Keski-ikä on ihan naisen parasta aikaa
Ihan mahtavaa. Olen 50+, lapset on kasvatettu, ura rakennettu, nyt voi vaan nauttia.
Parasta on, että ei ole enää nuori ja seksikäs, niin saa tehdä töitä rauhassa, kulkea maailmalla rauhassa, ja silti vielä voi laittautumalla olla omalle miehelle ihan kuuma.
Oli aika raskasta yrittää päästä opinnoissa ja työelämässä eteenpäin, kun miesproffien ja pomojen keskittyminen oli ihan väärissä asioissa. Yksin ei juuri voinut liikkua missään vapaalla
Nyt on ihanaa, kun on uskottavuutta.
N53
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa...Minä olen nainen 50+ ja paaljon seksikkäämpi kuin nuorena. Uskokaa tai älkää! Naisellisen itsearvostuksen kehittyminen (vaikka siinäkin olisi vielä paljon petraamista) sen tekee, ei niillä rypyillä ja harmailla hiuksilla niin ole väliä!
Sinä vain luulet olevasi seksikäs, todellisuudessa et ole sitä kenenkään mielestä. Olet vain vanheneva akka johon ei seksikkyys liity mitenkään.
Seksikkyys on muutakin kuin ulkonäköä. Ilman itsetuntoa seksiä ei edes ole. Luuletko sinä ettei vanhat ihmiset pane ollenkaan? Sulle tulee varmasti hirveänä järkytyksenä, että ihan vanhuksillakin voi olla seksielämä? Vieläpä hyvä sellainen? Parempi kuin nuorena. Kuinka pystyt edes kuvittelemaan sellaista oksentamatta? No et pysty tietenkään. Siinä sinulla on vanhoilla päivilläsi pohtimista.
Mahtavaa, kahvit näppikselle :) seksikkyys on kemiaa, karismaa ja uskallusta, sillä ei mainoskuvien kanssa ole juurikaan tekemistä
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes hankitte lapsia, jos odotatte vain sitä että lapset itsenäistyvät?
En mä ole mitään odottanut. Niin tapahtuu kuitenkin, että yllättäen huomaa kuinka lapset kaipaa hoitamista ja seuraa yhä vähemmän. Se on surullista, mutta vapauttavaa. Aikaa riittää yllättäen kaikenlaiseen kivaan. Jos voisin pysäyttää ajan, niin eläisin mieluusti siinä 30-40 iässä, jolloin lapset oli vielä pieniä. Mutta kun se ei ole mahdollista, niin parasta on sopeutua ja nauttia siitä mitä eteen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Ex kysyi jo muutama vuosi sitten, ennen kuin olin täyttänyt edes 40v, että mikä meitä naisia nykyään vaivaa? Hän ei saa enää mitään otetta meihin. Sanoin sille, että sillä aikaa kun te leikitte, perseilitte ja kohtelitte ihan kuin oltaisiin merkityksettömiä. Niin me kuultiin se ja ymmärrettiin, keksittiin muuta tekemistä ja kasvettiin pois. Ei kiinnosta enää pelailut ja leikit. Me tytöt kasvettiin aikuisiksi. On mukavaa olla aikuinen. Oma itsensä. Vapaa. Mielenkiinnot ei liity enää miehiin tai parisuhteeseen. Ihan muut haaveet ja tavoitteet.
Ja onneksi on Tena Kun alapää valskaa vanhemmiten.
Huoh! Te olette oikeasti vähän säälittäviä. Olen itsekin keski-ikäinen mutta ei mulla ole enää mitään illuusioita.
Seksikkyys on eri asia kuin viehättävyys. Voi olla viehättävä ja tyylikäs keski-ikäinen mutta tosiasia nyt kuitenkin on, että siitä on seksikkyys kaukana. Sanan varsinaisessa merkityksessä.
Anna mä arvaan, olette myös räväkkiä, nuorekkaasti tatuoituja ja hiukset on leikattu lyhyeksi ja värjätty punaisiksi?
Vierailija kirjoitti:
Sinulle on, mutta monelle muulle ei ole.
Luulisi keski-ikäisen naisen noin perustavanlaatuisen asian ymmärtävän, mutta niin vain ap:n kommentti osoittaa, ettei hän osaa katsoa maailmaa kuin omasta näkövinkkelistä. Vielä olisi paljon henkisen kehittymisen tarvetta hänellä.
Kenen näkövinkkelistä ap:n pitäisi tätä asiaa katsoa?? Jokainenhan kirjoittaa täällä omasta puolestaan. Minusta ap:n henkinen kehitys kyllä vaikuttaa kypsemmältä kuin sinun. Taidat olla perus kyyninen ja katkera, saat ollakkin, mutta muista että se on sinun valintasi.
Omituista elämää teillä.
Ei tarvitse odottaa että pääsee lapsista
kun ymmärsi jo nuorena ettei niitä halua.
Omalla kohdalla tähän mennessä opiskeluikä
ja ekoihin oman alan töihin pääseminen on
ollut parasta aikaa. Kun kävi opintojenkin ohella töissä, oli myös varaa matkustaa ja harrastaa kaikkea ihanaa.
Jos on määrittänyt oman arvonsa jätkien
arvostuksen tai sen puuttumisen perusteella, niin, noh, oma moga.
En ole tuntenut tuollaisia naisia eikä kiinnosta
tunteakaan. Nuorena tärkeintä on löytää oma
ala ja päästä sinne opiskelemaan. Sitä kautta lähtee
oikealle tielle, ja muut asiat selviävät
itsestään, kun tutustuu oikean lajisiin ihmisiin.
Kun vanhemmat ja isovanhemmat kuolevat, se on suru, jota ei mikään korjaa.
Olin varautunut siihen, että silloin olisi varmaan kivaa, jos olisi aikuisia lapsia.
Mutta se olisi tarkoittanut nuoruuden pilaamista lapsiperhesirkuksella. Katsoin minä sitäkin tosi tarkkaan vierestä, eikä houkutellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan menee hyvin keski-iässä siksi, että sinulla on aiemminkin mennyt asiat putkeen. Ei se tarkoita sitä, että naisille yleisesti ottaen keski-ikä olisi hienoa aikaa.
Ap:hän puhuukin tuossa omista tuntemuksistaan. Ei nyt pidä uhriutua jos jollakulla on asiat hyvin keski-iässä. Minulla ei ole aina ollut asiat hyvin, mutta nyt, 55+ tuntuu siltä että elämä on hyvää. Lapset liitoissansa ja töissä, ja terveitä. Ja itsekkin olen työelämässä ja terve. Pärjään rahallisesti ihan ok ja miesystäväkin on kuvioissa, ei asuta yhdessä. Joten, nautin pienistä asioista, esim. siitä että herään aamulla uuteen päivään.
Tämä just on kivaa, parisuhteensakin voi määritellä itse. Jos haluaa asua omassa kodissaan, niin asuu. Ei se tee parisuhteesta vähemmän tai enemmän oikeaa, niin kuin nuorena, kun oli kaikkia sääntöjä, mitä parisuhteessa pitää ja ei pidä olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex kysyi jo muutama vuosi sitten, ennen kuin olin täyttänyt edes 40v, että mikä meitä naisia nykyään vaivaa? Hän ei saa enää mitään otetta meihin. Sanoin sille, että sillä aikaa kun te leikitte, perseilitte ja kohtelitte ihan kuin oltaisiin merkityksettömiä. Niin me kuultiin se ja ymmärrettiin, keksittiin muuta tekemistä ja kasvettiin pois. Ei kiinnosta enää pelailut ja leikit. Me tytöt kasvettiin aikuisiksi. On mukavaa olla aikuinen. Oma itsensä. Vapaa. Mielenkiinnot ei liity enää miehiin tai parisuhteeseen. Ihan muut haaveet ja tavoitteet.
Ja onneksi on Tena Kun alapää valskaa vanhemmiten.
Mä kerron sulle surullisen tosiasian, ne on ne nuoret äidit, kellä valskaa. Naisen elämää. Onneksi keski-iässä lapset on jo tehty ja tuhotkin ehkä leikkautettu.
Vierailija kirjoitti:
Kelle on, kelle ei. Ei voi yleistää.
Ainakin mulle tähän mennessä mun nuoruus ja nuori aikuisuus on ehdottomasti kaikista varjopuolistaankin huolimatta ollut parasta aikaa.
Keski-ikä on väsymistä, fyysisen suorityskyvyn heikkenemistä, univaikeuksia, harmaantumista, alakuloa, masentuneisuutta, ilottomuutta jne. ja sit viel tämä korona kaiken muun harmin lisäksi.
Noihin oireisiin joita tuossa luettelit niin niihin auttaa estrogeeni. Elämän laatu muuttuu huomattavasti paremmaksi.
Sairaudet ja ikäsyrjintä vaivaa. Muuten on tosi kiva ja olen samaa mieltä ap:n kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Te olette oikeasti vähän säälittäviä. Olen itsekin keski-ikäinen mutta ei mulla ole enää mitään illuusioita.
Seksikkyys on eri asia kuin viehättävyys. Voi olla viehättävä ja tyylikäs keski-ikäinen mutta tosiasia nyt kuitenkin on, että siitä on seksikkyys kaukana. Sanan varsinaisessa merkityksessä.
Anna mä arvaan, olette myös räväkkiä, nuorekkaasti tatuoituja ja hiukset on leikattu lyhyeksi ja värjätty punaisiksi?
Suuri osa ei keski-ikäisenä enää mieti mitään seksikkyyttä. Ja se onkin juuri niitä vapauttavia asioita siinä iässä, ei tarvitse enää yrittää olla seksikäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelle on, kelle ei. Ei voi yleistää.
Ainakin mulle tähän mennessä mun nuoruus ja nuori aikuisuus on ehdottomasti kaikista varjopuolistaankin huolimatta ollut parasta aikaa.
Keski-ikä on väsymistä, fyysisen suorityskyvyn heikkenemistä, univaikeuksia, harmaantumista, alakuloa, masentuneisuutta, ilottomuutta jne. ja sit viel tämä korona kaiken muun harmin lisäksi.
Noihin oireisiin joita tuossa luettelit niin niihin auttaa estrogeeni. Elämän laatu muuttuu huomattavasti paremmaksi.
Siitä voi saada rintasyövän. Se ei ole terveellistä eikä turvallista.
Vierailija kirjoitti:
N53 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan menee hyvin keski-iässä siksi, että sinulla on aiemminkin mennyt asiat putkeen. Ei se tarkoita sitä, että naisille yleisesti ottaen keski-ikä olisi hienoa aikaa.
En nyt ala tässä kummemmin listata, mutta ei ole aina mennyt putkeen. Mutta sehän se juttu on, nyt se on tehty, ei enää tarvitse miettiä, miten siinä ja siinä asiassa käy.
Jos lapsilukua mietti, ei tarvitse enää miettiä. Opiskelut oli ja meni, on nähty miten siinä kävi. Työelämässä on löydetty oma paikka, oli se paikka mitä hyvänsä, niin ainakin tietää siitäkin välituloksen. Jos puoliso löytyi, tässä vaiheessa on jo nähty, kestikö se myrskyt, ja millainen exä hänestä tuli. Jos uusi puoliso löytyy, niin ehkä on jo ihmistuntemusta enemmän kuin ensimmäisen kohdalla.Toisaalta vielä on paljon tekemättä. Ehkä yhden peliliikkeen voisi tehdä vielä työelämässä? Onko tämä puoliso se jonka kanssa haluan harmaantua? Olisiko aika luopua perheasunnosta? Ja ehkä ostaa mökki?
Vapaus! Tehdä tai olla tekemättä. Jos haluaa, voi vain vetää villasukat jalkaan, ottaa kupposen, ja vain olla möllöttää, ansaitusti.
Ap
Ymmärretty. Tässä kirjoituksessa on jo hieman kärjistämisen ja yliampumisen makua. Yksinkertaisia asioita on väännetty rautalangasta.
Ja ihan kuin se nuori ei voisi: "Jos haluaa, voi vain vetää villasukat jalkaan, ottaa kupposen, ja vain olla möllöttää, ansaitusti."
T. Elämäänsä tyytyväinen 50v ja omilla rahoilla oleva oloneuvos
Ja olet mies. :D
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Te olette oikeasti vähän säälittäviä. Olen itsekin keski-ikäinen mutta ei mulla ole enää mitään illuusioita.
Seksikkyys on eri asia kuin viehättävyys. Voi olla viehättävä ja tyylikäs keski-ikäinen mutta tosiasia nyt kuitenkin on, että siitä on seksikkyys kaukana. Sanan varsinaisessa merkityksessä.
Anna mä arvaan, olette myös räväkkiä, nuorekkaasti tatuoituja ja hiukset on leikattu lyhyeksi ja värjätty punaisiksi?
No, arvasit väärin. Aloituksessa taisin mainita, että luojan kiitos, nykyään saa ihan rauhassa olla. Töissä ilmiasu on keski-ikäisen hillitty. Ei tatuointia näköpiirissäkään, 80- luvulla se ei ollut muotia.
Seksikkyys ei tule noista mainitsemistasi asioista, eikä tarvitse olla enää viehättävä jokaiselle ohikulkijalle.
Seksikkyys voi olla esimerkiksi sitä, kun katson omaa miestäni aamupalalla sillä silmällä, kun hän taas etsii lukulasejaan, että voisi täyttää ristikkoa. Kun hän näkee jo ilmeestäni, että nyt lähtee, ja hänenkin ilmeensä kirkastuu odotuksesta, kun lähden vetämään häntä takaisin makuuhuoneen puolelle.
Ei rakastaminen tai seksi tai nautinto ole kiinni kuppikoosta eikä harmaiden määrästä, meikistä tai meikittömyydestä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex kysyi jo muutama vuosi sitten, ennen kuin olin täyttänyt edes 40v, että mikä meitä naisia nykyään vaivaa? Hän ei saa enää mitään otetta meihin. Sanoin sille, että sillä aikaa kun te leikitte, perseilitte ja kohtelitte ihan kuin oltaisiin merkityksettömiä. Niin me kuultiin se ja ymmärrettiin, keksittiin muuta tekemistä ja kasvettiin pois. Ei kiinnosta enää pelailut ja leikit. Me tytöt kasvettiin aikuisiksi. On mukavaa olla aikuinen. Oma itsensä. Vapaa. Mielenkiinnot ei liity enää miehiin tai parisuhteeseen. Ihan muut haaveet ja tavoitteet.
Ja onneksi on Tena Kun alapää valskaa vanhemmiten.
Niin en minä sinun alapäästä tiedä.
Sinun kannattaa mennä lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen tarve rupsahtaneilla keski-ikäisillä kalkkunoilla joiden ukko on vaihtanut nuorempaan jo aikaa sitten, on koko ajan vakuutella jossain vauvapalstalla miten onnellisia ovat?
Harva keski-ikäinen mies on sellainen kultakimpale, että sen perään jaksaisi jäädä itkemään. Koska vaikka sinä toisin luulet, suuri osa naisista on jo aikaa sitten ymmärtänyt elämän ihanuuden olevan kiinni ihan jostain muusta kuin nyrpeästä viinaanmenevästä vitjapallista vierellä.
Kun on ymmärtänyt naisena panostaa elämässä myös itseensä, hankkinut oman varallisuuden, sosiaalisen elämän, uran, niin ei ole mitään ongelmaa elellä tätä elämää varsin onnellisena. Ja naisena kun niitä nuoria seksikumppaneita halutessaan saa vielä tuhat kertaa helpommin kuin miehenä. Jos itse haluan seksiä, haen tinderistä max 27v miehiä, ja yleensä sellaisia, jotka tekevät fyysistä työtä, ja kroppakin on sen mukainen.
N42, lihavakin vielä
Tämä on totta! Nimittäin tämä kalkkuna jätti miehensä 46 vuotiaana parinkymmenen avioliitto vuoden jälkeen. Sinne jäi mies kaljaa kittaamaan ja mahaansa kasvattamaan. Minulla riitti vientiä sen jälkeen niin että oksat pois (nyt kyllä tällähetkellä parisuhteessa). Hetkeäkään en ole katunut, eron jälkeen aloin vasta elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N53 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan menee hyvin keski-iässä siksi, että sinulla on aiemminkin mennyt asiat putkeen. Ei se tarkoita sitä, että naisille yleisesti ottaen keski-ikä olisi hienoa aikaa.
En nyt ala tässä kummemmin listata, mutta ei ole aina mennyt putkeen. Mutta sehän se juttu on, nyt se on tehty, ei enää tarvitse miettiä, miten siinä ja siinä asiassa käy.
Jos lapsilukua mietti, ei tarvitse enää miettiä. Opiskelut oli ja meni, on nähty miten siinä kävi. Työelämässä on löydetty oma paikka, oli se paikka mitä hyvänsä, niin ainakin tietää siitäkin välituloksen. Jos puoliso löytyi, tässä vaiheessa on jo nähty, kestikö se myrskyt, ja millainen exä hänestä tuli. Jos uusi puoliso löytyy, niin ehkä on jo ihmistuntemusta enemmän kuin ensimmäisen kohdalla.Toisaalta vielä on paljon tekemättä. Ehkä yhden peliliikkeen voisi tehdä vielä työelämässä? Onko tämä puoliso se jonka kanssa haluan harmaantua? Olisiko aika luopua perheasunnosta? Ja ehkä ostaa mökki?
Vapaus! Tehdä tai olla tekemättä. Jos haluaa, voi vain vetää villasukat jalkaan, ottaa kupposen, ja vain olla möllöttää, ansaitusti.
Ap
Ymmärretty. Tässä kirjoituksessa on jo hieman kärjistämisen ja yliampumisen makua. Yksinkertaisia asioita on väännetty rautalangasta.
Ja ihan kuin se nuori ei voisi: "Jos haluaa, voi vain vetää villasukat jalkaan, ottaa kupposen, ja vain olla möllöttää, ansaitusti."
T. Elämäänsä tyytyväinen 50v ja omilla rahoilla oleva oloneuvos
Ja olet mies. :D
Niin naulan kantaan! Muistan, kun en tiennyt yhtään, mitä sarjoja telkassa tuli, kun ei ollut päivässä sitä puolta tuntia käyttää istumiseen.
Asiaa. Allekirjoitan aloituksen täysin. Tosin omat lapseni ovat vielä teinejä, joten täysin vapaata elämää en saa ihan vielä viettää. Nautin kuitenkin suuresti jo tästä elämänvaiheesta. On ollut todella vapauttavaa päästä irti miesten määrittelemistä ulkonäköpaineista ja muista vaatimuksista. En piittaa enää pätkääkään siitä, mitä joku urpo sanoo. Tosin itse tykkään pitää itseni terveenä runsaalla liikunnalla, mutta en värjää hiuksiani, lakkaa kynsiäni, ajele itseäni posliiniksi tai mitään muutakaan, jos se ei tuota itselleni mielihyvää. t.n49
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ainakaan ole.
Ei ole minkäänikäisiä lapsia.
Olen eronnut, läheiset ovat kuolleet.
Tukka on harmaantunut ja ohentunut, iho muuttunut paperimaiseksi ja maksaläiskäiseksi.Mulla on ikävä krooninen sairaus, nukun huonosti, enkä tiedä mitä odottaa tulevaisuudelta. Kärsin jatkuvasta anemiasta.
20-35-vuotiaana energisyydellä ja toiveikkuudella ei ollut mitään rajaa.
Jaksoin hyvin opiskella, työskennellä, harrastaa, tavata ystäviä. Olin terve, enkä osannut pelätä asioita.Älkää viitsikö valehdella.
Kaikki tajuavat, että on ihanaa olla nuori ja vahva.
Ihan kiva, jos elämä on siedettävää vielä vanhuuden kynnykselläkin.
Mutta älkää viitsikö väittää että se olisi parempaa kuin nuorena.
Ei ole.Ikävää että sinulla menee huonosti. Mutta kaikilla ei mene. Todella moni keski-ikäinen nainen kokee elävänsä todella hyvää elämänvaihetta. Ei seole valehtelua sen enempää kuin sinunkaam kokemuksesi.
No en taida olla ainoa keski-ikäinen, jonka läheiset on kuolleet.
Moni on myös kantanut vuosia raskasta taakkaa, kun vanhenevat lähiomaiset ovat sairastuneet. Niin kannoin minäkin.
Mitä tulee omaan sairastumiseen, tuttu lääkäri sanoi nähneensä työssään, että viimeistään nelikymppisenä ihmisen on hyvä tajuta, että elämä on NYT! Ei ole mitään ikuista "sit joskus".
Mitä tulee masentumiseen ja elämän tosiasioiden ymmärtämiseen, valitettavan moni tajuaa keski-ikäisenä tulleensa vanhempiensa kusettamaksi, eläneensä elämää vanhempiensa ehdoilla.
Kiltin tytön syndrooma.
Ja tämä harmaiden hapsien hehkutus, voi luoja. En tiedä minkä itsepetoksen vallassa peiliin katsotte, mutta harmaapäinen ihminen on vanha. Ei siinä mitään, jos se ei itseä haittaa, hyvähän se on.
Mutta on se harmaa tukka ikävän näköinen.
Kalju tietysti vielä pahempi.
Mulla on muutaman vuoden vanhempi ystävä.
Muistan kun hän ylitti neljänkympin rajapyykin. Pyysin häntä innoissani johonkin tapahtumaan, ja ihmettelin miten minun viikonlopussani tunteja on kuin enemmän kuin hänellä. "En mä jaksa lähteä", hän sanoi. "Viikonloppuna pitää levätä, että jaksaa seuraavan työviikon. En mä ole enää nuori. Sä huomaat sen sitten parin vuoden päästä."
Ja niin mä huomasin.
Omasta puolestani olen huomannut, että kun ihmiset tulevat vanhoiksi, he ovat saaneet elämästä tarpeekseen.
Siksi vanha ihminen ei sure omaa kuolemaansa, eikä vanhan kuolema ole niin kauhea. Se on luonnollinen asia.
Tämän ymmärsin viidenkympin hujakoilla.
Silti on hyvä ajatella kuolemaa välillä, niin se ei ehkä pääse yllättämään.
Tämän lukeminen tuntui hyvältä😊 Onnea myös jatkoon.