Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatko usein menetettyjä alueita takaisin Suomelle? Mitä eniten?
03.05.2014 |
Minä kaipaan Suomenlahden saaria. Suomella ei niiden menetyksen jälkeen ole ollut kunnon suomenkielistä saaristoa. Suursaarella on lisäksi yksi Suomen kansallismaisemista ja oli ennen sotia suosittu kotimaanmatkailukohde.
Mitä menettyjä alueita te kaipaatte? Mitä eniten ja miksi, vai kaipaatteko mitään?
Kommentit (66)
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 08:13"]
Olisi kyllä jäätävän kallista alkaa jotakin karjalaa entisöimään 2010-luvulle. Asia on kyllä hieno oikein nettisivujakin aiheesta on. Hakemalla sanalla "aluepalautus" löytyy vaikka entiset rajat sisältäviä karttoja.
Oikeastaan tämä koko mannersuomi voitaisiin luovuttaa Ruotsille. Onhan täällä pakotettu opettelemaan ruotsiakin vaikka hieman tönkköä murretta onkin.
[/quote]
Mieluummin Norjalle joka on velaton. Voitaisiin alkaa elää leveästi öljyrahoilla. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa takaisin,koska siihen ei ole mitään syytä.
Minusta on jopa vähän hassuja nämä, kävelin mummoni kuolemia polkuja siellä kauniissa Karjalassa hupatuksia. Samaan aikaan toinen mummo asuu yksin jossain pohjanmaan perukoilla eikä ketään kiinnosta mitä polkuja hän on tallaillut vaikka sinne niitä voisi mennä vapaasti talsimaan edelleen.
Ja siis omat sukujuureni on enempi ja vähempi luovutetun karjalan alueelta.
mutta en sinne kaipaa koska en ole siellä jalkaan käynyt eikä periaatteessa mitenkään liity elämääni. Enhän haikaile toisenkaan mummoni lapsuudenkotiun pielavedelle jossa mummoni ei ole asunut vuosikymmeniin.
Samaa mieltä. Kyllä Viipuri ja Saimaan kanava pitäisi saada takaisin Suomelle. Ei olisi kovin paljon Venäjältä antaa ne.
No en kaipaa ja jos nyt rumasti sanon niin pidän idiootteina niitä, jotka kaipaa. Varsinkin omalta sukupolveltani alkaa olla ihan naurettavaa touhua. Omatkin isovanhempani ovat lähteneet evakkoon Laatokan Karjalasta, mutta ei mulla ole sinne yhtään mitään siteitä. Mennyt on mennyt, ne puskee koiranputkea, jotka siitä jotain muistaa. Eiköhän tässä ole tärkeämpiäkin asioita mietittävänä.
En oieiin tiedä, mutta kun muistelen mummoni kertomuksia kansainvälisestä, kosmopoliittisesta 1930-luvun Viipurista, niin pieni kaipuu herää. Siellä puhuttiin luontevasti ainakin neljää kieltä, kulttuuri- ja huvielämä kukoisti.
(Suvullamme ei ole Karjala-yhteyksiä, mummo kävi Viipurissa huvittelemassa.)
Alkaisiko Suursaari Suomen omistuksessa kukoistaa (vrt. Pyhtään Haapasaari ja Kaunissaari), palaisiko Viipuri entiseen, monikulttuuriseen loistoonsa, jos se olisi suomalainen?
Mihin Suomi tarvitsee yhteyttä Jäämerelle Petsamon kautta?
Kai mä olen tylsästi sitä mieltä, että täällä asuu jo liian isolla alueella liian vähän ihmisiä, liikenneyhteydet Kehä III:n pohjoispuolella heikkenee heikkenemistään, poliitikot keskustelee siitä pitääkö/ kannattaako koko Suomi pitää asuttunua ...
1940-luvulla menetettyjen alueiden havittelu taitaa 2010-luvulla olla pelkkää nostalgiaa.