Erehdyin huomauttamaan miehelle lihomisesta, mies suuttui - teinkö väärin?
Laihdutettiin miehen kanssa yhdessä vauvavuonna. Minä laihdutin raskauskilot ja mies laihdutti n. 20 kiloa (miehellä oli laihdutuksen aloittaessaan n. 30 kiloa ylipainoa, laihdutuksen loppuessa n. 10 kiloa). Minä olen normaalipainoinen, paino on pysynyt laihduttamisen jälkeen samassa lukemassa. Mies sen sijaan palasi laihduttamisen jälkeen hiljalleen aikaisempiin elämäntapoihinsa: syö todella isoja annoksia, napostelee ja viimeisen kerran syö vielä yhdentoista aikaan illalla. Alkoholia mies ei käytä. Vajaassa vuodessa mies oli saanut tuon n. 20 kiloa takaisin. Liikunta ei enää jaksa innostaa painonnousun myötä. Olen yrittänyt kannustaa terveellisempiin valintoihin kehottamalla miestä lähtemään ulkoilemaan, laittamalla kasviksia ruoan lisukkeeksi tai ehdottamalla, että syö nälkäänsä banaanin voileipäkeon sijaan.
Keräsin pitkään rohkeutta ottaa painoasian esille mieheni kanssa, sillä olen kokenut aiheen esille ottamisen vaikeaksi. Eihän kukaan halua kuulla olevansa lihonut. Enkä olisi asiasta sanonut, jos kyse olisi muutamasta kilosta, mutta parikymmentä kiloa alle vuodessa on tosi paljon. Erehdyin kahden kesken kysymään mieheltä, onko hän huomannut, että hän on saanut vajaassa vuodessa todella paljon painoa. Mies loukkaantui tästä syvästi ja sanoi, että on sitten tästä eteenpäin syömättä. Yritin maanitella miestä syömään ja sanoa, että tässä on kyse pysyvästä elämäntapamuutoksesta eikä tiukasta kuurista. Mies sanoi, että syö sitten tästä eteenpäin max. kerran päivässä ja paastoaa. Nyt kotona on nälkäkiukkuinen ja mököttävä mies. Teinkö väärin, kun huomautin painosta? Olen huolissani miehen terveydessä ja harmittaa miehen puolesta, että vaivalla laihduttamansa kilot tulivat takaisin.
Kommentit (133)
fiksu olis keskustellut kun kiloja alkoi olemaan vähän ylimääräistä eikä joskus 20kg jälkeen.
Eiköhän iso osa loukkaannu, jos lihomisesta menee sanomaan. Ja kaikkihan ei sano, mutta antavat ymmärtää, että puolison muuttunut ulkomuoto harmittaa. Oma puolisoni ei halunnut koskea minuun, kun sain painoa raskausaikana. Alkoi halaamaan vasta, kun olin hoikistunut entisiin mittoihin. Ei miehen tarvinnut sanoa painosta, mutta pahalta tuo tuntui silti.
Vierailija kirjoitti:
fiksu olis keskustellut kun kiloja alkoi olemaan vähän ylimääräistä eikä joskus 20kg jälkeen.
Minä en haluaisi kumppanin kommentoivan, jos olen jouluherkuttelun myötä saanut pari kiloa lisää. Kyllä ne kilot siitä karisee, kun palaa arkeen takaisin. Pienen painonmuutoksen kyttäys ei ole normaalia. Aivan eri asia, jos toinen lihoo pari vaatekokoa.
Voisko edes osittain olla kyse siitä, että miestä ärsyttää, kun hänelle kilot tulivat takaisin ja sinulle ei? Oma mieheni jaksaa ihmetellä, miksi en liho, vaikka syön joka päivä jotain makeaa. Minä syönkin kohtuudella: 2 palaa suklaata kahvin kanssa tai 5 irtokarkkia. En syö suklaalevyä tai karkkipussillista kerralla, kuten mies tekee.
Nyt miehellä on sitten melkein syömishäiriö, kun otti sen huomautuksena. Sanavalintasi "todella paljon painoa" voi järkyttää toisen, sanat pitää muotoilla hienommin ja vielä varovaisemmin. Miten mies saa nyt syötyä? Mikä miestä voisi lohduttaa ja auttaa, sinun sanomaasi hän ei luota enää. Ehkä vähitellen paranee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fiksu olis keskustellut kun kiloja alkoi olemaan vähän ylimääräistä eikä joskus 20kg jälkeen.
Minä en haluaisi kumppanin kommentoivan, jos olen jouluherkuttelun myötä saanut pari kiloa lisää. Kyllä ne kilot siitä karisee, kun palaa arkeen takaisin. Pienen painonmuutoksen kyttäys ei ole normaalia. Aivan eri asia, jos toinen lihoo pari vaatekokoa.
sun 2kg ja 20kg väliin mahtuu monta kiloa josta olisi ollut jo järkevää aloittaa keskustelu.
Toisaalta ymmärrän miestä, ei ole helppoa tunnustaa itselleen epäonnistuneensa, mutta olen kuitenkin ap:n puolella. Ihan asiasta sanoit, en voisi kuvitella harrastavani seksiä jonkun mieslapsilihapullan kanssa. Lopeta miehen lepyttely, se hakee vain marttyyrina huomiota itselleen. Jos ei itse ymmärrä pitää terveydestään huolta niin ei siinä ap:n sanomiset auta. Motivaatio pitää tulla sisältä päin.
Tutulta kuulostaa.
Mies on laihduttanut elämänsä aikana pari kertaa tiukalla ketoruokavaliolla useita kymmeniä kiloja. Ketoilun loputtua kilot ovat tulleet takaisin. Mies ymmärrettävästi tarvitsee paljon ruokaa (yli 190 cm pitkä), mutta ruokamäärä menee aivan överiksi. Mies syö kaksinkertaisesti siihen nähden, mitä kannattaisi syödä. Saattaa syödä välipalaksi 2 lihistä, syödä väsymykseensä puolikkaan Fazerin sinisen suklaalevyn tai yöpalaksi neljä voileipää. Ei auta terveellisen kotiruoan tekeminen, kun ruokaa ja välipaloja menee aivan liikaa.
Mä kysyin puolisolta, eikö hän ole huolissaan terveydestään, kun oli lihonut vuodessa 15 kiloa. Sanoi, että ei. Pahastui silti, kun otin asian esille, mutta ei kokenut itse tarpeelliseksi tehdä mitään tuon painon eteen.
Ei varmaan tarvitse sanoa, että jos itse olisin lihonut 15 kiloa vuodessa, niin olisi puolison puolelta loppunut kehut, koskettelut ja läheisyys.
Et tehnyt väärin. Eiköhän mies tuosta lepy viimeistään, kun saa ruokaa ja kiukku menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Voisko edes osittain olla kyse siitä, että miestä ärsyttää, kun hänelle kilot tulivat takaisin ja sinulle ei? Oma mieheni jaksaa ihmetellä, miksi en liho, vaikka syön joka päivä jotain makeaa. Minä syönkin kohtuudella: 2 palaa suklaata kahvin kanssa tai 5 irtokarkkia. En syö suklaalevyä tai karkkipussillista kerralla, kuten mies tekee.
Meillä on tällaista! Miestä selvästi ärsyttää minun herkutteluni. Kyllä, herkuttelen joka päivä, mutta en napostele ikinä. Otan aterian päätteeksi suklaakonvehdin tms pientä. En näe tuota pahana asiana, kun veriarvot ovat hyvät, paino on normaali ja ruokavalio on muutenkin kunnossa.
Eikö nainen rakastakkaan miestään kiloista huolimatta. Miesten kuulemma pitää näin tehdä. Muuten olet kusipää.
Miehesi löysi ketjun alapeukutuksesta päätellen :D
Toisaalta on hyvä että on huomauterttu. Uskon että se jää muistiin jollain tapaa.
Ainakin totuus on kuultu. Uskon. että kun laitat itse miehen lautaselle jotain terveellistä
niin ehkäpä siinäkin on aloittamisen siemen. Ja kun teet ruokaa laittele sekaan kasvista ym.
esim. kastikkeisiin juureksia mukaan ym.
5-10 % laihduttaneista onnistuu pysymään painossaan, loput lihovat takaisin tai jopa entistä lihavammaksi. Se on karu mutta tosi tilastofakta.
Kyllä miehesi tietää lihoneensa. Minusta olennainen kysymys on nyt, miksi hänen kilonsa haittaavat sinua. Onko kyse siitä, ettet koe häntä haluttavaksi? Siitä, että haluaisit harrastaa hänen kanssaan asioita, joihin hän ei ylipainoisena pysty? Siitä, että olet huolissasi hänen terveydestään? Siitä, että häpeät hänen kanssaan liikkumista? Jostain muusta, mistä?
Kirkasta se ensimmäiseksi itselleni.
Itsestä ne elämänmuutokset lähtee, pitää olla oma tahto. On eri asia jos joku pyytää että rajoita mun syömistä. Kyllä se yleensä on epämiellyttävää kun toinen tulee neuvomaan ja rajoittamaan. Naiset ainakin suuttuu jos heidän ulkomuotoaan kommentoidaan. Kehorauha kuuluu kaikille, miehillekin. Tukea ja kannustusta pitää antaa kun toinen sitä haluaa.
Kukaan ei halua kuulla saaneensa kiloja. Ei liity sukupuoleen millään lailla. Tuosta tulee aina paha mieli, jos joku tulee huomauttamaan kertyneistä kiloista.
kyllä se siitä kirjoitti:
Toisaalta on hyvä että on huomauterttu. Uskon että se jää muistiin jollain tapaa.
Ainakin totuus on kuultu. Uskon. että kun laitat itse miehen lautaselle jotain terveellistä
niin ehkäpä siinäkin on aloittamisen siemen. Ja kun teet ruokaa laittele sekaan kasvista ym.
esim. kastikkeisiin juureksia mukaan ym.
"Laitat miehen lautaselle"? Siis oikeasti: eikö aikuinen mies ihan itse ota ruokaa?
Tietenkin teit väärin. Ei sinulla ole mitään oikeutta mennä tuollaista sanomaan. Kyllä miehesi tietää jokaisen kilon, joka on tullut takaisin. Nyt olet vain saanut aikaan asetelman, jossa sinä olet se onnistunut "hyvä" ihminen ja miehesi se luuseri, joka ei pystynyt pitämään laihdutustulosta (kuten ei pysty 99, 5% ihmisistä). Ihmiset eivät tunnetusti tykkää kun arvostellaan ja vaikka miten yrittäisit itsellesi vakuuttaa, että kerroit vain "totuuden" ja että "olet huolissasi miehen terveydestä", niin oikeasti lyttäsit ja arvostelit ja osoitit miehesi kyvyttömyyden. Onneksi olkoon. En tiedä, miten tuon voi korjata. Ehkä voisit alkuun yrittää pyytää edes anteeksi.
totuus sattuu