoitaa 95 prosenttisesti mies (on aina hoitanut, myös äitiyslomalla ollessani) ja minä pesen pyykit. Ja en voisi kuvitella olevani avioliitossa sellaisen reissu-Lassin tai pitkänpäiväntekijän kanssa, jolle minun pitäisi kaikki passata valmiiksi, ja joka näkisi lapsiaan joskus ihmeeksi (=laatuaikaa). Argh!

ja mies toki saa syödäkseen kun töistä kotiin tulee, teenhän lapsille ja itselleni iltaruoan. Jos laiskuuspäivä iskee niin, teen ison satsin ruokaa puoliltapäivin, vaikkapa keittoa. Sitä riittää iltaruoalle asti koko poppoolle.

Ihan huvittaa, kuinka useimmat hehkuttavat laittavansa aina ruuan, hoitavansa lapset, kodin ja kaiken, jotta MIES saa PITKÄN päivän jälkeen tulla ansaitusti valmiiseen pöytään. Milloin se teidän kotiäitien pitkä päivä päättyy ja mistä löytyy valmis pöytä?

Meillä molemmat tekee töitä, ison osan kotoa käsin. Ruokaa laittaa kumpi vaan, viikkosiivouksen hoitaa 95 prosenttisesti mies (on aina hoitanut, myös äitiyslomalla ollessani) ja minä pesen pyykit. Ja en voisi kuvitella olevani avioliitossa sellaisen reissu-Lassin tai pitkänpäiväntekijän kanssa, jolle minun pitäisi kaikki passata valmiiksi, ja joka näkisi lapsiaan joskus ihmeeksi (=laatuaikaa). Argh!

Mä teen ruuan viikolla useinmiten tai sitten turvaudun valmisruokiin, ainakin meillä on syömistä aina jääkapissa. Siivoan jos jaksan ja mun päivä päättyy silloin kun miehenkin, eli kun lapset saadaan nukkumaan. Viikonloppuisin mä pääsen siihen valmiisen pöytään, joko mies tekee ruuan tai sitten mennään ravintolaan. Yhdessä siivotaan.

Mä en oikeesti kestäisi olla päivät pitkät vaan tekemättä mitään, en mä ole mikään helvetin sirkus pelle joka on vaan lapsia kotona huvittamassa, siinä samalla kun ne leikkii, mä voin hyvin siivota tai tehdä ruokaa. Ei tartte odottaa avuttomana että mies tulee kotiin ja rupeaa hommiin.

Mä en vois kuvitellakaan että mun mies olisi joku hiiri ja pirttihirmu joka vaan osoittaa mitä töitä miehen pitää tehdä, meillä tekee se joka ehtii ja yleensä se olen minä.

mutta en sillä asenteella, että ruuan on oltava valmiina kun mies tulee töistä. Voi vähän odottaakin, miten päiväohjelmamme sattuu olemaan, tai sitten lämmittäköön, jos itse tulee myöhemmin. Ei ihan samaan aikaan ole välttämättä joka päivä.



Minusta joistakin näistä viesteistä paistaa sellainen passausasenne, miestä pitää passata ja palvella, kun rahaakin tuo. On luontevaa, että se tekee, joka on kotona, mutta en todellakaan ajattele, että minä alamainen teen.



Meilläkin maatila, kuten jollain ylempänä, ruuanlaittoa ja kahvinlaittoa myös vieraille ja sesonkityöläisille on todella paljon, ja olen kyllä usein tympääntynyt siihen. Lisäksi minulla on oman ammattini omia etätöitä ja lasten- ja kodinhoito lähes sataprosenttisesti vastuullani. En todellakaan tee mielelläni ruokaa, mutta pakko on tehdä.