Lue keskustelun säännöt.
Seurustelu epävakaan kanssa
08.12.2020 |
Mitä tässä nyt sit on odotettavissa, kokemuksia?
Itsekin mt-häiriöinen, kuten kutakuinkin kaikki kaverini kun, joten en helposta hätkähdä.
Pelottaa kuitenkin kun tuntuu niin herkältä, oireet kutakuinkin kurissa lääkityksellä.
Voiko tästä tulla hyvä?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
En itse missään nimessä seurustelisi MT-häiriöisen kanssa. Mutta toisaalta jos sinullakin on... niin ehkä sovitte yhteen. Mutta älkää pliis tehkö lapsia.
Eli ei ole kokemuksia, piti vaan päästä pätemään?
Miksi ihmeessä te kultalusikka perseessä syntyneet ja pumpulissa kasvaneet koette tarpeelliseksi huudella rajoittuneita totuuksianne oikeana tapana elää varsinkin kun ette tiedä asioista mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy alttius tahalliseen itsensä vahingoittamiseen ilman vakavaa kuolemanaietta.
Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät saattavat vahingoittaa itseään tahallisesti, minkä tavanomaisin tavoite näyttää olevan ahdistuksen lievittäminen."
Lähde: käypähoito.fi
Osaatko tulkita tuota? Et varmastikaan.
Epävakaan hoidossa ei voida lähteä siitä, että ikävä totuus läväytetään päin pläsiä. Ensimmäisenä esimerkkinä, joka mieleen tulee.. transhoitojen on tieteellisesti todettu parantavan yksilön onnellisuutta ja elämänhallinta vaikkei niissäkään potilaalle puhuta täysin totta.
Puhutaan siis osatotuuksia. Rehellisyyden, korrektiuden ja hoidon tehoamisen (hoidon tavoite saada epävakaa vakaammaksi) nimissä käytetään kiertoilmaisua "tavoite näyttää olevan" eikä "tavoite on". Koska tavoite on vain osin ahdistuksen lievittämistä, se ei ole 100% totuus tässä asiassa. Sen tietää kyllä useampikin epävakaan läheinen.
Itsetuhoisuus voi olla osin ahdistuksen lievittämistä, sattuuhan sitä jopa niille joilla ei ole persoonallisuushäiriöitö. Tai itsetuhoisuus voi olla vallan toisenlaista ahdistuksen lievittämistä (Kyllähän asiat ja vastuu, joita sinulta edellytetään/henkinen paine/stressi muuttuvat radikaalisti erilaisiksi kun esitätkin itsellesi ja läheisillesi kärsiväsi niin paljon, että "yrität" itsemurhaa) Kun on epäonnistuttu tarpeeksi musertavasti alkaa epävakaa käytös, joka kohdistuu tottakai itseen ja kaikkiin, jotka tarpeeksi ärsyttää.
Puolisolla ei ole ollut helppoa, sekin on kiertoilmaus.
Sinulla ei ole kaikki hyvin, kun lataat täällä tällaista tekstiä ja luulet olevasi käypähoidonkin yläpuolella. Et suostu hyväksymään, että asiantuntijat, jotka sen ovat laatineet, voisivat olla oikeassa. Ja minun epävakaani on hyvin kurissa, kiitos vaan, ja olen itse tehnyt itseni kanssa valtavan työn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.
Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.
Ajattele järkevästi.
Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.
Mitä ihmettä. Et sinä voi diagnoosilla määritellä toista ihmistä.
Onko itselläsi empatiassa puutteita?
Ei vaan kokemusta epävakaista läheisistä ja yksi välttämättömyys, mitä diagnoosin saaminen edellyttää on kohtuuttomia ylilyöntejä, joista myös muut kärsivät. Empatian puutetta ja itseen keskittyvää mustavalkoisuutta. Esimerkiksi ketjussa mainittu itsetuhoisuus ei riitä epävakaaseen diagnoosiin, itsetuhoisuus on _epävakaalla_persoonallisuudella_ on myös teatteria koska jäävät henkiin kuitenkin epävakaissa tunnemyrskyissään. Epävakaa käytös korostuu läheisissä ihmissuhteissa osin KOSKA epävakaa pelaa läheistensä kanssa kaikenlaisia mind gameseja. Itsetuhoisuus on keino manipuloida, kiristää ja uhkailla läheisiä. Epävakaa vaipuu mustavalkoisuuteen ja on vaaraksi muille. Se nyt hitto vie ei ole mitään tyhjästä tempaistua stigmatisoitia. Kun epävakaalla alkaa mennä huonosti hän vaipuu mustavalkoisuuteen ja sitten hän on vaaraksi muille. Aggressiivinen, ailahteleva, keinoja kaihtamaton kiristäjä, käyttää mitä vain läheisiään vastaan, pyrkii hyötymään tai rankaisemaan, hänen päätään ei saa käännettyä eikä alle kannata jäädä. Epävakaa persoonallisuushäiriö on ainoa, jolla on mitään toivoa mutta kyllä se usein myös pahenee ajan kanssa, ei parannu.
Ap höpisee taiteilijoista. Eivät kaikki nerot ja luovat ole epänormaalin epävakaita persoonallisuushäiriöisiä. Persoonallisuushäiriöstä ei ole suurta hyötyä muut kuin oman edun tavoittelussa ja "selviytymisessä".
Nyt puhut kyllä höpöjä. Itsetuhoisuus ei ole mikään manipulointi- ja uhkailukeino epävakailla useinkaan. Se on epätoivoinen yritys selvitä tunteiden kanssa, kun terveet tunnesäätelykeinot puuttuvat. Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä. Puhutaan introjektiosta, ulkoisen kaltoinkohtelijan sisäistämisestä.
Tiedän tämän, koska olen epävakaa ja juuri tähän persoonallisuushäiriöön erikoistunut ja aiheesta luennoiva terapeuttini on asiaa itselleni selventänyt. Ei kannata esiintyä tietäjänä, jos ei ole sellainen. Juuri tuollaisista kommenteista näkee, kuinka suuri stigma epävakaudella vielä edelleen on.
Epävakaa myös reagoi terapiaan keskimäärin hyvin, ja uusimpien tutkimusten mukaan siitä voi myös toipua. Toki se vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Persoonallisuuden rakenteessa on kuitenkin havaittu tapahtuvan muutoksia terapian avulla.
Olet epävakaa ja kappas vaan, toinen lauseesi "Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä".
^Hän on vain uhri tietenkin ja seliseli itsetuhoisuudellekin on leperrelty. Vaikka itse asiassa kyseessä on korkeintaan korrelaatio eikä syy ja seuraus.Etkä tietenkään myönnä, että moni epävakaa hakee ne lääkkeet just sitä varten, että niillä voi tarvittaessa vetää jonkinmoiset överit ja paeta itse aiheutetusta paskasta. Ensin sekoillaan satanen lasissa minä-minä-tuskissaan muista viis ja sitten pillerit naamaan ja osastolle. Muiden pitäisi ymmärtää vaikkei sekään tietenkään riittäisi. Epävakaa pitää varmasti itseään suurimpana uhrina, sitähän en kiellä ja muut saavat olla varpaillaan, etteivät vain syyllisty triggeröimään rauniota, joka on ollut (ainakin muistaakseen) aina ja on nyt oih, niin kovilla.
Epävakaahan ei ole tunteeton eikä myöskään täysin empatiakyvytön. Kyllä tähän häiriintyneisyyteen liittyy silti se empatianpuute kun kunnolla kilahtaa.
Ei kai tätä kannata jokaista yksilöä kuvaavana kuvaelmana lukeakaan koska niin, kyllä, kyseessä on yleistys. Sellaisiahan ei saisi tietenkään tehdä jos ei ole itse epävakaa. Itsehän esiinnyt tietäjänä koska terapeuttisi on mielestäsi sellainen tietäjä... Ja tässä ketjussahan ääni suotaisiin mieluiten epävakaille. Eipä heistäkään kaikille vaan sille marginaaliryhmälle, joka elää ihmisiksi ilman niitä yleisimpiä "leimaavia" oireita. He saisivat tulla parantamaan mainetta.
On kyllä aivan hevon paskaa. Ap, älä kiltti ainakaan ala perhettä perustamaan tuon kasvukumppanisi kanssa. Yksin sinä voit (ehkä) jättää miehen, lapset eivät ja siten et sinäkään.
Tämä kommentti tulee ihmiseltä, joka todella kyllä ymmärsi ja antoi mahdollisuuksia kaikille elämänsä epävakaille eikä ole sen vähä-älyisempi tai mielikuvituksettomampi kuin muutkaan. Vaikka siinähän väitätte. Miehelle tuskin on annettu tätä leimaa otsaan pyynnöstä tai sen vuoksi, että koulu jäi 3-4 kertaa kesken ja uhkasi tap paa itsensä. Kyllä siihen muutakin kuuluu. Et tunne häntä vielä, joten totuus paljastuu ajan kuluessa. Mies on motivoinut olemaan nyt hurmaavan nätisti kun olet ilmestynyt hänen elämäänsä ja luulet, että tämä on se hän vaikka tulisi mutkia matkaan. Jonain päivänä sinä "triggeröit" hänet ja vasta sitten tiedät, mitä olet sitoutunut symppaamaan. Silloin sitten tavoittelet sitä alun ihanuutta vaikkei se ollut koko totuus.
Mies kasatkoon itsensä terapiassa. Kuten sanottu persoonallisuuden rakenteessa on havaittu tapahtuvan muutoksia. Kannattaa miettiä mitä sinusta, persoonastasi tulee ja mitä on jäljellä kun ongelmien koko kirjo selviää. Hyvänkin alun jälkeen se kyllä selviää.
Toki sinä varmasti tahdot koetella onneasi ja uskot olevasi muita sinnikkäämpi rakastaja ja ymmärtäjä. Mieshän nimittäin vaikuttaa ihan mukavalta... No tämän enempää minä en kommentoi, mutta palataan asiaan viiden vuoden päästä. Ennustan, että saat vastaukseksi "älä puhu kun et tiedä"
Kyseessä ei ole korrelaatio, vaan nimenomaan syy-seuraussuhde. Epävakaus syntyy aina temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Epävakailla on lähes poikkeuksetta turvaton kiintymyssuhde. Persoonallisuushäiriö ei koskaan kehity sattumalta. Tätä on tutkittu.
Enkä minä uhriudu tai oikeuta epävakaata käytöstäni. Se nyt vaan on fakta, että olen kohdannut traumaattisia asioita elämässäni ja psykiatri on arvioinut juuri näiden vaikuttaneet persoonallisuuteni kehitykseen. En jaksa tästä kuitenkaan sinun kanssasi enempää väitellä.
Itsemurhaa epävakaat eivät yritä muuta kuin saadakseen ihmiset reagoimaan (tottakai toivomallaan tavalla) koska selviävät siitä taas uuteen nousuun. Joten "Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä" on epävakaan valehtelua vaihteeksi. Draaman pääosan esittäminen on manipulointia, ehkä sitten mahdotonta tiedostaa. Paranemisia.
Onko masentuneet asia erikseen? Eikö epävakailla ole masennuskausia jolloin tunteet vyöryy yli? Onko toisen itsetuho ja tuska vähemmän vakavaa kuin toisen?
Kamalaa tekstiä.
Olen itsekin koettanut itsemurhaa, olen myöhemmin kertonut siitä vain kahdelle ja kaltaistesi takia hävettää vain se kun en onnistunut.
Olen ollut myös pahasti itsetuhoinen, siitä on muistutuksena keho täynnä arpia vaatteiden alla, aina olen koettanut niitä piilottaa ja häpesin kamalasti ainoana kertana kun joku käveli sisään ja näki mitä olen tekemässä. Itkin ja pyysin anteeksi ja vannotin ettei kerro kenellekään, se oli kamalaa enkö ikinä olisi halunnut sitä toiselle. Toki on niitäkin jotka satuttaa itseään huomion vuoksi, mutta enemmän on niitä jotka sitä piilottelee häpeän takia.
Edelleen se halu vahingoittaa itseään tulee tosi voimakkaana vaikeassa tilanteessa enkä itse aina pysty sit hillitsemään, mutta en totisesti sillä ylpeile, pidän sen salassa ettei kukaan huolestu.
Monethan yrittää useamman kerran ennen onnistumistaan kuolemassa, se ei ole niin helppoa kuin kuvitellaan. Ystäväni onnistui vasta viidennellä kerralla, vanhempani jo ensimmäisellä, itse koetin vain kerran.
Koet maailman todella rumana ja kovana ja ihmiset huijareita, tulin tosi surulliseksi tästä. Toivottavasti et joudu tekemisiin niiden herkempien kanssa, harmi että sulle on siunaantunut niin kurjia kokemuksia että olet katkeroitunut.Ap
Uhriap osaa myös loukkaantumisen ja syyttelyn taidon. Teistä tulee varmasti hulvaton pariskunta. Pulla uuniin.
Normaaleilla ihmisillä on tunteita laajalla skaalalla. Tunnekirjoon kuuluu loukkaantuminen ja suru varsinkin jos tunteet mitätöidään, ja ihminen yleensä puolustautuu hyökättäessä. Miksi sä hyökkäät viattomien kimppuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy alttius tahalliseen itsensä vahingoittamiseen ilman vakavaa kuolemanaietta.
Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät saattavat vahingoittaa itseään tahallisesti, minkä tavanomaisin tavoite näyttää olevan ahdistuksen lievittäminen."
Lähde: käypähoito.fi
Osaatko tulkita tuota? Et varmastikaan.
Epävakaan hoidossa ei voida lähteä siitä, että ikävä totuus läväytetään päin pläsiä. Ensimmäisenä esimerkkinä, joka mieleen tulee.. transhoitojen on tieteellisesti todettu parantavan yksilön onnellisuutta ja elämänhallinta vaikkei niissäkään potilaalle puhuta täysin totta.
Puhutaan siis osatotuuksia. Rehellisyyden, korrektiuden ja hoidon tehoamisen (hoidon tavoite saada epävakaa vakaammaksi) nimissä käytetään kiertoilmaisua "tavoite näyttää olevan" eikä "tavoite on". Koska tavoite on vain osin ahdistuksen lievittämistä, se ei ole 100% totuus tässä asiassa. Sen tietää kyllä useampikin epävakaan läheinen.
Itsetuhoisuus voi olla osin ahdistuksen lievittämistä, sattuuhan sitä jopa niille joilla ei ole persoonallisuushäiriöitö. Tai itsetuhoisuus voi olla vallan toisenlaista ahdistuksen lievittämistä (Kyllähän asiat ja vastuu, joita sinulta edellytetään/henkinen paine/stressi muuttuvat radikaalisti erilaisiksi kun esitätkin itsellesi ja läheisillesi kärsiväsi niin paljon, että "yrität" itsemurhaa) Kun on epäonnistuttu tarpeeksi musertavasti alkaa epävakaa käytös, joka kohdistuu tottakai itseen ja kaikkiin, jotka tarpeeksi ärsyttää.
Puolisolla ei ole ollut helppoa, sekin on kiertoilmaus.
Usko muuten huviksesi. Terapiassa se totuus tulee hyvinkin päin pläsiä. Asiat kerrotaan juuri niin kuin ne ovat, eikä sinne päin. Ei se muuten auta. Suosittelen lukemaan Epävakaa persoonallisuus -kirjan. Siinä on kaikki uusin tieto tästä häiriöstä ja sen hoidosta. Se on laadittu alan ammattilaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.
Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.
Ajattele järkevästi.
Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.
Mitä ihmettä. Et sinä voi diagnoosilla määritellä toista ihmistä.
Onko itselläsi empatiassa puutteita?
Ei vaan kokemusta epävakaista läheisistä ja yksi välttämättömyys, mitä diagnoosin saaminen edellyttää on kohtuuttomia ylilyöntejä, joista myös muut kärsivät. Empatian puutetta ja itseen keskittyvää mustavalkoisuutta. Esimerkiksi ketjussa mainittu itsetuhoisuus ei riitä epävakaaseen diagnoosiin, itsetuhoisuus on _epävakaalla_persoonallisuudella_ on myös teatteria koska jäävät henkiin kuitenkin epävakaissa tunnemyrskyissään. Epävakaa käytös korostuu läheisissä ihmissuhteissa osin KOSKA epävakaa pelaa läheistensä kanssa kaikenlaisia mind gameseja. Itsetuhoisuus on keino manipuloida, kiristää ja uhkailla läheisiä. Epävakaa vaipuu mustavalkoisuuteen ja on vaaraksi muille. Se nyt hitto vie ei ole mitään tyhjästä tempaistua stigmatisoitia. Kun epävakaalla alkaa mennä huonosti hän vaipuu mustavalkoisuuteen ja sitten hän on vaaraksi muille. Aggressiivinen, ailahteleva, keinoja kaihtamaton kiristäjä, käyttää mitä vain läheisiään vastaan, pyrkii hyötymään tai rankaisemaan, hänen päätään ei saa käännettyä eikä alle kannata jäädä. Epävakaa persoonallisuushäiriö on ainoa, jolla on mitään toivoa mutta kyllä se usein myös pahenee ajan kanssa, ei parannu.
Ap höpisee taiteilijoista. Eivät kaikki nerot ja luovat ole epänormaalin epävakaita persoonallisuushäiriöisiä. Persoonallisuushäiriöstä ei ole suurta hyötyä muut kuin oman edun tavoittelussa ja "selviytymisessä".
Nyt puhut kyllä höpöjä. Itsetuhoisuus ei ole mikään manipulointi- ja uhkailukeino epävakailla useinkaan. Se on epätoivoinen yritys selvitä tunteiden kanssa, kun terveet tunnesäätelykeinot puuttuvat. Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä. Puhutaan introjektiosta, ulkoisen kaltoinkohtelijan sisäistämisestä.
Tiedän tämän, koska olen epävakaa ja juuri tähän persoonallisuushäiriöön erikoistunut ja aiheesta luennoiva terapeuttini on asiaa itselleni selventänyt. Ei kannata esiintyä tietäjänä, jos ei ole sellainen. Juuri tuollaisista kommenteista näkee, kuinka suuri stigma epävakaudella vielä edelleen on.
Epävakaa myös reagoi terapiaan keskimäärin hyvin, ja uusimpien tutkimusten mukaan siitä voi myös toipua. Toki se vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Persoonallisuuden rakenteessa on kuitenkin havaittu tapahtuvan muutoksia terapian avulla.
Olet epävakaa ja kappas vaan, toinen lauseesi "Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä".
^Hän on vain uhri tietenkin ja seliseli itsetuhoisuudellekin on leperrelty. Vaikka itse asiassa kyseessä on korkeintaan korrelaatio eikä syy ja seuraus.Etkä tietenkään myönnä, että moni epävakaa hakee ne lääkkeet just sitä varten, että niillä voi tarvittaessa vetää jonkinmoiset överit ja paeta itse aiheutetusta paskasta. Ensin sekoillaan satanen lasissa minä-minä-tuskissaan muista viis ja sitten pillerit naamaan ja osastolle. Muiden pitäisi ymmärtää vaikkei sekään tietenkään riittäisi. Epävakaa pitää varmasti itseään suurimpana uhrina, sitähän en kiellä ja muut saavat olla varpaillaan, etteivät vain syyllisty triggeröimään rauniota, joka on ollut (ainakin muistaakseen) aina ja on nyt oih, niin kovilla.
Epävakaahan ei ole tunteeton eikä myöskään täysin empatiakyvytön. Kyllä tähän häiriintyneisyyteen liittyy silti se empatianpuute kun kunnolla kilahtaa.
Ei kai tätä kannata jokaista yksilöä kuvaavana kuvaelmana lukeakaan koska niin, kyllä, kyseessä on yleistys. Sellaisiahan ei saisi tietenkään tehdä jos ei ole itse epävakaa. Itsehän esiinnyt tietäjänä koska terapeuttisi on mielestäsi sellainen tietäjä... Ja tässä ketjussahan ääni suotaisiin mieluiten epävakaille. Eipä heistäkään kaikille vaan sille marginaaliryhmälle, joka elää ihmisiksi ilman niitä yleisimpiä "leimaavia" oireita. He saisivat tulla parantamaan mainetta.
On kyllä aivan hevon paskaa. Ap, älä kiltti ainakaan ala perhettä perustamaan tuon kasvukumppanisi kanssa. Yksin sinä voit (ehkä) jättää miehen, lapset eivät ja siten et sinäkään.
Tämä kommentti tulee ihmiseltä, joka todella kyllä ymmärsi ja antoi mahdollisuuksia kaikille elämänsä epävakaille eikä ole sen vähä-älyisempi tai mielikuvituksettomampi kuin muutkaan. Vaikka siinähän väitätte. Miehelle tuskin on annettu tätä leimaa otsaan pyynnöstä tai sen vuoksi, että koulu jäi 3-4 kertaa kesken ja uhkasi tap paa itsensä. Kyllä siihen muutakin kuuluu. Et tunne häntä vielä, joten totuus paljastuu ajan kuluessa. Mies on motivoinut olemaan nyt hurmaavan nätisti kun olet ilmestynyt hänen elämäänsä ja luulet, että tämä on se hän vaikka tulisi mutkia matkaan. Jonain päivänä sinä "triggeröit" hänet ja vasta sitten tiedät, mitä olet sitoutunut symppaamaan. Silloin sitten tavoittelet sitä alun ihanuutta vaikkei se ollut koko totuus.
Mies kasatkoon itsensä terapiassa. Kuten sanottu persoonallisuuden rakenteessa on havaittu tapahtuvan muutoksia. Kannattaa miettiä mitä sinusta, persoonastasi tulee ja mitä on jäljellä kun ongelmien koko kirjo selviää. Hyvänkin alun jälkeen se kyllä selviää.
Toki sinä varmasti tahdot koetella onneasi ja uskot olevasi muita sinnikkäämpi rakastaja ja ymmärtäjä. Mieshän nimittäin vaikuttaa ihan mukavalta... No tämän enempää minä en kommentoi, mutta palataan asiaan viiden vuoden päästä. Ennustan, että saat vastaukseksi "älä puhu kun et tiedä"
Kyseessä ei ole korrelaatio, vaan nimenomaan syy-seuraussuhde. Epävakaus syntyy aina temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Epävakailla on lähes poikkeuksetta turvaton kiintymyssuhde. Persoonallisuushäiriö ei koskaan kehity sattumalta. Tätä on tutkittu.
Enkä minä uhriudu tai oikeuta epävakaata käytöstäni. Se nyt vaan on fakta, että olen kohdannut traumaattisia asioita elämässäni ja psykiatri on arvioinut juuri näiden vaikuttaneet persoonallisuuteni kehitykseen. En jaksa tästä kuitenkaan sinun kanssasi enempää väitellä.
Itsemurhaa epävakaat eivät yritä muuta kuin saadakseen ihmiset reagoimaan (tottakai toivomallaan tavalla) koska selviävät siitä taas uuteen nousuun. Joten "Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä" on epävakaan valehtelua vaihteeksi. Draaman pääosan esittäminen on manipulointia, ehkä sitten mahdotonta tiedostaa. Paranemisia.
Onko masentuneet asia erikseen? Eikö epävakailla ole masennuskausia jolloin tunteet vyöryy yli? Onko toisen itsetuho ja tuska vähemmän vakavaa kuin toisen?
Kamalaa tekstiä.
Olen itsekin koettanut itsemurhaa, olen myöhemmin kertonut siitä vain kahdelle ja kaltaistesi takia hävettää vain se kun en onnistunut.
Olen ollut myös pahasti itsetuhoinen, siitä on muistutuksena keho täynnä arpia vaatteiden alla, aina olen koettanut niitä piilottaa ja häpesin kamalasti ainoana kertana kun joku käveli sisään ja näki mitä olen tekemässä. Itkin ja pyysin anteeksi ja vannotin ettei kerro kenellekään, se oli kamalaa enkö ikinä olisi halunnut sitä toiselle. Toki on niitäkin jotka satuttaa itseään huomion vuoksi, mutta enemmän on niitä jotka sitä piilottelee häpeän takia.
Edelleen se halu vahingoittaa itseään tulee tosi voimakkaana vaikeassa tilanteessa enkä itse aina pysty sit hillitsemään, mutta en totisesti sillä ylpeile, pidän sen salassa ettei kukaan huolestu.
Monethan yrittää useamman kerran ennen onnistumistaan kuolemassa, se ei ole niin helppoa kuin kuvitellaan. Ystäväni onnistui vasta viidennellä kerralla, vanhempani jo ensimmäisellä, itse koetin vain kerran.
Koet maailman todella rumana ja kovana ja ihmiset huijareita, tulin tosi surulliseksi tästä. Toivottavasti et joudu tekemisiin niiden herkempien kanssa, harmi että sulle on siunaantunut niin kurjia kokemuksia että olet katkeroitunut.Ap
Tuolla ihmisellä ei ole kaikki itsensä kanssa hyvin. Jokin on selkeästi katkeroittanut, ja se purkautuu noin. Hän ei halua ymmärtää, eikä joustaa jyrkässä kannassaan, eikä ajatella sitä, että epävakaillakin on oikeasti ihan järkyttävä tuskatila sinä hetkenä, kun itsetuhoisesti käyttäytyy.
Itse lupasin puolisolleni kaksi ja puoli vuotta sitten, etten enää yritä tuhota itseäni. Näin vierestä, kuinka kamalaa hänelle oli se, kun otin yliannostuksen. Päätös oli paras ikinä ja olen saanut pidettyä impulssit kurissa. Enkä enää edes halua satuttaa itseäni. Silloin ei vaan osannut ajatella selkeästi, kun mieli oli niin kaaoksessa.
Harmillista lukea sinunkin taustastasi. Raskaita juttuja. Ja haluan sanoa, että sydämesi on kultaa. Vaikutat todella empaattiselta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse missään nimessä seurustelisi MT-häiriöisen kanssa. Mutta toisaalta jos sinullakin on... niin ehkä sovitte yhteen. Mutta älkää pliis tehkö lapsia.
Eli ei ole kokemuksia, piti vaan päästä pätemään?
Miksi ihmeessä te kultalusikka perseessä syntyneet ja pumpulissa kasvaneet koette tarpeelliseksi huudella rajoittuneita totuuksianne oikeana tapana elää varsinkin kun ette tiedä asioista mitään?
Epävakaan kehittymiseen vaikuttaa myös perimä, ei vain ympäristö. Tilasta kärsivien aivoissa on samankaltaisuutta esim. impulsiokontrolliongelmaisten aivoissa. Kaikista ei tule persoonallisuushäiriöisiä vaikka eivät syntyisikään kultalusikka perseessä. Epävakaita arvioidaan olevan alle prosentti väestöstä ja kaikkein kovimpia kokeneet eivät aina epävakaudu. Epävakaan genetiikalla eli alttiudulla käyttäytyvä järjestää kyllä itsekin itsensä tramatilanteisiin. Toki ei hän parempaan pysty ja joskus trauma on tullut hänen luokseen. Näitä epävakaa sitten häpeää tuskaisesti päivin ja öin ja joku taas jossain saa hänet muistelemaan vanhoja. Sitten hän alkaa purkaa taakkaansa...
Vaikka täällä kovasti kiistetään, liittyy epävakauteen juurikin äärimmäiset tunnevaihtelut ja ne eivät ole vain ok tai masennus/itsetuhoisuus. Ap:n mies ihailee ap:ta nyt, suhteen edetessä tulee päivä kun mies vihaa ap:ta eniten tässä maailmassa. Konfliktin mies jättää selvittämättä ja saat jäädä sitä yksin ihmettelemään. Kunnes sovittelet miehen puolesta riitanne (helppoa ei ole) tai mies palaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sama vuoristorata jatkuu.
Voihan mies hyötyä terapiasta. Ap ei vaikuta naiselta, jonka psyyke kestää ottaa kaikki iskut vastaan miehen eheytyessä. Sinullakin kun tuota painolastia on, voin vain kuvitella miten sitä käytetään sinun satuttamiseesi kun mies ei hallitse tunteitaan. Epävakaan aivot nääs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.
Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.
Ajattele järkevästi.
Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.
Mitä ihmettä. Et sinä voi diagnoosilla määritellä toista ihmistä.
Onko itselläsi empatiassa puutteita?
Ei vaan kokemusta epävakaista läheisistä ja yksi välttämättömyys, mitä diagnoosin saaminen edellyttää on kohtuuttomia ylilyöntejä, joista myös muut kärsivät. Empatian puutetta ja itseen keskittyvää mustavalkoisuutta. Esimerkiksi ketjussa mainittu itsetuhoisuus ei riitä epävakaaseen diagnoosiin, itsetuhoisuus on _epävakaalla_persoonallisuudella_ on myös teatteria koska jäävät henkiin kuitenkin epävakaissa tunnemyrskyissään. Epävakaa käytös korostuu läheisissä ihmissuhteissa osin KOSKA epävakaa pelaa läheistensä kanssa kaikenlaisia mind gameseja. Itsetuhoisuus on keino manipuloida, kiristää ja uhkailla läheisiä. Epävakaa vaipuu mustavalkoisuuteen ja on vaaraksi muille. Se nyt hitto vie ei ole mitään tyhjästä tempaistua stigmatisoitia. Kun epävakaalla alkaa mennä huonosti hän vaipuu mustavalkoisuuteen ja sitten hän on vaaraksi muille. Aggressiivinen, ailahteleva, keinoja kaihtamaton kiristäjä, käyttää mitä vain läheisiään vastaan, pyrkii hyötymään tai rankaisemaan, hänen päätään ei saa käännettyä eikä alle kannata jäädä. Epävakaa persoonallisuushäiriö on ainoa, jolla on mitään toivoa mutta kyllä se usein myös pahenee ajan kanssa, ei parannu.
Ap höpisee taiteilijoista. Eivät kaikki nerot ja luovat ole epänormaalin epävakaita persoonallisuushäiriöisiä. Persoonallisuushäiriöstä ei ole suurta hyötyä muut kuin oman edun tavoittelussa ja "selviytymisessä".
Nyt puhut kyllä höpöjä. Itsetuhoisuus ei ole mikään manipulointi- ja uhkailukeino epävakailla useinkaan. Se on epätoivoinen yritys selvitä tunteiden kanssa, kun terveet tunnesäätelykeinot puuttuvat. Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä. Puhutaan introjektiosta, ulkoisen kaltoinkohtelijan sisäistämisestä.
Tiedän tämän, koska olen epävakaa ja juuri tähän persoonallisuushäiriöön erikoistunut ja aiheesta luennoiva terapeuttini on asiaa itselleni selventänyt. Ei kannata esiintyä tietäjänä, jos ei ole sellainen. Juuri tuollaisista kommenteista näkee, kuinka suuri stigma epävakaudella vielä edelleen on.
Epävakaa myös reagoi terapiaan keskimäärin hyvin, ja uusimpien tutkimusten mukaan siitä voi myös toipua. Toki se vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Persoonallisuuden rakenteessa on kuitenkin havaittu tapahtuvan muutoksia terapian avulla.
Olet epävakaa ja kappas vaan, toinen lauseesi "Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä".
^Hän on vain uhri tietenkin ja seliseli itsetuhoisuudellekin on leperrelty. Vaikka itse asiassa kyseessä on korkeintaan korrelaatio eikä syy ja seuraus.Etkä tietenkään myönnä, että moni epävakaa hakee ne lääkkeet just sitä varten, että niillä voi tarvittaessa vetää jonkinmoiset överit ja paeta itse aiheutetusta paskasta. Ensin sekoillaan satanen lasissa minä-minä-tuskissaan muista viis ja sitten pillerit naamaan ja osastolle. Muiden pitäisi ymmärtää vaikkei sekään tietenkään riittäisi. Epävakaa pitää varmasti itseään suurimpana uhrina, sitähän en kiellä ja muut saavat olla varpaillaan, etteivät vain syyllisty triggeröimään rauniota, joka on ollut (ainakin muistaakseen) aina ja on nyt oih, niin kovilla.
Epävakaahan ei ole tunteeton eikä myöskään täysin empatiakyvytön. Kyllä tähän häiriintyneisyyteen liittyy silti se empatianpuute kun kunnolla kilahtaa.
Ei kai tätä kannata jokaista yksilöä kuvaavana kuvaelmana lukeakaan koska niin, kyllä, kyseessä on yleistys. Sellaisiahan ei saisi tietenkään tehdä jos ei ole itse epävakaa. Itsehän esiinnyt tietäjänä koska terapeuttisi on mielestäsi sellainen tietäjä... Ja tässä ketjussahan ääni suotaisiin mieluiten epävakaille. Eipä heistäkään kaikille vaan sille marginaaliryhmälle, joka elää ihmisiksi ilman niitä yleisimpiä "leimaavia" oireita. He saisivat tulla parantamaan mainetta.
On kyllä aivan hevon paskaa. Ap, älä kiltti ainakaan ala perhettä perustamaan tuon kasvukumppanisi kanssa. Yksin sinä voit (ehkä) jättää miehen, lapset eivät ja siten et sinäkään.
Tämä kommentti tulee ihmiseltä, joka todella kyllä ymmärsi ja antoi mahdollisuuksia kaikille elämänsä epävakaille eikä ole sen vähä-älyisempi tai mielikuvituksettomampi kuin muutkaan. Vaikka siinähän väitätte. Miehelle tuskin on annettu tätä leimaa otsaan pyynnöstä tai sen vuoksi, että koulu jäi 3-4 kertaa kesken ja uhkasi tap paa itsensä. Kyllä siihen muutakin kuuluu. Et tunne häntä vielä, joten totuus paljastuu ajan kuluessa. Mies on motivoinut olemaan nyt hurmaavan nätisti kun olet ilmestynyt hänen elämäänsä ja luulet, että tämä on se hän vaikka tulisi mutkia matkaan. Jonain päivänä sinä "triggeröit" hänet ja vasta sitten tiedät, mitä olet sitoutunut symppaamaan. Silloin sitten tavoittelet sitä alun ihanuutta vaikkei se ollut koko totuus.
Mies kasatkoon itsensä terapiassa. Kuten sanottu persoonallisuuden rakenteessa on havaittu tapahtuvan muutoksia. Kannattaa miettiä mitä sinusta, persoonastasi tulee ja mitä on jäljellä kun ongelmien koko kirjo selviää. Hyvänkin alun jälkeen se kyllä selviää.
Toki sinä varmasti tahdot koetella onneasi ja uskot olevasi muita sinnikkäämpi rakastaja ja ymmärtäjä. Mieshän nimittäin vaikuttaa ihan mukavalta... No tämän enempää minä en kommentoi, mutta palataan asiaan viiden vuoden päästä. Ennustan, että saat vastaukseksi "älä puhu kun et tiedä"
Kyseessä ei ole korrelaatio, vaan nimenomaan syy-seuraussuhde. Epävakaus syntyy aina temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Epävakailla on lähes poikkeuksetta turvaton kiintymyssuhde. Persoonallisuushäiriö ei koskaan kehity sattumalta. Tätä on tutkittu.
Enkä minä uhriudu tai oikeuta epävakaata käytöstäni. Se nyt vaan on fakta, että olen kohdannut traumaattisia asioita elämässäni ja psykiatri on arvioinut juuri näiden vaikuttaneet persoonallisuuteni kehitykseen. En jaksa tästä kuitenkaan sinun kanssasi enempää väitellä.
Itsemurhaa epävakaat eivät yritä muuta kuin saadakseen ihmiset reagoimaan (tottakai toivomallaan tavalla) koska selviävät siitä taas uuteen nousuun. Joten "Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä" on epävakaan valehtelua vaihteeksi. Draaman pääosan esittäminen on manipulointia, ehkä sitten mahdotonta tiedostaa. Paranemisia.
Onko masentuneet asia erikseen? Eikö epävakailla ole masennuskausia jolloin tunteet vyöryy yli? Onko toisen itsetuho ja tuska vähemmän vakavaa kuin toisen?
Kamalaa tekstiä.
Olen itsekin koettanut itsemurhaa, olen myöhemmin kertonut siitä vain kahdelle ja kaltaistesi takia hävettää vain se kun en onnistunut.
Olen ollut myös pahasti itsetuhoinen, siitä on muistutuksena keho täynnä arpia vaatteiden alla, aina olen koettanut niitä piilottaa ja häpesin kamalasti ainoana kertana kun joku käveli sisään ja näki mitä olen tekemässä. Itkin ja pyysin anteeksi ja vannotin ettei kerro kenellekään, se oli kamalaa enkö ikinä olisi halunnut sitä toiselle. Toki on niitäkin jotka satuttaa itseään huomion vuoksi, mutta enemmän on niitä jotka sitä piilottelee häpeän takia.
Edelleen se halu vahingoittaa itseään tulee tosi voimakkaana vaikeassa tilanteessa enkä itse aina pysty sit hillitsemään, mutta en totisesti sillä ylpeile, pidän sen salassa ettei kukaan huolestu.
Monethan yrittää useamman kerran ennen onnistumistaan kuolemassa, se ei ole niin helppoa kuin kuvitellaan. Ystäväni onnistui vasta viidennellä kerralla, vanhempani jo ensimmäisellä, itse koetin vain kerran.
Koet maailman todella rumana ja kovana ja ihmiset huijareita, tulin tosi surulliseksi tästä. Toivottavasti et joudu tekemisiin niiden herkempien kanssa, harmi että sulle on siunaantunut niin kurjia kokemuksia että olet katkeroitunut.Ap
Uhriap osaa myös loukkaantumisen ja syyttelyn taidon. Teistä tulee varmasti hulvaton pariskunta. Pulla uuniin.
Normaaleilla ihmisillä on tunteita laajalla skaalalla. Tunnekirjoon kuuluu loukkaantuminen ja suru varsinkin jos tunteet mitätöidään, ja ihminen yleensä puolustautuu hyökättäessä. Miksi sä hyökkäät viattomien kimppuun?
Herättelen ap:ta, en hyökkää hänen kimppuunsa. Te epävakauden puolesta puhujat taas saattelette häntä helvettiin. Se, joka tulee väliin, täytyy mitätöidä sitten, ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse missään nimessä seurustelisi MT-häiriöisen kanssa. Mutta toisaalta jos sinullakin on... niin ehkä sovitte yhteen. Mutta älkää pliis tehkö lapsia.
Eli ei ole kokemuksia, piti vaan päästä pätemään?
Miksi ihmeessä te kultalusikka perseessä syntyneet ja pumpulissa kasvaneet koette tarpeelliseksi huudella rajoittuneita totuuksianne oikeana tapana elää varsinkin kun ette tiedä asioista mitään?Epävakaan kehittymiseen vaikuttaa myös perimä, ei vain ympäristö. Tilasta kärsivien aivoissa on samankaltaisuutta esim. impulsiokontrolliongelmaisten aivoissa. Kaikista ei tule persoonallisuushäiriöisiä vaikka eivät syntyisikään kultalusikka perseessä. Epävakaita arvioidaan olevan alle prosentti väestöstä ja kaikkein kovimpia kokeneet eivät aina epävakaudu. Epävakaan genetiikalla eli alttiudulla käyttäytyvä järjestää kyllä itsekin itsensä tramatilanteisiin. Toki ei hän parempaan pysty ja joskus trauma on tullut hänen luokseen. Näitä epävakaa sitten häpeää tuskaisesti päivin ja öin ja joku taas jossain saa hänet muistelemaan vanhoja. Sitten hän alkaa purkaa taakkaansa...
Vaikka täällä kovasti kiistetään, liittyy epävakauteen juurikin äärimmäiset tunnevaihtelut ja ne eivät ole vain ok tai masennus/itsetuhoisuus. Ap:n mies ihailee ap:ta nyt, suhteen edetessä tulee päivä kun mies vihaa ap:ta eniten tässä maailmassa. Konfliktin mies jättää selvittämättä ja saat jäädä sitä yksin ihmettelemään. Kunnes sovittelet miehen puolesta riitanne (helppoa ei ole) tai mies palaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sama vuoristorata jatkuu.
Voihan mies hyötyä terapiasta. Ap ei vaikuta naiselta, jonka psyyke kestää ottaa kaikki iskut vastaan miehen eheytyessä. Sinullakin kun tuota painolastia on, voin vain kuvitella miten sitä käytetään sinun satuttamiseesi kun mies ei hallitse tunteitaan. Epävakaan aivot nääs.
Kyllä, perimä vaikuttaa puolet, ympäristö puolet. Ja tunnevaihtelut ovat epävakauden keskeisin oire, mutta se ei tarkoita, että kaikki epävakaat ovat käveleviä raivopäitä.
Itse myös epävakaana selvitän aina riidat ja kuuntelen, kuinka kumppani asiat kokee. Olen myös itse omasta aloitteestani pyytänyt puolison kanssa yhteisiä hoitokäyntejä, jotta hänkin on saanut tukea, koska sairauteni vaikuttaa häneen. Kaikki epävakaat eivät ole kykenemättömiä selvittämään konflikteja. Käsittämätöntä, kuinka joku luulee tietävänsä, kuinka kaikki maailman epävakaat käyttäytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakukissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Aattele positiivisesti, on sentään lekurissa käynyt kun lääkeetkin ovat. Tilanne ois paljon huonompi jos epävakaa ei ymmärtäisi sen vertaa omaa käytöstään että pitäisi lääkäriä turhana.
Tai sitten on sekakäyt täjänisti kun on lääkkeetkin hakenut.
Ajattele järkevästi.
Epävakaa persoonallisuushäiriö ei ole kaikista kauimpana narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epävakaa uhriutuu, valehtelee, manipuloi, vihaa ja kostaa myös syyttömille. Epävakaana eikä ehkä ollenkaan näe itsessään todellista vikaa. Ei vaikka olisi älykäs. Epävakaa käyttäytyy epävakaasti ja toisinaan todella epäempaattisesti, aggressiivisesti. Epävakaata diagnoosia ei saa jos on masentunut tai maaninen, epävakaa on tuhoisa itselleen JA muille. Epävakaa on joskus mahdollisesti vakaa eli vastuullinen ja joskus varmasti hallitsevasti epävakaa eli tuhoisa. Mt-ongelmia ei pidä nykyään hävetä, mutta kyllä ne ovat ongelmia.
Mitä ihmettä. Et sinä voi diagnoosilla määritellä toista ihmistä.
Onko itselläsi empatiassa puutteita?
Ei vaan kokemusta epävakaista läheisistä ja yksi välttämättömyys, mitä diagnoosin saaminen edellyttää on kohtuuttomia ylilyöntejä, joista myös muut kärsivät. Empatian puutetta ja itseen keskittyvää mustavalkoisuutta. Esimerkiksi ketjussa mainittu itsetuhoisuus ei riitä epävakaaseen diagnoosiin, itsetuhoisuus on _epävakaalla_persoonallisuudella_ on myös teatteria koska jäävät henkiin kuitenkin epävakaissa tunnemyrskyissään. Epävakaa käytös korostuu läheisissä ihmissuhteissa osin KOSKA epävakaa pelaa läheistensä kanssa kaikenlaisia mind gameseja. Itsetuhoisuus on keino manipuloida, kiristää ja uhkailla läheisiä. Epävakaa vaipuu mustavalkoisuuteen ja on vaaraksi muille. Se nyt hitto vie ei ole mitään tyhjästä tempaistua stigmatisoitia. Kun epävakaalla alkaa mennä huonosti hän vaipuu mustavalkoisuuteen ja sitten hän on vaaraksi muille. Aggressiivinen, ailahteleva, keinoja kaihtamaton kiristäjä, käyttää mitä vain läheisiään vastaan, pyrkii hyötymään tai rankaisemaan, hänen päätään ei saa käännettyä eikä alle kannata jäädä. Epävakaa persoonallisuushäiriö on ainoa, jolla on mitään toivoa mutta kyllä se usein myös pahenee ajan kanssa, ei parannu.
Ap höpisee taiteilijoista. Eivät kaikki nerot ja luovat ole epänormaalin epävakaita persoonallisuushäiriöisiä. Persoonallisuushäiriöstä ei ole suurta hyötyä muut kuin oman edun tavoittelussa ja "selviytymisessä".
Nyt puhut kyllä höpöjä. Itsetuhoisuus ei ole mikään manipulointi- ja uhkailukeino epävakailla useinkaan. Se on epätoivoinen yritys selvitä tunteiden kanssa, kun terveet tunnesäätelykeinot puuttuvat. Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä. Puhutaan introjektiosta, ulkoisen kaltoinkohtelijan sisäistämisestä.
Tiedän tämän, koska olen epävakaa ja juuri tähän persoonallisuushäiriöön erikoistunut ja aiheesta luennoiva terapeuttini on asiaa itselleni selventänyt. Ei kannata esiintyä tietäjänä, jos ei ole sellainen. Juuri tuollaisista kommenteista näkee, kuinka suuri stigma epävakaudella vielä edelleen on.
Epävakaa myös reagoi terapiaan keskimäärin hyvin, ja uusimpien tutkimusten mukaan siitä voi myös toipua. Toki se vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Persoonallisuuden rakenteessa on kuitenkin havaittu tapahtuvan muutoksia terapian avulla.
Olet epävakaa ja kappas vaan, toinen lauseesi "Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä".
^Hän on vain uhri tietenkin ja seliseli itsetuhoisuudellekin on leperrelty. Vaikka itse asiassa kyseessä on korkeintaan korrelaatio eikä syy ja seuraus.Etkä tietenkään myönnä, että moni epävakaa hakee ne lääkkeet just sitä varten, että niillä voi tarvittaessa vetää jonkinmoiset överit ja paeta itse aiheutetusta paskasta. Ensin sekoillaan satanen lasissa minä-minä-tuskissaan muista viis ja sitten pillerit naamaan ja osastolle. Muiden pitäisi ymmärtää vaikkei sekään tietenkään riittäisi. Epävakaa pitää varmasti itseään suurimpana uhrina, sitähän en kiellä ja muut saavat olla varpaillaan, etteivät vain syyllisty triggeröimään rauniota, joka on ollut (ainakin muistaakseen) aina ja on nyt oih, niin kovilla.
Epävakaahan ei ole tunteeton eikä myöskään täysin empatiakyvytön. Kyllä tähän häiriintyneisyyteen liittyy silti se empatianpuute kun kunnolla kilahtaa.
Ei kai tätä kannata jokaista yksilöä kuvaavana kuvaelmana lukeakaan koska niin, kyllä, kyseessä on yleistys. Sellaisiahan ei saisi tietenkään tehdä jos ei ole itse epävakaa. Itsehän esiinnyt tietäjänä koska terapeuttisi on mielestäsi sellainen tietäjä... Ja tässä ketjussahan ääni suotaisiin mieluiten epävakaille. Eipä heistäkään kaikille vaan sille marginaaliryhmälle, joka elää ihmisiksi ilman niitä yleisimpiä "leimaavia" oireita. He saisivat tulla parantamaan mainetta.
On kyllä aivan hevon paskaa. Ap, älä kiltti ainakaan ala perhettä perustamaan tuon kasvukumppanisi kanssa. Yksin sinä voit (ehkä) jättää miehen, lapset eivät ja siten et sinäkään.
Tämä kommentti tulee ihmiseltä, joka todella kyllä ymmärsi ja antoi mahdollisuuksia kaikille elämänsä epävakaille eikä ole sen vähä-älyisempi tai mielikuvituksettomampi kuin muutkaan. Vaikka siinähän väitätte. Miehelle tuskin on annettu tätä leimaa otsaan pyynnöstä tai sen vuoksi, että koulu jäi 3-4 kertaa kesken ja uhkasi tap paa itsensä. Kyllä siihen muutakin kuuluu. Et tunne häntä vielä, joten totuus paljastuu ajan kuluessa. Mies on motivoinut olemaan nyt hurmaavan nätisti kun olet ilmestynyt hänen elämäänsä ja luulet, että tämä on se hän vaikka tulisi mutkia matkaan. Jonain päivänä sinä "triggeröit" hänet ja vasta sitten tiedät, mitä olet sitoutunut symppaamaan. Silloin sitten tavoittelet sitä alun ihanuutta vaikkei se ollut koko totuus.
Mies kasatkoon itsensä terapiassa. Kuten sanottu persoonallisuuden rakenteessa on havaittu tapahtuvan muutoksia. Kannattaa miettiä mitä sinusta, persoonastasi tulee ja mitä on jäljellä kun ongelmien koko kirjo selviää. Hyvänkin alun jälkeen se kyllä selviää.
Toki sinä varmasti tahdot koetella onneasi ja uskot olevasi muita sinnikkäämpi rakastaja ja ymmärtäjä. Mieshän nimittäin vaikuttaa ihan mukavalta... No tämän enempää minä en kommentoi, mutta palataan asiaan viiden vuoden päästä. Ennustan, että saat vastaukseksi "älä puhu kun et tiedä"
Kyseessä ei ole korrelaatio, vaan nimenomaan syy-seuraussuhde. Epävakaus syntyy aina temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Epävakailla on lähes poikkeuksetta turvaton kiintymyssuhde. Persoonallisuushäiriö ei koskaan kehity sattumalta. Tätä on tutkittu.
Enkä minä uhriudu tai oikeuta epävakaata käytöstäni. Se nyt vaan on fakta, että olen kohdannut traumaattisia asioita elämässäni ja psykiatri on arvioinut juuri näiden vaikuttaneet persoonallisuuteni kehitykseen. En jaksa tästä kuitenkaan sinun kanssasi enempää väitellä.
Itsemurhaa epävakaat eivät yritä muuta kuin saadakseen ihmiset reagoimaan (tottakai toivomallaan tavalla) koska selviävät siitä taas uuteen nousuun. Joten "Epävakaa on myös usein kokenut kaltoinkohtelua ja jatkaa tätä samaa kaltoinkohtelua itsetuhon muodossa itseensä" on epävakaan valehtelua vaihteeksi. Draaman pääosan esittäminen on manipulointia, ehkä sitten mahdotonta tiedostaa. Paranemisia.
Onko masentuneet asia erikseen? Eikö epävakailla ole masennuskausia jolloin tunteet vyöryy yli? Onko toisen itsetuho ja tuska vähemmän vakavaa kuin toisen?
Kamalaa tekstiä.
Olen itsekin koettanut itsemurhaa, olen myöhemmin kertonut siitä vain kahdelle ja kaltaistesi takia hävettää vain se kun en onnistunut.
Olen ollut myös pahasti itsetuhoinen, siitä on muistutuksena keho täynnä arpia vaatteiden alla, aina olen koettanut niitä piilottaa ja häpesin kamalasti ainoana kertana kun joku käveli sisään ja näki mitä olen tekemässä. Itkin ja pyysin anteeksi ja vannotin ettei kerro kenellekään, se oli kamalaa enkö ikinä olisi halunnut sitä toiselle. Toki on niitäkin jotka satuttaa itseään huomion vuoksi, mutta enemmän on niitä jotka sitä piilottelee häpeän takia.
Edelleen se halu vahingoittaa itseään tulee tosi voimakkaana vaikeassa tilanteessa enkä itse aina pysty sit hillitsemään, mutta en totisesti sillä ylpeile, pidän sen salassa ettei kukaan huolestu.
Monethan yrittää useamman kerran ennen onnistumistaan kuolemassa, se ei ole niin helppoa kuin kuvitellaan. Ystäväni onnistui vasta viidennellä kerralla, vanhempani jo ensimmäisellä, itse koetin vain kerran.
Koet maailman todella rumana ja kovana ja ihmiset huijareita, tulin tosi surulliseksi tästä. Toivottavasti et joudu tekemisiin niiden herkempien kanssa, harmi että sulle on siunaantunut niin kurjia kokemuksia että olet katkeroitunut.Ap
Uhriap osaa myös loukkaantumisen ja syyttelyn taidon. Teistä tulee varmasti hulvaton pariskunta. Pulla uuniin.
Normaaleilla ihmisillä on tunteita laajalla skaalalla. Tunnekirjoon kuuluu loukkaantuminen ja suru varsinkin jos tunteet mitätöidään, ja ihminen yleensä puolustautuu hyökättäessä. Miksi sä hyökkäät viattomien kimppuun?
Herättelen ap:ta, en hyökkää hänen kimppuunsa. Te epävakauden puolesta puhujat taas saattelette häntä helvettiin. Se, joka tulee väliin, täytyy mitätöidä sitten, ymmärrän.
Sinä et tunne ap:n kymppanoa, etkä tiedä hänestä mitään, joten jos vaikka lakkaisit olemasta noin ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaan kanssa EI voi seurustella. Se voi olla 20 sekuntia, nyrkki pöytään ja hän on kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse missään nimessä seurustelisi MT-häiriöisen kanssa. Mutta toisaalta jos sinullakin on... niin ehkä sovitte yhteen. Mutta älkää pliis tehkö lapsia.
Eli ei ole kokemuksia, piti vaan päästä pätemään?
Miksi ihmeessä te kultalusikka perseessä syntyneet ja pumpulissa kasvaneet koette tarpeelliseksi huudella rajoittuneita totuuksianne oikeana tapana elää varsinkin kun ette tiedä asioista mitään?Epävakaan kehittymiseen vaikuttaa myös perimä, ei vain ympäristö. Tilasta kärsivien aivoissa on samankaltaisuutta esim. impulsiokontrolliongelmaisten aivoissa. Kaikista ei tule persoonallisuushäiriöisiä vaikka eivät syntyisikään kultalusikka perseessä. Epävakaita arvioidaan olevan alle prosentti väestöstä ja kaikkein kovimpia kokeneet eivät aina epävakaudu. Epävakaan genetiikalla eli alttiudulla käyttäytyvä järjestää kyllä itsekin itsensä tramatilanteisiin. Toki ei hän parempaan pysty ja joskus trauma on tullut hänen luokseen. Näitä epävakaa sitten häpeää tuskaisesti päivin ja öin ja joku taas jossain saa hänet muistelemaan vanhoja. Sitten hän alkaa purkaa taakkaansa...
Vaikka täällä kovasti kiistetään, liittyy epävakauteen juurikin äärimmäiset tunnevaihtelut ja ne eivät ole vain ok tai masennus/itsetuhoisuus. Ap:n mies ihailee ap:ta nyt, suhteen edetessä tulee päivä kun mies vihaa ap:ta eniten tässä maailmassa. Konfliktin mies jättää selvittämättä ja saat jäädä sitä yksin ihmettelemään. Kunnes sovittelet miehen puolesta riitanne (helppoa ei ole) tai mies palaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sama vuoristorata jatkuu.
Voihan mies hyötyä terapiasta. Ap ei vaikuta naiselta, jonka psyyke kestää ottaa kaikki iskut vastaan miehen eheytyessä. Sinullakin kun tuota painolastia on, voin vain kuvitella miten sitä käytetään sinun satuttamiseesi kun mies ei hallitse tunteitaan. Epävakaan aivot nääs.
Kyllä, perimä vaikuttaa puolet, ympäristö puolet. Ja tunnevaihtelut ovat epävakauden keskeisin oire, mutta se ei tarkoita, että kaikki epävakaat ovat käveleviä raivopäitä.
Itse myös epävakaana selvitän aina riidat ja kuuntelen, kuinka kumppani asiat kokee. Olen myös itse omasta aloitteestani pyytänyt puolison kanssa yhteisiä hoitokäyntejä, jotta hänkin on saanut tukea, koska sairauteni vaikuttaa häneen. Kaikki epävakaat eivät ole kykenemättömiä selvittämään konflikteja. Käsittämätöntä, kuinka joku luulee tietävänsä, kuinka kaikki maailman epävakaat käyttäytyvät.
Käsittämätöntä miten epävakaa pistää sanoja toisen suuhun. Eikun eipäs... "En ole kävelevä raivopää, minä kyllä selvitän konfliktit, kuuntelen, olen erilailla epävakaa" jaa... Kuitenkin sairautesi vaikuttaa puolisoosi vaikka sinähän kuulostaa samojesi mukaan oikein terveeltä. Käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko kaksisuuntainen vai epävakaa?
Kaksisuuntaista hallitaan enemmän lääkkeillä, epävakaata enemmänkin terapialla.
Itsellä on negatiivisia kokemuksia epävakaiden ihmisten kanssa, joten en itse lähtisi, mutta on varmasti oikeasti sellaisia epävakaita, jotka eivät ole niin hirveitä, kun ne mitä itse tutustuin, joten en tuomitsisi kaikkea.
Kuitenkin kannattaa miettiä oletko valmis olemaan tälle henkilölle iso tukipilari? Jos olet kerta itse mt-henkilö. Epävakaan kanssa saattaa tarvita normaalia enemmän ymmärrystä ja anteeksiantamista. Toisella mt-ihmisellä ei välttämättä ole sellaisia voimavaroja.
Minäkin tunnen läheisesti yhden epävakaan ihmisen ja ehkä 2/3 hänen elämästä menee ihan hyvin, mutta sitten se kolmasosa on ihan karseaa. Kesken kaiken hyvän ajan yksi pieni asia saattaa johtaa ihan hirveään raivoon ja se raivo jatkuu ja jatkuu vain. Hän inttää inttää inttää, ei suostu ajattelemaan mitään, ei kuuntelemaan, vaan ajattelu on todella mustavalkoista. Aika usein sitten tulee syytökset ja itsesääli, itku ja masennus, kaikki muutaman hetken sisällä.
Parhaimmillaan hän on ihana, nauravainen, auttavainen, ajattelevainen, huolehtiva ja hyvin säntillinen. Pahimmillaan hän on hirviö.
Mun lasten isällä on hyvin suurella todennäköisyydellä epävakaa persoonallisuushäiriö (kaikki muut diagnostiset kriteerit itsensä fyysistä vahingoittamista lukuun ottamatta, eli ,melko selvä keissi).
Vuosien kokemuksella sanoisin, että älä lähde. Tai älä ainakaan hanki lapsia. Elämä tällaisen ihmisen kanssa voi olla niin raskasta että jos sulla on alunperinkin mt-ongelmia, et ehkä selviä siitä ehjänä.
Tämä lasteni isä osaa suuttuessaan/pahoittaessaan mielensä olla järkyttävän julma, järkyttävän kohtuuton ja suhteellisuudentajuton (tyyliin sanoit pahasti riitatilanteessa 2kk sitten joten on ymmärrettävää jos hakkaan sut, ja siinä välissä sanon paljon kamalampia asioita päivittäin). Epäilin pitkään häntä narsistiksi, ennen kuin luin epävakaasta ja tajusin sen todennäköisemmäksi vaihtoehdoksi (miehellä mm. selkeätä harhaisuutta). Tämän henkilön kohdalla todennäköisesti myös perusluonne ja tausta vaikuttaa asiaan (itsekäs, kotoa malli jossa mies on jumala ja muut tottelee).
Tällaisesta ihmisestä ei välttämättä myöskään erota ihan helposti, ainakaan jos on lapsia, etkä voi katkaista välejä täydellisesti. Lapsia ei voi laittaa isälle tapaamissopimuksen mukaisesti kuin ns. hyvinä kausina. Sitten kun huono kausi iskee (yleensä todella nopeasti), perut kaikki omat asiasi työmatkoista lähtien ja olet lasten kanssa, huvitti tai ei.
Haavat on syviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse missään nimessä seurustelisi MT-häiriöisen kanssa. Mutta toisaalta jos sinullakin on... niin ehkä sovitte yhteen. Mutta älkää pliis tehkö lapsia.
Eli ei ole kokemuksia, piti vaan päästä pätemään?
Miksi ihmeessä te kultalusikka perseessä syntyneet ja pumpulissa kasvaneet koette tarpeelliseksi huudella rajoittuneita totuuksianne oikeana tapana elää varsinkin kun ette tiedä asioista mitään?Epävakaan kehittymiseen vaikuttaa myös perimä, ei vain ympäristö. Tilasta kärsivien aivoissa on samankaltaisuutta esim. impulsiokontrolliongelmaisten aivoissa. Kaikista ei tule persoonallisuushäiriöisiä vaikka eivät syntyisikään kultalusikka perseessä. Epävakaita arvioidaan olevan alle prosentti väestöstä ja kaikkein kovimpia kokeneet eivät aina epävakaudu. Epävakaan genetiikalla eli alttiudulla käyttäytyvä järjestää kyllä itsekin itsensä tramatilanteisiin. Toki ei hän parempaan pysty ja joskus trauma on tullut hänen luokseen. Näitä epävakaa sitten häpeää tuskaisesti päivin ja öin ja joku taas jossain saa hänet muistelemaan vanhoja. Sitten hän alkaa purkaa taakkaansa...
Vaikka täällä kovasti kiistetään, liittyy epävakauteen juurikin äärimmäiset tunnevaihtelut ja ne eivät ole vain ok tai masennus/itsetuhoisuus. Ap:n mies ihailee ap:ta nyt, suhteen edetessä tulee päivä kun mies vihaa ap:ta eniten tässä maailmassa. Konfliktin mies jättää selvittämättä ja saat jäädä sitä yksin ihmettelemään. Kunnes sovittelet miehen puolesta riitanne (helppoa ei ole) tai mies palaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sama vuoristorata jatkuu.
Voihan mies hyötyä terapiasta. Ap ei vaikuta naiselta, jonka psyyke kestää ottaa kaikki iskut vastaan miehen eheytyessä. Sinullakin kun tuota painolastia on, voin vain kuvitella miten sitä käytetään sinun satuttamiseesi kun mies ei hallitse tunteitaan. Epävakaan aivot nääs.
Kyllä, perimä vaikuttaa puolet, ympäristö puolet. Ja tunnevaihtelut ovat epävakauden keskeisin oire, mutta se ei tarkoita, että kaikki epävakaat ovat käveleviä raivopäitä.
Itse myös epävakaana selvitän aina riidat ja kuuntelen, kuinka kumppani asiat kokee. Olen myös itse omasta aloitteestani pyytänyt puolison kanssa yhteisiä hoitokäyntejä, jotta hänkin on saanut tukea, koska sairauteni vaikuttaa häneen. Kaikki epävakaat eivät ole kykenemättömiä selvittämään konflikteja. Käsittämätöntä, kuinka joku luulee tietävänsä, kuinka kaikki maailman epävakaat käyttäytyvät.
Käsittämätöntä miten epävakaa pistää sanoja toisen suuhun. Eikun eipäs... "En ole kävelevä raivopää, minä kyllä selvitän konfliktit, kuuntelen, olen erilailla epävakaa" jaa... Kuitenkin sairautesi vaikuttaa puolisoosi vaikka sinähän kuulostaa samojesi mukaan oikein terveeltä. Käsittämätöntä.
Ei tuossa kukaan pistä sanoja toisen suuhun, sinä itse intät vastaan ja päätät mitä toinen sanoo. Etkö tosiaan näe omien sanojesi ristiriitaisuutta?
Hän puhuu vain kuinka itse toimii ja mielestäni kuulostaa hyvinkin fiksulta.
Sanotaanko näin, että kukaan ei toista kertaa elämässään ryhdy suhteeseen epävakaan kanssa.
Tapasitteko vihreiden puoluekokouksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko kaksisuuntainen vai epävakaa?
Kaksisuuntaista hallitaan enemmän lääkkeillä, epävakaata enemmänkin terapialla.
Itsellä on negatiivisia kokemuksia epävakaiden ihmisten kanssa, joten en itse lähtisi, mutta on varmasti oikeasti sellaisia epävakaita, jotka eivät ole niin hirveitä, kun ne mitä itse tutustuin, joten en tuomitsisi kaikkea.
Kuitenkin kannattaa miettiä oletko valmis olemaan tälle henkilölle iso tukipilari? Jos olet kerta itse mt-henkilö. Epävakaan kanssa saattaa tarvita normaalia enemmän ymmärrystä ja anteeksiantamista. Toisella mt-ihmisellä ei välttämättä ole sellaisia voimavaroja.
Minäkin tunnen läheisesti yhden epävakaan ihmisen ja ehkä 2/3 hänen elämästä menee ihan hyvin, mutta sitten se kolmasosa on ihan karseaa. Kesken kaiken hyvän ajan yksi pieni asia saattaa johtaa ihan hirveään raivoon ja se raivo jatkuu ja jatkuu vain. Hän inttää inttää inttää, ei suostu ajattelemaan mitään, ei kuuntelemaan, vaan ajattelu on todella mustavalkoista. Aika usein sitten tulee syytökset ja itsesääli, itku ja masennus, kaikki muutaman hetken sisällä.
Parhaimmillaan hän on ihana, nauravainen, auttavainen, ajattelevainen, huolehtiva ja hyvin säntillinen. Pahimmillaan hän on hirviö.
Mun lasten isällä on hyvin suurella todennäköisyydellä epävakaa persoonallisuushäiriö (kaikki muut diagnostiset kriteerit itsensä fyysistä vahingoittamista lukuun ottamatta, eli ,melko selvä keissi).
Vuosien kokemuksella sanoisin, että älä lähde. Tai älä ainakaan hanki lapsia. Elämä tällaisen ihmisen kanssa voi olla niin raskasta että jos sulla on alunperinkin mt-ongelmia, et ehkä selviä siitä ehjänä.
Tämä lasteni isä osaa suuttuessaan/pahoittaessaan mielensä olla järkyttävän julma, järkyttävän kohtuuton ja suhteellisuudentajuton (tyyliin sanoit pahasti riitatilanteessa 2kk sitten joten on ymmärrettävää jos hakkaan sut, ja siinä välissä sanon paljon kamalampia asioita päivittäin). Epäilin pitkään häntä narsistiksi, ennen kuin luin epävakaasta ja tajusin sen todennäköisemmäksi vaihtoehdoksi (miehellä mm. selkeätä harhaisuutta). Tämän henkilön kohdalla todennäköisesti myös perusluonne ja tausta vaikuttaa asiaan (itsekäs, kotoa malli jossa mies on jumala ja muut tottelee).
Tällaisesta ihmisestä ei välttämättä myöskään erota ihan helposti, ainakaan jos on lapsia, etkä voi katkaista välejä täydellisesti. Lapsia ei voi laittaa isälle tapaamissopimuksen mukaisesti kuin ns. hyvinä kausina. Sitten kun huono kausi iskee (yleensä todella nopeasti), perut kaikki omat asiasi työmatkoista lähtien ja olet lasten kanssa, huvitti tai ei.
Haavat on syviä.
Ikävää, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Kannattaa kuitenkin olla varovainen maallikkodiagnooseissa. Kuulostaa, että epävakauden lisäksi tuossa on muutakin (ehkä narsistisia tai antisosiaalia piirteitä), sillä epävakaus selitä kaikkea tuota julmuutta, mitä olet kohdannut. Epävakaa ei yleensä ole muille mitenkään korostuneen uhkaava (toki en kiellä, etteikö epävakaakin voisi tunnekuohussa käydä kimppuun.. toki sitä tekee ihan psyykkisesti terveetkin ihmiset).
Tuo, että miehen kotona on ollut malli, että mies on Jumala ja muut tottelevat, ja jos hän on sen mallin sieltä omaksunut (ja ehkä myös sitä mallia oireilee, mikä ei tietenkään oikeuta käyttäytymistä), viittaa hieman narsismin suuntaan. Epävakaasta kun eroaa, epävakaa on todennäköisesti vaaraksi sen jälkeen lähinnä itselleen, narsisti ja antisosiaalinen taas tyypillisesti tekevät muiden elämästä hankalaa. Mutta kun en tunne tapausta, eikä minulla ole valtuuksia ketään diagnosoida, vaikea tietää, mistä lopulta on kyse. Raskas tilanne sinulle ja lapsille.
Itse jostain syystä ajaudun ihmissuhteisiin epävakaiden kanssa, aina sama kuvio eli ensin jumaloidaan ja sit raivostutaan ja hylätään. Toisen ei tarvi olla mikään kävelevä raivopää, itelleni ne pari kertaa vuodessakin tapahtuvat kilarit on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
En itse missään nimessä seurustelisi MT-häiriöisen kanssa. Mutta toisaalta jos sinullakin on... niin ehkä sovitte yhteen. Mutta älkää pliis tehkö lapsia.
Sitä sinä et voi tietää. Häntä ei ole vain diagnosoitu.
Osaatko tulkita tuota? Et varmastikaan.
Epävakaan hoidossa ei voida lähteä siitä, että ikävä totuus läväytetään päin pläsiä. Ensimmäisenä esimerkkinä, joka mieleen tulee.. transhoitojen on tieteellisesti todettu parantavan yksilön onnellisuutta ja elämänhallinta vaikkei niissäkään potilaalle puhuta täysin totta.
Puhutaan siis osatotuuksia. Rehellisyyden, korrektiuden ja hoidon tehoamisen (hoidon tavoite saada epävakaa vakaammaksi) nimissä käytetään kiertoilmaisua "tavoite näyttää olevan" eikä "tavoite on". Koska tavoite on vain osin ahdistuksen lievittämistä, se ei ole 100% totuus tässä asiassa. Sen tietää kyllä useampikin epävakaan läheinen.
Itsetuhoisuus voi olla osin ahdistuksen lievittämistä, sattuuhan sitä jopa niille joilla ei ole persoonallisuushäiriöitö. Tai itsetuhoisuus voi olla vallan toisenlaista ahdistuksen lievittämistä (Kyllähän asiat ja vastuu, joita sinulta edellytetään/henkinen paine/stressi muuttuvat radikaalisti erilaisiksi kun esitätkin itsellesi ja läheisillesi kärsiväsi niin paljon, että "yrität" itsemurhaa) Kun on epäonnistuttu tarpeeksi musertavasti alkaa epävakaa käytös, joka kohdistuu tottakai itseen ja kaikkiin, jotka tarpeeksi ärsyttää.
Puolisolla ei ole ollut helppoa, sekin on kiertoilmaus.