voiko lapsettomana elää onnellisen elämän?

Lapsille onnea luvassa: https://www.worldometers.info/world-population/

Vierailija kirjoitti:

Kysymys onnellisuudesta on kyllä sen verran kinkkinen että tuskin ratkeaa keskustelupalstalla. Siitä olen kyllä aika varma että elämänsä lapsettomina elävät menettävät elämästään jotakin varsin arvokasta enkä tiedä löytyykö lapsettoman elämän puolelta sellaista korviketta, joka sen täysimääräisenä voisi korvata. Epäilen vahvasti mutta tokihan on myönnettävä että tarkastelen probleemaa lapsellisen elämän näkökulmasta.

Niin...minä olen täysin varma sitä, että lapselliset menettävät elämästään MINUN MIELESTÄNI jotain varsin arvokasta, jota ei täysimääräisenä voi korvata.

Samoin JONKUN MIELESTÄ ne, jotka eivät ole hankkineet koiraa, ostaneet rivitalon päätyasuntoa, hölkkää, kokeileet laskuvarjohyppyä jne.

Viimeinen lauseesi kertoo paljon; pidät asiaa automaattisesti probleemana ja kykenet ajattelemaan asiaa vain omasta näkökulmastasi.

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.

Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)

Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.

Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.

Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.

Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.

Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.

Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.

Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.

Ihminen on eläin.

Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.

Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.

Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.

Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.

Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.

Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.

Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.

Parasta elämässäni on lapseni.

evoluutio ja ihminen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.

Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)

Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.

Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.

Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.

Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.

Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.

Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.

Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.

Ihminen on eläin.

Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.

Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.

Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.

Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.

Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.

Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.

Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.

Niin, miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole montaa yhtä itsekästä asiaa kuin lasten tekeminen.

Onhan sinutkin joku (2kp) tehnyt..?

Itsekkyys riippuu siitä, hankkiiko lapset omiksi jatkeikseen vai heitä itseään varten.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia. En menetä mitään arvokasta vaan sen sijaan saan jotain arvokasta. Oman itsenäisen elämän elämäntöineen. Vapauden lapsista. Se on arvokasta. SE elämäntyö on jotain mitä jätän jälkeen. En elä lasten kautta ja en halua huonogeenisiä lapsia sukua jatkamaan. Maailmakaan ei menetä mitään arvokasta. Se mitä minä teen niin toivon kuitenkin että on arvokasta.

Mikä on elämäntyösi?

Vierailija kirjoitti:

evoluutio ja ihminen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.

Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)

Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.

Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.

Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.

Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.

Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.

Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.

Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.

Ihminen on eläin.

Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.

Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.

Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.

Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.

Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.

Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.

Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.

Niin, miehelle.

Erityisesti naiselle.

Kaikkialla muualla kuin länsimaissa nainen ei pärjää ilman miestä.

Naiselta menee tavallaan turva ympäriltä ilman miehiä. Lapset saatuaan hän erittää olemuksellaan sellaista rauhaa että harva käy päälle tai satuttaa.

Me ihmiset olemme eläimiä.

Minä sain ainokaiseni 42 -vuotiaana. Olin vela, ajattelin uraa ja ajattelin omaa vapautta ja mahdollisuuksia elää hetkessä ja vaikka mitä. Löysin lähempänä neljääkymmentä miehen, jonka kanssa halusin perheen ja saimme yhteisen toivotun lapsen. Ainoa mikä harmittaa on, että olisinpa tajunnut tämän aikaisemmin, olisin ehtinyt ehkä saamaan toisenkin lapsen. Perhe on parasta mitä ihmisen onnellisuudelle voi tapahtua. 

evoluutio ja ihminen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.

Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)

Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.

Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.

Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.

Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.

Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.

Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.

Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.

Ihminen on eläin.

Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.

Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.

Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.

Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.

Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.

Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.

Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.

Ohhoh, mitä puppua.

Vierailija kirjoitti:

evoluutio ja ihminen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.

Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)

Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.

Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.

Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.

Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.

Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.

Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.

Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.

Ihminen on eläin.

Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.

Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.

Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.

Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.

Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.

Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.

Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.

Ohhoh, mitä puppua.

Lääketieteellisesti ja evolutiivisesti hyvin todistettavaa settiä.

Kaikki evidentaalit löytyvät.

Jos ihminen elää yksin ja on jotenkin rikki, niin koira tai kissakin parantaa tämän elintoimintoja huomattavasti kuin silkka yksinäisyys.

Varmasti monet voi. Ehkä kuka tahansa, jos saa asiat henkisesti käsiteltyä sille tolalle? Itselleni olisi vaatinut kyllä ihan valtavasti työtä, niin vahvasti olen aina tiennyt, että MUN onnelliseen elämään kuuluu lapsia. (En saa tätä onneksi koskaan tietää, koska sain niitä lapsia.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

evoluutio ja ihminen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.

Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)

Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.

Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.

Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.

Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.

Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.

Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.

Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.

Ihminen on eläin.

Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.

Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.

Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.

Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.

Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.

Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.

Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.

Niin, miehelle.

Erityisesti naiselle.

Kaikkialla muualla kuin länsimaissa nainen ei pärjää ilman miestä.

Naiselta menee tavallaan turva ympäriltä ilman miehiä. Lapset saatuaan hän erittää olemuksellaan sellaista rauhaa että harva käy päälle tai satuttaa.

Me ihmiset olemme eläimiä.

Miten selität miesten tekemät perhesurmat, jos naisen kimppuun ei juuri kukaan halua käydä silloin, kun hän on äiti? Näitä vasta tapahtuukin länsimaiden ulkopuolella. Niitä ei vain yleensä uutisoida tai tilastoida mitenkään, koska naiset ja lapset ovat edelleen omaisuuden asemassa monissa kulttuureissa.

Vierailija kirjoitti:

evoluutio ja ihminen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.

Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)

Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.

Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.

Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.

Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.

Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.

Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.

Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.

Ihminen on eläin.

Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.

Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.

Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.

Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.

Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.

Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.

Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.

Niin, miehelle.

Kun ymmärtää oman vaillinaisuutensa ja heikkoutensa tässä villissä luonnossa ja nyt poikkeuksellisissa oloissa länsimaissa, niin toki ymmärrän asian tuskan ja todellisuuden mikä puhaltaa pahasti päin näköä.

Sellainen tuo katkeruutta miestä kohtaan.

Pitää kuitenkin ajatella niin ettei mies voi mitään itselleen. Mies on myös eläin ja viettiensä vietävänä.

Mies hyökkää ja suojelee.

Ymmärrän kyllä näkökulman katkeruudesta miehiä kohtaan.

Maailmaa ei vaan muuteta. Länsimainen järjestys luo evolutiivisen epätasapainon ihmiseläimelle.

Syntyvyys ja yksilöiden psyykkinen hyvinvointi on kääntynyt kasvuun.

Vähemmän perheitä, vähemmän psyykkistä hyvinvointia. Psyykehän on ihan sama kuin fyysinen hyvinvointi. Pelkkää hormonaalista kemiaa.

Länsimaissa psykiatrinen hoito on kaaoksessa. Ihmisiä lääkitään, koska eivät sopeudu tähän tasa-arvoiseen maailmaan, joka ei vaan sovi ihmisapinalle.

Meillä on ihan oma evolutiivinen perinteinen malli.

evoluutio ja ihminen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.

Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)

Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.

Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.

Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.

Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.

Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.

Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.

Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.

Ihminen on eläin.

Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.

Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.

Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.

Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.

Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.

Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.

Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.

Ehkä nuo asiat tekee sitten keskivertoa tyhmemmän onnelliseksi. Ainakaan tuon tekstin kirjoittajan älykkyys ei selvästi säkenöi. Ei osaa edes kirjoittaa kuin irrallisia lauseita eri riveille. Mitäpä sitä sitten muuta tekisi kuin lapsia ja toivoisi että niistä tulee edes äitiänsä fiksumpia.

Riippuu ihmisestä, jos lapsia olisi kovasti halunnut mutta niitä ei voikaan saada niin välttämättä ei koskaan koe olevansa onnellinen, jos taas lapsia ei ole koskaan halunnut niin tietysti ne elämän onnelliset asiat ovat ihan erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

evoluutio ja ihminen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.

Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)

Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.

Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.

Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.

Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.

Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.

Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.

Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.

Ihminen on eläin.

Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.

Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.

Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.

Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.

Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.

Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.

Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.

Niin, miehelle.

Erityisesti naiselle.

Kaikkialla muualla kuin länsimaissa nainen ei pärjää ilman miestä.

Naiselta menee tavallaan turva ympäriltä ilman miehiä. Lapset saatuaan hän erittää olemuksellaan sellaista rauhaa että harva käy päälle tai satuttaa.

Me ihmiset olemme eläimiä.

Miten selität miesten tekemät perhesurmat, jos naisen kimppuun ei juuri kukaan halua käydä silloin, kun hän on äiti? Näitä vasta tapahtuukin länsimaiden ulkopuolella. Niitä ei vain yleensä uutisoida tai tilastoida mitenkään, koska naiset ja lapset ovat edelleen omaisuuden asemassa monissa kulttuureissa.

Olisiko marxilaisella tasa-arvon ajattelulla tämän kanssa jotain tekemistä?

En lähde spekuloimaan yksilötason miesten sekoiluja.

Miten esimerkiksi vankeudessa tapahtuvan eläinlajin samanlaiset surmat perustellaan?

Esimerkiksi apinoilla voi löytyä tämänkaltaisia stressitoimintoja.

Ehkä uroksen on parempi hylätä perhe ja etsiä uusi kun ympäristö niin sanelee?

Hienoa että mietit näitä asioita. Minulla on täällä seinällä himmeä punertavan sävyinen seinävalo. Katselen sitä samalla kun kiikun kiikkustuolissa ja siemailen kaakaotani.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi ei ei ei aivan hirveetä tää on pahempaa kuin mikään. Tyhmiä kyselet. T: Vela vm 74

Katkeroitunut mamma tai mumma sieltä heitti huvittavan provon :D

Vierailija kirjoitti:

evoluutio ja ihminen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.

Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)

Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.

Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.

Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.

Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.

Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.

Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.

Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.

Ihminen on eläin.

Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.

Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.

Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.

Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.

Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.

Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.

Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.

Ehkä nuo asiat tekee sitten keskivertoa tyhmemmän onnelliseksi. Ainakaan tuon tekstin kirjoittajan älykkyys ei selvästi säkenöi. Ei osaa edes kirjoittaa kuin irrallisia lauseita eri riveille. Mitäpä sitä sitten muuta tekisi kuin lapsia ja toivoisi että niistä tulee edes äitiänsä fiksumpia.

Minäkin loukkaannuin nuorempana, jos joku oli erimieltä kanssani asioista.

Se on ihmiselle ihan luonnollista suuttua, kun joku sanelee sellaista mikä voikin olla ihan totta.

Ei ihmisellä välttämättä ole omaa tahtoa ja perheettömyys ja parisuhteettomuus on vain epäonninen tragedia.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys onnellisuudesta on kyllä sen verran kinkkinen että tuskin ratkeaa keskustelupalstalla. Siitä olen kyllä aika varma että elämänsä lapsettomina elävät menettävät elämästään jotakin varsin arvokasta enkä tiedä löytyykö lapsettoman elämän puolelta sellaista korviketta, joka sen täysimääräisenä voisi korvata. Epäilen vahvasti mutta tokihan on myönnettävä että tarkastelen probleemaa lapsellisen elämän näkökulmasta.

Kaikki ei vaan halua lapsia, ikinä. Joten tietysti nämä ihmiset ovat onnellisempia ilman lapsia. Se on juurikin näin yksinkertaista.