Lue keskustelun säännöt.
voiko lapsettomana elää onnellisen elämän?
07.12.2020 |
itse olen vähän että toisaalta kyllä, toisaalta ei.
ja mitä sitten vaaditaan onnelliseen elämään?
Kommentit (157)
diid in diid kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
evoluutio ja ihminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.
Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)
Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.
Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.
Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.
Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.
Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.
Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.
Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.
Ihminen on eläin.
Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.
Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.
Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.
Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.
Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.
Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.
Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.
Ehkä nuo asiat tekee sitten keskivertoa tyhmemmän onnelliseksi. Ainakaan tuon tekstin kirjoittajan älykkyys ei selvästi säkenöi. Ei osaa edes kirjoittaa kuin irrallisia lauseita eri riveille. Mitäpä sitä sitten muuta tekisi kuin lapsia ja toivoisi että niistä tulee edes äitiänsä fiksumpia.
Minäkin loukkaannuin nuorempana, jos joku oli erimieltä kanssani asioista.
Se on ihmiselle ihan luonnollista suuttua, kun joku sanelee sellaista mikä voikin olla ihan totta.
Ei ihmisellä välttämättä ole omaa tahtoa ja perheettömyys ja parisuhteettomuus on vain epäonninen tragedia.
Hyvä huomio.
Ainakin hän ei osanut hillitä itseään, vaan ryntäsi lähes apinamaiseen ilkkuvaan pilkkaan aiheesta.
Hän ei kyennyt hillitsemään itseään.
Hyvä huomio in diid.
Kun kehuu itseään muka toisena henkilönä, niin kannattaa edes silloin muuttaa kirjoitustyyliään. Ihan vain vinkkinä, kun ei sillä alhaisella äo:lla ilmeisesti edes se välähdä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain ainokaiseni 42 -vuotiaana. Olin vela, ajattelin uraa ja ajattelin omaa vapautta ja mahdollisuuksia elää hetkessä ja vaikka mitä. Löysin lähempänä neljääkymmentä miehen, jonka kanssa halusin perheen ja saimme yhteisen toivotun lapsen. Ainoa mikä harmittaa on, että olisinpa tajunnut tämän aikaisemmin, olisin ehtinyt ehkä saamaan toisenkin lapsen. Perhe on parasta mitä ihmisen onnellisuudelle voi tapahtua.
Näin se menee.
Ihminen ei ole mikään jumala ja päätä itse elämästään.
Nämä lapsettomat ja kumppanittomat ovat vaipuneet olosuhteiden pakosta eräänlaiseen apatiaan.
Tätä samaa voi havaita apinoilla vankeudessa.
Itsepetosta. He selvästi ajattelevat että itse kykenevät hallitsemaan itseään.
Silti voivat henkisesti perheellsiiä huonommin. Tämän voi todistaa verikokeinkin.
Yhteisö ympärillä, kumppani ja lapset on aikuiselle ihmiselle luontainen muoto.
Jos tästä poikkeaa rajusti, niin alkaa ilmetä ongelmia terveydessä.
Yhteisökin voi paikata paljon perheettömyyttä ja lapsettomuutta.
Silti hierarkiassa perheellinen on korkeammalla asteella ja älykkäämpi evolutiivisesti.
On suuri tragedia joutua perheettömäksi ihmiselämässä. Se on valitettavaa että länsimaissa tätä tapahtuu todella paljon.
Jos kaipaa kovasti perhettä eikä saa sitä, niin sitten voi olla vaikeaa. Muuten on varmasti ihan mahdollista. Mulla on yksi lapsi ja pakko sanoa, että elämääni on hänen myötään rakentunut sellainen perus-onnentila, jota on vaikea kuvaillakaan, se on vain sellainen pysyvä voimavara, mikä mulla jossain taustalla on koko ajan. Mutta ei kaikille välttämättä käy näin. Tekee pahaa katsella sellaisia stressaantuneita vanhempia, jotka eivät jaksa tai osaa iloita lapsestaan, joille vanhemmuus merkitsee etupäässä rasitetta. Mulle se on rikkaus, mutta toiset kokee asiat eri tavalla. Uskon myös, että olisin ollut täysin onnellinen myös lapsettomana, sillä miten sitä osaisi kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan kokenut. Minä en ainakaan osaisi, ehkä joku muu osaa.
Vierailija kirjoitti:
diid in diid kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
evoluutio ja ihminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.
Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)
Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.
Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.
Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.
Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.
Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.
Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.
Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.
Ihminen on eläin.
Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.
Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.
Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.
Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.
Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.
Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.
Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.
Ehkä nuo asiat tekee sitten keskivertoa tyhmemmän onnelliseksi. Ainakaan tuon tekstin kirjoittajan älykkyys ei selvästi säkenöi. Ei osaa edes kirjoittaa kuin irrallisia lauseita eri riveille. Mitäpä sitä sitten muuta tekisi kuin lapsia ja toivoisi että niistä tulee edes äitiänsä fiksumpia.
Minäkin loukkaannuin nuorempana, jos joku oli erimieltä kanssani asioista.
Se on ihmiselle ihan luonnollista suuttua, kun joku sanelee sellaista mikä voikin olla ihan totta.
Ei ihmisellä välttämättä ole omaa tahtoa ja perheettömyys ja parisuhteettomuus on vain epäonninen tragedia.
Hyvä huomio.
Ainakin hän ei osanut hillitä itseään, vaan ryntäsi lähes apinamaiseen ilkkuvaan pilkkaan aiheesta.
Hän ei kyennyt hillitsemään itseään.
Hyvä huomio in diid.
Kun kehuu itseään muka toisena henkilönä, niin kannattaa edes silloin muuttaa kirjoitustyyliään. Ihan vain vinkkinä, kun ei sillä alhaisella äo:lla ilmeisesti edes se välähdä ;)
Vinkkinä sulle, että joskus se on ihan tarkoitettua. Siinähän sinä todistat oman ylimielisyytesi uudestaan.
Kyllä nuo kikat on minulle tuttuja ja siksi tein tuon ihan tahallani toisinpäin.
Minä pelaan tätä peliä, et sinä.
Voi hyvinkin. Jos lapsettomuus on vapaaehtoista ja ei ole sisäistä tunnetta, että "oma elämänkulku menee väärin". On ihmisiä, jotka eivät oikeasti kaipaa omaa lasta. Kun lasten maailma on luontaisesti kovin vieras ja ei itsellä ole kaipuuta vanhemmuuteen, ei koe jääneensä mistään paitsi. Myös lapseton ihminen voi olla kaikissa elämänvaiheessaan osa perhettään ja sukuaan ja kokea ihan täysin kokonaisena perheenään vaikka parisuhteen toisen osapuolen. Lapsettomuus ei mitenkään automaattisesti merkitse esimerkiksi yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaakaot ja jouluntortut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
evoluutio ja ihminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.
Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)
Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.
Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.
Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.
Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.
Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.
Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.
Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.
Ihminen on eläin.
Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.
Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.
Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.
Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.
Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.
Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.
Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.
Niin, miehelle.
Erityisesti naiselle.
Kaikkialla muualla kuin länsimaissa nainen ei pärjää ilman miestä.
Naiselta menee tavallaan turva ympäriltä ilman miehiä. Lapset saatuaan hän erittää olemuksellaan sellaista rauhaa että harva käy päälle tai satuttaa.
Me ihmiset olemme eläimiä.
Miten selität miesten tekemät perhesurmat, jos naisen kimppuun ei juuri kukaan halua käydä silloin, kun hän on äiti? Näitä vasta tapahtuukin länsimaiden ulkopuolella. Niitä ei vain yleensä uutisoida tai tilastoida mitenkään, koska naiset ja lapset ovat edelleen omaisuuden asemassa monissa kulttuureissa.
Olisiko marxilaisella tasa-arvon ajattelulla tämän kanssa jotain tekemistä?
En lähde spekuloimaan yksilötason miesten sekoiluja.
Miten esimerkiksi vankeudessa tapahtuvan eläinlajin samanlaiset surmat perustellaan?
Esimerkiksi apinoilla voi löytyä tämänkaltaisia stressitoimintoja.
Ehkä uroksen on parempi hylätä perhe ja etsiä uusi kun ympäristö niin sanelee?
Hienoa että mietit näitä asioita. Minulla on täällä seinällä himmeä punertavan sävyinen seinävalo. Katselen sitä samalla kun kiikun kiikkustuolissa ja siemailen kaakaotani.
4/5. Olisi ollut vielä uskottavampi trolli, jos sävy olisi vähemmän ylätyylinen. Pisteet kuitenkin tuosta seinävalon fiilistelystä, tuohon tarvitaan jo vähän taiteellisuutta :D
Ei sitä kannata lytätä trollina. Ajatus löytyy sieltä.
Ei teille nuorille voi sanella asioita, kun keskustelu kanssanne on kuin kutsuttaisi kehään tappelemaan.
Ette osaa keskustella ja heittää asioita sivistyneesti. Joudun käyttämään huumoria hyväksi.
Olette niin ehdottomia.
Toivottavasti vuosien päästä nämä ajatukset alkavat itää teissä ja voitte saavuttaa uusia ulottuvuuksia ajttelussanne.
Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.
Ihminen on eläin ja tärkeää tässä on tutkia omaa tahtoa?
Vasta vuosikymmenten jälkeen tämäkin saattaa avautua teille. Ei nuorten aivot ole vielä tarpeeksi kehittyneitä tähän.
Kun kirjoitan anonyymisti, niin toivottavasti fanit tunnistavat persoonallisen tapani kirjoittaa.
Minua ei voi sekoittaa muihin kirjoittajiin tyylini takia.
Tämän jo joku edellä todistikin.
Kun taas keskustelen teidän neljän kanssa, niin ei kovinkaan moni erota teitä toisistaan. Todennäköisesti he lukevat keskustelua minä vs sinä.
Tyylini vaatii hyvin monimutkaista ajattelua. Siihen harva kykenee. Olen myös kirjoittanut itseäni vastaan ettei keskustelu kävisi liian yksitoikkoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin. Jos lapsettomuus on vapaaehtoista ja ei ole sisäistä tunnetta, että "oma elämänkulku menee väärin". On ihmisiä, jotka eivät oikeasti kaipaa omaa lasta. Kun lasten maailma on luontaisesti kovin vieras ja ei itsellä ole kaipuuta vanhemmuuteen, ei koe jääneensä mistään paitsi. Myös lapseton ihminen voi olla kaikissa elämänvaiheessaan osa perhettään ja sukuaan ja kokea ihan täysin kokonaisena perheenään vaikka parisuhteen toisen osapuolen. Lapsettomuus ei mitenkään automaattisesti merkitse esimerkiksi yksinäisyyttä.
Aiheuttaako pelko lapsettomuutta?
Onko ympäristöllä suurempi vaikutus lapsettomuuteen kuin omalla päätöksellä?
Minä väitän että kyllä molempiin. Koska ihminen on eliö siinä missä muutkin eläimet.
Ihminen syö, ulostaa, ajattelee pakonomaisesti, lisääntyy ja ajattelee pakonomaisesti ilman omaa päätöstä ajatuksista.
Sitten syö, ulostaa, lisääntyy, hoitaa jälkeläisiään, kuolee pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enterin painaminen joka virkkeen jälkeen ei vaadi monimutkaista ajattelua kuin tolloilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin. Jos lapsettomuus on vapaaehtoista ja ei ole sisäistä tunnetta, että "oma elämänkulku menee väärin". On ihmisiä, jotka eivät oikeasti kaipaa omaa lasta. Kun lasten maailma on luontaisesti kovin vieras ja ei itsellä ole kaipuuta vanhemmuuteen, ei koe jääneensä mistään paitsi. Myös lapseton ihminen voi olla kaikissa elämänvaiheessaan osa perhettään ja sukuaan ja kokea ihan täysin kokonaisena perheenään vaikka parisuhteen toisen osapuolen. Lapsettomuus ei mitenkään automaattisesti merkitse esimerkiksi yksinäisyyttä.
Aiheuttaako pelko lapsettomuutta?
Onko ympäristöllä suurempi vaikutus lapsettomuuteen kuin omalla päätöksellä?
Minä väitän että kyllä molempiin. Koska ihminen on eliö siinä missä muutkin eläimet.
Ihminen syö, ulostaa, ajattelee pakonomaisesti, lisääntyy ja ajattelee pakonomaisesti ilman omaa päätöstä ajatuksista.
Sitten syö, ulostaa, lisääntyy, hoitaa jälkeläisiään, kuolee pois.
Saako kysyä näin sivusta että miksi sua kismittää joidenkin lapsettomuus niin paljon, että päätit jankuttaa koko ketjun täyteen? Siksikö että ympäristö pakotti sut hankkimaan lapsia ilman omaa päätöstä ja nyt kaduttaa ja haluat vain pakonomaisesti ajaa muut samaan jamaan omaa oloa helpottaaksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi. Itseasiassa uskon, että lapsettoman elämä voi olla onnellisempaa, vaikkakin se syvin rakkaus omaa lasta kohtaan puuttuu. Arki on varmasti paaaaljon kevyempää, helpompaa, omannäköisempää ja itsekkäämpää. Ei kiukuttelua, tappelua, jatkuvaa meteliä ja sotkua, lasten ehdoilla elämistä ja huolta milloin mistäkin.
Vastaus otsikkoon on että voi tyytyä elämään vaikka akvaariossa tai häkissä.
Eliöillä on tapana mukautua olosuhteisiin. Jos ei tiedä paremmasta, niin voi todeta että tässä tilassa minä olen eräällä tavalla rajallisesti onnellinen kuin siinä jossa en olisi akvaariossa tai häkissä.
Vaikea lapsettoman ja kumppanittoman on todeta. Antaa perheellisten kertoa meille tämä asia paremmin. He tietävät asiasta enemmän kuin me sinkut.
Ei sillä kuitenkaan päästä optimaaliseen onnellisuuteen.
Voidaan siis todeta että lapsettomana oma todellisuus jää suppeammaksi kuin vanhemmalla.
Vanhempana saa lähes prismamaisia näkökulmia ja ulottuvuuksia kaikkiin elämän osiin.
Toki henkilö voi vankeudessa luolatyrmässään hallusinoida kuvitteellisesta perhe-elämästä, jos hän on saanut siihen jostain mallin.
En tiedä onko se yhtä aitoa ja vilpitöntä todellisuutta. Jo pienet lapset leikkivät nukeilla ja kotia.
Se on ihmislapsille hyvin luontainen tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi. Itseasiassa uskon, että lapsettoman elämä voi olla onnellisempaa, vaikkakin se syvin rakkaus omaa lasta kohtaan puuttuu. Arki on varmasti paaaaljon kevyempää, helpompaa, omannäköisempää ja itsekkäämpää. Ei kiukuttelua, tappelua, jatkuvaa meteliä ja sotkua, lasten ehdoilla elämistä ja huolta milloin mistäkin.
Arki on siis tasaisempaa ja vailla erilaisia impulsiivisia liikkeitä puoleen tai toiseen.
Miten silloin voi lopulta tietää mikä on rauhallista ja mikä on rauhatonta?
Väittäisin että perheellinen osaa nauttia rauhasta paljon enemmän ja kokee rauhallisen hiljaisen tilan suurempana nautintona kuin siihen jo tottunut henkilö kokee sen.
Rauhasta tulee silloin plankkoa, jos ei tapahdu heittoa puoleen ja toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin. Jos lapsettomuus on vapaaehtoista ja ei ole sisäistä tunnetta, että "oma elämänkulku menee väärin". On ihmisiä, jotka eivät oikeasti kaipaa omaa lasta. Kun lasten maailma on luontaisesti kovin vieras ja ei itsellä ole kaipuuta vanhemmuuteen, ei koe jääneensä mistään paitsi. Myös lapseton ihminen voi olla kaikissa elämänvaiheessaan osa perhettään ja sukuaan ja kokea ihan täysin kokonaisena perheenään vaikka parisuhteen toisen osapuolen. Lapsettomuus ei mitenkään automaattisesti merkitse esimerkiksi yksinäisyyttä.
Aiheuttaako pelko lapsettomuutta?
Onko ympäristöllä suurempi vaikutus lapsettomuuteen kuin omalla päätöksellä?
Minä väitän että kyllä molempiin. Koska ihminen on eliö siinä missä muutkin eläimet.
Ihminen syö, ulostaa, ajattelee pakonomaisesti, lisääntyy ja ajattelee pakonomaisesti ilman omaa päätöstä ajatuksista.
Sitten syö, ulostaa, lisääntyy, hoitaa jälkeläisiään, kuolee pois.
Saako kysyä näin sivusta että miksi sua kismittää joidenkin lapsettomuus niin paljon, että päätit jankuttaa koko ketjun täyteen? Siksikö että ympäristö pakotti sut hankkimaan lapsia ilman omaa päätöstä ja nyt kaduttaa ja haluat vain pakonomaisesti ajaa muut samaan jamaan omaa oloa helpottaaksesi?
Totta, olen aina ihmetellyt miksi jonkun toisen erilaiset elämänvalinnat ottavat joitakin niin tajuttomasti pattiin että sitä turhautumista ja ärtymistä pitää purkaa johonkin, mistään muusta ei tuollaisessa voi olla kyse, en minäkään kirjoittele tuohtuneena täällä miten kukaan ei voi olla onnellinen ja on epäonnistunut ihmisenä jos ei omista hevosta, jota hoitaa joka päivä, jolla ratsastaa ja harjoittelee, minulle se on valtavan iso elämänsisältö mutta en yhtään ihmettele enkä raivoa jos ja kun se montaa muuta ei kiinnosta vähääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapsen 40 -vuotiaan vaikka lääkärin mukaan se oli epätodennäköistä...niin olen ehtinyt asiaa pohtia.
Mitä sinun mielestä ap on äitiys, äidillisyys asiana? Onko se sitä, että fyysisesti putkautat jälkeläisen? Sitä se monelle nykyaikana on, ainoastaan. Minun mielestä äidillisyys on naisessa joka tapauksessa sisäisesti, ja sitä voi todellakin toteuttaa olematta fyysisesti äiti. Voit olla sijaisäiti. Toimia vastaanottoperheenä. Hoivata, huolehtia, rakastaa, pitää huolta. Niin ihmisistä kuin eläimistäkin. Tämä on minusta merkittävää.
Olisi tärkeää ettemme ajattelisi "äitiyttä" tai "äidillisyyttä" niin kapeasti. Koska voit saada lapsen, olla äiti teknisesti, mutta jos se jää siihen niin onko se Äitiyttä isolla Ä:llä.
Lämmin halaus AP:lle :)
Tämä ketju on täyttynyt joidenkin vihaisten keskinäisestä nokittelusta. Lopettaisitte jo, ei tuosta ole iloa kenellekään. Tuskin teille itsellennekään.
Vierailija kirjoitti:
Enterin painaminen joka virkkeen jälkeen ei vaadi monimutkaista ajattelua kuin tolloilta.
Sinä olet ilmeisesti se tyyppi joka myöntää muille älykkyyden.
Aika tyhmää yleistää. Molennelle tekee ja monelle ei. Itse voin sanoa että olen nyt onnellisempi lapsellisena, mutta tunnen muutaman jotka ehkei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Itseasiassa uskon, että lapsettoman elämä voi olla onnellisempaa, vaikkakin se syvin rakkaus omaa lasta kohtaan puuttuu. Arki on varmasti paaaaljon kevyempää, helpompaa, omannäköisempää ja itsekkäämpää. Ei kiukuttelua, tappelua, jatkuvaa meteliä ja sotkua, lasten ehdoilla elämistä ja huolta milloin mistäkin.
Arki on siis tasaisempaa ja vailla erilaisia impulsiivisia liikkeitä puoleen tai toiseen.
- Kyllä enimmäkseen ja juuri sitä haluan
Miten silloin voi lopulta tietää mikä on rauhallista ja mikä on rauhatonta?
- Tiedän mikä on rauhatonta, meteli, toisen jatkuva läsnäolo ja kysely, en halua sitä yhtään päivää vuodesta.
Väittäisin että perheellinen osaa nauttia rauhasta paljon enemmän ja kokee rauhallisen hiljaisen tilan suurempana nautintona kuin siihen jo tottunut henkilö kokee sen.
- Nautin suunnattomasti omasta rauhasta joka ikinen päivä ja esim vierailut lapsiperheissä ovat todella raskaita ja rasittavia.
Rauhasta tulee silloin plankkoa, jos ei tapahdu heittoa puoleen ja toiseen.
- Ei tule minulle vaan juuri sitä rauhallisen tasaista elämää jota minä haluan ja minulla on oikeus elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enterin painaminen joka virkkeen jälkeen ei vaadi monimutkaista ajattelua kuin tolloilta.
Sinä olet ilmeisesti se tyyppi joka myöntää muille älykkyyden.
Milloinkohan hän hyväksyy graduni?
4/5. Olisi ollut vielä uskottavampi trolli, jos sävy olisi vähemmän ylätyylinen. Pisteet kuitenkin tuosta seinävalon fiilistelystä, tuohon tarvitaan jo vähän taiteellisuutta :D