Lapsi todisti kun hakattiin toisiamme :(

Olin pitkästä aikaa nukkunut ihan hyvin yöllä ja kohtalaisen virkeä. Oli hauska vappukin kahdestaan lapsen kanssa. Lapsi tuli herättyään parisänkyymme ja loikoiltiin siinä. Kaikessa rauhassa virittelin itseäni ylösnousemiseen ja ukko jatkoi "nukkumista". Sitten ukko pilasi tunnelman alkamalla taas jankuttaa ikivanhasta asiasta että miksi en nouse aamulla ylös tekemään jotain... minä en tosiaankaan nouse pilatakseni yöuniani koska tiedän itseni etten saa enää unta jos pompin ylös yötä myöten... mies jankutti ja jankutti. On aiemminkin riidelty aiheesta jota en halua tässä tarkemmin selittää... olen sanonut aiemmim että en halua kuulla sanaakaan siitä aiheesta. Mies jankutti, minä jankutin... lopulta mies vaikeni ja minä jatkoin monologia että minä en todellakaan nouse ylös sen asian takia... lopulta turhauduin ja iskin miestä kyynärpäällä kylkeen. Mies alkoi hakata takaisin nyrkeillä. Lapsi alkoi nauraa ja sanoi että äiti lyö isiä... :(

Olen niin väsynyt henkisesti. Olen puhunut miehen henkisestä väkivallasta eri muodoissaan lastensuojeluun. Ei mitään apua. Olen puhunut muillekin tahoille. Mies uhriutuu ja hokee että minä aina hakkaan sitä. Niin kai se on, että henkinen väkivalta on ihan okei. Se ei tajua miten sen oma suunsoitto on jotain ihan hirveää välillä. Hänellä on kuulemma oikeus nalkuttaa tietyistä asioista.

Ero on vireillä tästä syystä. Olen ajatellut että katsotaan vielä jos tämä muuttuu. On ollut ihan ok viikko. Tuntuu, että mä hajoan täysin henkisesti. Tuntuu että haluan heittää hanskat tiskiin ja luopua omasta uskosta kaikkeen hyvään ja elää kuin pellossa tästä eteenpäin koska kukaan ei välitä mistään mitä teen. Mies ei arvosta että hoidan lasta aamusta iltaan yksin, viihdytän sitä, tuntitolkulla päivittäin... väsymystä en saa valittaa. Tänäänkin mies nauroi että odota vaan kun menet töihin niin sua väsyttää vielä enemmän...

Muutaman päivän ollut ihan ok taas... nukuin hyvin... kerroin että oli hauskat vappujuhlat lapsen kanssa kahdestaan... miestä ei kiinnostanut yhtään... ja mies alkaa taas ilman mitään nalkuttamaan heti kun silmäni aukaisen. Kysyin että mikä sen ongelma on. Että stressaako omat työt. Hänellä on kuulemma oikeus nalkuttaa. Mä sanon ihan suoraan että en todellakaan nouse aamuyöstä 5 enkä 10 minuutiksi minkään asian takia koska tiedän etten saa unta sen jälkeen. Ukko itse lojuu sängyssä vaikka koko päivän. Minulla ei ole samaa oikeutta. Päiväni alkaa tasan siitä kun lapsi herää oli arki tai pyhä. :(