Lue keskustelun säännöt.
Ei ikinä miehen perhettä.
12.12.2020 |
Miesystävän kanssa oltu kolme vuotta suhteessa, osa ajasta asuttu yhdessä.
Ongelmia on joitain mahtunut tuohon aikaväliin ja monet niistä miehen lähisukulaisen aiheuttamia ilkeällä mustasukkaisella käytöksellään, nämä siis lähinnä minulle ja miehelle mielipahaa aiheuttavia, ei meidän välille riitaa tekeviä asioita.
Minulla on lapsia joihin mies suhtautuu etäisen välittävästi jos noin voi kuvailla. On jossainmäärin kiinnostunut lasten hyvinvoinnista, mutta ei halua mitään lasten asioita hoitaa tai ottaa vastuuta. Joskus toki apuna jos tarvitsen jossain apua, esimerkiksi huonekalujen kantamisessa ym raskaita hommia tai pyörän korjaus.
Rahasta on enimmäkseen hyvin tarkka jos kyse on yhteisistä ostoksista, kuten talouden ruokaostokset, pelkää jäävänsä tappiolle tai tahallaan yrittää hyötyä, en osaa sanoa kumpi kyseessä. Yleensä äreä yhteisten ostosten jälkeen jos hänen maksuvuoro. Hänellä tietenkin vähemmän maksuvuoroja kuin minulla koska lapset ovat minun. Omiin hankintoihin riittää rahaa hyvin mikä on tietysti sallittua, mutta ei siis ole kyse siitä, että ei olisi varaa osuuttaan maksaa.
Lahjojen ostaminen muille kuin vanhemmilleen ei ole ilonaihe miehelle eikä hän ostakaan edes minulle aina syntymäpäivälahjaa, lapsilleni ei ollenkaan, mutta ei kyllä sisarustensakaan lapsille. Minun ostamat lahjat ovat myös joka kerta olleet huonoja, sen on sanonut.
Perhe hänelle tarkoittaa vanhempia ja sisaruksia sekä isovanhempia vaikka ei heidän kaikkien kanssa läheinen olekaan eikä luonnollisesti heidän kanssaan asu. Itse ajattelen perheen olevan puoliso ja mahdolliset lapset jotka kotona asuu. Sitten jossain vaiheessa lapset muuttaa pois ja perustaa oman perheen jolloin minä kuulun heidän lapsuudenperheeseen. Miehen ajatusmallilla me emme ole perhe enkä minäkään koskaan tule olemaan hänen perheensä tai perhettään.
On hänessä paljon hyviä piirteitä ja toki muitakin särmiä näiden lisäksi, mutta esimerkiksi noiden asioiden takia olen miettinyt voiko tästä ikinä tulla sellaista suhdetta joka tekisi minut onnelliseksi. Jatkuvasti tunnen olevani riittämätön ja vähempiarvoinen hänelle. Tunnetta ruokkii se, että hän ei huomioi minua suunnitelmissaan millään tavalla vaan minun pitäisi odottaa milloin hän tulee ja menee ja milloin minut halutaan mukaan. Lasten kanssa hän ei mielellään yhdessä käy paikoissa vaan liikun yleensä yksin lasten kanssa.
Kommentit (121)
Onhan sinulla vertailukohta: olitko onnellisempi lastesi isän kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko yhtään tästä asiasta keskustelleet? Varmaan kannattaisi.
Ymmärrän aivan täysin, ettei mies hoida lapsiasi, osta heille lahjoja tms. Ovat kuitenkin sinun lapsiasi.
Kyllähän tuo aika sairas ehdottomuus on jos yhdessä asutaan ettei toinen osallistu johonkin. Oli se sitten lapset, pyykit, siivous, ruuanlaitto...
Tuosta tulee lähinnä soluasumisen opiskelijakämppis mieleen että kaikki hoitavat vaan omansa - ei yhdenvertainen parisuhde.
Aina näitä kierrätettyjä naisia vinkumisineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elo olet pelkkää lastenhoitajaa ja lompakkoa vailla. Yllätys. Jos joku mies kirjoittaisi palstalle uusionaisestaan samalla tavalla, mies kivitettäisiin välittömästi
Mikä pakkomielle joillakin on kääntää keskustelu aina tähän suuntaan? Ei, ei ole tuossa minun haluni. Puhun parisuhteesta ja yhteiselosta, perheestä. En halua, että mies elättää lapseni ja en tarvitse lapsenvahtia.
No niinhän sinä juuri omassa aloituksessasi annat ymmärtää. Miehessä ei ole mitään hyvää,
mutta pakko roikkua siinä kun maksaa ostoksia.
No just. Sulla on varmaan omakohtaista kokemusta. Näin ulkopuolisena pakko kommentoida ja puolustaa aloittajaa: Tottakai ukon kuuluu maksaa oma osuutensa jos yhdessä asutaan. Hyvässä parisuhteessa jopa ostellaan lahjoja puolin ja toisin. Itse ostin juuri miehelleni satasen joululahjan ja todennäköisesti hän ostaa myös minulle. Yhteisille läheisille ostetaan yhdessä ja ihmettelen eikö esim. ap:n tapauksessa lapset ole niitä yhteisiä läheisiä.
Minä ostan yhteisten läheisten lasten lahjat, mies ostaa omille vanhemmilleen. Minun sukulaisista ei juurikaan ole kiinnostunut vaikka lähtee välillä mukaan tapaamaan vanhempiani.
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä kierrätettyjä naisia vinkumisineen.
Terv: yhtä kierrätetty, ellei enemmänkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi maksaa sinun ja lastesi eläminen?
Ei tässä varmaan maksajaa haeta. Jos ottaa kumppanin jolla lapsia ennestään, niin silloin otetaan koko paketti. Miehessä vika jos ei tätä ole tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihan pakko valita aina se kusipäisin äijä kun on omi lapsiakin siinä?
Kun hyviäkin äijiä on joissa on miestä ja sydäntä (ottaa ne lapsetkin ja nainen huomioon kivalla tavalla arjessa. Välittäen).
no kun kyseinen mies on varmaankin sellaisella sopivan miehekkäällä tavalla miehekäs
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko yhtään tästä asiasta keskustelleet? Varmaan kannattaisi.
Ymmärrän aivan täysin, ettei mies hoida lapsiasi, osta heille lahjoja tms. Ovat kuitenkin sinun lapsiasi.
Yleensä ihminen välittää rakkaista ja heidän läheisistä ihmisistä sekä haluaa ilahduttaa ja auttaa.
Miten ihmeessä voit alistaa omat lapsesi asumaan samassa taloudessa tuollaisen ihmisen kanssa? Tärkeintä ilmeisesti on äidin uusi onni, oli se sitten lapsille kuinka kamalaa tahansa? Ja tuohan ei kuulosta terveeltä suhteelta edes sinulle joten miksi pidät miestä kuvioissa? Ajatteletko että yh-äitinä on otettava ja tyydyttävä heti jos joku mies vaikuttaa kiinnostuneelta? Äitinä ajattelisin lasten parasta ja heille on parempi olla vain äidin kanssa jos vaihtoehtona on tuollainen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TLDR - taas jotain valitusta hyvästä miehestä joka yrittää pitää raha-asiat kunnossa ja arvostaa omaa sukuaan.
😂 Tämä oli hyvä.
En ikinä, koskaan alkaisi suhteeseen miehen kanssa joka ei hyväksyisi lapsiani sataprosenttisesti. Enkä nyt puhu elättämisestä mutta odotan kyllä että miesystäväni ostaa synttärilahjan lapselleni eikä laske kaupassa kuinka monta jätskiä kukin maksaa. Ihan normaaleista käytöstavoista siis on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko niin, että silloin kun on sinun vuorosi maksaa ruokalasku, miehesi on sitä mieltä, että hän kuuluu ehdottomasti sinun ja lastesi kanssa samaan perheeseen, mutta kun on miehesi vuoro maksaa, sinä ja lapsesi ette kuulu hänen perheeseensä?
Toisin sanoen, sinun rahasi ovat sinun ja hänen yhteiset, mutta hänen rahansa ovat hänen ikiomansa?
Yleensä minun vuorolla valitaan enemmän herkkuja ja kalliimmat asiat sekö hygieniatuotteet, hänen vuorollaan mieluiten välttämättömät ruokatarvikkeet ja jos on hygieniatarvikkeita tai lasten omia syötäviä esiintyy äreyttä. Välillä haluaa, että minun vuorollani ostetaan useammalle päivälle kuin yleensä ja samalla sovitaan, että hänen seuraavalla kauppavuorolla sama homma, mutta kauppavuoron tullessa asia on unohtunut ja ärtyminen alkaa, ruokaa ei silloin osteta aiemmin sovitulla tavalla vaan kuten yleensä ja esimerkiksi pyykinpesuaine tai paperit tuottavat ärtymystä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kuin minun kynästä kirjoitettu 15v sitten. Meille tuli vielä yhteinen lapsi tähän kuvioon.
Ongelmia tuli omille lapsilleni, enkä yhtään ihmettele.
Kadun niin monia asioita nyt myöhemmin, mille en voi enää mitään ja niitä kannan sydämessäni aina.
Mieti tarkkaan Ap, mitä haluat. Elämä ilman toisen kunnioitusta on helvettiä.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. ❤️
Kiitos. ❤️
Toivottavasti sinun ja kaikkien lasten suhde säilyi hyvänä kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko kokeilla miten käy jos asuisitte eri osoitteissa, koska sinulle lapset ovat etusijalla, miehelle ei, ja tässä suhteessa mies ei tule koskaan muuttumaan. Ei kai suhdetta silti tarvitse lopettaa, se voi jopa kestää ja mies joutuisi kohtaamaan tosiasiat, nyt mikään ei pakota siihen.
Ehkä sitäkin voisi kokeilla vaikka se aika oudolta voisi tuntua, kun yhdessä jo asunut.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä olet ylipäätään päätynyt yhteen tuollaisen miehen kanssa? Vaikuttaa kyllä tosi tunnekylmältä mieheltä. Ja mitä tuo tarkoittaa että sukulainen aiheuttaa mustasukkaisuutta?
Lähisukulainen on ollut mustasukkainen miehestä ja hänen minuun kohdistamasta huomiosta. Pahoittanut mielensä minun ja miehen yhdessä tekemistä mukavista asioista, kuin olisin vienyt miehen häneltä.
Ehkä syy miehen ajattelutapaan löytyy tuolta lähisuvusta... siellä selvästi syyllistetään.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa oikein muuta sanoa kuin sen että, oletko onnellinen? Paljon asioita jotka sinua hiertää, onko suhde kaiken tuon arvoinen? Olet aikuinen nainen ja äiti, tiedät varmaan mikä sinulle on hyvää ja parasta.
Tuntuu vaikealta päättää olenko. Hetkittäin hänen kanssaan on niin hyvä olla. Kuitenkin nuo asiat painaa aika paljon. Minä kuitenkin haluaisin olla kumppanilleni arvokas ja en tunne olevani.
No sitten tiedät vastauksen. Parisuhteessa toisen kunnioittaminen on a ja o. Kaikesta päätellen sinä kyllä kunnioitat, mutta miehesi elää ihan omaa elämäänsä. Näyttäisi siltä että te, sinä ja lapsesi ette mahdu hänen elämään. Tsemppiä sinulle, päätät sitten mitä hyvänsä. Muista että sinä olet ainut joka olet onnesi tiellä.
Siltä tuntuu. Ihmettelen vain miksi haluaa olla jonkinlainen osa elämässäni. Ei hän minusta niin paljon rahallisestikaan hyödy, että kannattaisi elämäänsä hukata.
Ehkä siksi että sinä nyt satut olemaan siinä. Ehkä hän vaan "tyytyy". Ja jos sinä annat kaiken tapahtua, mitä teidän välillä nyt sitten tapahtuukaan, niin hänellähän on helppoa. Se ettei hän ajattele sinun tunteitasi nyt, eikä aikaisemminkaan, niin ei hän tule sitä tekemään tästä eteenpäinkään.
Tätä olen välillä miettinyt, koska se mitä minun kanssani voi saada ei tunnu olevan sitä mitä hän haluaa. Erityisesti lasten suhteen hän haluaa niin selkeää rajanvetoa ja he kuitenkin ovat merkittävä osa elämääni eikä minua saa ilman heitä.
Kuitenkaan mies ei tunnu yhtään katselevan parempia vaihtoehtoja vaan sitoutuu minuun noista ikävistä piirteistä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla vertailukohta: olitko onnellisempi lastesi isän kanssa?
En ollut. On tämä moninverroin parempi tilanne nyt. Kyllä minä silloinkin huolehdin kaiken yksin.
Mun työtön mies pyysi multa kympin, kun oli kesäpäivänä vienyt mun lapset jätskille (olin itse töissä) - siis vienyt autolla. Jätskit lapset maksoi itse omista viikkorahoistaan. Rannalle matkaa 2km. Tämä oli jäävuoren huippu siltä lokilta ja kyseessä ex.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko yhtään tästä asiasta keskustelleet? Varmaan kannattaisi.
Ymmärrän aivan täysin, ettei mies hoida lapsiasi, osta heille lahjoja tms. Ovat kuitenkin sinun lapsiasi.Yleensä ihminen välittää rakkaista ja heidän läheisistä ihmisistä sekä haluaa ilahduttaa ja auttaa.
Näin ajattelen. Tuntuu vaan siltä, että minä teen töitä jotta mies tutustuisi ja lähentyisi esimerkiksi minun vanhempien kanssa ja teen myös töitä jotta minulla olisi mahdollisuus tutustua ja luoda läheisempää suhdetta hänen vanhempiin. Ei oe itsestäänselvyys, että ole tutustunut hänen sukuun vaan itse kyselen koska käydään kahvilla.
Kyllähän tuo aika sairas ehdottomuus on jos yhdessä asutaan ettei toinen osallistu johonkin. Oli se sitten lapset, pyykit, siivous, ruuanlaitto...
Tuosta tulee lähinnä soluasumisen opiskelijakämppis mieleen että kaikki hoitavat vaan omansa - ei yhdenvertainen parisuhde.