G: Kivuliain kokemuksesi

Polvilumpion sijoiltaanmeno. Kun pamautat kämmensyrjällä sen vinossa olevan polven suoraksi.

Kamalinta ikinä.

Sappikivet ja niiden aiheuttama tulehdus/kohtaukset on ykkösenä. Hyvänä kakkosena epäonnistunut selkäydinpunktio.. Nam.

Suolitukos. Niin hirveätä kipua en ole ikinä kokenut, vaikka on elämän aikana mennyt esim polvi sijoiltaan ja luitakin murtunut.

Enpä enää ole menossa luun biopsiaan tai lankamerkkaukseen, jos etukäteen ei ole selvä, että operaatiot tapahtuvat nukutettuna. 

Umpisuolentulehdus

monen vuoden taakka nimeltään anaalifissuura eli peräaukon krooninen haavauma.Hoitoleikkaus pelasti elämäni.Myös kolme synnytystä ilman minkäänlaista puudutusta oli tuskaa.

Mulle tehtiin selkäydinpunktio, kun epäiltiin ilmeisesti aivoverenkiertohäiriötä. Punktiosta seurasi kahden päivän helvetillinen kipu mikä loppui hetkeksi, kun laitettiin veripaikka. En saanut kipulääkettä, kun ei tiedetty mistä kipu johtui. En saanut itseäni suoraan vaan meni ihan kippuraan ja tuntui, että pää ja hartiaseutu repee kahtia.  Magneettikuvan jälkeen lääkäri vihdoin määräsi veripaikan laiton. Veripaikka auttoi vajaan vuorokauden minkä jälkeen kipu alkoi uudelleen. SItten sainkin jo Oxanestia suoneen. 

Kuukautiskivut. Pahempaa kuin synnyttäminen.

Ihanaa, että muitakin on sattunut kierukan laitto! Luulin että oon hullu kun meinas taju lähteä. Ja sivuvaikutusten takia piti poistaa aika pian, sattui yhtä paljon. Pahin kipu on ollut kystat, tokapahin keskenmeno. Koettu useampi leikkaus, synnytykset ja luiden murtumiset.

Nuo toimenpidekivut on siinä mielessä helpompia, kun eivät yleensä kestä kauaa. Inhottavia silti, varsinkin sormen puudutus kun tuntu että neula rusentaa luita, ja ranteesta OPISKELIJAN ottamana (kolme kertaa pieleen) joku verikoe suoraan sydämestä tulevasta verestä. Mutta niin, mulla tuli jonkun tulehduksen seurauksena selkään hermosärky. Se oli niin kovaa, että huusin täysiä lääkäreille, että tappakaa minut ja kun kysyivät kivun astetta 1-10 niin vastasin viistoista. Muistan kun taju meinasi lähteä ja käskin mukana olleen läpsiä ja puhua koko ajan etten pyörtyisi. Oksensin ja lopetin välillä hengittämisen kun en vaan kivulta jaksanut. Siitä kun toivuin, on kyllä menneet kaikki synnytyskipupelot tiehensä (mulla ei siis lapsia vielä). Näköjään se ihminen vaan kestää aika paljon.

Toinen oli jalassa ollut kipu, en voinut edes varvasta liikauttaa kun aloin huutaa hysteerisesti. No se osoittautu aika pahaksi tulehdukseksi, muutama viikko yliopistollisessa ja sepsisessäkin melkein käytiin, mutta hengissä siitäkin selvittiin.

On ihmiset onneks aika vahvaa tekoa.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:59"]

Itse meinasin pudota vauvan kanssa raput alas, mursin nilkkani. Vauvalle ei käynyt mitään. Kipu oli niin lamaannuttavaa, etten saanut ääntä suustani. Katsoin vauvaa, vauva alkoi itkeä hysteerisenä. Onneksi naapuri tuli katsomaan mitä rapussa tapahtuu. Ehdin ojentaa vauvan naapurin syliin kunnes pyörryin. Sitten heräsinkin sairaalasta.

[/quote]

Näin äkkiseltään tulee hormonikierukan asennus pari vuotta sitten.Lääkäri sanoi,että kyse on pikkujutusta,ei tarvitse saikkua.Jouduin menemään siis samana päivänä kouluun,vaikka olin kivusta kaksinkerroin. Tuntui kuin joku olisi repinyt kohtuani kappaleiksi,sitä jatkui vielä useamman päivän.

tärykalvojen puhkaisu ja nilkan murtuminen. (hyppäsin korokkeelta maahan jotenkin niin, että nilkka oli vinossa ja raks vaan kuului.)

En ole paljon kipua kokenut, mutta sanoisinko että joku mystinen mahakipu joka tuli yllättäen ja lähti yhtä yllättäen, pelkäsin että mikä suolitukos tämä on ja sitten rupesi oksettamaan ja luulin että nyt minä kuolen! no sit se vaan meni ohi....

Suolitukokselle ääni täältäkin. Siitä kivusta seuraava on kuolema

Kiireellisen sektion jälkeen kun pakotettiin nousemaan ylös. Mutta hammaslääkäriä ja oksentamista pelkään enemmän kuin mitään synnytystä, en tiedä miksi.

Aivoverenvuoto.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 23:09"]

Kiireellisen sektion jälkeen kun pakotettiin nousemaan ylös. Mutta hammaslääkäriä ja oksentamista pelkään enemmän kuin mitään synnytystä, en tiedä miksi.

[/quote]

Ai niin, meinasi unohtua, ennen sektiota kun laitettiin katetri, se oli lyhyt aikainen mutta järkyttävä kipu.

Itselleni ei ole mitään kovin pahaa sattunut, kuten luiden murtumisia. Enkä ole synnyttänyt. Viisaudenhampaat on kyllä kaikki poistettu, ei sattunut kun oli puudutus.

Muistan kyllä päivän, kun leikattiin n. 22-vuotiaana paise kurkusta. Ei se leikkaus itse sattunut niin paljon, oli sentään puudutus (puudutusaine muuten maistui hirveältä ja yökkäilin, tärisin peloissani ym. kivaa), mutta kotimatkalla kun puudutus alkoi loppua... Äiti luuli, että itkin ja ulisin kun jännitys laukesi, mutta se oli kivun takia.

Jokin korvatulehdus myös sattui... Ei saanut nukuttua yöllä ja itkin.

Eivät nämä varmaan edes ole niin pahoja, kun en edes ole oksentanut kivun takia kuten monet täällä kommentoineet.

Menkkakivut on joka kuukausi ihan jäätävät, en usko että niitä tarvitsee edes kuvailla kun tässä ketjussa jo pari muutakin on kärsineet samasta. Joskus saan myös migreenin samaan aikaan, silloin olen jo miltei itsemurhan partaalla (kerran jo "pimahdin" sen verran että veitsen olin ottanut käteen, mutta mies otti pois)... Munasarjakystan puhkeaminen tosin asetti maksimaallisen kivun rajalle ihan uuden riman, tuntuu ihan epätodelliselta ajatellakaan nyt kuinka helvetisti voi ihmiseen sattua.

Pahoja:

3. Suolitukos lapsena (muistan kieriskelleeni sikiöasennossa lattialla ennen kuin vanhempani tajusivat että nyt on oikeasti jotain vialla)

2. Tulehtuneen suolen kolonoskopia, jostain syystä toinen kolonoskopia sattui aivan järkyttävän paljon enemmän kuin eka. Ja koska eka oli mennyt ok, en ollut pyytänyt kunnon lääkkeitä tokaa varten. Opinpahan sitten.

1. Paise kurkussa, joka yritettiin punkteerata kun suonensisäiset antibiootit eivät tehonneet ja olin 5 päivää sylkenyt kuppiin kun ei pystynyt nielemään. Kaksi hoitajaa piti musta kiinni ja lääkäri sohi kymmenen senttiä pitkällä piikillä. Kyyneleet vaan valuivat. Lopulta leikattiin kun punkteerauksesta ei ollut apua.

Edes luomusynnytys tai välilevynpullistuma eivät vedä vertoja noille kokemuksille.