Miehen kaverin ruokailut meillä
Vähän hassu aihe, mutta pakko päästä purkamaan höyryjä jonnekin.
Mieheni tekee töitä kotona, ja hänelle on rakennettu kunnon työtilat. Hänellä on useita samalla alalla työskenteleviä kavereita, jotka tulevat usein meille työskentelemään. Erityisesti yksi kaveri käy meillä 2-3 kertaa viikossa.
Meillä on ollut viime aikoina pahoja riitoja liittyen tämän kaverin ruokailuun meillä. Hän ei siis oikeastaan koskaan tuo mukanaan lounasta, tai käy itse ostamassa sellaista, vaan hän syö meidän laittamaamme ruokaa. Hän siis syö meillä lämpimän aterian jopa 3 kertaa viikossa, eikä mies pyydä häntä koskaan osallistumaan kustannuksiin mitenkään.
Minulla on usein tapana tehdä ruokaa sellainen annos, että siitä riittää kahdelle päivälle.
Esimeriksi; eilen tulin kotiin seitsemän jälkeen illalla ja tiesin jääkaapissa odottavan edellisenä päivänä valmistamaani ruokaa, jonka voisin vain pistää mikroon. Olin tukehtua kiukkuuni, kun ruokaa olikin jäljellä vain muutama haarukallinen, jotka mies ja hänen kaverinsa olivat minulle jättäneet lähinnä muodon vuoksi, jottei täytyisi sanoa, että he ovat pistelleet kaiken poskeensa.
Minulla on erikoisruokavalio, jonka vuoksi ostan hieman kalliimpia raaka-aineita.
Tilanne on johtanut siihen, että olen alkanut valmistaa suurempia annoksia ruokaa, mutta tämä tulee tietenkin kalliimmaksi. Olen laskenut, että miehen kaverin ruokailu kustantaa usein jopa 15-20 euroa viikossa, mikä on hurja summa kun sen suhteuttaa kuukauden tai jopa vuoden ajalle.
Olen sanonut miehelle, että kaveri voi toki syödä meillä, mutta olisi tosi jees jos hän osallistuisi hiukan kuluihin. Mies suuttui tästä, ja sanoi että hänen kodissaan saavat kaveritkin ruokaa, ja että kyse on vieraanvaraisuudesta.
Olen samaa mieltä, mutta mielestäni asia on eri siinä vaiheessa, kun kyse on periaatteessa siitä, että hän käy meillä työskentelemässä säännöllisesti joka viikko (huom. ei siis kuitenkaan niin, että tekee töitä meille).
Me emme vieraile tämän kaverin ja hänen vaimonsa luona kuin ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, ja silloinkin viemme tullessamme pullon viiniä tms. joten ei voi puhua vastavuoroisuudesta.
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että minun pitää kauppareissulla suunnitella ruoan määrää tämän yhden ”ylimääräisen suun” mukaan, ja käyttää enemmän rahaa ruokkiakseni aikuisen miehen, joka on vieläpä varakkaampi kuin mitä itse olen (asuu omistusasunnossa jne.). Samalla mies kuitenkin sanoo minun olevan ahne ja epävieraanvarainen. Minusta kyse ei ole vierailusta enää siinä vaiheessa, kun toinen käy meillä vähintään kolmesti viikossa.
Miten ratkaisisitte tilanteen?
Kommentit (568)
En keksi, missä on ongelma. Ap ostaa omat ruokansa, mies omansa. Jos mies haluaa tarjota kaverille, se on OK, mutta mies ei koske niihin ap:n hankkimiin raaka-aineisiin. Sama pätee kaikkeen muuhunkin, yhteisiä kuluja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Kerro ap miten sait asian selvitettyä. Kiinnostaa kovasti. Totean saman minkä moni muukin; miehesi ja kaverinsa ovat mieslapsia tai kaveri on todella röyhkeä ja miehesi vähän tyhmä. Eli joudut yksin hoitamaan tilanteen.
Plus että mies ei arvosta apta yhtään jos ei huolehdi että sinulle jää aina tarpeeksi ruokaa, ole kiitollinen ruuista ja osallistu niiden tekoon ja maksa niitä. Älä ole ap kynnysmatto. Kuulostaa sille että miehet ovat 18-vuotiaita ja äiti passannut kotona piloille.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei olisi edes kivaa laittaa ruokaa tuollaiselle miehelle tai hänen kaverilleen vaikka pitäisin ruuanlaitosta.
Ostaisin ruuan vain itselleni pari kuukautta niin ettei kenelläkään muulla ole edes mahdollisuutta ottaa ruokaani mistään rasiasta.
tämä.
Jos tuo ruokatarjoilu on jatkunut jo pitkään niin en kehtaisi alkaa nyt perimään maksua siitä. Ymmärrän miehesi puolen siitä ja pointin vieraanvaraisuudesta. Fiksu vieras tietysti itse toisi ruokia mukanaan tai välillä tilaisi ruuat molemmille, mutta kaikki eivät tajua.
Mutta ei ole sinunkaan ap velvollisuus heille ostaa ruokia ja kokata.
Mies voi itse hoitaa itselleen ja vieraalleen.
Mies ja vieras voivat tilata ruuat niin, että molemmat maksavat oman annoksensa.
Vaihtoehto on myös tehdä miehille jotain halpaa ruokaa lounaaksi. Iso setti nakkikeittoa tai jotain kinkkukiusausta.
Jätä koko tarjoilu miehen vastuulle. Saa tarjota mutta itse et maksa etkä kokkaa. Lopetat kokonaan omalta osalta. Teet jatkossa ruokaa vain omiin tarpeisiin ja viet loput töihin evääksi ettei ylimääräistä tarjottavaa jää. Sillä se loppuu kun ei laita. Tuo on niin iso summa mikä menee, että se on saatava loppumaan, vaikka omiin henkilökohtaisiin menoihin ja laskuihin vetoamalla.
"Jos tuo ruokatarjoilu on jatkunut jo pitkään niin en kehtaisi alkaa nyt perimään maksua siitä."
Aina ei tarvitse olla niin kiltti ja miettiä kehtaamista. Elämässä ei pärjää niin. Ei sekään mies mieti joka syö tuon naisenkin ruuat ja aiheuttaa kovat kustannukset viikosta toiseen.
Ihan ensimmäisenä lopeta se kokkaaminen muille kuin itsellesi. Mies kavereineen on passattu liian hyvälle. Jos alkaa mankuminen, niin neuvo tilaamaan ovelle tai tekemään itse. Jos nyt kuitenkin haluat piikoa, niin osta jokin eineslaatikko valmiiksi jääkaappiin, lämmitelköön sieltä.
Nyt seuraavan kerran kun kaupassa käytte ja mies maksaa, ostatte todellakin koko ensi viikon ruuat. Muistutat vaikka vielä, että hei ne Maken välipalat jne myös. Niin että sinun ei tarvitse hakea koko viikkoon kuin ehkä joku leipä tai muuta pientä tuorejuttua. Jos mies alkaa valittaa, että joutuu maksamaan lähes kaiken, muistutat että hän kaverinsa kanssa syökin n. 80% ruuista. Äläkä kokkaa valmiiksi niitä ruokia seuraavaan päivään. Vaatii ehkä tiukempaa otetta pari viikkoa, mutta jos et mitään tee, ei tuo tule muuttumaan.
Tämän luettuaan hän tuskin enää syö muonianne, tai ylipäätään tulee teille tai käskee teitä heille kylään.
Ymmärrän ap:tä sen suhteen ettei haluaisi lopettaa hyvän ruoan kokkailua omaksi iloksi lokkiparven käytöksen vuoksi löydettyään ilon terveellisen ja maistuvan ruoan tekemisestä. Sehän on vähän kuin olisi viimein alkanut käydä kuntosalilla ja pitää siitä, mutta ei voisi enää mennä sinne koska mies kavereineen piereskelee ja sikailee vieressä niin pahasti että tekee mieli olla enää menemättä koska ei tiedä saako kuntoilla rauhassa.
Tee itsellesi omat ruuat ja miehelle ja kaverille joka päivä jotain samaa. Tai huononna ruuan laatua. Kaupan pakatealtaasta keittoaines ja kaadat päälle jotain lihaa. Joka päivä keittoa. Makkarakeitto, lihakeitto, kanakeitto, hernekeitto, nakkikeitto. Minimaalinen vaivan määrä ja ei tule kalliiksi. Jemmaa omat hedelmät patukat ym jonnekin piiloon tai lukon taa. Ostata miehellä kaikki mahdollinen ekstra, pidä huoli että hän maksaa vieraasta koituvat kulut.
Niinä päivinä kun vieras ei teillä, tee normaalit ruuat.
Vierailija kirjoitti:
Tee itsellesi omat ruuat ja miehelle ja kaverille joka päivä jotain samaa. Tai huononna ruuan laatua. Kaupan pakatealtaasta keittoaines ja kaadat päälle jotain lihaa. Joka päivä keittoa. Makkarakeitto, lihakeitto, kanakeitto, hernekeitto, nakkikeitto. Minimaalinen vaivan määrä ja ei tule kalliiksi. Jemmaa omat hedelmät patukat ym jonnekin piiloon tai lukon taa. Ostata miehellä kaikki mahdollinen ekstra, pidä huoli että hän maksaa vieraasta koituvat kulut.
Niinä päivinä kun vieras ei teillä, tee normaalit ruuat.
Miettisin kyllä vakavissani parisuhteen jatkoa, jos kotona täytyy alkaa piilottaa omat ruoat.
Itse vastaavassa tilanteessa kertoisin miehelle, ettei yhdessäelo saman katon alla tule jatkumaan, mikäli sama meno jatkuu. Ei omassa kodissaan pidä joutua piilottelemaan ruokiaan, jottei muut syö niitä.
Minusta ei ole AP:n tehtävä tehdä valmiiksi jääkaappiin ruokaa. Ei kaurapuuroa, makkarakeittoa, kaalikeittoa eikä voileipiä. Pikemminkin huolehtisin, ettei siellä ole mitään valmista lounasta mieskaksikolle. Miehen tehtävä olisikin lounasajan lähestyessä ehdotella kaverille, että missä käytäisiin syömässä vai tilataanko pizzat/muut valmislounaat. Tai jos on hankkinut aineksia, voi kysyä joko aletaan kokkaamaan.
AP voisi seuraavalla yhteisellä kauppareissulla tiedustella mieheltä, että mitä aiotte kaverinne kanssa lounaaksenne tulevalla viikolla laittaa, jotta voidaan ostaa tarvitsemanne ainekset.
Vierailija kirjoitti:
Tee itsellesi omat ruuat ja miehelle ja kaverille joka päivä jotain samaa. Tai huononna ruuan laatua. Kaupan pakatealtaasta keittoaines ja kaadat päälle jotain lihaa. Joka päivä keittoa. Makkarakeitto, lihakeitto, kanakeitto, hernekeitto, nakkikeitto. Minimaalinen vaivan määrä ja ei tule kalliiksi. Jemmaa omat hedelmät patukat ym jonnekin piiloon tai lukon taa. Ostata miehellä kaikki mahdollinen ekstra, pidä huoli että hän maksaa vieraasta koituvat kulut.
Niinä päivinä kun vieras ei teillä, tee normaalit ruuat.
Tämäkin sellainen kirjoitus, että aivan kun ap:n velvollisuus olisi hoitaa miehenkin ruokahuolto ja siinä samassa tämän kaverinkin.
Ei tosiaankaan mitään keittoja. Röyhkeälle vastataan röyhkeästi. Ei ne muuten ymmärrä. Kylmästi vain lappu rasioihin ja kattiloihin ettei näihin kosketa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo ruokatarjoilu on jatkunut jo pitkään niin en kehtaisi alkaa nyt perimään maksua siitä. Ymmärrän miehesi puolen siitä ja pointin vieraanvaraisuudesta. Fiksu vieras tietysti itse toisi ruokia mukanaan tai välillä tilaisi ruuat molemmille, mutta kaikki eivät tajua.
Mutta ei ole sinunkaan ap velvollisuus heille ostaa ruokia ja kokata.
Mies voi itse hoitaa itselleen ja vieraalleen.
Mies ja vieras voivat tilata ruuat niin, että molemmat maksavat oman annoksensa.Vaihtoehto on myös tehdä miehille jotain halpaa ruokaa lounaaksi. Iso setti nakkikeittoa tai jotain kinkkukiusausta.
Muuten ok, mutta nakkikeiton ja kinkkukiusauksen tekeminen kuuluu miehelle, ei ap:lle.
Jos mies haluaa tarjota eikä osaa laittaa ruokaa, niin kävisi itse kaupassa ja ostaisi halpoja eineslaatikoita jääkaappiin mitä antaa kaverille. Kantaisi tavalla tai toisella vastuuta työkaverin kestityksestä. Kenenkään kaverin kestitys ei voi mennä tuohon pisteeseen että syödään vaimonkin ruuat. Jos ruoka ei riitä tarjottavaksi niin silloin viimeistään on osattava sanoa että tuo omat eväät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tilanne, että sovimme yhteenmuuttaessamme maksavamme ruokakulut puoliksi. Jostain syystä en tajunnut, että tämä tulee itselleni TODELLA kalliiksi. Mies syö ainakin tuplasti enemmän kuin itse syön ruokailulla. Lisäksi hän syö kaksi lämmintä ateriaa päivässä, itse syön vain yhden. Syö kokonaisen leivän päivässä, juustoa menee parissa päivässä kokonainen siivupaketti jne. Lisäksi hänen lapsensa kuuluu muonavahvuuteeen joka toinen viikko. Ehkä tämä kiukuttaa eniten siksi, että teen kaikki ruuat ja hoidan ostokset sen lisäksi että ansaitsen 1800e/kk vs hän 4500e/kk.
En tiedä miten tämänkin saisi muutettua tasapuolisemmaksi..
Hän toki maksaa aina kun syömme ulkona eli noin kerran kuukaudessa-kahdessa kuukaudessa.Mä alkaisin tuossa tapauksessa varmaan "dieetille". Sanoisin että tää kestää 3 viikkoa, ja mies voisi sillä välin hoitaa omat ja lapsensa ruuat. Tuon ajan jälkeen sitten puhuisin miehen kanssa asiasta, että sinulla jäi rahaa omaan käyttöön todella paljon enemmän kun ei tarvinnut maksaa miehen ruokia, ja mies varmaan huomasi miten hänellä meni enemmän rahaa nyt kun sinä etä maksanut puolia.
Fiksuinta on puhua. Kuvaile tilanne miehellesi, ole ystävällinen mutta jämäkkä. Jos tämä ei riitä, on sinun otettava järeämmät keinot käyttöön tai hyväksyttävä tilanne.
Tai sitten laitat lounasmenuun näkyville ja siihen hinta. Luulis vinkin menevän perille. Mutta kannatan siis ensin vielä puhumista.
Vierailija kirjoitti:
Nyt seuraavan kerran kun kaupassa käytte ja mies maksaa, ostatte todellakin koko ensi viikon ruuat. Muistutat vaikka vielä, että hei ne Maken välipalat jne myös. Niin että sinun ei tarvitse hakea koko viikkoon kuin ehkä joku leipä tai muuta pientä tuorejuttua. Jos mies alkaa valittaa, että joutuu maksamaan lähes kaiken, muistutat että hän kaverinsa kanssa syökin n. 80% ruuista. Äläkä kokkaa valmiiksi niitä ruokia seuraavaan päivään. Vaatii ehkä tiukempaa otetta pari viikkoa, mutta jos et mitään tee, ei tuo tule muuttumaan.
Juuri näin. Miehen laskulle sitä laatua mitä itse syöt ja käytät (koska et voi tietää kuka syö kaapista mitä ja koska ja sulle pitää aina olla) esimerkiksi viikonlopun kauppareissulla
-30 välipalapatukkaa
-2 pakettia kahvia
-1 paketti sokeria
-15 litraa mehua
-4 litraa säilyvää maitoa
-50 kananmunaa
-3 kiloa juustoa
-7 pakettia leipää
-10 kurkkua
-20 tomaattia
-10 salaattipurkkia
-4 kiloa hedelmiä
-4 kiloa proteiinin lähteitä
-5 kiloa perunoita
-3 kiloa riisiä
-1 kilo kaurahiutaleita
-1 kilo herkkuja
-2 kiloa pakastemarjoja
-10 purkkia kermaa
-1 oliiviöljypullo
-1 suolapaketti
-1 leviterasia
-10 maustepussia eri mausteita
-3 tuoreyrttiä
-3 sitruunaa
-valkosipulia
-sipulia
-inkivääriä
-10 avocadoa
-herkkusieniä
-siemeniä
-2 kiloa juureksia
-3 pakettia WC paperia
-1 paketti talouspaperia
-1 käsisaippua
-2 litraa jogurttia
-1 kilo leikkeleitä
Jne tarpeiden mukaan.
Ja sama uudestaan seuraavalla viikolla tarpeellisin osin. Voi tosin olla että miehellä on nuha ettei pääsekään mukanasi tulemaan kauppaan enää seuraavalla viikolla tai huomaa kassalla että lompakko on unohtunut kotiin. Mutta sitten pyydät vaan että käy hakemassa lompakon ja odotat kaupassa tai että käy automaatilla nostamassa 300 euroa sinulle kauppaan mukaan ja sanot että tuot loput takaisin jos jää.
Ap:n mies on saattanut itsensä hankalaan tilanteeseen. Alkujaan hän on ylpeänä vaimonsa kokkaustaidosta alkanut tarjota ja tuputtaa kaverilleen, eikä osaa nyt perääntyä tilanteesta, ja sen vuoksi nolouttaan peittäkseen puolustautuu agressiivisesti syötettyään vaimon ateriat kaverille.
Ap:lle ehkä hankalin asia on tilanteen arvaamattomuus: tullessaan nälkäisenä kotiin hän ei tiedä, onko hänelle syötävää vai ei. Toki vaivannäkö ja rahakin harmittaa, mutta itselleni olisi pahinta, että ruokani syödään ilmoittamatta ja anteeksi pyytelemättä.
Ap kertoo miehensä osaavan kokata. Eikö olisi yksinkertaisesti selkeintä puhua asia selväksi miehen kanssa: jos syötte minun ruokani, teet minulle korvaavan aterian, jotta väsyneenä kotiin tultuani saan istua ruokapöytään? Ainekset ateriaan mies tietenkin käy iltalenkillään ostamassa.