G: Kivuliain kokemuksesi

Synnytyksistä huolimatta sanoisin henkinen kipu. Pahimman siitä tekee kohdallani se, että sitä on välillä jatkunut kuukausia. Sellainen tietty epätoivo jne.

Paksusuolen tähystys. Itkin koko toimenpiteen.

Helvetinmoiset sappikohtaukset. Onneks kivet veks.

Eka synnytys. Aika lähelle meni myös yksi sappikohtauksista joka kesti lähes 12 tuntia,eikä helpotusta tuntunut tulevan mistään. Synnytyksen kipu oli "helpompi ymmärtää" kun se johtaa sentään johonkin. Sappikohtauksessa yksi pe***leen pieni kivi aiheuttaa sen tuskan joka pistää nyyhkyttämään kivusta, siinä meinaa jo itse ryhtyä kirurgiksi :(

Ponnistusvaihe kun ei ollut (ehditty laittaa) mitään kivunlievitystä.

OK, ihan järkevältä kuulostaa. Mulle tuli vaan heti mieleen oma marttyyri-äitini, joka ei ikinä osaa pyytää mitään, mutta valittaa kyllä jälkikäteen suureen ääneen (ja kruunu vaan kirkastuu)...

Itse en esim halunnut epiduraalia, koska siitä voi olla haittaa= "syy kärsiä". Hammaslääkärissä taas en näe mitään syytä kärvistellä ilman puudutusta. Kerran olen myös joutunut julkisella keskeyttämään hammaslääkärin, kun rupesi poraamaan ilman puudutusta. "Ai olisitko halunnut...?" ihmetteli lääkäri. No joo, ei luulisi olevan kovin vaikeaa tarjota sitä puudutusta. Ei kai ne piikit niin kalliita ole, että niissäkin pitää säästellä.

Että tämmösillä ajatuksilla ihmetteli.

T. Se tyhmiä kyselevä

Neljän selkänikaman murtuminen syövän vuoksi. Tuskallinen kokemus.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 21:38"]

Kolposkopia. Itkin koko puolituntisen kivusta ja sanoin sen loputtua että en enää koskaan tule sairaalaan, oli vaiva mikä tahansa, kuolen mieluummin. Synnytys tai hampaan poistot on ollut itikan purema tuohon verrattuna. Aivan järkyttävä kokemus.

[/quote]

Minua lohduttaa jotenkin tämä, vaikka en halua kokemaasi tietenkään väheksyä. Pelkään synnytystä yli kaiken enkä ole uskaltanut siksi ajatella raskautta, kolposkopia taas ei tuntunut miltään, lähinnä huvitti kun lääkäri ja kätilöopiskelija ronkkivat monta kertaa, kun eivät meinanneet saada irti kuin limaa.

Kolme lasta synnyttänyt ja kaikenlaiset puudutukset käytössä (eli ei milläänlailla korkea kipukynnys) niin silti pitkälle tulehtuneen hampaan aiheuttamat järkyttävät aaltomaiset supersärkykohtaukset (jatkuvasta särkylääkityksestä huolimatta) voittaa kyllä ihan 100-0 omalla kohdalla synnytyksen.

Joko synnytys ilman epiduraalia tai pitkään jatkunut hermokipu hampaassa, molemmat hyvin kivuliaita kokemuksia.

Munasarjan kiertymä.

ei synnytys, vaan  sitä seurannut puudutus & ompelu erittäin kovakouraisen, vanhemman mieslääkärin toimesta . huusin lähes vauvaparkani kuuroksi & itkin..

huonekaveriksi osui muuten saman herran ompelema , joka oli myös järkyttynyt siitä että yhtään ei varota eikä säälitä juuri synnyttänyttä !

Suuren munasarjakystan repeäminen. Huusin ja ulvoin, itkin ja tärisin kivusta. Ambulanssilla suoraan leikkaukseen. Hyi hitto mikä kokemus. Toinen munasarja siinä meni 22-vuotiaana.

Leuan murtuminen kahdesta kohtaa, taju lähti kivusta. Mutta ei tuokaan niin kipeää tehnyt kuin moni muu asia varmasti tässä ketjussa.Uskon, että elämäni kivuliaimmat kokemukset ovat vielä edessä (esim. synnytys 3 kk kuluttua...)

pään leikkaus, pää auki niskasta ja kalloa pois. siitä myös aivokalvontulehdus. ja tietenkin se että kun aivopaine nousi, tuntu oikeasti että silmät tulee pois päästä. ihanaa

Migreenikohtaus

Ensimmäinen kakka synnytyksen jälkeen. Ai halleluuja aamen ja tattis! Peräpukamilla oli tietty osuutta asiaan.

Synnytyksessä ei lähtenyt taju, vaikka kipeää tekikin (ilokaasun kanssa). Taju sitten lähtenyt, kun kokeilin, josko selviäisin hammaslääkärin poraamisesta ilman puudutusta -> puudutus laitettiin ja laitetaan jatkossakin. Hampaat ja korvat mulla todella herkät, eli varmasti mikä tahansa toimenpiden niihin ilman puudutusta. Onneksi en ole kokenut viisaudenhampaiden poistoa. Taju lähti ja särki ihan hirveästi, kun sain olkavarren sijoiltaan ja pari murtumaa kyynärpäähän. Muistan vain, että "nyt on hyvä olla", kun laittoivat sijoiltaan menneen kohdan takaisin paikoilleen. Murtumakivutkaan ei niin ikäviä. Ja sitten äidiltä lähtee olkapää todella helposti sijoiltaa ja laittaa sen itse takaisin paikoilleen O_o No oli hänen äitinsäkin puoli vuotta elänyt olkapää kokoajan poissa paikoiltaan. Että on sissejä ja sissejä, olenkohan mä sitten se tissi :D

Skolioosileikkauksen jälkeinen kipu. Siinähän siis tosi laaja alue selkärankaa väännetään väkisin suoraksi ja jäykistetään siihen metallitankojen ja ruuvien avulla.

Synnytykset ei oo ollu pahoja, mutta tämä seitsemännen raskauden loppuvaiheen tuoma ilmeisesti iskias-särky.. Ku herää siihen yöllä ja ei tiedä mihin päin kääntyis, että vähiten sattuis.. Jos siis pystyis liikkua. Päänsärky, joka tuli selkäydinnäytteen ottamisen jälkeen ja sen takia en anna puuduttaa synnytyksessä. Kestän kyllä synnytyskivut, mutta en sitä päänsärkyä. Raskauteen liittyen myös kohdun kannattajalihaksiin (!!?) liittyvä repivä kipu alamahassa...

Mutta en mä varmaan oo kokenu tosi kovaa kipua ikinä, ei oo ollu murtumia, hammassärkyä tms..