Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kaverin ruokailut meillä
08.12.2020 |
Vähän hassu aihe, mutta pakko päästä purkamaan höyryjä jonnekin.
Mieheni tekee töitä kotona, ja hänelle on rakennettu kunnon työtilat. Hänellä on useita samalla alalla työskenteleviä kavereita, jotka tulevat usein meille työskentelemään. Erityisesti yksi kaveri käy meillä 2-3 kertaa viikossa.
Meillä on ollut viime aikoina pahoja riitoja liittyen tämän kaverin ruokailuun meillä. Hän ei siis oikeastaan koskaan tuo mukanaan lounasta, tai käy itse ostamassa sellaista, vaan hän syö meidän laittamaamme ruokaa. Hän siis syö meillä lämpimän aterian jopa 3 kertaa viikossa, eikä mies pyydä häntä koskaan osallistumaan kustannuksiin mitenkään.
Minulla on usein tapana tehdä ruokaa sellainen annos, että siitä riittää kahdelle päivälle.
Esimeriksi; eilen tulin kotiin seitsemän jälkeen illalla ja tiesin jääkaapissa odottavan edellisenä päivänä valmistamaani ruokaa, jonka voisin vain pistää mikroon. Olin tukehtua kiukkuuni, kun ruokaa olikin jäljellä vain muutama haarukallinen, jotka mies ja hänen kaverinsa olivat minulle jättäneet lähinnä muodon vuoksi, jottei täytyisi sanoa, että he ovat pistelleet kaiken poskeensa.
Minulla on erikoisruokavalio, jonka vuoksi ostan hieman kalliimpia raaka-aineita.
Tilanne on johtanut siihen, että olen alkanut valmistaa suurempia annoksia ruokaa, mutta tämä tulee tietenkin kalliimmaksi. Olen laskenut, että miehen kaverin ruokailu kustantaa usein jopa 15-20 euroa viikossa, mikä on hurja summa kun sen suhteuttaa kuukauden tai jopa vuoden ajalle.
Olen sanonut miehelle, että kaveri voi toki syödä meillä, mutta olisi tosi jees jos hän osallistuisi hiukan kuluihin. Mies suuttui tästä, ja sanoi että hänen kodissaan saavat kaveritkin ruokaa, ja että kyse on vieraanvaraisuudesta.
Olen samaa mieltä, mutta mielestäni asia on eri siinä vaiheessa, kun kyse on periaatteessa siitä, että hän käy meillä työskentelemässä säännöllisesti joka viikko (huom. ei siis kuitenkaan niin, että tekee töitä meille).
Me emme vieraile tämän kaverin ja hänen vaimonsa luona kuin ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, ja silloinkin viemme tullessamme pullon viiniä tms. joten ei voi puhua vastavuoroisuudesta.
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että minun pitää kauppareissulla suunnitella ruoan määrää tämän yhden ”ylimääräisen suun” mukaan, ja käyttää enemmän rahaa ruokkiakseni aikuisen miehen, joka on vieläpä varakkaampi kuin mitä itse olen (asuu omistusasunnossa jne.). Samalla mies kuitenkin sanoo minun olevan ahne ja epävieraanvarainen. Minusta kyse ei ole vierailusta enää siinä vaiheessa, kun toinen käy meillä vähintään kolmesti viikossa.
Miten ratkaisisitte tilanteen?
Kommentit (568)
Ihan sellainen ehdotus, että:
Ala kaveerata miehen kaverin kanssa niin paljon, että ruuanlaito hänen ilokseen tuntuu mukavalta. Juttele mukavia, kysy mitä hän toivoisi ruuaksi seuraavalla kerralla ja tiedustele, mitä hän piti edelliskerran ruuasta. Vedä ehkä vähän överiksi: haluaisiko herra jälkiruokaa tai millaisista välipalapatukoista hän pitää? Kysele mieheltäkin, mitä kaveri piti ruuasta ja miksei hän syönytkään kovin paljon ruokalajia Z. Väännä ratakiskosta, että joudut ajattelemaan kaverimiehen MIELLYTTÄMISTÄ aivan HIRVITTÄVÄN paljon. Suorastaan joka päivä!
Miehesi muuttuu mustasukkaiseksi parissa viikossa, eikä kaveri olekaan enää yhtäkkiä tervetullut teille.
Koska eihän se käy päinsä, että nainen ruokkisi ilomielin miehen kaverin -- jos mies ei saa olla siinä välissä "sutenöörinä", niin mies pahastuu ja lopettaa leikin sikseen!
Joten mikset muuttaisi tilannetta itsellesi edulliseksi!
"Onpa ihanaa, että Esa tulee taas! Tuntuu kuin minulla olisi oma ihailija, kun hän pitää ruuistani niin kovin paljon ❤ Mitähän Esa haluaisi näin joulun alla, voisin tehdä adventin kunniaksi jonkin jälkiruuan? Jotain jouluista, Hmm... Pitääkö Esa korianterista? No kyllä minä tiedän mistä sinä pidät Jaakko, mutta entä Esa?"
Sitä vaan muutama viikko.
T. Saman kokenut. Mies ei uskonut puhetta, joten oli pakko vetää naistentaitojen työkalupakki esiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alepa Kauppakassi ! Sinne vaan tilaus ja sitten kassalle,ja sanot ukolles että tuuppa maksamaan! Ole hiljaa siitä että tilasit kaverillensa kanssa!
Vedä överiksi. Syö muualla ja kun miehet jättävät seuraavan kerran liian vähän syötävää niin murehdi, että kyllähän kaverin olisi pitänyt syödä itsensä kylläiseksi.
Kokkaa kaverille mieluisia ruokia.
Tiedustele mitä kaveri piti ruuista.
Kaverikaverikaveri.
Ala lipsua miehen suosimista mausteista ja ruoka-aineista. "Ai joo, sinä et pitänytkään chilistä. Kaverisi sanoi tykkäävänsä, joten en tavallaan ajatellut..."
Meillä ramppasi yövieraita eikä toiveitani kuunneltu ennen kuin aloin liikuskella kotona pelkässä samettiaamutakissa. Mies halusi jakaa meidän kotimme, mutta vain jos minä en olisi "kuulunut pakettiin". Minun tarvitsi sipsuttaa juttusille vain pari kertaa aamutakissani, niin yllätysvierailut loppuivat. Miehet ne aina haluavat rehennellä vaimoillaan, mutta vain jos vaimo pysyy tiukasti etäisenä. Etenkin kotoa on helpompi poistattaa tuttavallisesti käyttäytyvät kaverit kuin tuttavallisesti käyttäytyvä vaimo ;)
Minä en seurustelisi tuollaisen kanssa, mutta jos jostain ihmeen syystä katselisin tuollaista äijää, en korvaani lotkauttaisi marinalle vieraanvaraisuudesta. Sanoisin, että jatkossa kaveri ei enää syö meillä ilmaiseksi minun tekemiäni tai ostamiani ruokia, vaan ottaa eväät, ja saat hoitaa sen itse tai sitten minä hoidan asian kaverin kanssa. Asia ei ole neuvoteltavissa, piste.
Vierailija kirjoitti:
Fiksuinta on puhua. Kuvaile tilanne miehellesi, ole ystävällinen mutta jämäkkä. Jos tämä ei riitä, on sinun otettava järeämmät keinot käyttöön tai hyväksyttävä tilanne.
Tai sitten laitat lounasmenuun näkyville ja siihen hinta. Luulis vinkin menevän perille. Mutta kannatan siis ensin vielä puhumista.
Tää menu hintoineen on hyvä idea. Lisäksi vielä lisähinta sille että syö vaimonkin ruuat. Luulisi hölmömmänkin tajuaavan. Tai sitten pokerina kysäisee tältä kaverilta että syötäskö me sitten aina viikonloput teillä kun sinä syöt viikot ilmaiseksi meillä, että laitatko sinä ruuat vai äitisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sellainen ehdotus, että:
Ala kaveerata miehen kaverin kanssa niin paljon, että ruuanlaito hänen ilokseen tuntuu mukavalta. Juttele mukavia, kysy mitä hän toivoisi ruuaksi seuraavalla kerralla ja tiedustele, mitä hän piti edelliskerran ruuasta. Vedä ehkä vähän överiksi: haluaisiko herra jälkiruokaa tai millaisista välipalapatukoista hän pitää? Kysele mieheltäkin, mitä kaveri piti ruuasta ja miksei hän syönytkään kovin paljon ruokalajia Z. Väännä ratakiskosta, että joudut ajattelemaan kaverimiehen MIELLYTTÄMISTÄ aivan HIRVITTÄVÄN paljon. Suorastaan joka päivä!
Miehesi muuttuu mustasukkaiseksi parissa viikossa, eikä kaveri olekaan enää yhtäkkiä tervetullut teille.
Koska eihän se käy päinsä, että nainen ruokkisi ilomielin miehen kaverin -- jos mies ei saa olla siinä välissä "sutenöörinä", niin mies pahastuu ja lopettaa leikin sikseen!
Joten mikset muuttaisi tilannetta itsellesi edulliseksi!
"Onpa ihanaa, että Esa tulee taas! Tuntuu kuin minulla olisi oma ihailija, kun hän pitää ruuistani niin kovin paljon ❤ Mitähän Esa haluaisi näin joulun alla, voisin tehdä adventin kunniaksi jonkin jälkiruuan? Jotain jouluista, Hmm... Pitääkö Esa korianterista? No kyllä minä tiedän mistä sinä pidät Jaakko, mutta entä Esa?"
Sitä vaan muutama viikko.
T. Saman kokenut. Mies ei uskonut puhetta, joten oli pakko vetää naistentaitojen työkalupakki esiin...
Haha, voisi myös tunnustaa, että näki Esasta aika villiä seksiunta, mikä ei ole ihme kun Esa on aika kuuma ja häntä niin usein näkeekin.
Harvinaisen idiootti mies jos syöttää kaverille vaimon ruuat vaikka asiasta monta kertaa huomautettu. Sanoisin varmaan miehen kaverille miehen kuullen että kuule kun te syötte minun ruuat joka kerta että oletko ajatellut mitä minä sitten syön? Jättäisin tuollaisen miehen jos ei kerrasta ymmärtäisi mokaansa ja korjaisi käytöstään. Kenenkään muun ruokia ei syödä eikä omassa kodissa pidä joutua piilottelemaan ruokiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mikään provo. Olen töissä, joten en pysty notkumaan puhelimella koko ajan.
Ruoanlaitto on siis minulle oikeastaan myös harrastus, sillä etenkin erikoisruokavalioni myötä aloin kokeilla kaikenlaista. Pidän kokkaamisesta ja erilaisten reseptien kokeilusta. Miehellä on vähän sellainen ajatusmaailma, että minun tulisi olla imarreltu kun joku tykkää laittamastani ruoasta.
Mutta ei se, että pidän ruoanlaitosta tarkoita sitä, että haluaisin käyttää siihen ylimääräistä rahaa tai ryhtyä lounaskokiksi myös hänen kavereilleen.Meillä on ollut jo aiemmin vääntöä ruokaostoksista. Tilanne kun menee helposti siihen, että minä käyn kaupassa töistä tullessani, mutta kun mies tekee kotoa käsin töitä, hänen ei tule kuljettua samalla tavalla kaupan kautta. Yhtäkkiä saatan huomata, että mies ei ole käynyt viikkoon kaupassa, mutta minä olen käynyt monta kertaa. Olen yrittänyt lanseerata meille yhteistä ”ruokarahastoa” jonne kumpikin laittaisi saman summan kuukaudessa, mutta hän ei ole lämmennyt ajatukselle.
Mies on sanonut, että hänelle on kunnia-asia, että meillä saavat kaikki ruokaa, ja haukkunut minua ahneeksi ja halvaksi kun olen huomautettu kaverin säännöllisesti toistuvista ruokailuista meillä. Viimeksi sunnuntaina, kun tein laatikkoruokaa, sanoin miehelle painavasti, että oletan meidän syövän tästä kaksi kertaa, ja että odotan minulla olevan annos tätä jääkaapissa kun tulen töistä kotiin maanantaina. Kun jäljellä oli lähinnä rippeet, mies sanoi, että ”sinähän syöt muutenkin vähemmän” ja kertoi suorastaan dramaattisesti, miten he olivat hillinneet itseään ja ottaneet vähemmän kuin olisi tehnyt mieli, jotta minulle olisi jäänyt. 🙄
Miehen kaveri kyllä juo meillä myös monta kuppia kahvia/teetä päivässä, ja saatta syödä myös hedelmiä, välipalapatukoita yms. Olen monta kertaa löytänyt tyhjän laatikon kun olen aamulla hakenut itselleni välipalaa töihin otettavaksi, ja mies on kertonut antaneensa ostamiani myslipatukoita kaverilleen kun hänellä oli nälkä.
Kaikkein pahinta oli, kun mies oli syönyt minun syntymäpäiväkakkuni loppuun kaverinsa kanssa. Oletin saavani siitä vikan palasen illalla teen kanssa, mutta niin oli tyhjä lautanen odottamassa kun pääsin kotiin. Kuulemma jos kaapissa on kakkua, niin pitää siitä vieraalle tarjota. Minun olisi pitänyt olla iloinen, kun kaveri oli kehunut tekemääni kakkua...
Ap
Kuulostaa siltä, että sun miehesi ei arvosta sinua tai sinun tekemisisäsi kovin pitkälle. Kuka ajattelee, että jonkun pitäisi olla kiitollinen, että hänen tekemänsä työ kelpaa jollekin? Itse en varmaan pystyisi olemaan suhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Suoraan sanottuna kuulostaa todella m*lkulta ihmiseltä. Sinuna en ainakaan enää ostaisi ja laittaisi ruokaa kuin itselleni ja ilmoittaisin miehelle, että en jaksa enää tuntea sitä valtavaa kiitollisuuden määrää siitä, että ruokani on jatkuvasti syöty, vaikka olen sinoa joka sitä taloon kantaa.
homma hoidettu kirjoitti:
Tämän luettuaan hän tuskin enää syö muonianne, tai ylipäätään tulee teille tai käskee teitä heille kylään.
Varmaan ihan hyvä. Toivottavasti kaveri tajuaa edes hävetä omaa noloa käytöstään. Syödä nyt jatkuvasti toisen nurkissa ilman, että korvaa vaivaa tai rahallista menetystä mitenkään. Mikä meni kasvatuksessa vikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensialkuun suosittelen että laitat oman annokseen tiiviiseen rasiaan- niin siihen ei kuka koskee. Ota itsellesi se terveellisempi osa talteen ja jatkaa tuokaa riisillä, spagetilla- anna ditten syövät sitä laimennettua ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän vastaavaa oli mulla (olen nainen) eksän kanssa kun oltiin parikymppisiä:
Oltiin usein baarissa, tosin mä olin lähes aina autolla, siis isäni autolla. Baarissa oli meidän kanssa aina silloin tällöin eksäni kaveri. Kun klo 03 baarista lähdettiin, alkoi eksäni petailemaan jo puolen yön jälkeen, että eikös sitten heitetäkin tuo Pena kotiinsa (noin 10 km:n ylimääräinen lenkki). Kun tätä oli jatkunut useamman kerran niin kyllä tympi. Lopulta ilmoitin eksälle, että en mä isäni bensoilla heittele kuin omia kavereitani, jos niitäkään.
Eräs oma kaverini oli taasen sitä mieltä (ja vanhempansakin olivat), että jos oon autolla, niin hyvään kaveruuteen kuuluu, että baari-illan jälkeen heitän hänet kotiinsa (30km ylimääräinen lenkki, kun itse asuin 3km päässä keskustasta). Kyllähän sitä muutaman kerran tekikin, mutta lopetin senkin homman. Kaverini mielestä olin törkeä.
Ongelmina näissä se, että tulee vaivaa, kustannuksia ja riskejä. Riski on se väsyneenä ajaminen. Lisäksi koskaan ei ollut vastavuoroista.
Ihmiset on lopulta tosi röyhkeitä. Jokainen voi olla vierasnvarainen ja avulias omalla vaivallaan ja rahallaan, mutta ei muiden. Yksittäiset lounaat, kyyditykset jne on eri asia, mutta sitten kun ne muuttuu normiksi, niin se on jo törkeää hyväksikäyttämistä.
Nykymiehelläni on omaisuus ja tulot 5 X sen mitä mulla. Hän maksaa lähes kaikki viulut. Siitä edestä mä hoidan kodin(300m2) ja lapset (monta). Hän ruikuttaa asiasta. En suostu maksamaan, koska hän ei halua hoitaa lapsia/ kotia. Minä taasen en ole ilmainen piika. Sitten maksan kulut, jos erotaan. Eipä herra kuitenkaan ole halunnut erota ja moooonta vuotta ollaan jo tällä tahdilla menty 😅
Todella ihmettelen puolisoita, jotka eivät enemmän tienaavina ole ei ainoastaan valmiita vaan myös halukkaita maksamaan suurempaa osuutta. Itselleni on aivan päivänselvä asia, että minulla ja vaimollani ei ole erilaiset elintasot, vaan kumpikin osallistuu kuluihin (kuin myös kotitöihin) mielellään, tulojensa ja kykyjensä mukaan. Silloin rakkauttakin riittää enemmän. Esim. nyt koronavuonna on vaimoni tulot olleet paljon normaalia alhaisemmat, mutta olen sanonut, että ei huolta ja että rahallisesti tulemme selviämään, ja yritämme nyt ensisijaisesti pitää huolta siitä, että pysyisimme terveinä ja emme levitä mahdollista koronatartuntaa eteenpäin (emme itse ole riskiryhmissä). Puolison ärtymyksen ymmärtäisin silloin, jos toinen tekisi pitkää päivää ja toinen lyhyttä tai ei ollenkaan JA lisäksi se enimmäkseen tai kokonaan kotona oleva ei laittaisi kotonakaan juuri tikkua ristiin, mutta tuo lienee harvinainen tilanne. Kun ollaan yhdessä, jaetaan tulot ja työt, ilot ja surut, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole missään törmännyt näin niuhoon porukkaan kuin palstalla. Ensin ei ruokita lasten vieraita ja nyt sitten vielä miehenkin kaveri jäisi ilman sapuskaa. :D Outo ajatus itselle ja lähipiirilleni.
Meillä toki tehdään fifty-fifty ruuat ja käydään kaupassa. Teinitkin osallistuu. Ruokaa toisinaan tehdään usealle päivällä, muttei se maailma siihen pätkähdä, jos ruoka ei riittänytkään. Pääasia, että on kelvannut, eikä jää nurkkiin pyörimään. Sitten joku käy kaupassa ja tekee lisää ruokaa. Tai tilaa. Kenenkään ei tarvii olla nälissään, ei omien, eikä vieraiden. Hyvin simppeliä ja ystävällistä kaikkia kohtaan.
Perus vieraanvaraisuutta, kuten ap:n mieskin meinas.
Tämä on yksi selittävä syy sille, että useat ihmiset väittävät silmät kirkkaina ettei kuukauden ruokamenoihin voi mennä niin paljon "rahaa kuin siihen menee itse omat ruokansa maksamalla".
Miten sanoa loukkaamatta rahankäyttöneuvoja jakavalle ihmiselle, että tämä säästää syömällä toisten varoilla ostettua ruokaa? Vieraanvaraisuus opitaan jo lapsuuskodista - ainakin köyhissä perheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset pyytäisi palkankorotusta tai hankkisit pienen sivutyön (vaikka muutama tunti viikossa), jolla kompensoisit miehesi kaverin aiheuttamia lisäkustannuksia?
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole missään törmännyt näin niuhoon porukkaan kuin palstalla. Ensin ei ruokita lasten vieraita ja nyt sitten vielä miehenkin kaveri jäisi ilman sapuskaa. :D Outo ajatus itselle ja lähipiirilleni.
Meillä toki tehdään fifty-fifty ruuat ja käydään kaupassa. Teinitkin osallistuu. Ruokaa toisinaan tehdään usealle päivällä, muttei se maailma siihen pätkähdä, jos ruoka ei riittänytkään. Pääasia, että on kelvannut, eikä jää nurkkiin pyörimään. Sitten joku käy kaupassa ja tekee lisää ruokaa. Tai tilaa. Kenenkään ei tarvii olla nälissään, ei omien, eikä vieraiden. Hyvin simppeliä ja ystävällistä kaikkia kohtaan.
Perus vieraanvaraisuutta, kuten ap:n mieskin meinas.
Niin, teillä käy kaupassa ja ruuat tekee joku. Entä jos se joku olisit aina sinä?
Miten niin "niuhottamista"?
Kaari Utriolla oli aikanaan hyvä joulukolumni. Siinä vaimo ehdotti miehelleen, että mentäisiin vaihteeksi jouluksi hotelliin. Keskustelu kulki tyyliin vaimo: olisi niin kiva istua valmiiseen ruokapöytään. Mies: mutta kulta, ainahan minä olen istunut valmiiseen ruokapöytään. Vaimo: ei tarvitsisi tiskatakaan. Mies: kulta, ei minun ole ennenkään tarvinnut tiskata. Jne.
Eihän se miehen mielestä ole ongelma, jos hän ei käy kaupassa kuin kerran viikossa ja vaimo tekee kaikki täydennysostokset. Ei miehen tarvitse käydä kaupassa.
Ei miehen mielestä ole ongelma tarjota vaimo laittamaa ruokaa työkaverille. Eihän hän sitä suunnittele eikä tee joten siitä ei ole vaivaakaan (ruoka vaan jotenkin "ilmestyy" jääkaappiin).
Tuosta olisi nyt kyllä päästävä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole missään törmännyt näin niuhoon porukkaan kuin palstalla. Ensin ei ruokita lasten vieraita ja nyt sitten vielä miehenkin kaveri jäisi ilman sapuskaa. :D Outo ajatus itselle ja lähipiirilleni.
Meillä toki tehdään fifty-fifty ruuat ja käydään kaupassa. Teinitkin osallistuu. Ruokaa toisinaan tehdään usealle päivällä, muttei se maailma siihen pätkähdä, jos ruoka ei riittänytkään. Pääasia, että on kelvannut, eikä jää nurkkiin pyörimään. Sitten joku käy kaupassa ja tekee lisää ruokaa. Tai tilaa. Kenenkään ei tarvii olla nälissään, ei omien, eikä vieraiden. Hyvin simppeliä ja ystävällistä kaikkia kohtaan.
Perus vieraanvaraisuutta, kuten ap:n mieskin meinas.
Miksi selostat omasta tilanteessasi mikä ei liity ketjun aiheeseen mitenkään? Mitä jos huomaisit että se ”joku” kaupassa olisi neljä kertaa viidestä sinä ja kaupasta tullessasi pöydässä istutaan jo naapurin Pertin kanssa sormia napsutellen että olet halpa ä**ä kun ei ole ruokaa jo pöydässä?
Vierailija kirjoitti:
Mikset pyytäisi palkankorotusta tai hankkisit pienen sivutyön (vaikka muutama tunti viikossa), jolla kompensoisit miehesi kaverin aiheuttamia lisäkustannuksia?
🤣 Jos tämä olisi tosissaan kirjoitettu niin Guinessin ennätyskirjasta saisi uskoakseni läheisriippuvaisen kynnysmaton kunniamaininnan tällä ajatusmaailmalla. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole missään törmännyt näin niuhoon porukkaan kuin palstalla. Ensin ei ruokita lasten vieraita ja nyt sitten vielä miehenkin kaveri jäisi ilman sapuskaa. :D Outo ajatus itselle ja lähipiirilleni.
Meillä toki tehdään fifty-fifty ruuat ja käydään kaupassa. Teinitkin osallistuu. Ruokaa toisinaan tehdään usealle päivällä, muttei se maailma siihen pätkähdä, jos ruoka ei riittänytkään. Pääasia, että on kelvannut, eikä jää nurkkiin pyörimään. Sitten joku käy kaupassa ja tekee lisää ruokaa. Tai tilaa. Kenenkään ei tarvii olla nälissään, ei omien, eikä vieraiden. Hyvin simppeliä ja ystävällistä kaikkia kohtaan.
Perus vieraanvaraisuutta, kuten ap:n mieskin meinas.
"Meillä toki tilanne on aivan eri kuin AP:lla, mutta tulen siltit tänne ihmettelemään muiden niuhoutta ja kerron etten ymmärrä ja sitten kerron miten meidän tilanne on aivan eri, mutta huomatkaa että mä olen niin rento ja hyvä ihminen."
Maksapa ite suurin osa ruoista, valmista siitä suurin osa, sen jälkeen ole nälissäsi kun miestäsi ei huvittanut jättää sinulle yhtään ja kuuntele sen jälkeen kuinka kiitollinen sinun pitäisi olla, että sinun kokkaamasi ruoka ylipäätän kelpaa kenellekään. Urpo.
Alue: Aihe vapaa
Luulenpa että miehesi hermostuisi hyvin nopeasti kestittämiseen jos kävisi itse kaupassa ja keräisi sekä maksaisi kaikki ne välipalapatukat ja muut elintarvikkeet jotka työkaveri syö viikossa. Kustannukset ja vaiva konkretisoituisivat aivan eri tavalla.