Lue keskustelun säännöt.
Ei ikinä miehen perhettä.
12.12.2020 |
Miesystävän kanssa oltu kolme vuotta suhteessa, osa ajasta asuttu yhdessä.
Ongelmia on joitain mahtunut tuohon aikaväliin ja monet niistä miehen lähisukulaisen aiheuttamia ilkeällä mustasukkaisella käytöksellään, nämä siis lähinnä minulle ja miehelle mielipahaa aiheuttavia, ei meidän välille riitaa tekeviä asioita.
Minulla on lapsia joihin mies suhtautuu etäisen välittävästi jos noin voi kuvailla. On jossainmäärin kiinnostunut lasten hyvinvoinnista, mutta ei halua mitään lasten asioita hoitaa tai ottaa vastuuta. Joskus toki apuna jos tarvitsen jossain apua, esimerkiksi huonekalujen kantamisessa ym raskaita hommia tai pyörän korjaus.
Rahasta on enimmäkseen hyvin tarkka jos kyse on yhteisistä ostoksista, kuten talouden ruokaostokset, pelkää jäävänsä tappiolle tai tahallaan yrittää hyötyä, en osaa sanoa kumpi kyseessä. Yleensä äreä yhteisten ostosten jälkeen jos hänen maksuvuoro. Hänellä tietenkin vähemmän maksuvuoroja kuin minulla koska lapset ovat minun. Omiin hankintoihin riittää rahaa hyvin mikä on tietysti sallittua, mutta ei siis ole kyse siitä, että ei olisi varaa osuuttaan maksaa.
Lahjojen ostaminen muille kuin vanhemmilleen ei ole ilonaihe miehelle eikä hän ostakaan edes minulle aina syntymäpäivälahjaa, lapsilleni ei ollenkaan, mutta ei kyllä sisarustensakaan lapsille. Minun ostamat lahjat ovat myös joka kerta olleet huonoja, sen on sanonut.
Perhe hänelle tarkoittaa vanhempia ja sisaruksia sekä isovanhempia vaikka ei heidän kaikkien kanssa läheinen olekaan eikä luonnollisesti heidän kanssaan asu. Itse ajattelen perheen olevan puoliso ja mahdolliset lapset jotka kotona asuu. Sitten jossain vaiheessa lapset muuttaa pois ja perustaa oman perheen jolloin minä kuulun heidän lapsuudenperheeseen. Miehen ajatusmallilla me emme ole perhe enkä minäkään koskaan tule olemaan hänen perheensä tai perhettään.
On hänessä paljon hyviä piirteitä ja toki muitakin särmiä näiden lisäksi, mutta esimerkiksi noiden asioiden takia olen miettinyt voiko tästä ikinä tulla sellaista suhdetta joka tekisi minut onnelliseksi. Jatkuvasti tunnen olevani riittämätön ja vähempiarvoinen hänelle. Tunnetta ruokkii se, että hän ei huomioi minua suunnitelmissaan millään tavalla vaan minun pitäisi odottaa milloin hän tulee ja menee ja milloin minut halutaan mukaan. Lasten kanssa hän ei mielellään yhdessä käy paikoissa vaan liikun yleensä yksin lasten kanssa.
Kommentit (121)
Lapsiparat tuossa kuviossa eniten kärsivät taas kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi maksaa sinun ja lastesi eläminen?
Ei pitäisi. En mielestäni sanonutkaan, että pitäisi. Mielestäni minunkaan ei kuitenkaan pidä elättää häntä lasteni lisäksi. Tuo jatkuva ärtyisyys rahankäytössä kuormittaa arkea.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on oma isänsä, vai onko niitä isiä montakin?
Lapsilla on oma isänsä, yksi kuten kaikilla lapsilla, mutta mitä se tähän liittyy? Hän elää omaa elämäänsä omassa kodissaan muualla eikä ole osallisena minun parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään ketjun naisista ei alkaisi sinkkuna elättämään ja hoitamaan yh-miehen lapsilaumaa.
Valehtelette jos muuta väitätte
Voi olla, ettei suurin osa alkaisikaan. Mutta itse aikoinaan lukuisia keskenmenoja saaneena ja sittemmin sinkkuna olisin mielelläni ottanut ns. valmiin paketin, koska epäilin etten biologista lasta pysty saamaan. Varsinkin jos lasten äiti ei ole kuvioissa, niin uskon että useampikin nainen voisi oikeasti rakastaa miehen lapsia, koska saisi olla heille äitinä. Ainut mutta olisi se, että jos tulee ero, niin tarkoittaako se eroa myös lapsista. Sitä en kestäisi.
Vierailija kirjoitti:
Elo olet pelkkää lastenhoitajaa ja lompakkoa vailla. Yllätys. Jos joku mies kirjoittaisi palstalle uusionaisestaan samalla tavalla, mies kivitettäisiin välittömästi
Mikä pakkomielle joillakin on kääntää keskustelu aina tähän suuntaan? Ei, ei ole tuossa minun haluni. Puhun parisuhteesta ja yhteiselosta, perheestä. En halua, että mies elättää lapseni ja en tarvitse lapsenvahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa oikein muuta sanoa kuin sen että, oletko onnellinen? Paljon asioita jotka sinua hiertää, onko suhde kaiken tuon arvoinen? Olet aikuinen nainen ja äiti, tiedät varmaan mikä sinulle on hyvää ja parasta.
Tuntuu vaikealta päättää olenko. Hetkittäin hänen kanssaan on niin hyvä olla. Kuitenkin nuo asiat painaa aika paljon. Minä kuitenkin haluaisin olla kumppanilleni arvokas ja en tunne olevani.
No sitten tiedät vastauksen. Parisuhteessa toisen kunnioittaminen on a ja o. Kaikesta päätellen sinä kyllä kunnioitat, mutta miehesi elää ihan omaa elämäänsä. Näyttäisi siltä että te, sinä ja lapsesi ette mahdu hänen elämään. Tsemppiä sinulle, päätät sitten mitä hyvänsä. Muista että sinä olet ainut joka olet onnesi tiellä.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elo olet pelkkää lastenhoitajaa ja lompakkoa vailla. Yllätys. Jos joku mies kirjoittaisi palstalle uusionaisestaan samalla tavalla, mies kivitettäisiin välittömästi
Mikä pakkomielle joillakin on kääntää keskustelu aina tähän suuntaan? Ei, ei ole tuossa minun haluni. Puhun parisuhteesta ja yhteiselosta, perheestä. En halua, että mies elättää lapseni ja en tarvitse lapsenvahtia.
No niinhän sinä juuri omassa aloituksessasi annat ymmärtää. Miehessä ei ole mitään hyvää,
mutta pakko roikkua siinä kun maksaa ostoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies aut isti, Aspe rger, nar sisti tai jotenkin muuten sai ras. Ei tuollainen ole norm aalia. Jos olisi vain ilk eä, jättäisi kaikki huomiotta eli vanhemmatkin.
Joka tapauksessa, tuollaisen kanssa ei ole tulevaisuutta. Ei tuo ole lapsillekaan hyvä että heidät ingoorataan täysin. Sulavat seinäpaperiin ja oppivat olemaan huomaamattomia ja ei-vaivaksi. Lasten tarpeet jää piiloon muilta ja heiltä itseltäänkin!
Miten ihmeessä te katselette tällaisia va jak keja? Mitä tämä viestii sinusta AP että hyväksyt itseäsi ja lapsiasi kohdeltavan tällatavoin - siis kynnys mattona.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa oikein muuta sanoa kuin sen että, oletko onnellinen? Paljon asioita jotka sinua hiertää, onko suhde kaiken tuon arvoinen? Olet aikuinen nainen ja äiti, tiedät varmaan mikä sinulle on hyvää ja parasta.
Tuntuu vaikealta päättää olenko. Hetkittäin hänen kanssaan on niin hyvä olla. Kuitenkin nuo asiat painaa aika paljon. Minä kuitenkin haluaisin olla kumppanilleni arvokas ja en tunne olevani.
No sitten tiedät vastauksen. Parisuhteessa toisen kunnioittaminen on a ja o. Kaikesta päätellen sinä kyllä kunnioitat, mutta miehesi elää ihan omaa elämäänsä. Näyttäisi siltä että te, sinä ja lapsesi ette mahdu hänen elämään. Tsemppiä sinulle, päätät sitten mitä hyvänsä. Muista että sinä olet ainut joka olet onnesi tiellä.
Aloittaja puhuu pelkkää pahaa miehestä ja vielä ympäri nettiä.
On teillä naisilla aika hämärä käsitys kunnioituksesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottavan itsekkäältä kuulostaa. Jos ei kolmessa vuodessa ole alkanut pitää sinua perheenään eikä ole kasvanut itsenäiseksi lapsuuden perheestään, tuskinpa se asia miksikään muuttuu. Jokaisen oma asia tuo kustannusten jakaminen, mutta se vaan kuulostaa kuilulta kahden ihmisen välissä ja epäluottamukselta että mun rahat ja sun rahat.
Miten sä olet ylipäätään päätynyt yhteen tuollaisen miehen kanssa? Vaikuttaa kyllä tosi tunnekylmältä mieheltä. Ja mitä tuo tarkoittaa että sukulainen aiheuttaa mustasukkaisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Ei tosta tuu mitään, tiedät sen jo itsekin. Tai ehkä hän herää, jos teet lähtöä. Mut ei kuulosta arvoisellaan suhteelta, hän ei vaikuta välittävän yhtään.
Omistan asunnon niin en ole lähtemässä, mutta tietysti hän lähtee jos pyydän.
Tämä on niin kovin ristiriitaista, toisaalta hän kuuntelee ja on välittävä, mutta yht'äkkiä kylmä tai tekee asioita täysin välittämättä minusta. Sopii menoja ha olettaa, että loput hänen menojen ulkopuoliset ajat ovat yhteistä aikaa. Minun ennalta tiedossa olevat menot ärsyttää häntä, kestää liian kauan esimerkiksi. Ei innostu minulle tärkeistä asioista ym.
mitämitämitä....!!! Eikö joku mies halua ottaa asiakseen jonkun toisen miehen lasten asioita hoitaakseen?? No nyt on...!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä taitaa olla Ihan erilainen käsitys teidän suhteestanne ja siitä, mitä te haluatte.
Sitä olen alkanut miettiä vaikka alunperin tulevaisuuden toiveet näytti sopivan yksiin.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elo olet pelkkää lastenhoitajaa ja lompakkoa vailla. Yllätys. Jos joku mies kirjoittaisi palstalle uusionaisestaan samalla tavalla, mies kivitettäisiin välittömästi
Mikä pakkomielle joillakin on kääntää keskustelu aina tähän suuntaan? Ei, ei ole tuossa minun haluni. Puhun parisuhteesta ja yhteiselosta, perheestä. En halua, että mies elättää lapseni ja en tarvitse lapsenvahtia.
No niinhän sinä juuri omassa aloituksessasi annat ymmärtää. Miehessä ei ole mitään hyvää,
mutta pakko roikkua siinä kun maksaa ostoksia.
No just. Sulla on varmaan omakohtaista kokemusta. Näin ulkopuolisena pakko kommentoida ja puolustaa aloittajaa: Tottakai ukon kuuluu maksaa oma osuutensa jos yhdessä asutaan. Hyvässä parisuhteessa jopa ostellaan lahjoja puolin ja toisin. Itse ostin juuri miehelleni satasen joululahjan ja todennäköisesti hän ostaa myös minulle. Yhteisille läheisille ostetaan yhdessä ja ihmettelen eikö esim. ap:n tapauksessa lapset ole niitä yhteisiä läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa oikein muuta sanoa kuin sen että, oletko onnellinen? Paljon asioita jotka sinua hiertää, onko suhde kaiken tuon arvoinen? Olet aikuinen nainen ja äiti, tiedät varmaan mikä sinulle on hyvää ja parasta.
Tuntuu vaikealta päättää olenko. Hetkittäin hänen kanssaan on niin hyvä olla. Kuitenkin nuo asiat painaa aika paljon. Minä kuitenkin haluaisin olla kumppanilleni arvokas ja en tunne olevani.
No sitten tiedät vastauksen. Parisuhteessa toisen kunnioittaminen on a ja o. Kaikesta päätellen sinä kyllä kunnioitat, mutta miehesi elää ihan omaa elämäänsä. Näyttäisi siltä että te, sinä ja lapsesi ette mahdu hänen elämään. Tsemppiä sinulle, päätät sitten mitä hyvänsä. Muista että sinä olet ainut joka olet onnesi tiellä.
Aloittaja puhuu pelkkää pahaa miehestä ja vielä ympäri nettiä.
On teillä naisilla aika hämärä käsitys kunnioituksesta
Kunnioitus pitää ansaita!
Ei kuullosta onnelliselta suhteelta ei sinulle eikä lapsillesi. Toivoisin sinulle mieluummin rakastavan ja huolehtivan kumppanin, jollainen tuo mies ei ole. Ansaitsette kaikki paremman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla, että sinä tiedostat olevasi hänen kanssaan pariskunta, kun taas mies ei tunne olevansa kanssasi vakituinen pari?
Oletteko naimisissa?
Emme ole naimisissa. Aiheesta on keskusteltu, mutta emme ole pitäneet kiirettä, mielestäni on hyvä olla pitempään yhdessä ennen päätöstä avioliitosta.
Kyllä mies vakituiseksi suhteeksi tämän mieltää ja on uskollinen. Jotenkin hyvinkin ristiriitaisia hänen signaalit välillä ovat. Olenkin miettinyt, että ihmissuhdetaidot ovat hänelle hieman vaikeat. Eniten hiertää varmaan se, että en koe olevani hänelle arvokas ja hänen perheensä on muualla, kun minun taas on kotona ja haluan kaikkien perheenjäsenten eteen tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään ketjun naisista ei alkaisi sinkkuna elättämään ja hoitamaan yh-miehen lapsilaumaa.
Valehtelette jos muuta väitätte
Ja miten tämä väittämä liittyy tähän aloitukseen? Voisit aloittaa ihan oman keskustelun tästä aiheesta mikä sinua kiinnostaa. Minun aloituksessani ei kenenkään haluta elättävän kuin omia lapsiaan.
Tuntuu vaikealta päättää olenko. Hetkittäin hänen kanssaan on niin hyvä olla. Kuitenkin nuo asiat painaa aika paljon. Minä kuitenkin haluaisin olla kumppanilleni arvokas ja en tunne olevani.