elokuussa inseminaatio

Joo, ei ole täälläkään hääppöiset fiilikset ja laidasta laitaan mennään.. Välillä tissikipu tarkoittaa yhtä ja välillä toista. Kuvottavaa oloa on vähän koko ajan, mutta voinee johtua vaikka mahataudista.



Noista lugeista tuli vielä mieleen, että tällä kertaa lääkäri ei sanonut, että mihin asti niitä käytetään.. Mulla on nyt menossa pp 6 (kp 23) ja viimeksi lopetin niiden ottamisen jossain kp 27, teenkö nyt samoin.. Kuinka monta päivää teille on määrätty, osaisko joku sanoa?



Kiitokset jo etukäteen ja kyllä se tästä kunhan vaan maanantain selviää, niin sitten selviää vaikka mistä!!



Nimim. inhoan maanantaita.

Itselleni lääkäri on määrännyt lugeja testiin asti 1 x 200 mg aamuin illoin ja mahdollisen plussatestin jälkeen 1 x 200 mg iltaisin varhaisraskauden ultraan asti joka olisi siinä vaiheessa kun raskausviikkoja olisi 7 takana.

Mulla menee luget 100 mg aamulla ja illalla. Mulle annettiin ohjeeksi käyttää niitä kahden viikon ajan, riippumatta siitä tuleeko plussaa vai ei.

Testasin äsken Acon 10 selkeän plussan :) Hieman on epäuskoinen olo varsinkin kun viiva tuli näkyviin heti kun näyttöruutu kostui. Voikohan tämä olla edes mahdollista? Pregnylin pistämisestä on (5000 IU) kulunut 11 vrk joten sen ei pitäisi enää näkyä testissä. Testiviiva ei ole mikään haamu vaan ihan kunnon viiva punaisine väreineen.



Olen kuin puulla päähän lyöty ja täällä kotona vaan pyörin päättömänä ympäriinsä.



Toivottavasti tähän pinoon saadaankin kaikkien aikojen plussa-aalto. Tosi aikaisessa vaiheessahan tämä vielä on ja mitä vain voi tapahtua mutta täytyy yrittää murehtia vasta sitten kun on jotain murehdittavaa.

Mulla menee lugeja 2*200 mg /pv ainakin pp 14 saakka. Jos silloin testi negaa, niin voi lopettaa ja ilmeisesti jatkuu, jos on plussaa, mutta siitä ei vielä tarkempaa suunnitelmaa.



Aavaaaatu: Mitä testi nyt näyttää? Toivon, että sun plussa on oikea plussa ja vahvistuu. Mulla vaan nimittäin kävi ekassa inssissä niin, että testasin pregnylin annosta eteenpäin 10-12 päivän jälkeen ja näytti ihan hailakkaa plussaa herkällä testillä, mutta 14 päivän jälkeen oli negaa ja kuulemma johtui toi plussa pregnylistä.



Täällä on aika matalat toiveet. Mitään tuntemuksia ei raskaudesta ainakaan ole, eikä muutenkaan jaksa siihen uskoa. Toivon tietenkin, mutten oikein yhtään usko. Koskahan oireita pitäisi tulla, jos tulee. Luget tekee rinnat kipeeksi, mutta niin oli viimeeksikin.

mahtavaa, suuret lämpimät onnittelut plussan johdosta! voi kuinka hienoa!

Hurjasti onnea Niki72!!!!

ONNEA ONNEA kaikille plussanneille!!!! Ihanaa kuulla plussauutisia!=) Valaa meihin muihinkin toivoa, että inssillä voi onnistua!=D



Meille tehtiin tänään inssi, hyvin meni ja siittiöitä oli muistaakseni 120 miljoonaa. Eteenpäin liikkuvia 70 prossaa, et hyvältä kuulostaa. Mutta ainahan tuo miehen tuotos on hyvä ollut, joten en jaksa oikein uskoa plussaan kuitenkaan... On vaan niin käsittämätöntä, että vaikka kummassakaan ei ole vikaa niin kolme vuotta ollaan oltu ilman plussan plussaa.... Ja esikoinen sai alkunsa niin helposti!!! Ei ymmärrä.

(eli pienellä äänellä tunnustaa olevansa kade muiden plussista........)



No, katsotaan mitä tapahtuu. Päivänjatkoja teille muille!

Siis oliko teillä nimenomaan pesun jälkeen 120 miljoonaa siittiötä??? Huih! Meillä vaan 14 miljoonaa ja se on paras saamamme tulos tähän mennessä. 90% niistä oli hyvin liikkuvia. 5 miljoonaa olisi tietääkseni raja, jolla kannattaa tehdä ja optimi 20-30 miljoonaa, jonka yli menevästä ei olisi iapua. Ollapa asiat noin hyvin, *kade* :).



Mulla rinnat ei oo yhtään aremmat kuin normaalistikaan (tietenkin lugeista jonkun verran). Nyt ois pp8. Pitäisikö jo olla, jos on raskaana?

Inssi takana.Täytyy myöntää, että ristiriitaisin tuntein sinne mentiin ja tottakai tuli parkkisakotkin napattua...Voin kertoa, mistä ristiriitaiset tuntemukset johtuvat. Miehelläni on vaikea perinnöllinen sairaus jonka takia päädyimme luovutettuihin siittiöihin. Vaikka päätös oli helpottava ja siihen pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyttiin, en ole voinut välttyä miettimästä olemmeko tekemässä oikeaa ratkaisua. Mutta nyt on ihanan helpottunut olo ja kuumeilen kovasti, vaikka yritän pitää pään kylmänä ja muistaa että harva sitä ekasta inssistä... Mutta erittäin raskasta on ollut henkisesti, itkettänyt kovasti ja voi sitä itsesäälin määrää (" kun kukaan ei joudu kärsimään tällä tavalla kuin me" ja muuta yhtä naurettavaa...) Millaisia fiiliksiä teillä, aavaaatu ja emmaemilia, on ollut prosessinne aikana? Tuntuu hyvältä näin anonyymisti tunteistaan puhua.



Oli sitten sama inssipäivä meillä Killimillin kanssa!Saa nähdä miten käy!elokuussa plussanneita on jo kolme, onnea Nikille!

Ja fiilikset on aika maassa...=( Huomasin vähän aikaa sitten, että alkoi vuotaa vähän tummaa limaa. Ja nyt sitä tulee joka vessakäynnillä. Ei se verta oikein ole, mutta ei normaalia valkovuotoakaan... Semmoista tummaa. Onko kellään ollut samaa inssin jälkeen? Oviskivutkin on aika tähtitieteelliset, maha on turvonnut ja kipee!!

Joskun keväällä ennen näitä inssejä minulla oli sama juttu, että tuli tuhruvuotoa oviksen aikoihin ja se jatkui menkkoihin asti. Jotka alkoivat TOSI varhain sitten. Syytä ei koskaan löydetty, mutta sitten ei voitu hoitoja aloittaa, koska piti katsoa toistuuko sama. Ja voi perkele jos sama toistuu nyt!!! Menee koko kierros ihan hukkaan!!! Että ompa taas mitta täysi näihin hommiin...=( Oikeesti, nyt tuntuu, ettei onnistuta koskaan.............

vauvaprojekti: Kyllä niitä siittiöitä oli noin paljon, jollen ihan väärin kuullu. Mutta meillä kun ei ole kummassakaan vikaa niin sama kuinka paljon niitä on kun ei kuitenkaan onnistu.

Ja ei ne rinnat minulla ainakaan ollut kipeet esikoista odotelleessa, kun vatsa ihan ennen menkkoja. Toisilla taas ei ole ollenkaan ja toisilla koko ajan.



Nyt kotiin suremaan, kaikki on ihan tyhmää...

No mutta onnea kuitenkin Niki72! Sieltä se teidän pikku kakkonen tekee tuloaan. :)

Killimilli, minunkin mieheni sai inssissä aikaseksi 100 miljoonaa siittiötä, joten varmaan kuulit ihan oikein :)





Nyt on maanantai jo voiton puolella joten parempaa mieltä kaikille!

Tässä pinossa on onnistumisprosentti tosi hyvä, täytyy toivoa, että itse tulen pian perässä.. Piinaa on vielä jäljellä ja oireet ovat moninaisia.. : )



Onnea tuhannesti kaikille! Tuntuu, että sitä oikeesti tarkoittaakin sitä tällä kertaa, koska joskus on vaikeempaa olla aidoisti iloinen riippuen siitä missä itse menee.



Hyvän esimerkin saaneina me muut seurataan perässä!

Täällä sen sijaan on tänään ollut tosi vaihtelevat tunnelmat ovista odotellessa ja sen poisjääntiä pelätessä. Menossa on jo kp 16 (kierto pituusluokkaa 26-31) ja varsin hailakkaa viivaa näytti ovistesti iltapäivällä. Olin jo kauhuissani, kun näytti että viiva oli jopa haalennut eilisestä testauksesta ja ne iki-ihanat limatkin on puuttuneet tästä kierrosta kokonaan, että tähänkö tämä tyssäsi eikä ovista tule ollenkaan. Meidän historiasta siis lyhyesti sen verran, että ollaan oltu melkein 8 kk tauolla yrittämisestä, koska mieheltä ei löytynyt siittiöitä ja tilannetta yritettiin turhaan korjata usealla eri hormonihoidoilla, joten odottamaan on tosissaan jouduttu PITKÄÄN ilman minkäänlaisia toiveita onnistumisesta. Siksi jo pelkkä inssi tuntuu valtavalta edistysaskeleelta, vaikkei sen onnistumisesta uskalla vielä edes haaveilla. No, pitkän ja masentavan työpäivän jälkeen bongasin ne limat vihdoin illalla ja nyt on jälleen toiveita ilmassa, että josko se ovis sittenkin yllättäis vielä näinkin myöhään ja päästäis siihen inssiin huomenna tai ylihuomenna. Tuntuu että oon ollut ihan hermoraunio koko päivän ja mielialat on vedelleet sellaista vuoristorataa ettei perässä pysy. Nyt on tosiaan taas lievästi toiveikas mieliala, mutta kauhulla odotan, että kuinka sekaisin oon sitten ne pari viikkoa inssin jälkeen JOS se nyt saadaan tehtyä. Että tällainen vuodatus, huh :)



Ilpo kyseli meidän mietteitä noiden lahjasiittiöiden käytöstä ja täytyy sanoa, että tähän asti prosessi on mennyt yllättävänkin kivuttomasti. Hakeuduttiin tutkimuksiin viime vuoden lopulla ja shokki oli järkyttävä kun selvisi heti kerralla miksei vuoden yrittäminen ole tuottanut tulosta (eli siis miehellä ei lainkaan siittiöitä). Sitten yritettiin kuukausikaupalla saada hormoneilla ¿tuotanto¿ käynnistymään, mutta oltiin kyllä kokoajan varauduttu siihen, että ei niistä taida apua olla. Mies sanoo, että hän itki itkunsa silloin kun asia selvisi ja nyt on jo tottunut ajatukseen. Hän suhtautuu asiaan yksinkertaisesti niin, että kun tilanne kerran on tämä, niin lahjasiittiöiden käyttö on ainoa vaihtoehto ennen adoptiota. Aina kun koitan kysellä, että mitä hänellä pyörii mielessä tämän asian tiimoilta, niin vastaus on tuo sama, että kun ei muita vaihtoehtoja yksinkertaisesti ole niin asia on sitä myöten selvä ja näin edetään, piste. Itsellä taas välillä tulee surullisia hetkiä kun miettii, että jos meille se lapsi joskus suodaan, niin sillä ei oo isänsä ihania silmiä tai kiharaa tukkaa tai kilttiä luonnetta. Sitten taas toisaalta tulee vasta-ajatuksia, että ei sillä välttämättä ois niitä kuitenkaan. Saattaahan ulkonäkö periytyä monenkin sukupolven takaa eikä takeita ole siitä että ne vanhempien ¿hyvät piirteet¿ juuri periytyisivät. Tää ulkonäköasia on kai ainut, mikä voi sitten joskus tuntua vaikealta, koska uskon täysillä, että luonne ja käyttäytyminen ja tavat jne. tulee kuitenkin 99% kotioloista ja kasvatuksesta eikä perimällä niinkään ole merkitystä muuten kuin tuohon ulkonäköön. Tietysti myös asiasta kertominen lapselle ja lähipiirille mietityttää vielä eikä siitä ole itsellä tarkkaa mielipidettä. Toisaalta ollaan ajateltu, että mietitään se asia selväksi sitten, jos vauva saadaan alulle, koska eihän vielä ole varmaa tapahtuuko sitä koskaan (jos esim. minustakin löytyy jotain vikaa tai jostain syystä ei vain onnistu). Todennäköisesti kuitenkin kerrotaan asiasta lähimmille ihmisille ja lapsellekin sitten kun aika on sopiva. Mutta tällä hetkellä toivotaan vaan, että tuota asiaa pääsisi vielä joskus pähkäilemään! Eli näin kun ajattelen, niin ei tästä niin suurta kriisiä meille tullut kuin ois voinut. Totta kai joskus tulee mietittyä, että mitä joku toinen on tehnyt ansaitakseen lapsen, mutta oon kyllä koittanut viimeiseen asti välttää katkeria ajatuksia ja keskittyä vaan tähän omaan tilanteeseen. Tulipas pitkä selostus, mutta aina kun näitä asioita pysähtyy miettimään niin on vaikea lyhyesti koittaa niitä selittää. Kuulisin kyllä mielelläni myös Ilpon ja Aavaaatun mietteitä samanlaisen tilanteen äärellä, kun tätä vertaistukea ei tosiaankaan liikaa ole saatavilla!



Nyt kuitenkin lähden nukkumaan ja toivon hartaasti bongaavani sen oviksen huomenna, jotta pääsisi sitten pitkästä aikaa piinailemaan! Peukut ja varpaat on myös tietysti pystyssä, että lisää plussia ilmaantuisi taas pian ja paljon!

Hirmusti onnea Nikille!!!! :) Tämän pinon plussasaldo on tosiaan jo nyt aika komea, toivotaan että plussamäärä vaan kasvaa entisestään!



Hurjan aikasin uskallatte testailla! Mä ehkä testaan ens viikonloppuna (pp14 tai pp15), saisinpahan ainakin lopettaa luget jos tyylipuhdas nega napsahtaa. Saa nähdä, hirvittää koko homma...

Pp10 menossa, tissit on kyllä superarat. Mut joteskin oon " unohtanu" miten kipeät ne normaalisti ennen menkkoja on, joten en pysty oikein vertailemaan... Huomaa kyllä että nyt kun piinapäivät on jo näin pitkällä niin olo on aika levoton (ja kiukkuinen).



Lahjasiittiöiden käyttäjät: kyllä teillä on fiksut miehet! Onhan niitä miehiä kenen kantti ei kestä lahjasiittiöiden käytöstä edes puhua. Ja varmasti siitä lapsesta tulee ihan oman näköinen :)



Tämmöistä tänään. Kurkku on vähän kipeä, toivottavasti flunssa ei ole puskemassa päälle, sitä kun tuntuu liikkeellä taas olevan!

Kiitos onnitteluista! Olen samaa mieltä Menina76:n kanssa, että tyhmänrohkeaahan tämä on näin aikaisin testata. Paljon fiksumpaa on tosiaan odottaa ainakin pp 14-15 asti. En oikein tiedä miksi näin aikaisin testasin, ehkä näin hoitovapaalla on vaan liikaa aikaa ;)



No, perjantaina koittaa taas työtätekevän arki ja vanne kiristi tähän asti tosi pahasti päätä kun ajatteli työhönpaluuta 1v 4kk jälkeen mutta nyt se ei tunnu enää yhtä pahalta.



Toivon koko sydämestäni, että mahdollisimman moni plussaa vielä!

...tiedän fiiliksen. Tuntuu, ettei koskaan onnistu. En tarkoittanut pahalla kysyä noista siittiöiden määristä. Halusin vaan vähän osata suhteuttaa omia mahdollisuuksia. Toivottavasti toi vuoto ei oo mitään pahempaa...

Vauvaprojekti: Juu, ei haittaa vaikka kyselit, en ottanut pahalla.=) Suututtaa vaan itseä, kun kaikki hokee et mitään vikaa ei oo ja kuitenkaan en raskaaksi tule...



Tänään siis parempi päivä, pp1 mennään. Vuoto sitten loppui, tai voiko sitä vuodoksi edes nimittää... olisko sittenkin ollu inssistä, jos katetri aiheutti vaikka pienen haavan tai kohdunkaulaan sattui jossain vaiheessa. Mutta olen tosi helpottunut kun loppui!! Mietin kyllä, et jos olisi ollu ovulaatiovuotoa, eikös semmostakin oo olemassa?



Mietin tuossa, että onko täällä muita joilla lapsettomuuden syy olisi tuntematon? Kun teitä on muitakin, jotka kuumeilevat pikkukakkosta. Onko esikoinen saanut hoidoilla alkunsa vai luomusti?

Mietin tätä omaa tilannetta, olisi kiva lukea muistakin, jotka ovat selittämättömästi sekundoja.... Ja siitä, että onko toivoa!

Toisaalta, en tiedä voiko se vaikuttaa tärppiin, että miehellä on 75% siittiöistä epämuodostuneita. Määrä on kuitenkin aina huikea, joten on saanut joka kerta " hedelmöityskysyisen paperit" ... Mutta voisiko tuo kuitenkin vaikuttaa? Onko teillä tietoa??



Viime yönä näin unta, että olin naistenklinikalla IVF:ssä... enneuni vai mikä? Mutta minusta on kyllä pitkään tuntunut siltä, että ei nämä kevyet hoitojutut meitä auta...



Mites muilla menee??

Hei,



en tiedä oletteko, Aavaaatu, EmmaEmilia ja Ilpo, tienneet tai oletteko kiinnostuneita yhteisöstä nimeltä Lahjasoluperheet.



Laitan tähän pienen esittelyn, juttuja pääsevät lukemaan vain jäsenet ts. se on suljettu ryhmä. Klikkaamalla itseään yhteisön sivuille pitäisi tulla teksti, jossa ehdottaan jäsenhakemuksen jättämistä (jos siis kiinnostaa).



" Lahjasoluperheet-yhteisö on tarkoitettu meille kaikille, joiden jo olemassa olevien tai tulevien lapsien rakennusaineina on käytetty luovutettuja sukusoluja; siittiöitä, munasoluja tai alkioita."



ja osoite on http://groups.msn.com/lahjasoluperheet

Vastailempa sinulle, vaikka en tähän elokuun inssiläisten pinoon kuulukaan. Meidän tausta on se, että esikoinen sai alkunsa luomusti ja todella nopeasti, toisesta yrityskierrosta. Nyt esikoinen on jo 4.5 vuotias ja sekund. lapsettomuutta takana aika tarkkaan 3 vuotta. Tutkimukssa ei ole havaittu mitään, miehellä oli ' varsinaisessa lapsettomuustutkimusten spermanäytteessä' vain lievästi alentunut hedelmöittämiskyky. Tuosta on jo niin paljon aikaa, että en muista oliko kyse runsaasta epämuotoisten määrästä vai mistä. Sittemmin insseissä pesun jälkeen lastit ovat olleet loistavia, eli miehistä vikaa ei ole.



Minäkin olin tutkimuksissa ihan ok, prog-kokeet, ssg normaaleja. Kohtuni minulla on kaksikornuinen, taaksepäin kallistunut ja vielä lisäksi toispuoleinen. Gyneni mukaan näillä tekijöillä ei ole vaikutusta mutta itseä hieman epäilyttää. Omien tuntemusten mukaan en aina ovuloi luomusti, joissain kierroissa nimittäin on selkeät tissikivut, pms-oireet jne, mutta joissain kierroissa ei mitään ' keltarauhastuntemuksia' . Mutta kaiketi tässä iässä (31 v) on luonnollistakin että kaikissa kierroissa ei enää ovuloi.



Summa summarum, olemme selittämättömiä sekundoja ja kaikki kovasti ihmettelevät että miksi ei tärppää. Kerran jo tärppäsi, kolmannesta inssistä (joka oli neljäs hormoniavusteinen kierto) mutta se meni ikävästi kesken viime heinäkuussa rv 12. Mitään tutkimuksia ei tämän vuoksi tehty, sikiö oli kyllä jokaisessa ultrassa hieman liian pieni vaikka sydän löikin vahvasti. Tämä saattaa kertoa kromosomihäiriöstä.



En tiedä sinun taustaasi, vaikka nikkisi on kyllä tuttu. Jos meitä selittämättömiä sekundoja on enemmänkin niin olisiko pino paikallaan?



Ja vielä: kyllä, ovulaatiovuotoa voi olla. Jotkin saattavat jopa voida pahoin kun ovulaatiovuotoa pääsee vatsaonteloon.



Ja vielä unista :) : Ikinä en ole nähnyt unia raskaudesta tms. ennekuin viime yönä! Siinä unessa olin vahvasti raskaana, itse pelkäsin kovasti keskenmenoa mutta uskoin raskauden jatkuvan onnellisesti kun vatsa oli iso ja vauvan liikkeet näkyivät ja tuntuivat päällepäin. Oli tosi todentuntuinen uni :)



Onnea sinulle tähän inssiin! Ja laita tarinaa jos haluat puhua enemmän.