Lue keskustelun säännöt.
Ei ikinä miehen perhettä.
12.12.2020 |
Miesystävän kanssa oltu kolme vuotta suhteessa, osa ajasta asuttu yhdessä.
Ongelmia on joitain mahtunut tuohon aikaväliin ja monet niistä miehen lähisukulaisen aiheuttamia ilkeällä mustasukkaisella käytöksellään, nämä siis lähinnä minulle ja miehelle mielipahaa aiheuttavia, ei meidän välille riitaa tekeviä asioita.
Minulla on lapsia joihin mies suhtautuu etäisen välittävästi jos noin voi kuvailla. On jossainmäärin kiinnostunut lasten hyvinvoinnista, mutta ei halua mitään lasten asioita hoitaa tai ottaa vastuuta. Joskus toki apuna jos tarvitsen jossain apua, esimerkiksi huonekalujen kantamisessa ym raskaita hommia tai pyörän korjaus.
Rahasta on enimmäkseen hyvin tarkka jos kyse on yhteisistä ostoksista, kuten talouden ruokaostokset, pelkää jäävänsä tappiolle tai tahallaan yrittää hyötyä, en osaa sanoa kumpi kyseessä. Yleensä äreä yhteisten ostosten jälkeen jos hänen maksuvuoro. Hänellä tietenkin vähemmän maksuvuoroja kuin minulla koska lapset ovat minun. Omiin hankintoihin riittää rahaa hyvin mikä on tietysti sallittua, mutta ei siis ole kyse siitä, että ei olisi varaa osuuttaan maksaa.
Lahjojen ostaminen muille kuin vanhemmilleen ei ole ilonaihe miehelle eikä hän ostakaan edes minulle aina syntymäpäivälahjaa, lapsilleni ei ollenkaan, mutta ei kyllä sisarustensakaan lapsille. Minun ostamat lahjat ovat myös joka kerta olleet huonoja, sen on sanonut.
Perhe hänelle tarkoittaa vanhempia ja sisaruksia sekä isovanhempia vaikka ei heidän kaikkien kanssa läheinen olekaan eikä luonnollisesti heidän kanssaan asu. Itse ajattelen perheen olevan puoliso ja mahdolliset lapset jotka kotona asuu. Sitten jossain vaiheessa lapset muuttaa pois ja perustaa oman perheen jolloin minä kuulun heidän lapsuudenperheeseen. Miehen ajatusmallilla me emme ole perhe enkä minäkään koskaan tule olemaan hänen perheensä tai perhettään.
On hänessä paljon hyviä piirteitä ja toki muitakin särmiä näiden lisäksi, mutta esimerkiksi noiden asioiden takia olen miettinyt voiko tästä ikinä tulla sellaista suhdetta joka tekisi minut onnelliseksi. Jatkuvasti tunnen olevani riittämätön ja vähempiarvoinen hänelle. Tunnetta ruokkii se, että hän ei huomioi minua suunnitelmissaan millään tavalla vaan minun pitäisi odottaa milloin hän tulee ja menee ja milloin minut halutaan mukaan. Lasten kanssa hän ei mielellään yhdessä käy paikoissa vaan liikun yleensä yksin lasten kanssa.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa oikein muuta sanoa kuin sen että, oletko onnellinen? Paljon asioita jotka sinua hiertää, onko suhde kaiken tuon arvoinen? Olet aikuinen nainen ja äiti, tiedät varmaan mikä sinulle on hyvää ja parasta.
Tuntuu vaikealta päättää olenko. Hetkittäin hänen kanssaan on niin hyvä olla. Kuitenkin nuo asiat painaa aika paljon. Minä kuitenkin haluaisin olla kumppanilleni arvokas ja en tunne olevani.
No sitten tiedät vastauksen. Parisuhteessa toisen kunnioittaminen on a ja o. Kaikesta päätellen sinä kyllä kunnioitat, mutta miehesi elää ihan omaa elämäänsä. Näyttäisi siltä että te, sinä ja lapsesi ette mahdu hänen elämään. Tsemppiä sinulle, päätät sitten mitä hyvänsä. Muista että sinä olet ainut joka olet onnesi tiellä.
Aloittaja puhuu pelkkää pahaa miehestä ja vielä ympäri nettiä.
On teillä naisilla aika hämärä käsitys kunnioituksesta
Ei hän pahaa puhu, vaan tosi asioita. On sinulla aika hämärä käsitys....mistään. Voit toki puolustella miestä jos sinulle siitä parempi mieli tulee,.mutta ei se muuta naisen huolta mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elo olet pelkkää lastenhoitajaa ja lompakkoa vailla. Yllätys. Jos joku mies kirjoittaisi palstalle uusionaisestaan samalla tavalla, mies kivitettäisiin välittömästi
Mikä pakkomielle joillakin on kääntää keskustelu aina tähän suuntaan? Ei, ei ole tuossa minun haluni. Puhun parisuhteesta ja yhteiselosta, perheestä. En halua, että mies elättää lapseni ja en tarvitse lapsenvahtia.
No niinhän sinä juuri omassa aloituksessasi annat ymmärtää. Miehessä ei ole mitään hyvää,
mutta pakko roikkua siinä kun maksaa ostoksia.
Höpö höpö.
AP sanoi nimenomaan aloituksessa maksavansa ENEMMÄN kun hän ja lapset kuluttavat enemmän.
Miestä harmittaa vaikka maksaa HARVEMMIN.
Tuollaista miestä todennäköisesti harmittaa maksaa AINA oma osuutensa, oli lapsia tai ei.
MITEN IHMEESSÄ TE PIHIT JA RAHAHUL-LUT SAATTE TÄMÄN ASIAN KÄÄNTYMÄÄN NIIN ETTÄ AP HALUAA OLLA MUIDEN PUSSILLA.
Tuossahan MIES haluaa olla muiden pussilla ja mielellään AINA kun ne harvatkin maksukerrat harmittaa - silminnähtävästi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiparat tuossa kuviossa eniten kärsivät taas kerran.
Lapset ja mies kyllä tulevat hyvin juttuun ja välillä lapset jutustelevat paljonkin miehen kanssa kotona yhtäaikaa ollessaan, saavat koulutehtäviin apua pyytäessään ja välillä jopa kaverisuhteista juttelevat.
Vierailija kirjoitti:
Inhottavan itsekkäältä kuulostaa. Jos ei kolmessa vuodessa ole alkanut pitää sinua perheenään eikä ole kasvanut itsenäiseksi lapsuuden perheestään, tuskinpa se asia miksikään muuttuu. Jokaisen oma asia tuo kustannusten jakaminen, mutta se vaan kuulostaa kuilulta kahden ihmisen välissä ja epäluottamukselta että mun rahat ja sun rahat.
Tämä mun rahat ja sun rahat on jotenkin ihan käsittämätön jako.
Kaikki muu jaetaan parisuhteessa.
Asunto, peti, sukuelimet, vaihdetaan sylkeä ja kaikkea muuta intiimiä, mutta EI RAHOJA.
Voi hyvää päivää!
TLDR - taas jotain valitusta hyvästä miehestä joka yrittää pitää raha-asiat kunnossa ja arvostaa omaa sukuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elo olet pelkkää lastenhoitajaa ja lompakkoa vailla. Yllätys. Jos joku mies kirjoittaisi palstalle uusionaisestaan samalla tavalla, mies kivitettäisiin välittömästi
Mikä pakkomielle joillakin on kääntää keskustelu aina tähän suuntaan? Ei, ei ole tuossa minun haluni. Puhun parisuhteesta ja yhteiselosta, perheestä. En halua, että mies elättää lapseni ja en tarvitse lapsenvahtia.
No niinhän sinä juuri omassa aloituksessasi annat ymmärtää. Miehessä ei ole mitään hyvää,
mutta pakko roikkua siinä kun maksaa ostoksia.
Erikoinen tulkinta. Selvennyksenä että minulla menisi vähemmän rahaa jos miestä ei olisi. Säästyisi muussakin kuin ruokakuluissa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa oikein muuta sanoa kuin sen että, oletko onnellinen? Paljon asioita jotka sinua hiertää, onko suhde kaiken tuon arvoinen? Olet aikuinen nainen ja äiti, tiedät varmaan mikä sinulle on hyvää ja parasta.
Tuntuu vaikealta päättää olenko. Hetkittäin hänen kanssaan on niin hyvä olla. Kuitenkin nuo asiat painaa aika paljon. Minä kuitenkin haluaisin olla kumppanilleni arvokas ja en tunne olevani.
No sitten tiedät vastauksen. Parisuhteessa toisen kunnioittaminen on a ja o. Kaikesta päätellen sinä kyllä kunnioitat, mutta miehesi elää ihan omaa elämäänsä. Näyttäisi siltä että te, sinä ja lapsesi ette mahdu hänen elämään. Tsemppiä sinulle, päätät sitten mitä hyvänsä. Muista että sinä olet ainut joka olet onnesi tiellä.
Siltä tuntuu. Ihmettelen vain miksi haluaa olla jonkinlainen osa elämässäni. Ei hän minusta niin paljon rahallisestikaan hyödy, että kannattaisi elämäänsä hukata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhottavan itsekkäältä kuulostaa. Jos ei kolmessa vuodessa ole alkanut pitää sinua perheenään eikä ole kasvanut itsenäiseksi lapsuuden perheestään, tuskinpa se asia miksikään muuttuu. Jokaisen oma asia tuo kustannusten jakaminen, mutta se vaan kuulostaa kuilulta kahden ihmisen välissä ja epäluottamukselta että mun rahat ja sun rahat.
Tämä mun rahat ja sun rahat on jotenkin ihan käsittämätön jako.
Kaikki muu jaetaan parisuhteessa.
Asunto, peti, sukuelimet, vaihdetaan sylkeä ja kaikkea muuta intiimiä, mutta EI RAHOJA.
Voi hyvää päivää!
Joillekin raha on pyhä kuin uskonto.
Per se tt äkin annetaan helpommin kuin rahaa. Niin sairas suhtautuminen €€€ 💰💲🤑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa oikein muuta sanoa kuin sen että, oletko onnellinen? Paljon asioita jotka sinua hiertää, onko suhde kaiken tuon arvoinen? Olet aikuinen nainen ja äiti, tiedät varmaan mikä sinulle on hyvää ja parasta.
Tuntuu vaikealta päättää olenko. Hetkittäin hänen kanssaan on niin hyvä olla. Kuitenkin nuo asiat painaa aika paljon. Minä kuitenkin haluaisin olla kumppanilleni arvokas ja en tunne olevani.
No sitten tiedät vastauksen. Parisuhteessa toisen kunnioittaminen on a ja o. Kaikesta päätellen sinä kyllä kunnioitat, mutta miehesi elää ihan omaa elämäänsä. Näyttäisi siltä että te, sinä ja lapsesi ette mahdu hänen elämään. Tsemppiä sinulle, päätät sitten mitä hyvänsä. Muista että sinä olet ainut joka olet onnesi tiellä.
Aloittaja puhuu pelkkää pahaa miehestä ja vielä ympäri nettiä.
On teillä naisilla aika hämärä käsitys kunnioituksesta
Onhan tuossa sanottu, että hyvääkin miehessä on. Eikä ole kirjoitettu mitään mistä voisi tunnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko niin, että silloin kun on sinun vuorosi maksaa ruokalasku, miehesi on sitä mieltä, että hän kuuluu ehdottomasti sinun ja lastesi kanssa samaan perheeseen, mutta kun on miehesi vuoro maksaa, sinä ja lapsesi ette kuulu hänen perheeseensä?
Toisin sanoen, sinun rahasi ovat sinun ja hänen yhteiset, mutta hänen rahansa ovat hänen ikiomansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Ei tosta tuu mitään, tiedät sen jo itsekin. Tai ehkä hän herää, jos teet lähtöä. Mut ei kuulosta arvoisellaan suhteelta, hän ei vaikuta välittävän yhtään.
Omistan asunnon niin en ole lähtemässä, mutta tietysti hän lähtee jos pyydän.
Tämä on niin kovin ristiriitaista, toisaalta hän kuuntelee ja on välittävä, mutta yht'äkkiä kylmä tai tekee asioita täysin välittämättä minusta. Sopii menoja ha olettaa, että loput hänen menojen ulkopuoliset ajat ovat yhteistä aikaa. Minun ennalta tiedossa olevat menot ärsyttää häntä, kestää liian kauan esimerkiksi. Ei innostu minulle tärkeistä asioista ym.
Eli tää helmi asuu vielä sun siivellä!!!
Heh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mitämitämitä....!!! Eikö joku mies halua ottaa asiakseen jonkun toisen miehen lasten asioita hoitaakseen?? No nyt on...!!
Onko sulle luetun ymmärtäminen aina vaikeeta?
Tämä on kuin minun kynästä kirjoitettu 15v sitten. Meille tuli vielä yhteinen lapsi tähän kuvioon.
Ongelmia tuli omille lapsilleni, enkä yhtään ihmettele.
Kadun niin monia asioita nyt myöhemmin, mille en voi enää mitään ja niitä kannan sydämessäni aina.
Mieti tarkkaan Ap, mitä haluat. Elämä ilman toisen kunnioitusta on helvettiä.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä et olis Tero ! Eroa! Ei tuu onnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Inhottavan itsekkäältä kuulostaa. Jos ei kolmessa vuodessa ole alkanut pitää sinua perheenään eikä ole kasvanut itsenäiseksi lapsuuden perheestään, tuskinpa se asia miksikään muuttuu. Jokaisen oma asia tuo kustannusten jakaminen, mutta se vaan kuulostaa kuilulta kahden ihmisen välissä ja epäluottamukselta että mun rahat ja sun rahat.
Mielestäni jokaisella tässä vaiheessa viimeistään alkaisi muodostua se tunne perheestä. En oikein tiedä kuinka kauan on järkevää odottaa, ei se tunne väkisinkään tule. Aina vaan asiat vanhempiin tai veljeen liittyen tärkeitä, mutta minun kanssani ei ole mikään samalla tavalla tärkeää. Kyllä hän minun seurassa viihtyy, mutta ei ole sellaisia asioita jotka selkeästi hänelle merkitsisivät ja osan tavaroistaankin säilyttää lapsuudenkodissa. Arvelen liittyvän tähän hänen määritelmään perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Ei tosta tuu mitään, tiedät sen jo itsekin. Tai ehkä hän herää, jos teet lähtöä. Mut ei kuulosta arvoisellaan suhteelta, hän ei vaikuta välittävän yhtään.
Omistan asunnon niin en ole lähtemässä, mutta tietysti hän lähtee jos pyydän.
Tämä on niin kovin ristiriitaista, toisaalta hän kuuntelee ja on välittävä, mutta yht'äkkiä kylmä tai tekee asioita täysin välittämättä minusta. Sopii menoja ha olettaa, että loput hänen menojen ulkopuoliset ajat ovat yhteistä aikaa. Minun ennalta tiedossa olevat menot ärsyttää häntä, kestää liian kauan esimerkiksi. Ei innostu minulle tärkeistä asioista ym.
Laita pihalle se. Ei ole kuin harmia. Voi säikähtää ulosheittämistä ha kuvitella kaikkea kivaa että saisi jäädä mutta älä anna periksi. Pihalle vaan. Luulen että lapsetkin kiittää. Arvoista edes niitä jos et itseäsi arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Miten sä olet ylipäätään päätynyt yhteen tuollaisen miehen kanssa? Vaikuttaa kyllä tosi tunnekylmältä mieheltä. Ja mitä tuo tarkoittaa että sukulainen aiheuttaa mustasukkaisuutta?
Lähisukulainen on ollut mustasukkainen miehestä ja hänen minuun kohdistamasta huomiosta. Pahoittanut mielensä minun ja miehen yhdessä tekemistä mukavista asioista, kuin olisin vienyt miehen häneltä.
Voisitteko kokeilla miten käy jos asuisitte eri osoitteissa, koska sinulle lapset ovat etusijalla, miehelle ei, ja tässä suhteessa mies ei tule koskaan muuttumaan. Ei kai suhdetta silti tarvitse lopettaa, se voi jopa kestää ja mies joutuisi kohtaamaan tosiasiat, nyt mikään ei pakota siihen.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa oikein muuta sanoa kuin sen että, oletko onnellinen? Paljon asioita jotka sinua hiertää, onko suhde kaiken tuon arvoinen? Olet aikuinen nainen ja äiti, tiedät varmaan mikä sinulle on hyvää ja parasta.
Tuntuu vaikealta päättää olenko. Hetkittäin hänen kanssaan on niin hyvä olla. Kuitenkin nuo asiat painaa aika paljon. Minä kuitenkin haluaisin olla kumppanilleni arvokas ja en tunne olevani.
No sitten tiedät vastauksen. Parisuhteessa toisen kunnioittaminen on a ja o. Kaikesta päätellen sinä kyllä kunnioitat, mutta miehesi elää ihan omaa elämäänsä. Näyttäisi siltä että te, sinä ja lapsesi ette mahdu hänen elämään. Tsemppiä sinulle, päätät sitten mitä hyvänsä. Muista että sinä olet ainut joka olet onnesi tiellä.
Siltä tuntuu. Ihmettelen vain miksi haluaa olla jonkinlainen osa elämässäni. Ei hän minusta niin paljon rahallisestikaan hyödy, että kannattaisi elämäänsä hukata.
Ehkä siksi että sinä nyt satut olemaan siinä. Ehkä hän vaan "tyytyy". Ja jos sinä annat kaiken tapahtua, mitä teidän välillä nyt sitten tapahtuukaan, niin hänellähän on helppoa. Se ettei hän ajattele sinun tunteitasi nyt, eikä aikaisemminkaan, niin ei hän tule sitä tekemään tästä eteenpäinkään.
Oletteko yhtään tästä asiasta keskustelleet? Varmaan kannattaisi.
Ymmärrän aivan täysin, ettei mies hoida lapsiasi, osta heille lahjoja tms. Ovat kuitenkin sinun lapsiasi.