Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko ajattelusi pään sisäistä puhetta?
Kuulemma on kahdenlaista ajattelua. Toinen on pään sisällä tapahtuvaa puhetta ja toinen on abstraktimpaa. Eri tavalla ajattelevat eivät kuulemma kykene ymmärtämään toisen tapaa ajatella. Itse en kyllä sietäisi jatkuvaa puheen pulputusta päässäni.
Kommentit (585)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.
Miten sitten? Just noin ajattelen nimittäin minä. Usein vielä puhun ne ajatukset ääneen 😄
Ihan tosissaan joku miettii nämä sanoina? Eikä vain katso jääkaappiin ja NÄE ettei ole juustoa, ja hoksaa että sitä pitäisi ostaa jos tekee mieli? Mitenköhän määräytyy lauseiden muoto? Esim ”jääkapissa on viisi viipaletta juustoa” tai ”vaikuttaa että juustoa on vähän”? Kuinka kauan sen ajatteleminenkin kestää eri ihmisillä olisi kiinnostava tietää. Luulisi että sanoilla kestää kauemmin kuin parina instant kuvana ajattelu.
Jos sinne jääkaappiin katsoo, ei sitä sen kummemmin tarvitse ajatella, kun sen tosiaan näkee. Ennen katsomista varmaan ajattelisin esim, että onkohan meillä juustoa. Sen ajatteluun menee joku sadasosasekunti. Samalla näen mielikuvan juustosta, kun yritän muistella onko sitä vai ei.
Jatkan vielä, että katsoessani jääkaappiin saatan ajatella esim "joo, ei tarvii ostaa" tai "aika vähän on, pitää ostaa". Tai jos juustoa on, en välttämättä ajattele sanoina. On varmaan jonkinlainen muistikeino myös. Ainakin minulla jää paremmin mieleen, kun sanallista mielessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sekä puheellista että abstraktia ajattelua. Riippuu vähän keskittymisestä ja aiheesta. Mitä enemmän keskityn, sitä enemmän pitää sanallistaa asiaa. Toisaalta taas esimerkiksi viikonlopun tekemisten suunnittelu hoituu asiat sanattomasti kuvittelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Laulatteko muut päänne sisällä vai olenko ainoa tarpeeksi seko? Mulla soi loppumaton jukeboxi kaiken muun ajatusvirran ja komitean taustalla. Joskus laulan mielessäni mukana erilaisilla äänillä. Joskus vedän esim "oopperalla" jotain hyvää biisiä itse keksimillä läppäsanoilla pääno sisällä ja väkisin alkaa myös hymyilyttää oma töhöily. Oon kyl aina ollu hyvä viihdyttään itteeni. Joskus myös muita jos satun ekstrovertille tuulelle. Tylsissä palavereissa, bussissa ja sosiaalisesti epämukavissa tilanteissa pelaan päässäni itse keksimääni matikkapeliä, laskemisessa on jotain rauhoittavaa. Oon tehny tätä pienestä lapsesta asti, niin kauan ku muistan. Peli on tosin kehittynyt vaikeammaksi ja monimutkaisemmaksi tässä vuosien kuluessa.
Korvamadot on aika yleinen ilmiö. Mullakin soi yleensä aina joku kappale mielessä taustalla.
Tässäkin on kuulemma eroja, itse kuulen laulut täysin samanlaisina kuin ne ovat soittimineen kaikkineen, mutta ilmeisesti jotkut kuulevat ne omalla äänellään laulettuna tai vain ajattelevat sanoja kuitenkaan varsinaisesti kuulematta kappaletta. Joku hämmästeli netissä, että voivatko jotkut kuulla mielessään oikeasti kappaleiden eri soittimetkin.
Ja vaikka välillä ajattelisin puheena (olen tuo edellinen, joka ajattelee molemmin tavoin), niin sillä puheella ei ole ääntä, mutta jotkut väittävät kuulevansa senkin omalla äänellään tai jopa jonain toisena äänenä.
Mulla on oikeestaan molempia ja yhtäaikaa.
Voin uppoutua asiaan niin että ympäristö unohtuu.
Vaativissa hommissa menee puolituntia että keskittymisessä ja asiakokonaisuuden hahmottamisessa pääsee kunnolla hommiin.
T. Operatiivisia Oracle rdba/dev järjestelmiä tehnyt mies DI
Minun pääni sisälläni puhuu steppaava menninkäinen nimeltä Eckhart Tolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Audioo, dataa. livestriimii ja virtual realityä,
Vierailija kirjoitti:
Mulla on afantasia, eli en pysty muodostamaan ollenkaan mielikuvia, enkä esim. muistista palauttamaan mitään kuvina. Muistot, ajattelu, kaikki on minulle sisäistä puhetta, jossa kertojaääni kuvailee asiaa. Samoin unet, niissäkään ei ole kuvia vaan vain lauseita.
Tätä on kyllä ihan mahdotonta kuvitella, millaista se on. Siis esimerkiksi jos minulle sanotaan ”Suomi vuonna 1930”, niin mieleen tulee heti kuvia heinäpelloista, mustapukuisista körttimummoista, maatalon eläimiä ja esineitä, mustavalkoisina kuvina. Miten afantastikko jatko-ajattelee, vai tapahtuuko sellaista? Pelkästään sanoina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän mielikuvina kuin puheena. Jos minulla on nälkä, kuvittelen eri aterioita ja käyn mielessäni läpi jääkaappia mitä siellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molempia. Myös eri kielillä.
Ja murteilla. Jos kuulen turkua jossain, se jää päälle.
En oikein pysty ymmärtämään, miten voi pohdiskella asioita ilman sanoja? Esimerkiksi "Onko Jumalaa olemassa" "Miksi minä olen täällä" "Mikä on elämän tarkoitus" tyylisiä ajatuksia?
Itse ajattelen sanoilla, mutta myös mielikuvilla. Esimerkiksi jos muistelen jotain asiaa, niin näen sen mielikuvina, mutta yhdistän siihen myös kuvailevat sanat. Siitä tulee vähän kuin elokuva, jossa päähenkilö samalla kertoo asioita, kun kuva etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tätä kanssa jo lapsena, ittellä on päänsisäinen "tietoisuus" eli sanaton ajattelu, havainnointi ja oleminen, silloin kun on "tajuissaan" tai hereillä - ja sitten ajattelu jossa pukee tietoisuutta sanalliseen muotoon. Onpas tätä hankala ilmaista. Esimerkiksi unta nähdessä tuo tietoisuus sitten muuttaa muotoaan ja menee jollekin autopilotille, joskus unet muistaa, joskus ei...
Mitä huonommin aivot ja muisti toimii sitä enemmän joudun sanoittamaan omaa toimintaani ja ajtuksia.
Dementia jyllää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on afantasia, eli en pysty muodostamaan ollenkaan mielikuvia, enkä esim. muistista palauttamaan mitään kuvina. Muistot, ajattelu, kaikki on minulle sisäistä puhetta, jossa kertojaääni kuvailee asiaa. Samoin unet, niissäkään ei ole kuvia vaan vain lauseita.
Tämä oli ihan uutta mulle. Siis mitä? Unet ovat pelkkiä lauseita.. kerro lisää tästä asiasta. En pysty ymmärtään ettet pystyisi kuvitella asioita jos oikein kovasti yrität.
Esimerkiksi lintu joka lentää taivaalla, on helppo kuvitella luulisin...
En minä näe mitään sisäistä linnun tai taivaan kuvaa, jos yritän kuvitella tuon. Sen sijaan mielestäni tulee lauseita, jotka liittyvät taivaaseen ja lintuihin. Mutta kyseessä on tosiaan abstraktit käsitteet joilla on tietyt määritelmät, ei minkään tason mielikuvat. Niiden osalta on aina "mustaa", mieli on sokea mielikuville.
Kaikki afantastikotkaan eivät ole tällaisia ettei edes unissa ole mielikuvia, vain kolmasosa meistä on. Mutta mulla siis tosiaan niin, että unessa on kuin äänikirja soisi, kuuluu tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
En oikein pysty ymmärtämään, miten voi pohdiskella asioita ilman sanoja? Esimerkiksi "Onko Jumalaa olemassa" "Miksi minä olen täällä" "Mikä on elämän tarkoitus" tyylisiä ajatuksia?
Itse ajattelen sanoilla, mutta myös mielikuvilla. Esimerkiksi jos muistelen jotain asiaa, niin näen sen mielikuvina, mutta yhdistän siihen myös kuvailevat sanat. Siitä tulee vähän kuin elokuva, jossa päähenkilö samalla kertoo asioita, kun kuva etenee.
Samalla tavalla noita pohdiskelee kuin kaikkea muutakin. Ei ole mitään sanoitusta tai kertojaääntä, se vain ikään kuin tapahtuu. Sitä on vaikea lähteä selittämään, itsestä vastaavasti tuntuu ihan hullulta ajatus että päässä olisi joku kertojaääni.
Välillä puhetta toisinaan mielikuvia, tunnelmia, äänikuulokuvia, tuoksumuistoja. Vaihtelevat sen mukaan mitä ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein pysty ymmärtämään, miten voi pohdiskella asioita ilman sanoja? Esimerkiksi "Onko Jumalaa olemassa" "Miksi minä olen täällä" "Mikä on elämän tarkoitus" tyylisiä ajatuksia?
Itse ajattelen sanoilla, mutta myös mielikuvilla. Esimerkiksi jos muistelen jotain asiaa, niin näen sen mielikuvina, mutta yhdistän siihen myös kuvailevat sanat. Siitä tulee vähän kuin elokuva, jossa päähenkilö samalla kertoo asioita, kun kuva etenee.
Samalla tavalla noita pohdiskelee kuin kaikkea muutakin. Ei ole mitään sanoitusta tai kertojaääntä, se vain ikään kuin tapahtuu. Sitä on vaikea lähteä selittämään, itsestä vastaavasti tuntuu ihan hullulta ajatus että päässä olisi joku kertojaääni.
Vaikka toisinaan ajattelen sanoilla, ei kyseessä ole kuitenkaan ns. kerojaääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molempia. Myös eri kielillä.
Ja murteilla. Jos kuulen turkua jossain, se jää päälle.
My condolences!
Alue: Aihe vapaa
Tämä oli ihan uutta mulle. Siis mitä? Unet ovat pelkkiä lauseita.. kerro lisää tästä asiasta. En pysty ymmärtään ettet pystyisi kuvitella asioita jos oikein kovasti yrität.
Esimerkiksi lintu joka lentää taivaalla, on helppo kuvitella luulisin...