Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten oppia eroon miellyttämisenhalusta ja liiasta kiltteydestä? Väsyn vaatimusten alle.
04.11.2025 |
Aikoinaan ajattelin, että on kivaa, jos minua sanotaan kiltiksi. Nykyisin vihaan sitä, jos joku sanoo minua kiltiksi. Tunnen itseni tuosta kommentista vain kynnysmatoksi (mitä varmasti olenkin). Minä valitsen usein vaihtoehdon, jonka tiedän olevan toiselle mieleen sen sijaan, että ajattelisin 100 % vain itseäni. Minä olen se, jota aina pyydetään avuksi, oli sitten kyse työhakemuksen kanssa auttamisesta, lastenhoitoavusta tai tarpeesta saada kuuntelija omille jutuilleen. Jos minulle tulee joku ystävä/sukulainen kylään, niin laitan pöydän koreaksi montaa eri sorttia. Jos minä menen kylään, niin pöytään saatetaan kattaa keksipaketti (jos edes kutsutaan, usein kutsut eivät ole vastavuoroisia). Olen ylipäätään juuri se täti, joka muistaa toisten merkkipäivät, huomioi ja kyselee kuulumiset, eikä minulle tehdä samoin.
Yksi ongelma on siinä, että kun yritän asettaa rajojani, muut eivät kunnioita niitä. Jos minua pyydetään hoitamaan asia x ja sanon, että nyt en jaksa ja voi hoitaa asiaa x, niin alkaa vänkääminen vastaan. "Ajattelin, että totta kai sinä autat." "Etkö kuitenkin voisi?" "Tuli niin paha mieli mieli, kun kieltäydyit." Jos sanon, että pienelle lapsellemme saa antaa lahjaksi mitä muuta tahansa, mutta ei soivia leluja, niin eiköhän lahjaksi tule soiva lelu. Jos kerron miehelle, että tuntuu, että olisin tulossa kipeäksi ja en ehkä pysty hoitamaan kotityötä y, niin heti mies alkaa kommentoimaan "mullakin on olo, että olen tulossa kipeäksi". Paras oli, kun eräs kaveri kysyi, ottaisinko huolehdittavakseni hänen kaksi lastaan, jos hän sattuisi joskus kuolemaan onnettomuudessa. Olisin kuulemma niin huolehtivainen, että pitäisin varmasti lapsista hyvää huolta tuollaisessa tilanteessa. Ei selvästi hetkeäkään miettinyt, olisiko minulla mitään kiinnostusta huolehtia hänen lapsistaan (joita tapaan pari kertaa vuodessa ohimennen eli olen käytännössä heille aika vieras).
Alan olla aivan väsynyt ja puhki tähän, kun minusta imetään mehut joka paikassa ja ajatellaan minun aina hoitavan kaikki asiat. Kukaan ei ajattele minun parastani, vaan jokainen tavalla tai toisella vaatii minulta jotain. Enkä itse edes erota sitä, mitä teen puhtaasti omasta ilostani ja mitä miellyttämisen halusta.
Miten tästä pääsee irti? Ilman, että tarvitsee laittaa lasta, puolisoa, sukua, ystäviä ja työkavereita vaihtoon.
Kommentit (15)
Olet totuttanut ihmiset siihen, että sinä aina teet. Sinut otetaan itsestäänselvyytenä.
Suosittelen, että tutustut aitoon vihaasi, opettelet arvostamaan itseäsi ja kehität sosialista pelisilmää - itse vältyn joutumasta kynnysmatoksi, koska pohdin tilanteita etukäteen, mietin miten positioin itseni tilanteisiin sekä opin tuntemaan ne ihmiset, jotka erityisesti yrittävät hyötyä minusta.
Aloittaisin siitä, että hankin jonkun aikaanvievän harrastuksen tms., jonka verukkeella voi kieltäytyä juhlista ja muista velvoitteista. Olisin ihmisille vähemmän ystävällinen, koska moni ajattelee että ystävällinen ihminen sietää kaikkea ja häntä voi kohdella kuin roskaa. Myös omaa tunnollisuutta voi miettiä, pitääkö aina tehdä kaikki niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksi pitää selvittää, että miksi podet syyllisyyttä siitä, että sanot "EI". Mitään perusteluja ei tarvitse antaa kenellekään, riittää, että sanoo "ei, ei onnistu, en pysty, ei tule, en anna, ei mene" jne. Vaikka miten jankuttaisivat.
Yleensä nämä tulevat lapsuudesta. Kenestä olit lapsena vastuussa, että hän on tyytyväinen ja onnellinen? Se ei ollut sinun tehtäväsi.
Suosittelen terapiaa ja sen hyväksymistä, että jos aloitat sanomaan ei, kaikki hyväksikäyttäjät lähtevät menemään.
opettele sanoon ensiksi ei ja sit puhelin kii,tai en pysty, ei sovi kalenteriin jne. sitten jaat ihmisuhteet tyyppi joka auttaa sinua takaisin on sun ystävä.tyypii joka vain pyytää eikä koskaan auta tai tee mitään sun hyväksi on riistäjä ja hyväksikäyttäjä ja älä tapaa näitä enää,ainoastaan puhelu ja joulukortti linjalla. tämä on yleinen ongelma liika kiltteys ja se että ihmissuhteet on huonossa tasapainossa tai pahin ne ei ole ihmisuhteita vaan ainoastaan hyväksikäyttöö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karsi kaikki sellainen ylimääräinen, mitä nyt teet toisten puolesta ja et itse saa samaa kohtelua.
Älä auta ihmisiä, jotka eivät auta sinua.
Lakkaa kokkaamasta gourmetia heille, jotka tarjoavat sinulle pelkkiä keksejä kahvin kanssa.
Älä hoida toisten lapsia, jos he eivät hoida sinun lastasi/lapsiasi.
Jne.
Ala harjoittelemaan kieltäytymistä. Maailma ei kaadu vaikka sanotkin ei.
Pienet valkoiset valheet on ok, ellet saa sanottua että ei jaksa/pysty/kiinnosta.
Seuraavan kerran kun joku pyytää jotain, niin kieltäydy.
ja tuo jonkun mainitsema Let them teoria on hyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti mikä avunpyynnöistä tuovat sinulle aidosti auttamisen iloa ja missä tehtävissä saat vastavuoroisesti apua. Sitten alat kieltäytyä muista. Keksi kieltäytymiseet valmiit vastaukset: en voi hoitaa lapsiasi ensi viikonloppuna, koska ajattelimme lähteä mökille/leffaan/ulos syömään/katsomaan äitiä/hiihtämään/mitä vaan edes jotenkin uskottavaa (suunnitelmathan voivat aina muuttua). Jos joku alkaa voivottelemaan, et voi voi kun et voi auttaa, niin voivottelet mukana, että joo hirvee harmi kun meni tällee päällekkäin ja joku toinen kerta sitten. Voit myös kokeeksi tarjota omia lapsiasi hoitoon, onnistuuko vastavuoroisuus.
Kun sanoo pari kertaa johonkin asiaan ei, niin hyväksi käyttäjät löytävät uuden kohteen ja karisevat itsekseen pois kun et ole käytettävissä.
Hei ap, mulla sama ongelma, mutta työelämässä. Siellä joustan, teen, autan. Nyt burnout ja työterveyden kanssa käsitelty ja opetettu miten ei sanotaan kohteliaasti. Viimeksi tänään kuitenkin työkaveri jankkasi etkö silti voisi vaikka sanoin jo moneen kertaan ei. Sitten syyllistetään minua että toiselle tulee ikävä fiilis kun joutuu itse pohtimaan ja tekemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, mulla sama ongelma, mutta työelämässä. Siellä joustan, teen, autan. Nyt burnout ja työterveyden kanssa käsitelty ja opetettu miten ei sanotaan kohteliaasti. Viimeksi tänään kuitenkin työkaveri jankkasi etkö silti voisi vaikka sanoin jo moneen kertaan ei. Sitten syyllistetään minua että toiselle tulee ikävä fiilis kun joutuu itse pohtimaan ja tekemään
nää ihmiset on oppineet että teillä on soft spot, jossa murrutte. Ne jankkaa ja syyllistää, koska olette opettaneet niille, että teidän ei ole ei. Vaikka sanotte ei, teette silti. Ei -sanana on menettänyt tehonsa.
Mitä nämä pyytäjät antavat sinulle. Jos he ovat vain palveluksia vailla eivätkä anna sinulle mitään niin miksi sinun pitäisi heitä palvella?
Opettele ajattelemaan, että sinun aikasi on yhtä arvokasta kuin niiden muidenkin. Sinulla on kaikki oikeus sanoa ei.
Opettele ennakoimaan tulevat pyynnöt. Jos Minnalla on tapana pyytää kotiinsa kahville ja päädyt joka kerta pesemään hänen ikkunoitaan, niin ensi kerralla suostu tapaamaan vain kahvilassa.
Jos Marketta pyytää baariin oluelle ja sinut soitettiinkin taas paikalle vain juoppokuskiksi, niin blokkaa Marketan numero.
Jos Birgitta on aina vailla lastenhoitoapua ja soittaa: Hei, mitä teet viikonloppuna? Niin älä ainakaan vastaa: En mitään erikoista. Voit kysyä, että kuinka ja mitä hänellä oli mielessä. Ja sinullahan oli jo vaikka mitä suunnitelmia.
Ja hyväksikäyttäjiä saa ihan dumppailla pois kaveripiiristä. Yleensä he poistuvatkin hissukseen takavasempaan jos eivät saa enää palveluksia.
Kannattaa myös kokeilla mitä pyytäjät itse vastaavat jos pyydät heiltä palveluksia. Käytä samoja verukkeita, ne ovat ainakin heille hyviä syitä kieltäytyä.
Epäkiltimpää elämää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin hyvän videon, joku FBIn psykologi kertoi miten voi kieltäytyä mistä vaan loukkaamatta kysyjää.
"I'm sorry but I cannot".
Olen pahoillani, mutta en voi auttaa muutossa ensi viikonloppuna.
Tuota vaan toistaa ilman että kertoo muuta syytä.
Olen pahoillani, mutta en voi auttaa ensi viikonloppuna.
FBIn esimerkkinä oli miten voit naisena kieltäytyä antamasta puhelinnumeroa creepylle miehelle, mutta se toimii ihan kaikkeen muuhunkin. Siinä kuulostaa siltä että valta on edelleen sillä joka pyytää ("olen pahoillani"), ja estävä syy tulee jostain muualta. Jos sanot että en halua antaa numeroa tai en halua auttaa, kysyjä alkaa varmasti vängätä ja syyttää sinua ilkeydestä.
Mutta vaan sanomalla etten voi auttaa ensi viikonloppuna, kertomatta muuta syytä, kysyjä hämmentyy ja luultavasti lopettaa kyselemästä. Koska ihmiset aina antavat jonkun syyn - kun sitä ei tulekaan, kysyjän mieli tosi nopeasti luo siihen syyn täyttämällä aukon keskustelussa. "Hänellä on varmasti joku tosi tärkeä syy olla auttamatta minua vaikka hän haluaisi." "Hänen puoliso on varmaan mustasukkainen eikä siksi anna numeroa."
Vierailija kirjoitti:
Näin hyvän videon, joku FBIn psykologi kertoi miten voi kieltäytyä mistä vaan loukkaamatta kysyjää.
"I'm sorry but I cannot".
Olen pahoillani, mutta en voi auttaa muutossa ensi viikonloppuna.
Tuota vaan toistaa ilman että kertoo muuta syytä.
Olen pahoillani, mutta en voi auttaa ensi viikonloppuna.
FBIn esimerkkinä oli miten voit naisena kieltäytyä antamasta puhelinnumeroa creepylle miehelle, mutta se toimii ihan kaikkeen muuhunkin. Siinä kuulostaa siltä että valta on edelleen sillä joka pyytää ("olen pahoillani"), ja estävä syy tulee jostain muualta. Jos sanot että en halua antaa numeroa tai en halua auttaa, kysyjä alkaa varmasti vängätä ja syyttää sinua ilkeydestä.
Mutta vaan sanomalla etten voi auttaa ensi viikonloppuna, kertomatta muuta syytä, kysyjä hämmentyy ja luultavasti lopettaa kyselemästä. Koska ihmiset aina antavat jonkun syyn - kun sitä ei tulekaan, kysyjän mieli tosi nopeasti
Kiitos tästä! Otan käyttöön. - toinen ylikiltti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko joku ylikiltti onnistunut muuttamaan omia käytöstapojaan ihan pysyvästi?
Alue: Aihe vapaa
Etäisyyttä kavereihin ja sukulaisiin ensi alkuun. Kun ette näe/pidä yhteyttä, ei sinulta silloin voi pyytääkään mitään palveluksia.