Lue keskustelun säännöt.
Seurustelu epävakaan kanssa
08.12.2020 |
Mitä tässä nyt sit on odotettavissa, kokemuksia?
Itsekin mt-häiriöinen, kuten kutakuinkin kaikki kaverini kun, joten en helposta hätkähdä.
Pelottaa kuitenkin kun tuntuu niin herkältä, oireet kutakuinkin kurissa lääkityksellä.
Voiko tästä tulla hyvä?
Kommentit (89)
Kannattaa lukea tarkkaan ja ajatuksella diagnoosin kriteerit. Sitä ei helposti anneta häiriön vakavuuden ja leimaavuuden takia eikä siitä kokonaan parannuta. Läheiset suhteet ovat erityisesti se, missä epävakaat oireilevat. Kannattaa kysellä millä perusteella diagnoosi on annettu. Taustalla saattaa olla esim. toistuvia itsemurhayrityksiä, osastohoitoja. Taustasta kannattaa muutenkin kysellä esim. ihmissuhteista, onko paljon lyhyitä ja intensiivisiä suhteita, välit perheeseen, onko työpaikat, harrastukset jne. pysyneet. Pahimmillaan epävakaalla vaihtuu asuinpaikkaa myöten koko paletti monta kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaana mua vituttaa ettei täällä mitään terapiaa anneta vaikka olis älyä ja halua muuttua. Toki vois sen itsekin maksaa jos ois millä maksaa.
Ikä on latistanut omia, pahimpia tunnekuohuja. Alkottomuus on tässä hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko kaksisuuntainen vai epävakaa?
Kaksisuuntaista hallitaan enemmän lääkkeillä, epävakaata enemmänkin terapialla.
Itsellä on negatiivisia kokemuksia epävakaiden ihmisten kanssa, joten en itse lähtisi, mutta on varmasti oikeasti sellaisia epävakaita, jotka eivät ole niin hirveitä, kun ne mitä itse tutustuin, joten en tuomitsisi kaikkea.
Kuitenkin kannattaa miettiä oletko valmis olemaan tälle henkilölle iso tukipilari? Jos olet kerta itse mt-henkilö. Epävakaan kanssa saattaa tarvita normaalia enemmän ymmärrystä ja anteeksiantamista. Toisella mt-ihmisellä ei välttämättä ole sellaisia voimavaroja.
Minäkin tunnen läheisesti yhden epävakaan ihmisen ja ehkä 2/3 hänen elämästä menee ihan hyvin, mutta sitten se kolmasosa on ihan karseaa. Kesken kaiken hyvän ajan yksi pieni asia saattaa johtaa ihan hirveään raivoon ja se raivo jatkuu ja jatkuu vain. Hän inttää inttää inttää, ei suostu ajattelemaan mitään, ei kuuntelemaan, vaan ajattelu on todella mustavalkoista. Aika usein sitten tulee syytökset ja itsesääli, itku ja masennus, kaikki muutaman hetken sisällä.
Parhaimmillaan hän on ihana, nauravainen, auttavainen, ajattelevainen, huolehtiva ja hyvin säntillinen. Pahimmillaan hän on hirviö.
Läheltä nähnyt kirjoitti:
Kyllä siitä voi eheytyä terapialla, rukouksella ja ajalla.
Rukouksella? Mitä pitää siis tehdä? Riittääkö yhden ihmisen rukoilu? Kenelle osoitan rukoilun? Mitä toivon?
Kuinka paljon pitää varata aikaa eheytymiseen? Vuoden? Viisi vuotta? Kymmenen? 50?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljon siitä miten oireilee. Se selvinnee vasta myöhemmin. Suhteen muuttuessa siitä voi tulla pahimmillaan silkkaa painajaista. Varaudu siihen. Vinkkinä : Älä kerro henkilökohtaisia asioita, joilla sinua voisi syvästi haavoittaa ennen kuin tunnet hänet myös vihaisena.
Tosiaan suhde niin tuore, ettei tietenkään ole tullut kaikki ilmi. Kun en itsekään ihan täydellisen tasapainoinen ole, niin mielestäni osaan ottaa huomioon ja myös tukea, odotan sitä tosin takaisinkin. Mietin onko mahdollista kuitenkin tulla ylijyrätyksi omien tarpeideni kanssa kun herkästi alan hoivaajaksi, itse myös todella herkkä entisten alistavien suhteiden takia. Eikai näillä ole taipumuksia sellaiseen?
Osastolla ollut ja saanut hoitoa. Itseasiassa en ole varma onko epävakaa vai kaksisuuntainen, vai molempia, terapiasuhdetta ei käsittääkseni juuri nyt ole mutta hoitokontaktit kunnossa.
On todella huomioiva ja hurmaava ja ollut pitkäjänteinen, mutta hyvin altis kritiikille ja tuntuu ottavan herkästi itseensä vaikka koetan vain tuoda oman mielipiteen julki.
On vaan niin todella lähellä sitä mitä itse olisin jos olisin toista sukupuolta, enkä ikinä ajatellut niin samoin tavoin käyttäytyvää ja ajattelevaa iihmistä olevan olemassa, samalla kuitenkin tuoden paljon uutta ja ihmeellistä mietittäväksi.
Mielenterveysongelmat ei mua haittaa, luottamuksen rikkominen ja pettäminen ja vihaisuus haittaisi.
Tiedän kyllä että kaikki ei lähtisi, kuten ei munkaan mukaan mutta olis kiva kuulla millä edellytyksin kahden ongelmaisen suhteet voi onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljon siitä miten oireilee. Se selvinnee vasta myöhemmin. Suhteen muuttuessa siitä voi tulla pahimmillaan silkkaa painajaista. Varaudu siihen. Vinkkinä : Älä kerro henkilökohtaisia asioita, joilla sinua voisi syvästi haavoittaa ennen kuin tunnet hänet myös vihaisena.
Tosiaan suhde niin tuore, ettei tietenkään ole tullut kaikki ilmi. Kun en itsekään ihan täydellisen tasapainoinen ole, niin mielestäni osaan ottaa huomioon ja myös tukea, odotan sitä tosin takaisinkin. Mietin onko mahdollista kuitenkin tulla ylijyrätyksi omien tarpeideni kanssa kun herkästi alan hoivaajaksi, itse myös todella herkkä entisten alistavien suhteiden takia. Eikai näillä ole taipumuksia sellaiseen?
Osastolla ollut ja saanut hoitoa. Itseasiassa en ole varma onko epävakaa vai kaksisuuntainen, vai molempia, terapiasuhdetta ei käsittääkseni juuri nyt ole mutta hoitokontaktit kunnossa.
On todella huomioiva ja hurmaava ja ollut pitkäjänteinen, mutta hyvin altis kritiikille ja tuntuu ottavan herkästi itseensä vaikka koetan vain tuoda oman mielipiteen julki.
On vaan niin todella lähellä sitä mitä itse olisin jos olisin toista sukupuolta, enkä ikinä ajatellut niin samoin tavoin käyttäytyvää ja ajattelevaa iihmistä olevan olemassa, samalla kuitenkin tuoden paljon uutta ja ihmeellistä mietittäväksi.Mielenterveysongelmat ei mua haittaa, luottamuksen rikkominen ja pettäminen ja vihaisuus haittaisi.
Tiedän kyllä että kaikki ei lähtisi, kuten ei munkaan mukaan mutta olis kiva kuulla millä edellytyksin kahden ongelmaisen suhteet voi onnistua.
Voin sanoa, että oma kokemukseni epävakaan kanssa on, että ensiksi ovat tosi hurmaavia ja antavat sinulle 110% huomiota ja rakkautta. Sitten tapahtuu kuin naps, se saattaa olla väärä sana minkä olet sanonut tai tehnyt, tai et ole antanut heille sellaista huomiota kuin he haluavat ja yhtäkkiä olet heidän lähes vihan kohteena. No ei ehkä vihan, mutta sen käyttäytymisen muuttumisen näkee ihan. Itse muutuin sellaiseksi, että aloin kävelemään kuin munankuorien päällä, kun huonoa itsetuntoa potevana tykkäsin siitä huomiosta minkä tämä henkilö antoi, enkä tahtonut suututtaa.
Yhä, kaikki eivät ole tälläisiä, mutta jos epävakaa osoittautuu tooooodella hurmaavaksi ja ihanaksi alussa, niin suosittelen olemaan vähän varovainen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sinulle tarpeeksi hyvää? Itselleni tuollainen epämääräinen epävakaus olisi ihan kauhistus. Ehkä sinä ap et kuitenkaan ansaitse parempaa.
Tuntuu itselle melko brutaalilta ja kaukaiselta hylätä hieno persoona ja ihminen satunnaisten huonojen kausien tai valuvian takia, jotka johtuvat sairaudesta ja joita käsittääkseni voi hoitaa eikä niille aina itse voi mitään vaikka haluaisi.
En hylkäisi fyysisesti sairattakaan, ellei se olis mlkku mulle.
Muutenkin mielestäni näistä yksilöistä pitäisi yhteiskunnan pitää parempi huoli, kun heissä on ihan valtavasti hyvyyttä, ideoita ja voimaa kunhan saisivat tukea. Harvemmin ne isot nerot ja taiteilijat on olleet niitä tasapainoisimpia, vaan ajatustensa riivaamia ja elämän liian kovasti kokevia jotka on kuitenkin saaneet mahdollisuuksia.
Mulle tarpeeksi hyvää on molemminpuolinen kunnioitus, rakkaus, huolenpito ja huomiointi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hopeakettu kirjoitti:
Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.
Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.
Ajattele järkevästi.
Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.
Ota jalat allesi ennen kuin on liian myöhäistä, läheisille pahimpia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet valmis kestämään raivoa aina silloin tällöin, väittelemään jostakin ihan urposta asiasta ihan tosissaan kun toinen ei vain halua muuttaa mielipidettään ja saamaan niskaasi itkuryöpyn ihan yhtäkkiä, niin selvä, omapa on valintasi.
Toinen voi olla alkuun vieraskorea ja maailman mukavin ihminen, mutta epävakaa on epävakaa ja menette aikamoisessa vuoristoradassa koko ajan. Vain itseäsi voit syyttää, jos mukaan lähdet.
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.
Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.
Ajattele järkevästi.
Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.
Vai voisiko SITTENKIN olla, että tässä asiassa, kuten joka ikisessä muussakin sairaudessa ja häiriössä, riippuu henkilöstä? Olen ollut epävakaan läheinen ystävä jo vuosikausia. Hänellä oireilu näyttäytyy niin, että välillä on ihan normaali ja välillä romahtaa, uskoo että kaikki vihaa ja että hänen pitää tap paa itsensä. Ja nämä voi vaihdella tosi nopeasti ja rajusti. Uhkailuksi tämä ei ole koskaan mennyt, hän purkaa suurimman osan tästä terapiassa. Itse olen masentunut ja pakko-oireinen ja osaamme kumpikin keskustella oireistamme asiallisesti ilman että siihen liittyy manipulointia tai kiristystä. Ja suurimman osan ajasta me puhutaan ihan mukavista asioista ja tehdään kaikkea mitä normaalit ihmiset tekee. Itse asiassa minulla on ollut ja on moninkertaisesti ihmissuhdedraamoja kuin hänellä. Hän on aina ollut hoitomyönteinen ja saa lääkitystäkin koska lisäksi on ahdistus- ja paniikkihäiriö.
Meille molemmille on sanottu "eihän sulla voi olla pakko-oirehäiriötä kun et sä ole SEMMOINEN" ja "en usko että sä oot epävakaa kun et oo yhtään SEMMOINEN". Stigma on iso ja monista sairauksista ja häiriöistä ihmiset tietää vain ne stereotypiat ja ääritapaukset. Ihan samalla lailla """pelkästään""" masentunutkin voi olla läheisilleen mul kku. Meillä masennus ns. kulkee suvussa ja moni on lääkinnyt sitä rankalla juomisella, voitte vaan arvata mitä siitäkin on seurannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun puhutaan tuosta tuhoisuudesta, helposti unohtuu että on myös epävakaita joilla se tuhoisuus kohdistuu vain itseensä, ei muihin.
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.
Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.
Ajattele järkevästi.
Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.
Et nyt oikein tunnu tietävän, mistä puhut. Kaikki evakaat eivät manipuloi, valehtele, kosta ja syyttele toisia. Epävakaa ja narsismi ovat lisäksi aivan eri häiriöitä. Ne ovat samankaltaisen trauman ja pohjatunteen (häpeä) kaksi päinvastaista ilmentymää.
Ap:lle sen verran, että ihana, kun suhtaudut noin empaattisesti. Olen itse epävakaa ja naimisissa. Sairastamisen ei ole aina ole ollut puolisolle helppoa, mutta ollaan onnellisia silti. Lupaavaa on, että kumppanisi tiedostaa ongelmansa ja sitä kautta kykenee ehkä vaikuttamaan omaan käytökseensä ja ajatteluunsa. Toivottavasti hän on saanut terapiaa. Epävakaille on paljon tehokkaita hoitomalleja. Epävakautta on myös paljon eriasteista, eivätkä kaikki epävakaat oireile samalla tavalla.
Tunnistan itsessä tuon loukkaantumisherkkyyden, joka on tosin vähentynyt toipumisen myötä. Se johtuu siitä, että kritiikki yleensä triggeröi jotain traumaa, joka epävakaalla elämässään on (vähintäänkin kiintymyssuhdetrauma). Kun on pitkään kuullut niin negatiivisia asioita itsestään ja kohdannut hyljeksintää, lopulta kaikki on liikaa ja käynnistää sen "olen huono" -ajattelun. Älä silti ala varoa liikaa. Sinulla on oikeus puhua asioista, ja jos toinen menee huonoksi, voit erikseen mainita, ettet kritisoi häntä ihmisenä (jos siis puhut hänen käyttäytymisestään), vaan tästä yhdestä asiasta.
Ette vielä tunne niin hyvin, mutta veikkaan, että jossain vaiheessa tulee kohta, jossa kumppanisi tunteet purkautuvat tavalla, jota sinä et ymmärrä, etkä ehkä tavoita, mistä on kyse. Kaikki epävakaat eivät kilaroi holtittomasti, mutta erilaisia tunnepurkauksia voi tulla. Muista sillon, että sellaisena hetkenä kumppanisi ei ole oma itsensä, vaan esillä on turvaton pieni lapsi hänessä. Silloin hän myös hetkellisesti ehkä käyttäytyy sen mukaisesti ja palaa kyllä omaksi itsekseen.
Aseta rajoja ja sano mitä sinä olet valmis jaksamaan, jos tilanteet menevät yli. Kannusta ja ole tukena, mutta älä oman jaksamisesi kustannuksella, kun sinulla on omatkin ongelmasi. Puhukaa asioista. Epävakaat tulkitsevat usein tilanteita väärin ja turhan negatiivisesti, joten keskustelu voi ehkäistä väärinkäsityksiä.
Ehkä yksi tärkeimmistä neuvoista on, että rohkaise kumppanisia kohtaamaan tunteensa. Vaikka voi tuntua irrationaaliselta, että sitä ennestään voimakasta tunnetta ruokitaan, se on ainoa mikä auttaa. Epävakaat usein pelkäävät tunteitaan ja yrittävät työntää ne pois, minkä seurauksena ne patoutuvat sisälle ja tulevat ryöpsähdyksinä ulos. Kun tunteen kohtaa aina, kun sen havaitsee, sen voimakkuus laimenee ja tunne-elämä tasoittuu.
Me epävakaat ollaan joskus ehkä haastavia herkkyyksinemme, mutta toisaalta juuri myös siksi aitoja ja rakastavia parhaimmillamme. Toivon, että onnistutte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ehdoin tahdoin hankkia vaikeuksia? Etenkin, jos itselläkin on taipumusta liikaan hoivaamiseen tms tossuiluun. Tyhmä valinta, jota varmasti tulee katumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.
Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.
Ajattele järkevästi.
Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.
Vai voisiko SITTENKIN olla, että tässä asiassa, kuten joka ikisessä muussakin sairaudessa ja häiriössä, riippuu henkilöstä? Olen ollut epävakaan läheinen ystävä jo vuosikausia. Hänellä oireilu näyttäytyy niin, että välillä on ihan normaali ja välillä romahtaa, uskoo että kaikki vihaa ja että hänen pitää tap paa itsensä. Ja nämä voi vaihdella tosi nopeasti ja rajusti. Uhkailuksi tämä ei ole koskaan mennyt, hän purkaa suurimman osan tästä terapiassa. Itse olen masentunut ja pakko-oireinen ja osaamme kumpikin keskustella oireistamme asiallisesti ilman että siihen liittyy manipulointia tai kiristystä. Ja suurimman osan ajasta me puhutaan ihan mukavista asioista ja tehdään kaikkea mitä normaalit ihmiset tekee. Itse asiassa minulla on ollut ja on moninkertaisesti ihmissuhdedraamoja kuin hänellä. Hän on aina ollut hoitomyönteinen ja saa lääkitystäkin koska lisäksi on ahdistus- ja paniikkihäiriö.
Meille molemmille on sanottu "eihän sulla voi olla pakko-oirehäiriötä kun et sä ole SEMMOINEN" ja "en usko että sä oot epävakaa kun et oo yhtään SEMMOINEN". Stigma on iso ja monista sairauksista ja häiriöistä ihmiset tietää vain ne stereotypiat ja ääritapaukset. Ihan samalla lailla """pelkästään""" masentunutkin voi olla läheisilleen mul kku. Meillä masennus ns. kulkee suvussa ja moni on lääkinnyt sitä rankalla juomisella, voitte vaan arvata mitä siitäkin on seurannut.
Sinäpä sen sanoit. Se on täsmälleen näin. Itse olen epävakaa ja diagnosoinnissa oli kymmenen vuotta ongelmia juuri stigmojen vuoksi. Sanottiin, että ethän sä nyt voi olla epävakaa, kun olet tuollainen. Kas kun ei ymmärretty, että kaikki ei riehu vastaanotolla tai sairaalassa pallo punaisena.
Lisäksi tiedon puutetta on siinä, että epävakailla on erilaisia selviytymisstrategioita: osa ei hallitse tunteitaan yhtään ja tunteet näkyvät voimakkaina, osa taas ylisäätelee tunteitaan, jolloin ihminen saattaa olla korostetun rauhallinen valtaosan ajasta. Usein käyttäytymismallit ovat valikoituneet sen perusteella, kumpi lasta on varhaisessa kiintymyssuhteessa auttanut ja kumpi malli hänelle on ollut hyödyllisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljon siitä miten oireilee. Se selvinnee vasta myöhemmin. Suhteen muuttuessa siitä voi tulla pahimmillaan silkkaa painajaista. Varaudu siihen. Vinkkinä : Älä kerro henkilökohtaisia asioita, joilla sinua voisi syvästi haavoittaa ennen kuin tunnet hänet myös vihaisena.
Tosiaan suhde niin tuore, ettei tietenkään ole tullut kaikki ilmi. Kun en itsekään ihan täydellisen tasapainoinen ole, niin mielestäni osaan ottaa huomioon ja myös tukea, odotan sitä tosin takaisinkin. Mietin onko mahdollista kuitenkin tulla ylijyrätyksi omien tarpeideni kanssa kun herkästi alan hoivaajaksi, itse myös todella herkkä entisten alistavien suhteiden takia. Eikai näillä ole taipumuksia sellaiseen?
Osastolla ollut ja saanut hoitoa. Itseasiassa en ole varma onko epävakaa vai kaksisuuntainen, vai molempia, terapiasuhdetta ei käsittääkseni juuri nyt ole mutta hoitokontaktit kunnossa.
On todella huomioiva ja hurmaava ja ollut pitkäjänteinen, mutta hyvin altis kritiikille ja tuntuu ottavan herkästi itseensä vaikka koetan vain tuoda oman mielipiteen julki.
On vaan niin todella lähellä sitä mitä itse olisin jos olisin toista sukupuolta, enkä ikinä ajatellut niin samoin tavoin käyttäytyvää ja ajattelevaa iihmistä olevan olemassa, samalla kuitenkin tuoden paljon uutta ja ihmeellistä mietittäväksi.Mielenterveysongelmat ei mua haittaa, luottamuksen rikkominen ja pettäminen ja vihaisuus haittaisi.
Tiedän kyllä että kaikki ei lähtisi, kuten ei munkaan mukaan mutta olis kiva kuulla millä edellytyksin kahden ongelmaisen suhteet voi onnistua.
Pidä kiinni omista tarpeistasi, äläkä anna toisen jyrätä. Eivätkä kaikki epävakaat jyrää todellakaan. Se piirre riippuu enemmän ehkä muusta temperamentista ja luonteesta. Emotionaalisesti tarvitsevia epävakaat kyllä ovat. Mutta ne omat rajat. Pidä niistä kiinni. Muuten sinä et jaksa, eikä se ole hyväksi sille toisellekaan, jos liikaa hoivataan. Kannusta itsenäiseen elämään ja pärjäämiseen.
- itse epävakaa
Minä olen epävakaa. Nyt aloitin terapian (dialektiivinen käyttäytymisterapia) ja siitä on paljon apua. Jo se, että sain diagnoosin auttoi. Silloin tajusin kyseenalaistaa tuntemuksieni voimakkuutta tilanteisiin nähden.
Ei pelkät lääkkeet auta, pitää saada keskusteluapua ja ohjausta. Uusia ajatusmalleja pitää harjoitella!
N35
Vierailija kirjoitti:
Mä en pystynyt. Tosin tässä tapauksessa kyse ehkä enemmän narsistinen häiriö. Impulssikontrollin puutteen lisäksi mukana myös kontrollointi ja syyllistys.
Tämä kuulostaa kyllä selkeästi enemmän narsismista, ei tyypilliseltä epävakaalta. Toki molemmat häiriöt voivat esiintyä samanaikaisestikin. Etenkin miehillä, jos on joku muu persoonallisuushäiriö, se on tyypillisesti joku muu B-klusterin häiriö, naisilla taas C-klusterin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sinulle tarpeeksi hyvää? Itselleni tuollainen epämääräinen epävakaus olisi ihan kauhistus. Ehkä sinä ap et kuitenkaan ansaitse parempaa.
Itselleni tuollainen tuomitseminen on kauhistus.
Sama kuin lopettaisit ajattelun heti alkuunsa.
Olisi ikävää jos joku nainen jää odottelemaan vuosikymmeniksi että se menee ohi ja jos ei menekään. Varsinkin jos naisella on itsellä muita oireita.