miten käy imetyksen kamalan stressin ja surun keskellä? kokemuksia?

Sain tietää että mieheni pettää minua. Olen aivan rikki, tämä tuli aivan yllätyksenä. Luulin että olimme vuosisadan rakkaustarina:(

No ero edessä jne, Asiaan:

Meillä on 7kk ikäinen vauva jota imetän, ja kaiken tämän surun ja tuskan keskellä yritän äitinä tehdä parhaani. Pelkään miten rankka stressi vaikuttaa maidontuotantoon? Onko kenelläkään kokemusta?

Ruokaakaan en paljon saa alas, kun kaikki oksettaa:(

Kuitenkin niin haluaisin jatkaa imettämistä. Onko vinkkejä? Auttaisiko tiheämpi rinnalla oleilu?

Anteeksi sekava teksti, mutta kovin selkeään tässä nyt ei pysty.