Lue keskustelun säännöt.
voiko lapsettomana elää onnellisen elämän?
07.12.2020 |
itse olen vähän että toisaalta kyllä, toisaalta ei.
ja mitä sitten vaaditaan onnelliseen elämään?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
evoluutio ja ihminen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi? Ei ne lapset automaattisesti tee onnelliseksi, etenkään jos ne tekee vain siksi kun muutkin tekevät.
Juuri sen takia ne tekeekin. Eli olet väärässä :)
Olet niin väärässä kuin pässi on käydessään sikalassa.
Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.
Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.
Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu.
Myös masentuneisuutta on vähemmän. Hormonitoiminta on kunnossa kun ihminen elää ihmisyhteisössä.
Yksin elävä voi heikommin. Voi todistaa vaikka verikokein ja seuraamalla sydäntä.
Psyyke on olennaisin joka alkaa oireilemaan yksinäisyydessä.
Ihminen on eläin.
Ihmisen elämänkaari on syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhemmuus, vanhuus.
Tähän sisältyy kaikki sosiaaliset verkostot olennaisesti.
Me käytämme kieltä ja olemme hyvin sosiaalisia.
Perheellinen noudattaa sitä normia ihmislajin elämässä. Elää terveellisemmin ja paremmin kuin ilman perhettä elävät. Tämä on ihan normaalia biologiaa johon sisältyy kaikki.
Ihminen joka on olosuhteiden pakosta joutunut lapsettomaksi tai parisuhteettomaksi on surullinen.
Tämä on se normi. Eliö vaatii sen elinkaaren toteutumista, muutoin se alkaa oireilemaan negatiivisesti psyykeeltään.
Itse henkilökohtaisesti toivon jokaiselle tervettä ihmiselämää, hyvän kumppanin, paljon lapsia ja ystäviä ympärille.
Ohhoh, mitä puppua.
Sillä siitä selviääkin. Hieno argumentointi. Fine. Asiaa ei tarvitse enää sen enempää puida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksi häirikkö ukko pilaa siis tämänkin ketjun, jo tuosta monotonisesta jankkaavasta oudon pakkomielteisen rivityksen omaavasta tekstistä voi päätellä että ei ole enää jos koskaan ollutkaan kaikki muumit laaksossa, lieneekö se sama joka säännöllisesti yrittää aloittaa keskuskusteluja "mitä jos tyttäresi 20v seurustelisi 42v miehen kanssa".
Todennäköisesti joku avohoito tapaus. Ei noin järjettömiä mielipiteitä voi muuten olla.
Ei päätä eikä häntää.
Totta, parikymmentä vuotta sitten tuollaiset olisivat olleet osastohoidossa, voivat olla myös potentiaalisesti vaarallisia jos alkavat oikeasti vainota omasta mielestään väärän mielipiteen omaavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksi häirikkö ukko pilaa siis tämänkin ketjun, jo tuosta monotonisesta jankkaavasta oudon pakkomielteisen rivityksen omaavasta tekstistä voi päätellä että ei ole enää jos koskaan ollutkaan kaikki muumit laaksossa, lieneekö se sama joka säännöllisesti yrittää aloittaa keskuskusteluja "mitä jos tyttäresi 20v seurustelisi 42v miehen kanssa".
Todennäköisesti joku avohoito tapaus. Ei noin järjettömiä mielipiteitä voi muuten olla.
Ei päätä eikä häntää.
Minä itse ajattelen että hän on joku lahkolainen ja nainen. Seitsemän aikuisen lapsen äiti.
Silti hänen esittämään mielipiteeseen on todettu vain "puppua" ja hänen älykkyyttä on arvosteltu jostain korkeammalta taholta. Myös nimitys häirikköukko tuli uutena ilmeisesti koska mielide oli niin miehisen voimakas?
On myös väitetty että tämä häirikköukko herjaisi lapsettomia, mutta kun ketjua selaa taaksepäin, niin ei löydy todisteita sille. Ainoastaan ilmeisesti lapsettomat järkyttyivät hänen esittämästä näkökulmasta siinä nähden, ettei asiasta enää voi keskustella, joten jatketaan nimittelyä.
Ei voi elää onnellista elämää, koska joudut törmämään joka päivä ihmisiin joilla on lapsia, tyytyyyävää elämää voit sentään elää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksi häirikkö ukko pilaa siis tämänkin ketjun, jo tuosta monotonisesta jankkaavasta oudon pakkomielteisen rivityksen omaavasta tekstistä voi päätellä että ei ole enää jos koskaan ollutkaan kaikki muumit laaksossa, lieneekö se sama joka säännöllisesti yrittää aloittaa keskuskusteluja "mitä jos tyttäresi 20v seurustelisi 42v miehen kanssa".
Todennäköisesti joku avohoito tapaus. Ei noin järjettömiä mielipiteitä voi muuten olla.
Ei päätä eikä häntää.
Totta, parikymmentä vuotta sitten tuollaiset olisivat olleet osastohoidossa, voivat olla myös potentiaalisesti vaarallisia jos alkavat oikeasti vainota omasta mielestään väärän mielipiteen omaavia.
Taitaa olla sen lisäksi myös isämmaallinen ja persukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti voi. Minä vain halusin lapsen, jatkuvuutta ja sitä lapsen kehittymisen seuraamista. Ja odotan innokkasti että 8vee tytär on joskus vielä aikuinen ja kuinka meidän suhde sitten muuttuu. Kuinka käydään syömässä jne.
Mutta joo lapsettomana on varmasti monessa mielessä "vapaampi" elämään kuten haluaa. Eikä siinä mitään väärää ole.
Itse olen lapsesta onnellinen iskä
Vierailija kirjoitti:
Onnea on monenlaista.
Lähinnä kemiallinen reaktio elimistössä.
Millä tavoin voidaan tuottaa ihmisapinalle kaikista parhaimmat olosuhteet onnelliselle elämälle?
Minä lähtisin ratkaisemaan tätä ihmisen luontaisesta elinympäristöstä.
Jos ihminen ei lisäänny, niin ihminen ei ole. Sitten ei ole myöskään ihmisen onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea on monenlaista.
Lähinnä kemiallinen reaktio elimistössä.
Millä tavoin voidaan tuottaa ihmisapinalle kaikista parhaimmat olosuhteet onnelliselle elämälle?
Minä lähtisin ratkaisemaan tätä ihmisen luontaisesta elinympäristöstä.
Jos ihminen ei lisäänny, niin ihminen ei ole. Sitten ei ole myöskään ihmisen onnea.
Nyt tuli hullujankkaajaukolta paha!
Tuota on vaikea päihittää. Hullujankkaajaukko voitti tämän keskustelun ja lentää tiehensä.
Ennen sitä otan nohevan asennon ja ruikkaan shakkilaudalle ja jätän teidät nuoret aivot miettimään tätä viimeisintä pippuriani.
Siinä on pureksittavaa koko pitkäksi yksinäiseksi jouluksi. Olette sydämessäin muistossa.
Annan teille pienen rukouksen jouluaattona.
Voi. Ainakin olen selkeästi onnellisempi kuin tuo jankkaaja ja mun elämässä on parempaa sisältöä kuin av-palstalla jankkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaus otsikkoon on että voi tyytyä elämään vaikka akvaariossa tai häkissä.
Eliöillä on tapana mukautua olosuhteisiin. Jos ei tiedä paremmasta, niin voi todeta että tässä tilassa minä olen eräällä tavalla rajallisesti onnellinen kuin siinä jossa en olisi akvaariossa tai häkissä.
Vaikea lapsettoman ja kumppanittoman on todeta. Antaa perheellisten kertoa meille tämä asia paremmin. He tietävät asiasta enemmän kuin me sinkut.
Ei sillä kuitenkaan päästä optimaaliseen onnellisuuteen.
Voidaan siis todeta että lapsettomana oma todellisuus jää suppeammaksi kuin vanhemmalla.
Vanhempana saa lähes prismamaisia näkökulmia ja ulottuvuuksia kaikkiin elämän osiin.
Toki henkilö voi vankeudessa luolatyrmässään hallusinoida kuvitteellisesta perhe-elämästä, jos hän on saanut siihen jostain mallin.
En tiedä onko se yhtä aitoa ja vilpitöntä todellisuutta. Jo pienet lapset leikkivät nukeilla ja kotia.
Se on ihmislapsille hyvin luontainen tapa.
Mä ainakin vihasin kotileikkejä jo päiväkodissa. En voinut ymmärtää miksi jotkut haluavat leikkiä isää ja äitiä. Muistan, että kaikki tytöt halusivat olla äiti. Mä sanoin, että mä haluan olla perheen koira ja konttasin pitkin lattiaa ja haukuin. Mua taidettiin jo silloin pitää outona. Mulla oli yksi vauvanukke, mutta en tykännyt leikkiä sillä. En ole pitänyt lapsista edes silloin kun olin itse lapsi.
Neljä huvittavinta kommenttia veloille..
1. Olet itsekin ollut lapsi...niin mitä sitten?
2. Entäpä jos vanhempasi eivät olisikaan tehneet sinua? No tuota...siellä olemattomuudessa sitä varmaan surisin 😂
3. Vanhana yksin kaduttaa...vahva epäilys introvertille lähes erakolle.
4. Kukaan ei sinua muista eikä käy haudallasi...tähän ei voi kommentoida kuin 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus otsikkoon on että voi tyytyä elämään vaikka akvaariossa tai häkissä.
Eliöillä on tapana mukautua olosuhteisiin. Jos ei tiedä paremmasta, niin voi todeta että tässä tilassa minä olen eräällä tavalla rajallisesti onnellinen kuin siinä jossa en olisi akvaariossa tai häkissä.
Vaikea lapsettoman ja kumppanittoman on todeta. Antaa perheellisten kertoa meille tämä asia paremmin. He tietävät asiasta enemmän kuin me sinkut.
Ei sillä kuitenkaan päästä optimaaliseen onnellisuuteen.
Voidaan siis todeta että lapsettomana oma todellisuus jää suppeammaksi kuin vanhemmalla.
Vanhempana saa lähes prismamaisia näkökulmia ja ulottuvuuksia kaikkiin elämän osiin.
Toki henkilö voi vankeudessa luolatyrmässään hallusinoida kuvitteellisesta perhe-elämästä, jos hän on saanut siihen jostain mallin.
En tiedä onko se yhtä aitoa ja vilpitöntä todellisuutta. Jo pienet lapset leikkivät nukeilla ja kotia.
Se on ihmislapsille hyvin luontainen tapa.
Mä ainakin vihasin kotileikkejä jo päiväkodissa. En voinut ymmärtää miksi jotkut haluavat leikkiä isää ja äitiä. Muistan, että kaikki tytöt halusivat olla äiti. Mä sanoin, että mä haluan olla perheen koira ja konttasin pitkin lattiaa ja haukuin. Mua taidettiin jo silloin pitää outona. Mulla oli yksi vauvanukke, mutta en tykännyt leikkiä sillä. En ole pitänyt lapsista edes silloin kun olin itse lapsi.
Ehkä voisit keskustella tästä enemmän psykologisi kanssa.
Siis siitä miksi lapsuudessa asiat meni toisin kuin muilla meni.
Minä en ole psykologi ja en osaa vastata tuohon.
Jos mietin perhettäsi, isääsi ja äitiäsi ja keksin että syy on ehkä se, niin väität että perhe-elämäsi oli normaali ja hyväkin. Niin vaikeatahan tuohon on todeta mitään, kun olet tiettyä mieltä tästä asiasta.
Et todennäköisesti pidä myöskään eläimistä. Saatat olla autistikin.
Vaikea meidän on tuohon mitään todeta. Kuten sanoin niin jos askarruttaa. Hanki ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Ainakin olen selkeästi onnellisempi kuin tuo jankkaaja ja mun elämässä on parempaa sisältöä kuin av-palstalla jankkaus.
Toisaalta mistä me muut lukijat ja ystävät tiedämme ettet sinä olet sama jankkaaja?
Vaikutat yhtä intohimoiselta asian tiimoilta ja hän itsekin myönsi kirjoittavansa myös vastapuolen mielipiteitä. Sinä tai hän, niin kyllähän sinäkin tässä aika voimakkaasti jankkaat ja menet henkilöön.
Argumentoidessa ei pidä mennä henkilöön, vaan itse asiaa. Kukaan ei ole oikein pureutunut sinun tai hänen itse väittämään että voiko ihmisen onnea olla, jos ihminen ei lisäänny. Jos ihmistä ei ole, niin ei ole myöskään ihmisen onnea. Sehän on onnen loppu ja ihmisen, jos ei laji lisäänny.
Yksinkertaisemmalla tasolla väitit tai hän väitti, että koira tai huonekasvin onni riippuu siitä kuinka paljon sen ympäristö muistuttaa sen lajinomaista ympäristöä. Ainakin ne kasvavat terveemmin ja oireilevat paljon terveemmin. Onko voimakas kasvu ja terveys onnellisuutta?
Sanoisin että sinä tai hullu-ukko toitte tämän keskustelun päätökseen.
Menit tai hän meni asian ytimeen pohtiessaan onnea ja ihmisyyttä.
Ihmisyyttä ja onneahan ei voi olla ilman lisääntymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi. Itse olen äiti ja onnellinen tilanteestani vaikka välillä hankalaa onkin. Siskoni ei ole äiti eikä haluakaan olla ja on myös onnellinen. Onnelliseksi sinut tekevät ne asiat joita itse haluat.
Minäpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus otsikkoon on että voi tyytyä elämään vaikka akvaariossa tai häkissä.
Eliöillä on tapana mukautua olosuhteisiin. Jos ei tiedä paremmasta, niin voi todeta että tässä tilassa minä olen eräällä tavalla rajallisesti onnellinen kuin siinä jossa en olisi akvaariossa tai häkissä.
Vaikea lapsettoman ja kumppanittoman on todeta. Antaa perheellisten kertoa meille tämä asia paremmin. He tietävät asiasta enemmän kuin me sinkut.
Ei sillä kuitenkaan päästä optimaaliseen onnellisuuteen.
Voidaan siis todeta että lapsettomana oma todellisuus jää suppeammaksi kuin vanhemmalla.
Vanhempana saa lähes prismamaisia näkökulmia ja ulottuvuuksia kaikkiin elämän osiin.
Toki henkilö voi vankeudessa luolatyrmässään hallusinoida kuvitteellisesta perhe-elämästä, jos hän on saanut siihen jostain mallin.
En tiedä onko se yhtä aitoa ja vilpitöntä todellisuutta. Jo pienet lapset leikkivät nukeilla ja kotia.
Se on ihmislapsille hyvin luontainen tapa.
Mä ainakin vihasin kotileikkejä jo päiväkodissa. En voinut ymmärtää miksi jotkut haluavat leikkiä isää ja äitiä. Muistan, että kaikki tytöt halusivat olla äiti. Mä sanoin, että mä haluan olla perheen koira ja konttasin pitkin lattiaa ja haukuin. Mua taidettiin jo silloin pitää outona. Mulla oli yksi vauvanukke, mutta en tykännyt leikkiä sillä. En ole pitänyt lapsista edes silloin kun olin itse lapsi.
Minun kanssa olisit leikkinyt kotileikkejä. Olin lapsena jo johtaja-ainesta.
Sain muut leikkimään mitä tahdoin ja kuuleman mukaan minä olin se joka teki leikeistä jännittäviä seikkailuja ja tarinoita. Olisin todennäköisesti leikkinyt koiraperhettä kanssasi.
Sitten olisit havahtunut siihen miten siistiä kotileikit ovatkaan.
Ennen nukkumaanmenoa olisit miettinyt vain miten siistiä oli leikkiä koiraa ja sen pieniä hauvoja.
Ei se ole outoa jos ei osaa leikkiä ja on huonoja leikinvetäjiä.
Ei kaikilta voi odottaa leikin johtajuutta.
On tehty tutkimus : Ihmiskunta tyhmistyy
Älykkäät eivät lisäänny.
Lisäksi tossukkamiehet pääsevät lisääntymään.
Eli miehistä häviää miehisyys.
Siis on tuitkimukset
Et sinä ole outo kirjoitti:
Minäpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus otsikkoon on että voi tyytyä elämään vaikka akvaariossa tai häkissä.
Eliöillä on tapana mukautua olosuhteisiin. Jos ei tiedä paremmasta, niin voi todeta että tässä tilassa minä olen eräällä tavalla rajallisesti onnellinen kuin siinä jossa en olisi akvaariossa tai häkissä.
Vaikea lapsettoman ja kumppanittoman on todeta. Antaa perheellisten kertoa meille tämä asia paremmin. He tietävät asiasta enemmän kuin me sinkut.
Ei sillä kuitenkaan päästä optimaaliseen onnellisuuteen.
Voidaan siis todeta että lapsettomana oma todellisuus jää suppeammaksi kuin vanhemmalla.
Vanhempana saa lähes prismamaisia näkökulmia ja ulottuvuuksia kaikkiin elämän osiin.
Toki henkilö voi vankeudessa luolatyrmässään hallusinoida kuvitteellisesta perhe-elämästä, jos hän on saanut siihen jostain mallin.
En tiedä onko se yhtä aitoa ja vilpitöntä todellisuutta. Jo pienet lapset leikkivät nukeilla ja kotia.
Se on ihmislapsille hyvin luontainen tapa.
Mä ainakin vihasin kotileikkejä jo päiväkodissa. En voinut ymmärtää miksi jotkut haluavat leikkiä isää ja äitiä. Muistan, että kaikki tytöt halusivat olla äiti. Mä sanoin, että mä haluan olla perheen koira ja konttasin pitkin lattiaa ja haukuin. Mua taidettiin jo silloin pitää outona. Mulla oli yksi vauvanukke, mutta en tykännyt leikkiä sillä. En ole pitänyt lapsista edes silloin kun olin itse lapsi.
Minun kanssa olisit leikkinyt kotileikkejä. Olin lapsena jo johtaja-ainesta.
Sain muut leikkimään mitä tahdoin ja kuuleman mukaan minä olin se joka teki leikeistä jännittäviä seikkailuja ja tarinoita. Olisin todennäköisesti leikkinyt koiraperhettä kanssasi.
Sitten olisit havahtunut siihen miten siistiä kotileikit ovatkaan.
Ennen nukkumaanmenoa olisit miettinyt vain miten siistiä oli leikkiä koiraa ja sen pieniä hauvoja.
Ei se ole outoa jos ei osaa leikkiä ja on huonoja leikinvetäjiä.
Ei kaikilta voi odottaa leikin johtajuutta.
Masturboitko kirjoittaessasi tuon?
Oletko mr grey?
Vai ovatko johtajan päiväsi takana (jäivät sinne päiväkotiin?)
Ihmiset katkeroituu, vihaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain ainokaiseni 42 -vuotiaana. Olin vela, ajattelin uraa ja ajattelin omaa vapautta ja mahdollisuuksia elää hetkessä ja vaikka mitä. Löysin lähempänä neljääkymmentä miehen, jonka kanssa halusin perheen ja saimme yhteisen toivotun lapsen. Ainoa mikä harmittaa on, että olisinpa tajunnut tämän aikaisemmin, olisin ehtinyt ehkä saamaan toisenkin lapsen. Perhe on parasta mitä ihmisen onnellisuudelle voi tapahtua.
Näin se menee.
Ihminen ei ole mikään jumala ja päätä itse elämästään.
Nämä lapsettomat ja kumppanittomat ovat vaipuneet olosuhteiden pakosta eräänlaiseen apatiaan.
Tätä samaa voi havaita apinoilla vankeudessa.
Itsepetosta. He selvästi ajattelevat että itse kykenevät hallitsemaan itseään.
Silti voivat henkisesti perheellsiiä huonommin. Tämän voi todistaa verikokeinkin.
Yhteisö ympärillä, kumppani ja lapset on aikuiselle ihmiselle luontainen muoto.
Jos tästä poikkeaa rajusti, niin alkaa ilmetä ongelmia terveydessä.
Yhteisökin voi paikata paljon perheettömyyttä ja lapsettomuutta.
Silti hierarkiassa perheellinen on korkeammalla asteella ja älykkäämpi evolutiivisesti.
On suuri tragedia joutua perheettömäksi ihmiselämässä. Se on valitettavaa että länsimaissa tätä tapahtuu todella paljon.
mitäs olet mieltä minusta?
Iskä a.mpui itsensä meidän olkkarissa.
Äiti hakka.si ja piti nälässä?
Odotan innolla
Millainen minusta tuli?
Lähettäisin verty....mutta ei pysty:(
VERITYYPPI AB kirjoitti:
Ihmiset katkeroituu, vihaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain ainokaiseni 42 -vuotiaana. Olin vela, ajattelin uraa ja ajattelin omaa vapautta ja mahdollisuuksia elää hetkessä ja vaikka mitä. Löysin lähempänä neljääkymmentä miehen, jonka kanssa halusin perheen ja saimme yhteisen toivotun lapsen. Ainoa mikä harmittaa on, että olisinpa tajunnut tämän aikaisemmin, olisin ehtinyt ehkä saamaan toisenkin lapsen. Perhe on parasta mitä ihmisen onnellisuudelle voi tapahtua.
Näin se menee.
Ihminen ei ole mikään jumala ja päätä itse elämästään.
Nämä lapsettomat ja kumppanittomat ovat vaipuneet olosuhteiden pakosta eräänlaiseen apatiaan.
Tätä samaa voi havaita apinoilla vankeudessa.
Itsepetosta. He selvästi ajattelevat että itse kykenevät hallitsemaan itseään.
Silti voivat henkisesti perheellsiiä huonommin. Tämän voi todistaa verikokeinkin.
Yhteisö ympärillä, kumppani ja lapset on aikuiselle ihmiselle luontainen muoto.
Jos tästä poikkeaa rajusti, niin alkaa ilmetä ongelmia terveydessä.
Yhteisökin voi paikata paljon perheettömyyttä ja lapsettomuutta.
Silti hierarkiassa perheellinen on korkeammalla asteella ja älykkäämpi evolutiivisesti.
On suuri tragedia joutua perheettömäksi ihmiselämässä. Se on valitettavaa että länsimaissa tätä tapahtuu todella paljon.
mitäs olet mieltä minusta?
Iskä a.mpui itsensä meidän olkkarissa.
Äiti hakka.si ja piti nälässä?
Odotan innolla
Millainen minusta tuli?
Lähettäisin verty....mutta ei pysty:(
Ajatellaan nyt ihmistä vaikka eläimenä siinä missä pässi ja sika on.
Samat hormonitoiminnot ja elämänkaari löytyy kiinteänä osana omaa henkistä hyvinvointia.
Pelkästään parisuhde antaa miehelle pidempiä elinvuosia. Tämä on todistettu verikokein.
Aikuiset jankkaajat eivät yleensä olekaan oikein terveitä, vaikka vaikuttaisivat päällepäin normaaleilta. Lapsille on tyypillistä hahmottaa maailma niin itsekeskeisesti, että he saattavatkin alkaa jankata jostain mielestään käsittämättömästä asiasta. Kuten vaikka siitä, miksi joku ei tykkää mansikkajäätelöstä, vaikka se on omasta mielestä paras jäätelömaku. Aikuisella pitäisi olla jo sen verran perspektiiviä ja sitä kuuluisaa elämänkokemusta, että tajuaa ainakin järjen tasolla sen, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin itse eivätkä halua kokea samoja asioita. Kaikkea ei tarvitse oppia syvällisesti ymmärtämään mutta se ei silti ole vapaalippu rajattomalle käytökselle.