Seurustelu epävakaan kanssa

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.

Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.

Ajattele järkevästi.

Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.

Mitä ihmettä. Et sinä voi diagnoosilla määritellä toista ihmistä.

Onko itselläsi empatiassa puutteita?

Mun ystävällä oli. Ei enää kiitos, en ikinä vois elää sellaisen ihmisen kanssa! Hyvät hetket oli hauskoja, mut sit ne huonot...huh huh. Oli pakko miettiä omaa hyvinvointia ja katkaista välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sinulle tarpeeksi hyvää? Itselleni tuollainen epämääräinen epävakaus olisi ihan kauhistus. Ehkä sinä ap et kuitenkaan ansaitse parempaa.

Tuntuu itselle melko brutaalilta ja kaukaiselta hylätä hieno persoona ja ihminen satunnaisten huonojen kausien tai valuvian takia, jotka johtuvat sairaudesta ja joita käsittääkseni voi hoitaa eikä niille aina itse voi mitään vaikka haluaisi.

En hylkäisi fyysisesti sairattakaan, ellei se olis mlkku mulle.

Muutenkin mielestäni näistä yksilöistä pitäisi yhteiskunnan pitää parempi huoli, kun heissä on ihan valtavasti hyvyyttä, ideoita ja voimaa kunhan saisivat tukea. Harvemmin ne isot nerot ja taiteilijat on olleet niitä tasapainoisimpia, vaan ajatustensa riivaamia ja elämän liian kovasti kokevia jotka on kuitenkin saaneet mahdollisuuksia.

Mulle tarpeeksi hyvää on molemminpuolinen kunnioitus, rakkaus, huolenpito ja huomiointi.

Ap

Olet sinänsä oikeassa ja hyvän ihmisen prototyyppi. Sellainen ajattelin itsekin olevani. Ongelma on siinä, että epävakaa, jonka kanssa yritin sietää, sopeutua, rakastaa ja parantaa yli 20 vuotta, ei vaan koskaan korjaantunut. Se tietysti on aina yksilöllistä, kuinka epävakaus ilmenee, mutta oman epävakaani kohdalla kyse oli nimenomaan siitä, että tämä kyseinen henkilö oli juuri se mlkku mulle aina kun epävakaan nurja puoli eli ns. kilahdus iski päälle. Eikä ainoastaan minulle, vaan myös yhteisille lapsillemme ja loppua kohden yhä enenevästi myös lähisukulaisille (vanhemmat, appivanhemmat). 

Joskus ei kannata olla hyvä ja uhrautuva vain koska se on oikein. Joskus on suojeltava itseään. Epävakaus ei ole sairaus eikä välttämättä hoidettavissa. Se on vaan se, mitä jokin ihminen on. Kannattaa ehkä kokeilla jos on valmis ottamaan riskit, mutta turha luulotella että voisi "rakastaa ehjäksi" epävakaan, jos tämä ei itse sitä aidosti halua ja siihen kykene ja sen eteen tee töitä. Jos ei, niin ei kyllä millään tuella ja avullakaan. Päin vastoin, läheinen suhde yleensä pahentaa oireilua, koska juuri se kaiken keskiössä oleva hylätyksi tulemisen pelko voimistuu mitä läheisempi suhde on. Kyse ei myöskään ole satunnaisista kausista vaan koko ajan elämässä läsnä olevasta kriisipontentiaalista joka myös laukeaa hyvinkin säännöllisesti ja usein. Puolisolle sellainen muodostaa elämää alati varjostavan painostavan taakan, kun jokainen päivä ja hetki on munankuorilla kävelyä tai kohtuuttoman ja epäreilun vihan kohteeksi joutumista, perusteettomilta epäilyiltä ja syytöksiltä puolustautumista, jopa väkivallan ottamista vastaan.

Hyvin moni epävakaa ei yksinkertaisesti kykene noihin molemminpuoliseen kunnioitukseen, rakkauteen, huolenpitoon ja huomiointiin (kuin korkeintaan ajoittain ja suhteen alkuvaiheissa). He imevät kumppaniltaan niitä loputtomasti ja antavat vastineeksi epäluottamuksen, vihan, raivon ja väkivallan myrkkyä. Huom, tämä ei tietenkään koske kaikkia. Mutta monia.

Vastasin sivusta.

Ja ongelma on juuri se, että epävakaa raivopäissään oikeuttaa itselleen kaikenlaisia toimia, koska hänen silmissään oletkin yhtäkkiä vihollinen etkä rakastettu. Samoja kokemuksia kuin edellisellä. Herkkänä ihmisenä muista suojella itseäsi ja pidä ne rajat, koska todennäköisesti niitä tullaan ryskyttämään huolella.

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.

Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.

Ajattele järkevästi.

Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.

Mitä ihmettä. Et sinä voi diagnoosilla määritellä toista ihmistä.

Onko itselläsi empatiassa puutteita?

Ei vaan kokemusta epävakaista läheisistä ja yksi välttämättömyys, mitä diagnoosin saaminen edellyttää on kohtuuttomia ylilyöntejä, joista myös muut kärsivät. Empatian puutetta ja itseen keskittyvää mustavalkoisuutta. Esimerkiksi ketjussa mainittu itsetuhoisuus ei riitä epävakaaseen diagnoosiin, itsetuhoisuus on _epävakaalla_persoonallisuudella_ on myös teatteria koska jäävät henkiin kuitenkin epävakaissa tunnemyrskyissään. Epävakaa käytös korostuu läheisissä ihmissuhteissa osin KOSKA epävakaa pelaa läheistensä kanssa kaikenlaisia mind gameseja. Itsetuhoisuus on keino manipuloida, kiristää ja uhkailla läheisiä. Epävakaa vaipuu mustavalkoisuuteen ja on vaaraksi muille. Se nyt hitto vie ei ole mitään tyhjästä tempaistua stigmatisoitia. Kun epävakaalla alkaa mennä huonosti hän vaipuu mustavalkoisuuteen ja sitten hän on vaaraksi muille. Aggressiivinen, ailahteleva, keinoja kaihtamaton kiristäjä, käyttää mitä vain läheisiään vastaan, pyrkii hyötymään tai rankaisemaan, hänen päätään ei saa käännettyä eikä alle kannata jäädä. Epävakaa persoonallisuushäiriö on ainoa, jolla on mitään toivoa mutta kyllä se usein myös pahenee ajan kanssa, ei parannu.

Ap höpisee taiteilijoista. Eivät kaikki nerot ja luovat ole epänormaalin epävakaita persoonallisuushäiriöisiä. Persoonallisuushäiriöstä ei ole suurta hyötyä muut kuin oman edun tavoittelussa ja "selviytymisessä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu paljon siitä miten oireilee. Se selvinnee vasta myöhemmin. Suhteen muuttuessa siitä voi tulla  pahimmillaan silkkaa painajaista. Varaudu siihen. Vinkkinä : Älä kerro henkilökohtaisia asioita, joilla sinua voisi syvästi haavoittaa ennen kuin tunnet hänet myös vihaisena.

Tosiaan suhde niin tuore, ettei tietenkään ole tullut kaikki ilmi. Kun en itsekään ihan täydellisen tasapainoinen ole, niin mielestäni osaan ottaa huomioon ja myös tukea, odotan sitä tosin takaisinkin. Mietin onko mahdollista kuitenkin tulla ylijyrätyksi omien tarpeideni kanssa kun herkästi alan hoivaajaksi, itse myös todella herkkä entisten alistavien suhteiden takia. Eikai näillä ole taipumuksia sellaiseen?

Osastolla ollut ja saanut hoitoa. Itseasiassa en ole varma onko epävakaa vai kaksisuuntainen, vai molempia, terapiasuhdetta ei käsittääkseni juuri nyt ole mutta hoitokontaktit kunnossa.

On todella huomioiva ja hurmaava ja ollut pitkäjänteinen, mutta hyvin altis kritiikille ja tuntuu ottavan herkästi itseensä vaikka koetan vain tuoda oman mielipiteen julki.

On vaan niin todella lähellä sitä mitä itse olisin jos olisin toista sukupuolta, enkä ikinä ajatellut niin samoin tavoin käyttäytyvää ja ajattelevaa iihmistä olevan olemassa, samalla kuitenkin tuoden paljon uutta ja ihmeellistä mietittäväksi.

Mielenterveysongelmat ei mua haittaa, luottamuksen rikkominen ja pettäminen ja vihaisuus haittaisi.

Tiedän kyllä että kaikki ei lähtisi, kuten ei munkaan mukaan mutta olis kiva kuulla millä edellytyksin kahden ongelmaisen suhteet voi onnistua.

EI MISSÄÄN NIMESSÄ JOS ALAT ITSE HERKÄSTI HOIVAAJAKSI. Huomaatko sen, että olet jälleen kerran löytänyt itsellesi rakkauden kohteen, joka ei ole terve vaan kaipaa ns. "parannusta"? Minä olen samanlainen. Minua ei todellakaan haittaa, jos ihmisellä on mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia, olen todella ymmärtäväinen ja näen ihmisen niiden ongelmien takana. Mutta valitettavasti ne ongelmat vievät tuota ihmistä, ja lopulta myös minua. Parisuhteeseen ei kannata ryhtyä, jos tietää jo valmiiksi, että toisen ongelmat voivat lopulta johtaa oman mielenterveyden rappeutumiseen. Se on vaan itsetuhoista käytöstä. Se, että kumppanille ajan saatossa muodostuu noita ongelmia on ihan toinen juttu, mutta yhtälailla sellainen tilanne, jossa toista ei saa alkaa hyysäämään, vaan suoraan hoitoon, piste. Läheisriippuvaisten ihmisten on pakko pitää etäisyyttä ihmisiin, joilla on vakavia ongelmia. Muuten siinä sopassa on kaksi ihmistä yhden sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja ongelma on juuri se, että epävakaa raivopäissään oikeuttaa itselleen kaikenlaisia toimia, koska hänen silmissään oletkin yhtäkkiä vihollinen etkä rakastettu. Samoja kokemuksia kuin edellisellä. Herkkänä ihmisenä muista suojella itseäsi ja pidä ne rajat, koska todennäköisesti niitä tullaan ryskyttämään huolella.

Tämä! Joskus se raja vaan tulee vastaan..

T.43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sinulle tarpeeksi hyvää? Itselleni tuollainen epämääräinen epävakaus olisi ihan kauhistus. Ehkä sinä ap et kuitenkaan ansaitse parempaa.

Tuntuu itselle melko brutaalilta ja kaukaiselta hylätä hieno persoona ja ihminen satunnaisten huonojen kausien tai valuvian takia, jotka johtuvat sairaudesta ja joita käsittääkseni voi hoitaa eikä niille aina itse voi mitään vaikka haluaisi.

En hylkäisi fyysisesti sairattakaan, ellei se olis mlkku mulle.

Muutenkin mielestäni näistä yksilöistä pitäisi yhteiskunnan pitää parempi huoli, kun heissä on ihan valtavasti hyvyyttä, ideoita ja voimaa kunhan saisivat tukea. Harvemmin ne isot nerot ja taiteilijat on olleet niitä tasapainoisimpia, vaan ajatustensa riivaamia ja elämän liian kovasti kokevia jotka on kuitenkin saaneet mahdollisuuksia.

Mulle tarpeeksi hyvää on molemminpuolinen kunnioitus, rakkaus, huolenpito ja huomiointi.

Ap

Olet sinänsä oikeassa ja hyvän ihmisen prototyyppi. Sellainen ajattelin itsekin olevani. Ongelma on siinä, että epävakaa, jonka kanssa yritin sietää, sopeutua, rakastaa ja parantaa yli 20 vuotta, ei vaan koskaan korjaantunut. Se tietysti on aina yksilöllistä, kuinka epävakaus ilmenee, mutta oman epävakaani kohdalla kyse oli nimenomaan siitä, että tämä kyseinen henkilö oli juuri se mlkku mulle aina kun epävakaan nurja puoli eli ns. kilahdus iski päälle. Eikä ainoastaan minulle, vaan myös yhteisille lapsillemme ja loppua kohden yhä enenevästi myös lähisukulaisille (vanhemmat, appivanhemmat). 

Joskus ei kannata olla hyvä ja uhrautuva vain koska se on oikein. Joskus on suojeltava itseään. Epävakaus ei ole sairaus eikä välttämättä hoidettavissa. Se on vaan se, mitä jokin ihminen on. Kannattaa ehkä kokeilla jos on valmis ottamaan riskit, mutta turha luulotella että voisi "rakastaa ehjäksi" epävakaan, jos tämä ei itse sitä aidosti halua ja siihen kykene ja sen eteen tee töitä. Jos ei, niin ei kyllä millään tuella ja avullakaan. Päin vastoin, läheinen suhde yleensä pahentaa oireilua, koska juuri se kaiken keskiössä oleva hylätyksi tulemisen pelko voimistuu mitä läheisempi suhde on. Kyse ei myöskään ole satunnaisista kausista vaan koko ajan elämässä läsnä olevasta kriisipontentiaalista joka myös laukeaa hyvinkin säännöllisesti ja usein. Puolisolle sellainen muodostaa elämää alati varjostavan painostavan taakan, kun jokainen päivä ja hetki on munankuorilla kävelyä tai kohtuuttoman ja epäreilun vihan kohteeksi joutumista, perusteettomilta epäilyiltä ja syytöksiltä puolustautumista, jopa väkivallan ottamista vastaan.

Hyvin moni epävakaa ei yksinkertaisesti kykene noihin molemminpuoliseen kunnioitukseen, rakkauteen, huolenpitoon ja huomiointiin (kuin korkeintaan ajoittain ja suhteen alkuvaiheissa). He imevät kumppaniltaan niitä loputtomasti ja antavat vastineeksi epäluottamuksen, vihan, raivon ja väkivallan myrkkyä. Huom, tämä ei tietenkään koske kaikkia. Mutta monia.

Vastasin sivusta.

Tuota itseasiassa pelkään eniten, että voinko minä itse esim riidan yhteydessä triggeröidä jotain niin että tekee itselleen jotain. Itselläkin on ollut itsetuhokäyttäytymistä kun ihmissuhteissa menee huonosti (tosin silloin se on mennyt jo kohtuuttoman kamalasti). Ja toisaalta voiko hän itse pahentaa mun oireita (tottakai voi) ja mikä on sit itse sairautta ja mikä on vaan vttumaista käytöstä. Tuntuu että sinkkuna olen itsekin ollut tasapainoisimmillani.

Hoivaajan vikaa ja liiallista ymmärrystä mussa tosiaan on mutta ainakin toistaiseksi osaisin vielä lähteä jos alkaa löytymään merkkejä esim raivokohtauksista tai haukkumisesta, oon jo hukannut liikaa elämää semmoiseen. En jää vuosikausiksi tai edes kuukausiksi katselemaan ja olen myös miehelle kertonut tämän. Jos jotain tulee niin avun hakeminen on ehdoton edellytys.

Kai tässä on kaikki täystuhon ainekset yhdessä, mutta tarkoitus on hissukseen katsella voisko sitä eheytyä omista ongelmistaan ja kasvaa ihmisinä yhdessä, vaikkakin sit vähän normeja uhaten.

Toistaiseksi tosiaan mies on ollut ihmeen sinnikäs ja kärsivällinen, vaikka itse olen omien pelkojeni ja aiempien kokemusten takia todella herkillä ja potkinut vastaan minkä voin ja joka ikisestä merkistä joka viittaa aiempaan ja olen itsekin onnistunut loukkaamaan häntä.

Iso kiitos kaikille ketkä jaksaa vastailla :) oon ihan iloinen myös niistä "pariutukoon hullut keskenään" kommenteista, joita oli odotettavissakin, olen itse ihan samaa mieltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä oli. Ei enää kiitos, en ikinä vois elää sellaisen ihmisen kanssa! Hyvät hetket oli hauskoja, mut sit ne huonot...huh huh. Oli pakko miettiä omaa hyvinvointia ja katkaista välit.

Toivon, että te jotka teette yleistyksiä yhden ihmisen perusteella, ymmärrätte, että yksi epävakaa ei ole yhtä kuin kaikki epävakaat. Näissä on aste-eroja (lievä, keski-vaikea ja vaikea häiriö), ja oirekuva vaihtelee paljon (kaikilla ei ole kaikkia oireita). Itse olen epävakaa ja mulla on takana kymmenen vuoden parisuhde ja vielä sitäkin pidempiä ystävyyssuhteita. Sosiaaliset taidot on hyvät ja kuohunta tapahtuu suurimmaksi osaksi pään sisällä.

Tiedän itsekin epävakaita, joita en omaankaan lähipiiriin ottaisi, mutta tunnen myös todella lämpimiä ja empaattisia epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä. Jokainen om tässä yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sinulle tarpeeksi hyvää? Itselleni tuollainen epämääräinen epävakaus olisi ihan kauhistus. Ehkä sinä ap et kuitenkaan ansaitse parempaa.

Tuntuu itselle melko brutaalilta ja kaukaiselta hylätä hieno persoona ja ihminen satunnaisten huonojen kausien tai valuvian takia, jotka johtuvat sairaudesta ja joita käsittääkseni voi hoitaa eikä niille aina itse voi mitään vaikka haluaisi.

En hylkäisi fyysisesti sairattakaan, ellei se olis mlkku mulle.

Muutenkin mielestäni näistä yksilöistä pitäisi yhteiskunnan pitää parempi huoli, kun heissä on ihan valtavasti hyvyyttä, ideoita ja voimaa kunhan saisivat tukea. Harvemmin ne isot nerot ja taiteilijat on olleet niitä tasapainoisimpia, vaan ajatustensa riivaamia ja elämän liian kovasti kokevia jotka on kuitenkin saaneet mahdollisuuksia.

Mulle tarpeeksi hyvää on molemminpuolinen kunnioitus, rakkaus, huolenpito ja huomiointi.

Ap

Olet sinänsä oikeassa ja hyvän ihmisen prototyyppi. Sellainen ajattelin itsekin olevani. Ongelma on siinä, että epävakaa, jonka kanssa yritin sietää, sopeutua, rakastaa ja parantaa yli 20 vuotta, ei vaan koskaan korjaantunut. Se tietysti on aina yksilöllistä, kuinka epävakaus ilmenee, mutta oman epävakaani kohdalla kyse oli nimenomaan siitä, että tämä kyseinen henkilö oli juuri se mlkku mulle aina kun epävakaan nurja puoli eli ns. kilahdus iski päälle. Eikä ainoastaan minulle, vaan myös yhteisille lapsillemme ja loppua kohden yhä enenevästi myös lähisukulaisille (vanhemmat, appivanhemmat). 

Joskus ei kannata olla hyvä ja uhrautuva vain koska se on oikein. Joskus on suojeltava itseään. Epävakaus ei ole sairaus eikä välttämättä hoidettavissa. Se on vaan se, mitä jokin ihminen on. Kannattaa ehkä kokeilla jos on valmis ottamaan riskit, mutta turha luulotella että voisi "rakastaa ehjäksi" epävakaan, jos tämä ei itse sitä aidosti halua ja siihen kykene ja sen eteen tee töitä. Jos ei, niin ei kyllä millään tuella ja avullakaan. Päin vastoin, läheinen suhde yleensä pahentaa oireilua, koska juuri se kaiken keskiössä oleva hylätyksi tulemisen pelko voimistuu mitä läheisempi suhde on. Kyse ei myöskään ole satunnaisista kausista vaan koko ajan elämässä läsnä olevasta kriisipontentiaalista joka myös laukeaa hyvinkin säännöllisesti ja usein. Puolisolle sellainen muodostaa elämää alati varjostavan painostavan taakan, kun jokainen päivä ja hetki on munankuorilla kävelyä tai kohtuuttoman ja epäreilun vihan kohteeksi joutumista, perusteettomilta epäilyiltä ja syytöksiltä puolustautumista, jopa väkivallan ottamista vastaan.

Hyvin moni epävakaa ei yksinkertaisesti kykene noihin molemminpuoliseen kunnioitukseen, rakkauteen, huolenpitoon ja huomiointiin (kuin korkeintaan ajoittain ja suhteen alkuvaiheissa). He imevät kumppaniltaan niitä loputtomasti ja antavat vastineeksi epäluottamuksen, vihan, raivon ja väkivallan myrkkyä. Huom, tämä ei tietenkään koske kaikkia. Mutta monia.

Vastasin sivusta.

Kurja, että sulla on tuollainen kokemus. Olet oikeassa siinä, että pahimmillaan epävakaus on juuri tuota. Sinun tapauksessasi veikkaan kumppanillasi olleen vaikea-asteinen häiriö. Itse asiassa veikkaan, että tuossa oirekuvasta saattaa olla muutakin persoonallisuusproblematiikkaa. Teit oikein, kun kuuntelit itseäsi ja mietit omaa ja lastesi jaksamista.

Kuitenkin se, että epävakaille olisi yleisemminkin tyypillistä väkivaltainen käyttäytyminen, kyvyttömyys rakastaa ja arvostaa toista, silmitön raivo ym, ei ihan pidä paikkaansa. Olen itse siis epävakaa ja tunnen vertaistuen kautta useita samanlaisia. Epävakaissa on todella empaattisia, temperamentiltaan rauhallisia ihmisiä. Jostain syystä miehillä oman tietämykseni mukaan epävakaus näyttäytyy keskimääräistä enemmän aggressiivisuutena.

Itse olen avioliitossani vastavuoroinen ja tuen myös puolisoani silloin, kun hän tukea tarvitsee. Pystyn näkemään asiat hänen kannaltaan ja minulla on enemmänkin ongelmia vihan ilmaisussa kuin sen hallinnassa. Ongelmani on aina ollut mukautua liikaa, ja itse olen ollut edellisessä suhteessa se, joka on kohdannut väkivaltaa. En itse koske toisiin fyysisesti. On hyvä tiedostaa, että osalla epävakaus näkyy myös näin.

Ap:lle sanoisin, että valitettavasti on niin, että parisuhdekriisit ja hylkäämisen uhka voi triggeröidä itsetuhokäyttäytymistä. Sinä et kuitenkaan ole vastuussa siitä. Jos joskus on eron uhka ja kumppanisi puhuu itsetuhoisia juttuja, kehota häntä hakemaan apua tai vie vaikka päivystykseen, jossa tilanne hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.

Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.

Ajattele järkevästi.

Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.

Mitä ihmettä. Et sinä voi diagnoosilla määritellä toista ihmistä.

Onko itselläsi empatiassa puutteita?

Ei vaan kokemusta epävakaista läheisistä ja yksi välttämättömyys, mitä diagnoosin saaminen edellyttää on kohtuuttomia ylilyöntejä, joista myös muut kärsivät. Empatian puutetta ja itseen keskittyvää mustavalkoisuutta. Esimerkiksi ketjussa mainittu itsetuhoisuus ei riitä epävakaaseen diagnoosiin, itsetuhoisuus on _epävakaalla_persoonallisuudella_ on myös teatteria koska jäävät henkiin kuitenkin epävakaissa tunnemyrskyissään. Epävakaa käytös korostuu läheisissä ihmissuhteissa osin KOSKA epävakaa pelaa läheistensä kanssa kaikenlaisia mind gameseja. Itsetuhoisuus on keino manipuloida, kiristää ja uhkailla läheisiä. Epävakaa vaipuu mustavalkoisuuteen ja on vaaraksi muille. Se nyt hitto vie ei ole mitään tyhjästä tempaistua stigmatisoitia. Kun epävakaalla alkaa mennä huonosti hän vaipuu mustavalkoisuuteen ja sitten hän on vaaraksi muille. Aggressiivinen, ailahteleva, keinoja kaihtamaton kiristäjä, käyttää mitä vain läheisiään vastaan, pyrkii hyötymään tai rankaisemaan, hänen päätään ei saa käännettyä eikä alle kannata jäädä. Epävakaa persoonallisuushäiriö on ainoa, jolla on mitään toivoa mutta kyllä se usein myös pahenee ajan kanssa, ei parannu.

Ap höpisee taiteilijoista. Eivät kaikki nerot ja luovat ole epänormaalin epävakaita persoonallisuushäiriöisiä. Persoonallisuushäiriöstä ei ole suurta hyötyä muut kuin oman edun tavoittelussa ja "selviytymisessä".

Nyt puhut kyllä höpöjä. Itsetuhoisuus ei ole mikään manipulointi- ja uhkailukeino epävakailla useinkaan. Se on epätoivoinen yritys selvitä tunteiden kanssa, kun terveet tunnesäätelykeinot puuttuvat. Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä. Puhutaan introjektiosta, ulkoisen kaltoinkohtelijan sisäistämisestä.

Tiedän tämän, koska olen epävakaa ja juuri tähän persoonallisuushäiriöön erikoistunut ja aiheesta luennoiva terapeuttini on asiaa itselleni selventänyt. Ei kannata esiintyä tietäjänä, jos ei ole sellainen. Juuri tuollaisista kommenteista näkee, kuinka suuri stigma epävakaudella vielä edelleen on.

Epävakaa myös reagoi terapiaan keskimäärin hyvin, ja uusimpien tutkimusten mukaan siitä voi myös toipua. Toki se vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Persoonallisuuden rakenteessa on kuitenkin havaittu tapahtuvan muutoksia terapian avulla.

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.

Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.

Ajattele järkevästi.

Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.

Mitä ihmettä. Et sinä voi diagnoosilla määritellä toista ihmistä.

Onko itselläsi empatiassa puutteita?

Ei vaan kokemusta epävakaista läheisistä ja yksi välttämättömyys, mitä diagnoosin saaminen edellyttää on kohtuuttomia ylilyöntejä, joista myös muut kärsivät. Empatian puutetta ja itseen keskittyvää mustavalkoisuutta. Esimerkiksi ketjussa mainittu itsetuhoisuus ei riitä epävakaaseen diagnoosiin, itsetuhoisuus on _epävakaalla_persoonallisuudella_ on myös teatteria koska jäävät henkiin kuitenkin epävakaissa tunnemyrskyissään. Epävakaa käytös korostuu läheisissä ihmissuhteissa osin KOSKA epävakaa pelaa läheistensä kanssa kaikenlaisia mind gameseja. Itsetuhoisuus on keino manipuloida, kiristää ja uhkailla läheisiä. Epävakaa vaipuu mustavalkoisuuteen ja on vaaraksi muille. Se nyt hitto vie ei ole mitään tyhjästä tempaistua stigmatisoitia. Kun epävakaalla alkaa mennä huonosti hän vaipuu mustavalkoisuuteen ja sitten hän on vaaraksi muille. Aggressiivinen, ailahteleva, keinoja kaihtamaton kiristäjä, käyttää mitä vain läheisiään vastaan, pyrkii hyötymään tai rankaisemaan, hänen päätään ei saa käännettyä eikä alle kannata jäädä. Epävakaa persoonallisuushäiriö on ainoa, jolla on mitään toivoa mutta kyllä se usein myös pahenee ajan kanssa, ei parannu.

Ap höpisee taiteilijoista. Eivät kaikki nerot ja luovat ole epänormaalin epävakaita persoonallisuushäiriöisiä. Persoonallisuushäiriöstä ei ole suurta hyötyä muut kuin oman edun tavoittelussa ja "selviytymisessä".

Missäköhän psykologian opuksissa tuollaisia lukee? Epävakaus tulee esiin läheisissä ihmissuhteissa, koska turvaton kiintymyssuhde ja sitä kautta hylkäämisen pelko aktivoituu. Epävakaat käytösmallit ovat selviytymiskeinoja, eivät yrityksiä manipuloinnin keinoin saavuttaa oma etu.

Kohtuuttomat ylilyönnit, joista muut kärsivät eivät nyt aivan näin sananmukaisesti ole diagnostinen kriteeri. Kriteerit löydät internetistä ja voit ne tarkistaa. Epävakauteen ei kuulu vaarallisuus muille, kuten sanoit. Se on enemmänkin narsistisia tai antisosiaalista käytöstä tai ihan vaan muuta huonoa käyttäytymistä. Kiristäminen ja manipulaatiokin on ennemminkin merkki näistä kahdesta häiriöstä.

Edes mustavalkoisuus ei ole välttämätön kriteeri epävakaudessa. Se on vain yksi kaikista kriteereistä, joista tarpeeksi monen - ei kaikkien - täytyy toteutua, jotta diagnoosi voidaan asettaa. Mustavalkoisuus voi näkyä joko suhteessa toisiin tai itseen. Itselläni näkyi ennen (nykyään ajattelu joustaa enemmän) lähinnä niin, että jos mokaan, en osannut ajatella, että mokasin vain sen yhden asian, vaan lohkominen aiheutti tunteen, että olen kokonaan huono ja epäonnistunut. Joillain sama lohkominen toki tapahtuu myös suhteessa toisiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.

Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.

Ajattele järkevästi.

Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.

Mitä ihmettä. Et sinä voi diagnoosilla määritellä toista ihmistä.

Onko itselläsi empatiassa puutteita?

Ei vaan kokemusta epävakaista läheisistä ja yksi välttämättömyys, mitä diagnoosin saaminen edellyttää on kohtuuttomia ylilyöntejä, joista myös muut kärsivät. Empatian puutetta ja itseen keskittyvää mustavalkoisuutta. Esimerkiksi ketjussa mainittu itsetuhoisuus ei riitä epävakaaseen diagnoosiin, itsetuhoisuus on _epävakaalla_persoonallisuudella_ on myös teatteria koska jäävät henkiin kuitenkin epävakaissa tunnemyrskyissään. Epävakaa käytös korostuu läheisissä ihmissuhteissa osin KOSKA epävakaa pelaa läheistensä kanssa kaikenlaisia mind gameseja. Itsetuhoisuus on keino manipuloida, kiristää ja uhkailla läheisiä. Epävakaa vaipuu mustavalkoisuuteen ja on vaaraksi muille. Se nyt hitto vie ei ole mitään tyhjästä tempaistua stigmatisoitia. Kun epävakaalla alkaa mennä huonosti hän vaipuu mustavalkoisuuteen ja sitten hän on vaaraksi muille. Aggressiivinen, ailahteleva, keinoja kaihtamaton kiristäjä, käyttää mitä vain läheisiään vastaan, pyrkii hyötymään tai rankaisemaan, hänen päätään ei saa käännettyä eikä alle kannata jäädä. Epävakaa persoonallisuushäiriö on ainoa, jolla on mitään toivoa mutta kyllä se usein myös pahenee ajan kanssa, ei parannu.

Ap höpisee taiteilijoista. Eivät kaikki nerot ja luovat ole epänormaalin epävakaita persoonallisuushäiriöisiä. Persoonallisuushäiriöstä ei ole suurta hyötyä muut kuin oman edun tavoittelussa ja "selviytymisessä".

Nyt puhut kyllä höpöjä. Itsetuhoisuus ei ole mikään manipulointi- ja uhkailukeino epävakailla useinkaan. Se on epätoivoinen yritys selvitä tunteiden kanssa, kun terveet tunnesäätelykeinot puuttuvat. Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä. Puhutaan introjektiosta, ulkoisen kaltoinkohtelijan sisäistämisestä.

Tiedän tämän, koska olen epävakaa ja juuri tähän persoonallisuushäiriöön erikoistunut ja aiheesta luennoiva terapeuttini on asiaa itselleni selventänyt. Ei kannata esiintyä tietäjänä, jos ei ole sellainen. Juuri tuollaisista kommenteista näkee, kuinka suuri stigma epävakaudella vielä edelleen on.

Epävakaa myös reagoi terapiaan keskimäärin hyvin, ja uusimpien tutkimusten mukaan siitä voi myös toipua. Toki se vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Persoonallisuuden rakenteessa on kuitenkin havaittu tapahtuvan muutoksia terapian avulla.

Olet epävakaa ja kappas vaan, toinen lauseesi "Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä".

^Hän on vain uhri tietenkin ja seliseli itsetuhoisuudellekin on leperrelty. Vaikka itse asiassa kyseessä on korkeintaan korrelaatio eikä syy ja seuraus.

Etkä tietenkään myönnä, että moni epävakaa hakee ne lääkkeet just sitä varten, että niillä voi tarvittaessa vetää jonkinmoiset överit ja paeta itse aiheutetusta paskasta. Ensin sekoillaan satanen lasissa minä-minä-tuskissaan muista viis ja sitten pillerit naamaan ja osastolle. Muiden pitäisi ymmärtää vaikkei sekään tietenkään riittäisi. Epävakaa pitää varmasti itseään suurimpana uhrina, sitähän en kiellä ja muut saavat olla varpaillaan, etteivät vain syyllisty triggeröimään rauniota, joka on ollut (ainakin muistaakseen) aina ja on nyt oih, niin kovilla.

Epävakaahan ei ole tunteeton eikä myöskään täysin empatiakyvytön. Kyllä tähän häiriintyneisyyteen liittyy silti se empatianpuute kun kunnolla kilahtaa.

Ei kai tätä kannata jokaista yksilöä kuvaavana kuvaelmana lukeakaan koska niin, kyllä, kyseessä on yleistys. Sellaisiahan ei saisi tietenkään tehdä jos ei ole itse epävakaa. Itsehän esiinnyt tietäjänä koska terapeuttisi on mielestäsi sellainen tietäjä... Ja tässä ketjussahan ääni suotaisiin mieluiten epävakaille. Eipä heistäkään kaikille vaan sille marginaaliryhmälle, joka elää ihmisiksi ilman niitä yleisimpiä "leimaavia" oireita. He saisivat tulla parantamaan mainetta.

On kyllä aivan hevon paskaa. Ap, älä kiltti ainakaan ala perhettä perustamaan tuon kasvukumppanisi kanssa. Yksin sinä voit (ehkä) jättää miehen, lapset eivät ja siten et sinäkään.

Tämä kommentti tulee ihmiseltä, joka todella kyllä ymmärsi ja antoi mahdollisuuksia kaikille elämänsä epävakaille eikä ole sen vähä-älyisempi tai mielikuvituksettomampi kuin muutkaan. Vaikka siinähän väitätte. Miehelle tuskin on annettu tätä leimaa otsaan pyynnöstä tai sen vuoksi, että koulu jäi 3-4 kertaa kesken ja uhkasi tap paa itsensä. Kyllä siihen muutakin kuuluu. Et tunne häntä vielä, joten totuus paljastuu ajan kuluessa. Mies on motivoinut olemaan nyt hurmaavan nätisti kun olet ilmestynyt hänen elämäänsä ja luulet, että tämä on se hän vaikka tulisi mutkia matkaan. Jonain päivänä sinä "triggeröit" hänet ja vasta sitten tiedät, mitä olet sitoutunut symppaamaan. Silloin sitten tavoittelet sitä alun ihanuutta vaikkei se ollut koko totuus.

Mies kasatkoon itsensä terapiassa. Kuten sanottu persoonallisuuden rakenteessa on havaittu tapahtuvan muutoksia. Kannattaa miettiä mitä sinusta, persoonastasi tulee ja mitä on jäljellä kun ongelmien koko kirjo selviää. Hyvänkin alun jälkeen se kyllä selviää.

Toki sinä varmasti tahdot koetella onneasi ja uskot olevasi muita sinnikkäämpi rakastaja ja ymmärtäjä. Mieshän nimittäin vaikuttaa ihan mukavalta... No tämän enempää minä en kommentoi, mutta palataan asiaan viiden vuoden päästä. Ennustan, että saat vastaukseksi "älä puhu kun et tiedä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.

Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.

Ajattele järkevästi.

Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.

Mitä ihmettä. Et sinä voi diagnoosilla määritellä toista ihmistä.

Onko itselläsi empatiassa puutteita?

Ei vaan kokemusta epävakaista läheisistä ja yksi välttämättömyys, mitä diagnoosin saaminen edellyttää on kohtuuttomia ylilyöntejä, joista myös muut kärsivät. Empatian puutetta ja itseen keskittyvää mustavalkoisuutta. Esimerkiksi ketjussa mainittu itsetuhoisuus ei riitä epävakaaseen diagnoosiin, itsetuhoisuus on _epävakaalla_persoonallisuudella_ on myös teatteria koska jäävät henkiin kuitenkin epävakaissa tunnemyrskyissään. Epävakaa käytös korostuu läheisissä ihmissuhteissa osin KOSKA epävakaa pelaa läheistensä kanssa kaikenlaisia mind gameseja. Itsetuhoisuus on keino manipuloida, kiristää ja uhkailla läheisiä. Epävakaa vaipuu mustavalkoisuuteen ja on vaaraksi muille. Se nyt hitto vie ei ole mitään tyhjästä tempaistua stigmatisoitia. Kun epävakaalla alkaa mennä huonosti hän vaipuu mustavalkoisuuteen ja sitten hän on vaaraksi muille. Aggressiivinen, ailahteleva, keinoja kaihtamaton kiristäjä, käyttää mitä vain läheisiään vastaan, pyrkii hyötymään tai rankaisemaan, hänen päätään ei saa käännettyä eikä alle kannata jäädä. Epävakaa persoonallisuushäiriö on ainoa, jolla on mitään toivoa mutta kyllä se usein myös pahenee ajan kanssa, ei parannu.

Ap höpisee taiteilijoista. Eivät kaikki nerot ja luovat ole epänormaalin epävakaita persoonallisuushäiriöisiä. Persoonallisuushäiriöstä ei ole suurta hyötyä muut kuin oman edun tavoittelussa ja "selviytymisessä".

Nyt puhut kyllä höpöjä. Itsetuhoisuus ei ole mikään manipulointi- ja uhkailukeino epävakailla useinkaan. Se on epätoivoinen yritys selvitä tunteiden kanssa, kun terveet tunnesäätelykeinot puuttuvat. Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä. Puhutaan introjektiosta, ulkoisen kaltoinkohtelijan sisäistämisestä.

Tiedän tämän, koska olen epävakaa ja juuri tähän persoonallisuushäiriöön erikoistunut ja aiheesta luennoiva terapeuttini on asiaa itselleni selventänyt. Ei kannata esiintyä tietäjänä, jos ei ole sellainen. Juuri tuollaisista kommenteista näkee, kuinka suuri stigma epävakaudella vielä edelleen on.

Epävakaa myös reagoi terapiaan keskimäärin hyvin, ja uusimpien tutkimusten mukaan siitä voi myös toipua. Toki se vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Persoonallisuuden rakenteessa on kuitenkin havaittu tapahtuvan muutoksia terapian avulla.

Olet epävakaa ja kappas vaan, toinen lauseesi "Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä".

^Hän on vain uhri tietenkin ja seliseli itsetuhoisuudellekin on leperrelty. Vaikka itse asiassa kyseessä on korkeintaan korrelaatio eikä syy ja seuraus.

Etkä tietenkään myönnä, että moni epävakaa hakee ne lääkkeet just sitä varten, että niillä voi tarvittaessa vetää jonkinmoiset överit ja paeta itse aiheutetusta paskasta. Ensin sekoillaan satanen lasissa minä-minä-tuskissaan muista viis ja sitten pillerit naamaan ja osastolle. Muiden pitäisi ymmärtää vaikkei sekään tietenkään riittäisi. Epävakaa pitää varmasti itseään suurimpana uhrina, sitähän en kiellä ja muut saavat olla varpaillaan, etteivät vain syyllisty triggeröimään rauniota, joka on ollut (ainakin muistaakseen) aina ja on nyt oih, niin kovilla.

Epävakaahan ei ole tunteeton eikä myöskään täysin empatiakyvytön. Kyllä tähän häiriintyneisyyteen liittyy silti se empatianpuute kun kunnolla kilahtaa.

Ei kai tätä kannata jokaista yksilöä kuvaavana kuvaelmana lukeakaan koska niin, kyllä, kyseessä on yleistys. Sellaisiahan ei saisi tietenkään tehdä jos ei ole itse epävakaa. Itsehän esiinnyt tietäjänä koska terapeuttisi on mielestäsi sellainen tietäjä... Ja tässä ketjussahan ääni suotaisiin mieluiten epävakaille. Eipä heistäkään kaikille vaan sille marginaaliryhmälle, joka elää ihmisiksi ilman niitä yleisimpiä "leimaavia" oireita. He saisivat tulla parantamaan mainetta.

On kyllä aivan hevon paskaa. Ap, älä kiltti ainakaan ala perhettä perustamaan tuon kasvukumppanisi kanssa. Yksin sinä voit (ehkä) jättää miehen, lapset eivät ja siten et sinäkään.

Tämä kommentti tulee ihmiseltä, joka todella kyllä ymmärsi ja antoi mahdollisuuksia kaikille elämänsä epävakaille eikä ole sen vähä-älyisempi tai mielikuvituksettomampi kuin muutkaan. Vaikka siinähän väitätte. Miehelle tuskin on annettu tätä leimaa otsaan pyynnöstä tai sen vuoksi, että koulu jäi 3-4 kertaa kesken ja uhkasi tap paa itsensä. Kyllä siihen muutakin kuuluu. Et tunne häntä vielä, joten totuus paljastuu ajan kuluessa. Mies on motivoinut olemaan nyt hurmaavan nätisti kun olet ilmestynyt hänen elämäänsä ja luulet, että tämä on se hän vaikka tulisi mutkia matkaan. Jonain päivänä sinä "triggeröit" hänet ja vasta sitten tiedät, mitä olet sitoutunut symppaamaan. Silloin sitten tavoittelet sitä alun ihanuutta vaikkei se ollut koko totuus.

Mies kasatkoon itsensä terapiassa. Kuten sanottu persoonallisuuden rakenteessa on havaittu tapahtuvan muutoksia. Kannattaa miettiä mitä sinusta, persoonastasi tulee ja mitä on jäljellä kun ongelmien koko kirjo selviää. Hyvänkin alun jälkeen se kyllä selviää.

Toki sinä varmasti tahdot koetella onneasi ja uskot olevasi muita sinnikkäämpi rakastaja ja ymmärtäjä. Mieshän nimittäin vaikuttaa ihan mukavalta... No tämän enempää minä en kommentoi, mutta palataan asiaan viiden vuoden päästä. Ennustan, että saat vastaukseksi "älä puhu kun et tiedä"

Kyllä. Nimenomaan toistin minua hoitaneen terapeutin sanoja, joka sattuu kouluttamaan terveydenhuollon henkilökuntaa epävakauteen liittyen ja on tämän alan asiantuntija. Luottaisin hänen sanoihinsa enemmän kuin sinun maallikkokokemuksiisi, jotka perustuvat satunnaisiin, ilmeisen hankaliin epävakaatapauksiin ja omiin maallikkotulkintoihisi. Terapeuttini on työskennellyt lähes yhdeksän vuotta pelkästään epävakaiden kanssa, ja hänellä on kaikki uusin tutkimustieto epävakaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.

Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.

Ajattele järkevästi.

Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.

Mitä ihmettä. Et sinä voi diagnoosilla määritellä toista ihmistä.

Onko itselläsi empatiassa puutteita?

Ei vaan kokemusta epävakaista läheisistä ja yksi välttämättömyys, mitä diagnoosin saaminen edellyttää on kohtuuttomia ylilyöntejä, joista myös muut kärsivät. Empatian puutetta ja itseen keskittyvää mustavalkoisuutta. Esimerkiksi ketjussa mainittu itsetuhoisuus ei riitä epävakaaseen diagnoosiin, itsetuhoisuus on _epävakaalla_persoonallisuudella_ on myös teatteria koska jäävät henkiin kuitenkin epävakaissa tunnemyrskyissään. Epävakaa käytös korostuu läheisissä ihmissuhteissa osin KOSKA epävakaa pelaa läheistensä kanssa kaikenlaisia mind gameseja. Itsetuhoisuus on keino manipuloida, kiristää ja uhkailla läheisiä. Epävakaa vaipuu mustavalkoisuuteen ja on vaaraksi muille. Se nyt hitto vie ei ole mitään tyhjästä tempaistua stigmatisoitia. Kun epävakaalla alkaa mennä huonosti hän vaipuu mustavalkoisuuteen ja sitten hän on vaaraksi muille. Aggressiivinen, ailahteleva, keinoja kaihtamaton kiristäjä, käyttää mitä vain läheisiään vastaan, pyrkii hyötymään tai rankaisemaan, hänen päätään ei saa käännettyä eikä alle kannata jäädä. Epävakaa persoonallisuushäiriö on ainoa, jolla on mitään toivoa mutta kyllä se usein myös pahenee ajan kanssa, ei parannu.

Ap höpisee taiteilijoista. Eivät kaikki nerot ja luovat ole epänormaalin epävakaita persoonallisuushäiriöisiä. Persoonallisuushäiriöstä ei ole suurta hyötyä muut kuin oman edun tavoittelussa ja "selviytymisessä".

Nyt puhut kyllä höpöjä. Itsetuhoisuus ei ole mikään manipulointi- ja uhkailukeino epävakailla useinkaan. Se on epätoivoinen yritys selvitä tunteiden kanssa, kun terveet tunnesäätelykeinot puuttuvat. Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä. Puhutaan introjektiosta, ulkoisen kaltoinkohtelijan sisäistämisestä.

Tiedän tämän, koska olen epävakaa ja juuri tähän persoonallisuushäiriöön erikoistunut ja aiheesta luennoiva terapeuttini on asiaa itselleni selventänyt. Ei kannata esiintyä tietäjänä, jos ei ole sellainen. Juuri tuollaisista kommenteista näkee, kuinka suuri stigma epävakaudella vielä edelleen on.

Epävakaa myös reagoi terapiaan keskimäärin hyvin, ja uusimpien tutkimusten mukaan siitä voi myös toipua. Toki se vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Persoonallisuuden rakenteessa on kuitenkin havaittu tapahtuvan muutoksia terapian avulla.

Olet epävakaa ja kappas vaan, toinen lauseesi "Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä".

^Hän on vain uhri tietenkin ja seliseli itsetuhoisuudellekin on leperrelty. Vaikka itse asiassa kyseessä on korkeintaan korrelaatio eikä syy ja seuraus.

Etkä tietenkään myönnä, että moni epävakaa hakee ne lääkkeet just sitä varten, että niillä voi tarvittaessa vetää jonkinmoiset överit ja paeta itse aiheutetusta paskasta. Ensin sekoillaan satanen lasissa minä-minä-tuskissaan muista viis ja sitten pillerit naamaan ja osastolle. Muiden pitäisi ymmärtää vaikkei sekään tietenkään riittäisi. Epävakaa pitää varmasti itseään suurimpana uhrina, sitähän en kiellä ja muut saavat olla varpaillaan, etteivät vain syyllisty triggeröimään rauniota, joka on ollut (ainakin muistaakseen) aina ja on nyt oih, niin kovilla.

Epävakaahan ei ole tunteeton eikä myöskään täysin empatiakyvytön. Kyllä tähän häiriintyneisyyteen liittyy silti se empatianpuute kun kunnolla kilahtaa.

Ei kai tätä kannata jokaista yksilöä kuvaavana kuvaelmana lukeakaan koska niin, kyllä, kyseessä on yleistys. Sellaisiahan ei saisi tietenkään tehdä jos ei ole itse epävakaa. Itsehän esiinnyt tietäjänä koska terapeuttisi on mielestäsi sellainen tietäjä... Ja tässä ketjussahan ääni suotaisiin mieluiten epävakaille. Eipä heistäkään kaikille vaan sille marginaaliryhmälle, joka elää ihmisiksi ilman niitä yleisimpiä "leimaavia" oireita. He saisivat tulla parantamaan mainetta.

On kyllä aivan hevon paskaa. Ap, älä kiltti ainakaan ala perhettä perustamaan tuon kasvukumppanisi kanssa. Yksin sinä voit (ehkä) jättää miehen, lapset eivät ja siten et sinäkään.

Tämä kommentti tulee ihmiseltä, joka todella kyllä ymmärsi ja antoi mahdollisuuksia kaikille elämänsä epävakaille eikä ole sen vähä-älyisempi tai mielikuvituksettomampi kuin muutkaan. Vaikka siinähän väitätte. Miehelle tuskin on annettu tätä leimaa otsaan pyynnöstä tai sen vuoksi, että koulu jäi 3-4 kertaa kesken ja uhkasi tap paa itsensä. Kyllä siihen muutakin kuuluu. Et tunne häntä vielä, joten totuus paljastuu ajan kuluessa. Mies on motivoinut olemaan nyt hurmaavan nätisti kun olet ilmestynyt hänen elämäänsä ja luulet, että tämä on se hän vaikka tulisi mutkia matkaan. Jonain päivänä sinä "triggeröit" hänet ja vasta sitten tiedät, mitä olet sitoutunut symppaamaan. Silloin sitten tavoittelet sitä alun ihanuutta vaikkei se ollut koko totuus.

Mies kasatkoon itsensä terapiassa. Kuten sanottu persoonallisuuden rakenteessa on havaittu tapahtuvan muutoksia. Kannattaa miettiä mitä sinusta, persoonastasi tulee ja mitä on jäljellä kun ongelmien koko kirjo selviää. Hyvänkin alun jälkeen se kyllä selviää.

Toki sinä varmasti tahdot koetella onneasi ja uskot olevasi muita sinnikkäämpi rakastaja ja ymmärtäjä. Mieshän nimittäin vaikuttaa ihan mukavalta... No tämän enempää minä en kommentoi, mutta palataan asiaan viiden vuoden päästä. Ennustan, että saat vastaukseksi "älä puhu kun et tiedä"

Kyseessä ei ole korrelaatio, vaan nimenomaan syy-seuraussuhde. Epävakaus syntyy aina temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Epävakailla on lähes poikkeuksetta turvaton kiintymyssuhde. Persoonallisuushäiriö ei koskaan kehity sattumalta. Tätä on tutkittu.

Enkä minä uhriudu tai oikeuta epävakaata käytöstäni. Se nyt vaan on fakta, että olen kohdannut traumaattisia asioita elämässäni ja psykiatri on arvioinut juuri näiden vaikuttaneet persoonallisuuteni kehitykseen. En jaksa tästä kuitenkaan sinun kanssasi enempää väitellä.

Epävakaa ei tule milliäkään vasyaan vaan kertoo oman totuutensa. Kuka yllättyi?

En itse missään nimessä seurustelisi MT-häiriöisen kanssa. Mutta toisaalta jos sinullakin on... niin ehkä sovitte yhteen. Mutta älkää pliis tehkö lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa ei tule milliäkään vasyaan vaan kertoo oman totuutensa. Kuka yllättyi?

Tämä on minua hoitavien AMMATTILAISTEN kertoma totuus, ei omani. Se on vuosien terapiatyössä oivallettu tulos.

Olen kirjoittanut tähän ketjuun monta kommenttia, joissa olen kertonut neuvoja ap:lle, koska tiedän, ettei oma häiriöni ole ollut puolisolleni aina helppo. Kannan täyden vastuun käyttäytymisestäni. Joten todellakin tulen ja olen tullut vastaan monessakin asiassa. Silti oikaisen virheellisiä käsityksiä, niitä jotka ovat vastoin tieteellisiä tutkimuksia. Tämä tieto on kyllä kaikille saatavilla.

Jos sinulla syytät epävakaita hankaliksi ihmisiksi, voit itsekin yrittää käyttäytyä korrektisti, vaikka selkeästi sinulla on joku mielipahaa aiheuttava kokemus, joka hiertää.

"Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy alttius tahalliseen itsensä vahingoittamiseen ilman vakavaa kuolemanaietta.

Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät saattavat vahingoittaa itseään tahallisesti, minkä tavanomaisin tavoite näyttää olevan ahdistuksen lievittäminen."

Lähde: käypähoito.fi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.

Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.

Ajattele järkevästi.

Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.

Mitä ihmettä. Et sinä voi diagnoosilla määritellä toista ihmistä.

Onko itselläsi empatiassa puutteita?

Ei vaan kokemusta epävakaista läheisistä ja yksi välttämättömyys, mitä diagnoosin saaminen edellyttää on kohtuuttomia ylilyöntejä, joista myös muut kärsivät. Empatian puutetta ja itseen keskittyvää mustavalkoisuutta. Esimerkiksi ketjussa mainittu itsetuhoisuus ei riitä epävakaaseen diagnoosiin, itsetuhoisuus on _epävakaalla_persoonallisuudella_ on myös teatteria koska jäävät henkiin kuitenkin epävakaissa tunnemyrskyissään. Epävakaa käytös korostuu läheisissä ihmissuhteissa osin KOSKA epävakaa pelaa läheistensä kanssa kaikenlaisia mind gameseja. Itsetuhoisuus on keino manipuloida, kiristää ja uhkailla läheisiä. Epävakaa vaipuu mustavalkoisuuteen ja on vaaraksi muille. Se nyt hitto vie ei ole mitään tyhjästä tempaistua stigmatisoitia. Kun epävakaalla alkaa mennä huonosti hän vaipuu mustavalkoisuuteen ja sitten hän on vaaraksi muille. Aggressiivinen, ailahteleva, keinoja kaihtamaton kiristäjä, käyttää mitä vain läheisiään vastaan, pyrkii hyötymään tai rankaisemaan, hänen päätään ei saa käännettyä eikä alle kannata jäädä. Epävakaa persoonallisuushäiriö on ainoa, jolla on mitään toivoa mutta kyllä se usein myös pahenee ajan kanssa, ei parannu.

Ap höpisee taiteilijoista. Eivät kaikki nerot ja luovat ole epänormaalin epävakaita persoonallisuushäiriöisiä. Persoonallisuushäiriöstä ei ole suurta hyötyä muut kuin oman edun tavoittelussa ja "selviytymisessä".

Nyt puhut kyllä höpöjä. Itsetuhoisuus ei ole mikään manipulointi- ja uhkailukeino epävakailla useinkaan. Se on epätoivoinen yritys selvitä tunteiden kanssa, kun terveet tunnesäätelykeinot puuttuvat. Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä. Puhutaan introjektiosta, ulkoisen kaltoinkohtelijan sisäistämisestä.

Tiedän tämän, koska olen epävakaa ja juuri tähän persoonallisuushäiriöön erikoistunut ja aiheesta luennoiva terapeuttini on asiaa itselleni selventänyt. Ei kannata esiintyä tietäjänä, jos ei ole sellainen. Juuri tuollaisista kommenteista näkee, kuinka suuri stigma epävakaudella vielä edelleen on.

Epävakaa myös reagoi terapiaan keskimäärin hyvin, ja uusimpien tutkimusten mukaan siitä voi myös toipua. Toki se vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Persoonallisuuden rakenteessa on kuitenkin havaittu tapahtuvan muutoksia terapian avulla.

Olet epävakaa ja kappas vaan, toinen lauseesi "Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä".

^Hän on vain uhri tietenkin ja seliseli itsetuhoisuudellekin on leperrelty. Vaikka itse asiassa kyseessä on korkeintaan korrelaatio eikä syy ja seuraus.

Etkä tietenkään myönnä, että moni epävakaa hakee ne lääkkeet just sitä varten, että niillä voi tarvittaessa vetää jonkinmoiset överit ja paeta itse aiheutetusta paskasta. Ensin sekoillaan satanen lasissa minä-minä-tuskissaan muista viis ja sitten pillerit naamaan ja osastolle. Muiden pitäisi ymmärtää vaikkei sekään tietenkään riittäisi. Epävakaa pitää varmasti itseään suurimpana uhrina, sitähän en kiellä ja muut saavat olla varpaillaan, etteivät vain syyllisty triggeröimään rauniota, joka on ollut (ainakin muistaakseen) aina ja on nyt oih, niin kovilla.

Epävakaahan ei ole tunteeton eikä myöskään täysin empatiakyvytön. Kyllä tähän häiriintyneisyyteen liittyy silti se empatianpuute kun kunnolla kilahtaa.

Ei kai tätä kannata jokaista yksilöä kuvaavana kuvaelmana lukeakaan koska niin, kyllä, kyseessä on yleistys. Sellaisiahan ei saisi tietenkään tehdä jos ei ole itse epävakaa. Itsehän esiinnyt tietäjänä koska terapeuttisi on mielestäsi sellainen tietäjä... Ja tässä ketjussahan ääni suotaisiin mieluiten epävakaille. Eipä heistäkään kaikille vaan sille marginaaliryhmälle, joka elää ihmisiksi ilman niitä yleisimpiä "leimaavia" oireita. He saisivat tulla parantamaan mainetta.

On kyllä aivan hevon paskaa. Ap, älä kiltti ainakaan ala perhettä perustamaan tuon kasvukumppanisi kanssa. Yksin sinä voit (ehkä) jättää miehen, lapset eivät ja siten et sinäkään.

Tämä kommentti tulee ihmiseltä, joka todella kyllä ymmärsi ja antoi mahdollisuuksia kaikille elämänsä epävakaille eikä ole sen vähä-älyisempi tai mielikuvituksettomampi kuin muutkaan. Vaikka siinähän väitätte. Miehelle tuskin on annettu tätä leimaa otsaan pyynnöstä tai sen vuoksi, että koulu jäi 3-4 kertaa kesken ja uhkasi tap paa itsensä. Kyllä siihen muutakin kuuluu. Et tunne häntä vielä, joten totuus paljastuu ajan kuluessa. Mies on motivoinut olemaan nyt hurmaavan nätisti kun olet ilmestynyt hänen elämäänsä ja luulet, että tämä on se hän vaikka tulisi mutkia matkaan. Jonain päivänä sinä "triggeröit" hänet ja vasta sitten tiedät, mitä olet sitoutunut symppaamaan. Silloin sitten tavoittelet sitä alun ihanuutta vaikkei se ollut koko totuus.

Mies kasatkoon itsensä terapiassa. Kuten sanottu persoonallisuuden rakenteessa on havaittu tapahtuvan muutoksia. Kannattaa miettiä mitä sinusta, persoonastasi tulee ja mitä on jäljellä kun ongelmien koko kirjo selviää. Hyvänkin alun jälkeen se kyllä selviää.

Toki sinä varmasti tahdot koetella onneasi ja uskot olevasi muita sinnikkäämpi rakastaja ja ymmärtäjä. Mieshän nimittäin vaikuttaa ihan mukavalta... No tämän enempää minä en kommentoi, mutta palataan asiaan viiden vuoden päästä. Ennustan, että saat vastaukseksi "älä puhu kun et tiedä"

Kyseessä ei ole korrelaatio, vaan nimenomaan syy-seuraussuhde. Epävakaus syntyy aina temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Epävakailla on lähes poikkeuksetta turvaton kiintymyssuhde. Persoonallisuushäiriö ei koskaan kehity sattumalta. Tätä on tutkittu.

Enkä minä uhriudu tai oikeuta epävakaata käytöstäni. Se nyt vaan on fakta, että olen kohdannut traumaattisia asioita elämässäni ja psykiatri on arvioinut juuri näiden vaikuttaneet persoonallisuuteni kehitykseen. En jaksa tästä kuitenkaan sinun kanssasi enempää väitellä.

Itsemurhaa epävakaat eivät yritä muuta kuin saadakseen ihmiset reagoimaan (tottakai toivomallaan tavalla) koska selviävät siitä taas uuteen nousuun. Joten "Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä" on epävakaan valehtelua vaihteeksi. Draaman pääosan esittäminen on manipulointia, ehkä sitten mahdotonta tiedostaa. Paranemisia.

Onko masentuneet asia erikseen? Eikö epävakailla ole masennuskausia jolloin tunteet vyöryy yli? Onko toisen itsetuho ja tuska vähemmän vakavaa kuin toisen?

Kamalaa tekstiä.

Olen itsekin koettanut itsemurhaa, olen myöhemmin kertonut siitä vain kahdelle ja kaltaistesi takia hävettää vain se kun en onnistunut.

Olen ollut myös pahasti itsetuhoinen, siitä on muistutuksena keho täynnä arpia vaatteiden alla, aina olen koettanut niitä piilottaa ja häpesin kamalasti ainoana kertana kun joku käveli sisään ja näki mitä olen tekemässä. Itkin ja pyysin anteeksi ja vannotin ettei kerro kenellekään, se oli kamalaa enkö ikinä olisi halunnut sitä toiselle. Toki on niitäkin jotka satuttaa itseään huomion vuoksi, mutta enemmän on niitä jotka sitä piilottelee häpeän takia.

Edelleen se halu vahingoittaa itseään tulee tosi voimakkaana vaikeassa tilanteessa enkä itse aina pysty sit hillitsemään, mutta en totisesti sillä ylpeile, pidän sen salassa ettei kukaan huolestu.

Monethan yrittää useamman kerran ennen onnistumistaan kuolemassa, se ei ole niin helppoa kuin kuvitellaan. Ystäväni onnistui vasta viidennellä kerralla, vanhempani jo ensimmäisellä, itse koetin vain kerran.

Koet maailman todella rumana ja kovana ja ihmiset huijareita, tulin tosi surulliseksi tästä. Toivottavasti et joudu tekemisiin niiden herkempien kanssa, harmi että sulle on siunaantunut niin kurjia kokemuksia että olet katkeroitunut.

Ap