Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi todisti kun hakattiin toisiamme :(
01.05.2014 |
Olin pitkästä aikaa nukkunut ihan hyvin yöllä ja kohtalaisen virkeä. Oli hauska vappukin kahdestaan lapsen kanssa. Lapsi tuli herättyään parisänkyymme ja loikoiltiin siinä. Kaikessa rauhassa virittelin itseäni ylösnousemiseen ja ukko jatkoi "nukkumista". Sitten ukko pilasi tunnelman alkamalla taas jankuttaa ikivanhasta asiasta että miksi en nouse aamulla ylös tekemään jotain... minä en tosiaankaan nouse pilatakseni yöuniani koska tiedän itseni etten saa enää unta jos pompin ylös yötä myöten... mies jankutti ja jankutti. On aiemminkin riidelty aiheesta jota en halua tässä tarkemmin selittää... olen sanonut aiemmim että en halua kuulla sanaakaan siitä aiheesta. Mies jankutti, minä jankutin... lopulta mies vaikeni ja minä jatkoin monologia että minä en todellakaan nouse ylös sen asian takia... lopulta turhauduin ja iskin miestä kyynärpäällä kylkeen. Mies alkoi hakata takaisin nyrkeillä. Lapsi alkoi nauraa ja sanoi että äiti lyö isiä... :(
Olen niin väsynyt henkisesti. Olen puhunut miehen henkisestä väkivallasta eri muodoissaan lastensuojeluun. Ei mitään apua. Olen puhunut muillekin tahoille. Mies uhriutuu ja hokee että minä aina hakkaan sitä. Niin kai se on, että henkinen väkivalta on ihan okei. Se ei tajua miten sen oma suunsoitto on jotain ihan hirveää välillä. Hänellä on kuulemma oikeus nalkuttaa tietyistä asioista.
Ero on vireillä tästä syystä. Olen ajatellut että katsotaan vielä jos tämä muuttuu. On ollut ihan ok viikko. Tuntuu, että mä hajoan täysin henkisesti. Tuntuu että haluan heittää hanskat tiskiin ja luopua omasta uskosta kaikkeen hyvään ja elää kuin pellossa tästä eteenpäin koska kukaan ei välitä mistään mitä teen. Mies ei arvosta että hoidan lasta aamusta iltaan yksin, viihdytän sitä, tuntitolkulla päivittäin... väsymystä en saa valittaa. Tänäänkin mies nauroi että odota vaan kun menet töihin niin sua väsyttää vielä enemmän...
Muutaman päivän ollut ihan ok taas... nukuin hyvin... kerroin että oli hauskat vappujuhlat lapsen kanssa kahdestaan... miestä ei kiinnostanut yhtään... ja mies alkaa taas ilman mitään nalkuttamaan heti kun silmäni aukaisen. Kysyin että mikä sen ongelma on. Että stressaako omat työt. Hänellä on kuulemma oikeus nalkuttaa. Mä sanon ihan suoraan että en todellakaan nouse aamuyöstä 5 enkä 10 minuutiksi minkään asian takia koska tiedän etten saa unta sen jälkeen. Ukko itse lojuu sängyssä vaikka koko päivän. Minulla ei ole samaa oikeutta. Päiväni alkaa tasan siitä kun lapsi herää oli arki tai pyhä. :(
Kommentit (81)
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:09"]Oujee, tässä sitä nyt kasvatetaan lasta joka pomppii jossain vaiheessa lasulla sijoituspaikasta toiseen, ehkä erikoissairaanhoidossakin kun oppii ihan kieroutuneita tapoja olla vuorovaikutuksessa ja äidiltään saa mallin että asiat pitäisi mennä läpi jankuttamalla ja lyömällä.
[/quote]
Äitikö siinä vain löi. Lueppa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oujee, tässä sitä nyt kasvatetaan lasta joka pomppii jossain vaiheessa lasulla sijoituspaikasta toiseen, ehkä erikoissairaanhoidossakin kun oppii ihan kieroutuneita tapoja olla vuorovaikutuksessa ja äidiltään saa mallin että asiat pitäisi mennä läpi jankuttamalla ja lyömällä.
Minulla on myös kokemus tuollaisesta sairaasta miehestä ja suosittelen eroa mitä pikemmin. Minulla kävi onni: mies lähti toisen naisen mukaan ja pelastuin. Tietysti on lieroillut ja valehdellut uudelle naiselle kaikki, mutta en luonnollisestikaan käräytä. Ihana, kun olen päässyt eroon!
ps. ei ole palautusoikeutta ja nalkuttavat ukot on pahinta, mitä voi olla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:24"]Minulla on myös kokemus tuollaisesta sairaasta miehestä ja suosittelen eroa mitä pikemmin. Minulla kävi onni: mies lähti toisen naisen mukaan ja pelastuin. Tietysti on lieroillut ja valehdellut uudelle naiselle kaikki, mutta en luonnollisestikaan käräytä. Ihana, kun olen päässyt eroon!
ps. ei ole palautusoikeutta ja nalkuttavat ukot on pahinta, mitä voi olla
[/quote]
Tässä tapauksessa sairas taitaa olla ap eikä hänen miehensä.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:24"]Minulla on myös kokemus tuollaisesta sairaasta miehestä ja suosittelen eroa mitä pikemmin. Minulla kävi onni: mies lähti toisen naisen mukaan ja pelastuin. Tietysti on lieroillut ja valehdellut uudelle naiselle kaikki, mutta en luonnollisestikaan käräytä. Ihana, kun olen päässyt eroon!
ps. ei ole palautusoikeutta ja nalkuttavat ukot on pahinta, mitä voi olla
[/quote]
Tässä tapauksessa sairas taitaa olla ap eikä hänen miehensä.
[/quote]
Miten tä juttu kääntyi näin päin et ap on sairas eikä mies? Ei toi mieskään ole terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ehtinyt lukea ketjua alun jälkeen. Tässä on mennyt aikaa tämän(kin) välikohtauksen sulattelussa. Tosi paska fiilis. Tuntuu, että koko ihmisyyteni on mitätöity ja minut on demonisoitu. Ehkä minä olen sitten juuri sellainen kerta kaikkisen huono ihminen. Sanalla voi oikeasti hajottaa ja minusta tuntuu, että jotain on kuollut sisälläni. Tuntuu, että olen pelkkä tyhjä kuori enkä tiedä miten kehtaan mennä enää mihinkään ihmisten ilmoille, seisoa pää suorana ja vakuuttaa olevani ihan kelvollinen ihminen, yrittää olla oma itseni, kun tietäisin enää mikä edes olen, kun mies mitätöi minut täysin. Ei olla puhuttu miehen kanssa oikein mistään, mutta ei olla paljon nähtykään.
En minä sitä riidan aihetta kerro. Täällä av:llä on monia tuttuja, enkä halua että tunnistavat. En halua puhua siitä riidan aiheesta. En usko, että saan täältä mitään rakentavia ja auttavia neuvoja siihen asiaan.
Ap
No älä tule tänne avautumaan jos et kuitenkaan kerro sitä oleellista eli mikä sai aikaiseksi tuollaisen kohtauksen ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 18:05"]En ole ehtinyt lukea ketjua alun jälkeen. Tässä on mennyt aikaa tämän(kin) välikohtauksen sulattelussa. Tosi paska fiilis. Tuntuu, että koko ihmisyyteni on mitätöity ja minut on demonisoitu. Ehkä minä olen sitten juuri sellainen kerta kaikkisen huono ihminen. Sanalla voi oikeasti hajottaa ja minusta tuntuu, että jotain on kuollut sisälläni. Tuntuu, että olen pelkkä tyhjä kuori enkä tiedä miten kehtaan mennä enää mihinkään ihmisten ilmoille, seisoa pää suorana ja vakuuttaa olevani ihan kelvollinen ihminen, yrittää olla oma itseni, kun tietäisin enää mikä edes olen, kun mies mitätöi minut täysin. Ei olla puhuttu miehen kanssa oikein mistään, mutta ei olla paljon nähtykään.
En minä sitä riidan aihetta kerro. Täällä av:llä on monia tuttuja, enkä halua että tunnistavat. En halua puhua siitä riidan aiheesta. En usko, että saan täältä mitään rakentavia ja auttavia neuvoja siihen asiaan.
Ap
[/quote]
Oletko monta kertaa ehtinyt mätkiä miestäsi?
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 20:18"]
Oletko monta kertaa ehtinyt mätkiä miestäsi?
[/quote]
Idiootti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 20:22"][quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 20:18"]
Oletko monta kertaa ehtinyt mätkiä miestäsi?
[/quote]
Idiootti!
[/quote]
Ja ap on väkivaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi sanoit että ero jo vireillä? Kannattaa erota ja jatkaa elämää ilman miestäsi. Vikaa on varmasti kummassakin, mutta tuollainen elämä syö ihmistä varmasti todella paljon, eikä ole lapsellekkaan hyvä ympäristö kasvaa. Saa varmasti huonon mallin omiin tuleviin suhteisiin jos on saanut kuvan että henkinen väkivalta on ok. Fyysisestä puhumattakaan.
Saat varmatsi myös elämänilon takaisin kun saatte lapsen kanssa arjen pyörimään ns.normaalisti ilman väkivaltaa, alistamista tai riitelyä.
Voimia sinulle!
No, se riippuu. Onko teillä lyöntitekniikat kunnossa? Jos on, niin tuo on vain hyvin opettavainen kokemus muksuille. Oppivat hyviä temppuja kouluun teiltä. Jos te taas lyötte kuin ämmät, niin sitten asia on hieman toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että teidän lapsi otetaan huostaan. Onko susta ok hakata lastakin samalla tavalla, kuin miestäsi?
Miksi olette ylipaataan enaa yhdessa, eihan tuo ole enaa edes rakkaussuhde? Kannattaa lopettaa ennenkuin lapsestakin tulee vakivaltainen, kun se alkaa pitaa tuollaista menoa normaalina.
Mies oli töissä illalla ja meni taas aamusta töihin. Ottaako niin voimille yrittää olla mukava ja yrittää pelastaa liitto. Monta viikkoa yhtä helvettiä. Ero vireille... parosuhteenpelastusyrityspalaveria ulkopuolisten avulla... muutama päivä skarpataan... mies alkaa taas aukoa päätä heti aamusta, ruoskii minua sanallisesti tekemään sitä ja tätä mikä vie vain 5 minuuttia. Vähät minun yöunista ja vähät siitä miten monta muuta "vain hetken" vievää asiaa hoidan joka päivä. Minulla palaa päreet. Antaisi olla rauhassa. :( Ap
Hulluja ootte molemmat. Aikuiset ihmiset, pitäisi osata olla jankuttamatta ja lyömättä! Sulla ole yhtään mitään oikeutta lyödä toista kyynärpäällä. Säälin lastanne.
No jos teillä on jo ero vireillä, niin ilmeisesti eroaminen on oikea ratkaisu. Tuo ei nyt vaikuta yhtään hyvältä touhulta. Voimia.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 11:47"]
Se on sellainen se wt:n vappu
[/quote]
Putting others down won't make you feel any better.
Ala sen sijan harjoittamaan myötätuntoa kanssaihmisiä kohtaan, niin lisäät samalla myös omaa hyvää oloasikin.
Alue: Aihe vapaa
Mikä se 5-10 minuutin homma oikein on? Onko se jotain minkä mies joutuisi hoitamaan aamulla?
Tämä aloitus on selkeästi rikkinäisen ihmisen tekemä, ja se tilanne on akuutti. Pohjalla on paljon rankempia ongelmia kuin viiden minuutin kusireissujen aikana skipatut tekemiset tai tekemättä jättämiset. Ilmeisesti tähänkään juttuun eivät pysty samaistumaan kaikki, vaan ainoastaan ne, jotka ovat itse joskus seurustelleet vastaavanlaisessa valtakenttäparisuhteessa. Olen itse ollut vastaavanlaisessa parisuhteessa, jossa mies oli itse päällepäsmärinä ja mutta kykeni silti heittäytymään uhriksi jollain maailman kieroimmalla logiikalla. Kukaan ei koskaan sanonut mitään jos mies huoritteli, haukkui, nälvi, revitteli henkilökohtaisilla asioilla tai nöyryytti minua mutta silloin kun löin avarilla takaisin, kaikkien päät kääntyivät. Mies oli kiusannut minut niin heikoille, etten pystynyt puolustautumaan sanallisesti vaan aloin änkyttää. Änkytyksestäni hän taas sai uutta aihetta aukoa päätään, eli kun huusin hänelle joskus että pitäisi sen turpansa tukossa, hän alkoi matkia takeltelevaa puhettani. Tämän jälkeen läppäsin häntä, ja sen seurauksena mies alkoi nauraa höhöttää ja irvaili miten tyhmältä näytän vihaisena. Yleensä hän sai muut vedettyä puolelleen, joten olin aika yksi monta vastaan ja kaikkien rääkättävänä sen jälkeen.
Joskus mies komenteli minua. "Tee itsesi nainen hyödylliseksi", ja jouduin keittämään hänelle kahvia tai laittamaan ruokaa. Jollen toiminut hänen parhaakseen, hän karjui minut hiljaiseksi ja tekemään mitä käsketään - oli paikalla silminnäkijöitä tai ei. Joskus meillä oli myös mukavaa; mies jutteli asiallisia ja meillä ok meininki, mutta niitä hetkiä oli harvoin. Asiat menivät siihen, että molemmat puhuivat mutta vain minä kuuntelin. Mies saattoi joskus kesken lauseeni häipyä toiseen huoneeseen ja kysyttäessä hän vastasi että tulin just töistä, ei kiinnosta. Joskus taas hyvät hetket päättyivät siihen, että mies raivosi jostain - joko nauroin liikaa, väärässä paikassa tai liian kovaa tai mielipiteeni oli vain tyhmä tai väärä.
Joskus harvoin laitoin hanttiin. Yhdne kerran muistan elävästi, miten pistin vastaan. Mies suuttui minulle jostain pikku jutusta ja ilmoitti, että jollen lopeta, se laittaa mut parvekkeelle lukkojen taakse. Ilmoitin, että teen mitä haluan omassa kodissani (kyseessä ei ollut mikään maailmaa kaatava asia edes) Lopulta kun en totellut miestä, mies katsoi minua jäätävin silmin ja kantoi sinne parvekkeelle! Muistan kun kaverini seisoivat siellä tupakalla, kun mies kippasi minut betonilattialle ja laittoi oven kiinni etten päässyt takaisin sisälle. Muistan miten multa paloi käpy ja hetken mielijohteesta potkaisin sen parvekkeen oven lasin rikki ja avasin oven ulkokautta. Kaverit katsoivat näytöstä ihmeissään, ja juttu kääntyi tietenkin kokonaan minun viakseni. Olin vain sekopäinen ämmä mikä riehuu. Ja joo, ennen kuin palstaenkelit ehtivät jeesustelemaan väliin, että miksi se ovi piti rikkoa ja aina pitää käyttäytyä hyvin, niin tilanteet menevät joskus ennakoimatta eikä aina se enkelöinti ja jeesustelu kannata.
Natkuttaminen joistain asioista alkoi yleensä julkisilla paikoilla mutta myös kotona. Sellaista asiaa ei ollut mitä en olisi tehnyt väärin. Harjasin hampaita liian kauan, liian kovaa ja liian usein tai sitten liian vähän, liian pehmeästi ja liian harvoin. Joka ikinen askel, jonka otin, oli miehen kontrollin alla ja hän valitti valittamisesta päästyään kaikesta. Usein ihmisten huomio kohdistui juuri siihen, mutta mies käänsi sen siten että "katso nyt kun kaikki tuijottaa sua saatanan huora"
Sen tietyn vaiheen jälkeen alkoivat yöpoissaolot. Häntä ei vain kuulunut takaisin kotiin ja hän piti pokkana puhelimensakin äänettömällä. En saanut häntä kiinni millään, ja saattoi kulua viikkojakin täydessä hiljaisuudessa. Yhtäkkiä mies vaan ilmestyi takaisin niin kuin mitään ei olisikaan tapahtunutkaan ja kaiken piti olla hyvin. Jollen ottanut häntä avosylin vastaan, hän otti nokkaansa ja häipyi uudelleen. Ja jos otin, mutta kyselin missä hän oli ollut, mies veti herneet ja tivasi että miksen ollut onnellinen koska hän sentään palasi.
Vieläkö pidätte pahana niitä kahta lyöntiä jotka kohdistin mieheen vai oletteko edelleen sitä mieltä olen vilpillinen ja paha olento? Ja mainittakoon, olin tuolloin anorektisen laiha ja 150 senttiä pitkä, mies 189 ja sata kiloa..