miten käy imetyksen kamalan stressin ja surun keskellä? kokemuksia?

Just noin kävi mullekin ja kyllä se maidontuotanto äkkiä hiipui,varsinkin kun en syönyt mitään moneen viikkoon.

Juo paljon vettä, tai jos et syö niin yritä keksiä mikä menisi alas mehuna. Paskaäijä! Ota vauva aina kainaloon.

Kiitos vastauksestasi. Näin vähän pelkäänkin:(

Muita kokemuksia?

Voiko olla että lapsi saattaisi saada stressihormoneja maidon mukana ja tästä aiheutuisi myöhemmällä iällä ongelmia? Tätä voisi joku taho tutkia.

voi ei miten kurja tilanne! kamala mies. voimia! ja tosiaan, muista juoda paljon jos ruokaa et saa alas.

Voimia aloittajalle! Vauva on kuitenkin jo yli puolivuotias ja saanut siis jo imetyksen tärkeimmät hyödyt, älä siis lisästressiä ota siitä, että olisi pakko imettää. Juo paljon, ja tietysti syöt kun vaan pystyt. Vauvalle voi lisätä kiinteiden määrää. Tietysti imetyskertojen tihentäminen, ihokontakti ja yöimetys auttavat myös imetyksen jaksamista, mutta älä tee näitä oman jaksamisesi hinnalla. Tärkeintä on, että itse pysyt toimintakuntoisena, vaikka maito sitten ehtyisikin ja siirtyisit korvikkeelle.

Ite oon läpikäynyt rankan synnytyksenjälkeisen masennuksen, mutta se ei vaikuttanut imetykseen mitenkään. Imetetäänhän lapsia myös sota-alueilla jne. Syöminen on tietysti tärkeää, jos ihan syömättä jättää, maitokin loppuu. Lisäkaloreita saa juuri vaikka mehuista, limsoista jne. jos ne menee helpommin alas kuin kiinteät ruuat.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 12:13"]

Voiko olla että lapsi saattaisi saada stressihormoneja maidon mukana ja tästä aiheutuisi myöhemmällä iällä ongelmia? Tätä voisi joku taho tutkia.

[/quote]

Ei kai sentään. Sinä siinä kärsit..

Itse elin kamalaa helvettiä kun lapsi syntyi... Isäni oli teholla,sitten sairastuin itse ja jouduin leikkaukseen ( ja vauvalla ikää tuolloin vasta 2,5 kk ). onnistuin silti likimain täysimettämään lastani 5 kk (pari kertaa jouduttiin turvautumaan korvikkeeseen)... Mulla ei ollut vaikutusta maidontuotantoon,ihme kyllä.muuhun terveyteen sitäkin enemmän oli kyllä vaikutusta...

Minulla oli todella rankka aika tuolloin ja se ei kuitenkaan vaikuttanut imetykseen. Tuntui, että pikkuinen selvisi juuri imetyksen takia, oli turvaa kun ympärillä kuohui.

Jos et syö itse, on imettämisestä todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä lapselle. Maitoon kertyy kuona-aineita elimistöstä jotka lapsi saa jos ajaudut syömättömyytesi vuoksi esim ketoosiin. Tsemppiä! Kuten joku edellä kirjoitti imetyksen suurimmat hyödyt on lapsi jo saanut!

Itsensä on vain pakotettava syömään ja etenkin juomaan, ihan vesi riittää.

Kurja tilanne mutta niin tuttu.

Mulla ei vaikuttanut negatiivisesti, kun mummini (läheinen) kuoli vauvan ollessa n.2vk ikäinen. Eli täysimetys jatkui, vaikka suru oli ussri ja olin tosi itkuinen pari viikkoa (varmaan vauvan syntymän aiheuttama hormooniryöppy lisäsi itkuisuutta). Tätini kuoli vauvan ollessa 6kk ikäinen ja silläkään ei ollut vaikutusta (tosi täti ei ollut niin läheinen, joten surukin oli vähäisempi).

Vähennät kaiken stressin minimiin, muuten vaarana rintasyöpä ja muut taudit sulle!

Keskity itseesi ja lapseen, teillä on side jotai ei mies voi pilata millään teolla. Itse olin samassa tilanteessa toisen lapseni ristiäisissä, vauva oli 2kk ja olin pari päivää aiemmin saanut tietää vuoden kestäneestä pettämisestä. Esikoinen oli alle kaksi silloin. Elämäni pahin päivä, pitää kaikki kasassa se hetki vielä, ettei saanut romahtaa. Enkä romahtanut. Unohdin miehen mielestäni kokonaan ja keskityin vain siihen että lapsilla on hyvä olla.Imetin lasta koko sen ajan, vielä yli vuosikkaaksi. toki oli vaihe kun oli se suru eikä voinut syödä ja oli lamaantunut mutta siitä selvisi jotenkin aina uuteen päivään. Lapsista sain voimaa enemmän kuin saattoi uskoa. miehen typeryys ei voinut pilata minun rakkautta lapsiin vaikka kaikki muuttuikin enkä ole sen älkeen ollut enää sama ihminen. Mutta, minulla on sanonta jonka kehittelin asiasta. Ihmisen voi rikkoa tuhansiksi palasiksi, mutta ne liimataan yhteen timantilla entistä vahvemmaksi, sen timanttiverkon läpi voi vielä joku sohia mutta palasiksi ei enää ihminen mene, vahvemmaksi vain.

Kuten jo muut ovat täällä sanoneet, älä ota turhaa stressiä imetyksen jatkamisesta! Vauvasihan on iässä, jossa vauvat usein muutenkin vähentävät imemistä,  koska kaikki muu kiinnostaa enemmän. Niin myös meillä. Vauva jaksaa oikeastaan keskittyä imemiseen vain puoliunessa yöllä. Onneksi kiinteät menevät paremmin alas!

Tärkeintä on nyt kuitenkin oma jaksamisesi. Vauvasihan on joko lähetenyt tai lähtemässä nyt liikkeelle, ja jos kyseessä on kova menijä, tämäkin kuormittaa ensisijaista hoitajaa.Toivottavasti sinulla on tukiverkostoa lähellä, jotta saat lepoa. Ja kuten joku sanoikin, jos ruoka ei vain mene alas - kokemusta tästä on, itse laihduin nuoruuden liiton päättyessä eroon 6 kiloa kuukaudessa, ja olin alkujaankin ihan hoikka -, niin juo mehuja. Niistä saat kuitenkn energiaa, vitamiineja ja hivenaineita.

Ei suuri stressi ja suru välttämättä heikennä maidontuotantoa. Pari päivää ennen synnytystä toinen lapseni kuoli, mutta onnistuin silti imettämään uutta vauvaa, maito nousi tavalliseen tapaan, vaikka olin ihan poissa tolaltani.

Hei ei se imetys välttämättä tuohon lopu. Mulla oli vauva 6kk kun sain  ahdistukseen ja stressiin masennuslääkkeet ja miedon rauhoittavan. Imetys jatkuu edelleen ja vauva on nyt 10 kk (normaalisti kehittynyt: syö paljon, kävelee, nukkuu hyvin!). Jos pystyt niin varaa aika mielellään yksityiselle psykiatrille. Tärkeintä on että pysyt itse järjissäsi. Kun saat lääkityksestä apua, alkaa mielikin kohentua. Käy ihan joka päivä ulkona ja nuku aina kun voit. Välttämättä et tarvitse edes masennuslääkitystä, mutta jokin tosi mieto rauhoittava voi auttaa pahimpaan hätään ja esim opamoxin kanssa saa imettää. Älä sinnittele yksin. Älä mene terveyskeskukseen tai neuvolaan puhumaan ahdistuksesta. Lainaa vaikka rahaa että pääset yksityiselle, eikä yleislääkärille vaan psykiatrille.

Voimia ap!

Voimia ap!

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 14:10"]Keskity itseesi ja lapseen, teillä on side jotai ei mies voi pilata millään teolla. Itse olin samassa tilanteessa toisen lapseni ristiäisissä, vauva oli 2kk ja olin pari päivää aiemmin saanut tietää vuoden kestäneestä pettämisestä. Esikoinen oli alle kaksi silloin. Elämäni pahin päivä, pitää kaikki kasassa se hetki vielä, ettei saanut romahtaa. Enkä romahtanut. Unohdin miehen mielestäni kokonaan ja keskityin vain siihen että lapsilla on hyvä olla.Imetin lasta koko sen ajan, vielä yli vuosikkaaksi. toki oli vaihe kun oli se suru eikä voinut syödä ja oli lamaantunut mutta siitä selvisi jotenkin aina uuteen päivään. Lapsista sain voimaa enemmän kuin saattoi uskoa. miehen typeryys ei voinut pilata minun rakkautta lapsiin vaikka kaikki muuttuikin enkä ole sen älkeen ollut enää sama ihminen. Mutta, minulla on sanonta jonka kehittelin asiasta. Ihmisen voi rikkoa tuhansiksi palasiksi, mutta ne liimataan yhteen timantilla entistä vahvemmaksi, sen timanttiverkon läpi voi vielä joku sohia mutta palasiksi ei enää ihminen mene, vahvemmaksi vain.

[/quote]

Suuri kiitos lohduttavista sanoista. Rakkaus lapseeni on ainut pelastusrengas tässä myrskyssä. Ja hänen vuokseen taistelen jokaisen päivän kerrallaan, siihen saakka kun alkaa helpottamaan.

Tämä imetysasia on vaan siksi niin huolestuttava kun vauva ei ymmärrä pullojen ja korvikkeiden päälle. Muutenkin hyvin voimakastahtoinen lapsi, joten ei nyt soisi tässä elämäntilanteessa alkaa taistella imetyksen lopettamisesta.