Lue keskustelun säännöt.
Onko ajattelusi pään sisäistä puhetta?
Kuulemma on kahdenlaista ajattelua. Toinen on pään sisällä tapahtuvaa puhetta ja toinen on abstraktimpaa. Eri tavalla ajattelevat eivät kuulemma kykene ymmärtämään toisen tapaa ajatella. Itse en kyllä sietäisi jatkuvaa puheen pulputusta päässäni.
Kommentit (585)
Vierailija kirjoitti:
Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.
Mulla se on puhetta juuri noin, mutta ei tuolla tavalla itselleni selostavaa että 'minäpä tässä katson' vaan dialogimaisempaa.
Tuo laittamasi esimerkki voisi mennä näin "Oliko siellä jääkaapissa juustoa, katso. On se aika vähissä. Laitatko listaan sen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sekä kielellistä, että kuvina. Olen kyllä sekä visuaalisesti että verbaalisesti lahjakas. Erityisen matemaattinen en ole ja matemaattiset ongelmat näen enimmäkseen sitten kuvina. Erityisesti muistot on kyllä kuvia, mutta muistan myös tarkkaan ihmisten vuosien ja vuosikymmenten takaisetkin sanomiset. Kuvallisuus helpottaa lapsuusmuistojen tapahtuma-ajankohtien hahmottamista, kun näen, missä asuimme silloin. Monesti myös esim. mitkä vaatteet minulla oli päällä. Myös aikuismuistoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.
Mulla se on puhetta juuri noin, mutta ei tuolla tavalla itselleni selostavaa että 'minäpä tässä katson' vaan dialogimaisempaa.
Tuo laittamasi esimerkki voisi mennä näin "Oliko siellä jääkaapissa juustoa, katso. On se aika vähissä. Laitatko listaan sen."
Jotenkin noinhan se varmaan kaikilla menee pohjimmiltaan, mutta sitten on vaihtelua siinä että koetaanko se ihan sanallisesti tai jopa niin että kuulee ihan keskustelua päässään, puhuu ikään kuin itselleen tai selostaa omaa toimintaansa. Minulla tuo menee vain ajatuksesta toteutukseen ilman sanallistamista. Vaikea kuvailla. Vähän sama kuin esimerkiksi kävellessä kukaan ei ajattele että oikea jalka, vasen jalka, oikea jalka, vasen jalka, vaan se tapahtuu sen kummemmin sanoittamatta. Vai onko jollakin kävelykin tuollaista, mistäs sen tietää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.
Mulla se on puhetta juuri noin, mutta ei tuolla tavalla itselleni selostavaa että 'minäpä tässä katson' vaan dialogimaisempaa.
Tuo laittamasi esimerkki voisi mennä näin "Oliko siellä jääkaapissa juustoa, katso. On se aika vähissä. Laitatko listaan sen."Jotenkin noinhan se varmaan kaikilla menee pohjimmiltaan, mutta sitten on vaihtelua siinä että koetaanko se ihan sanallisesti tai jopa niin että kuulee ihan keskustelua päässään, puhuu ikään kuin itselleen tai selostaa omaa toimintaansa. Minulla tuo menee vain ajatuksesta toteutukseen ilman sanallistamista. Vaikea kuvailla. Vähän sama kuin esimerkiksi kävellessä kukaan ei ajattele että oikea jalka, vasen jalka, oikea jalka, vasen jalka, vaan se tapahtuu sen kummemmin sanoittamatta. Vai onko jollakin kävelykin tuollaista, mistäs sen tietää :D
Se on vielä jännää, että vaikka päässäni en varsinaisesti käsittele sanoja, niin sitten saatan joskus kuitenkin mutista itselleni ääneen vaikka että "olikos siellä jääkaapissa maitoa". Abstrakti ajatteluu koodautuu suusta ulos sanallisessa muodossa.
Kiehtova aihe kyllä.
Afantasia, eli ajattelu on puhetta, tosin unia kyllä nään .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla liikkuu huuletkin usein ja joskus puhun ääneen. Se on kiusallista, jos sattuukin joku muu olemaan kuuloetäisyydellä. Usein puhun dialogimuodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.
Mulla se on puhetta juuri noin, mutta ei tuolla tavalla itselleni selostavaa että 'minäpä tässä katson' vaan dialogimaisempaa.
Tuo laittamasi esimerkki voisi mennä näin "Oliko siellä jääkaapissa juustoa, katso. On se aika vähissä. Laitatko listaan sen."Jotenkin noinhan se varmaan kaikilla menee pohjimmiltaan, mutta sitten on vaihtelua siinä että koetaanko se ihan sanallisesti tai jopa niin että kuulee ihan keskustelua päässään, puhuu ikään kuin itselleen tai selostaa omaa toimintaansa. Minulla tuo menee vain ajatuksesta toteutukseen ilman sanallistamista. Vaikea kuvailla. Vähän sama kuin esimerkiksi kävellessä kukaan ei ajattele että oikea jalka, vasen jalka, oikea jalka, vasen jalka, vaan se tapahtuu sen kummemmin sanoittamatta. Vai onko jollakin kävelykin tuollaista, mistäs sen tietää :D
En mä omaa toimintaa sanoita, sehän menee yleensä automaatiolla. Puhun kyllä useinkin esim. esineille. Haukun niitä, jos eivät toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa on nyt ehkä väärinkäsitys. Jokaisella ihmisellä esiintyy sekä abstraktia ajattelua että sisäistä puhetta. Sisäinen puhe voi olla tällaista: Onkohan täällä tuoreita kurkkuja? Otanko vai enkö ota. Otan mä tämän.
Sisäinen puhe liittyy vahvasti toiminnanohjaukseen. Vaikka olisi toistuva toiminto, ihminen ohjaa sitä ajattelulla. Kun toiminto on rutiininomaista, meidän ei tarvitse ajatella sitä. Monella ihmisellä on myös keskusteluja itsensä kanssa, puhuu itselleen, kehuu itseään, moittii itseään, säälii itseään. Se on tunnepuhetta. Jos sitä ei olisi, emme olisi inhimillisiä.
Ajatus voi siis olla puhetta pään sisällä. Pitää tehdä ruokaa, ai niin, minun täytyykin soittaa tyttärelle. Joku mieltää sen konkreettisesti puheena ja toinen ajatteluna. Kuitenkin ihminen tarvitsee myös abstraktia ajattelua, esimerkiksi pystyäkseen laskemaan. Joku ottaa jopa yhtälön ratkaisuun kielellisen osan aivoista avuksi ja ajattelee asiat kielellisen puheen kautta. Jos laskutoimitus on tuttu, kieltä ei tarvita mukaan. Samoin musiikissa. Kun ihminen harjoittelee, hän voi katsoa nuotteja ja soitinta ja mielessään tuumia, että C, G, A, D, Kun kappale tulee tutuksi, hän muistaa paikat (esim. koskettimet), minne mennä eikä sisäiselle puheelle ole tarvetta. Voi pystyä jopa laulamaan samaan aikaan kun sormet soittavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös tutkimuksissa havaittu, että on hyvin yleistä, että ihminen ei pysty näkemään "sielun silmin" esimerkiksi puolisonsa kasvoja tai kotitaloaan. Sellainen hahmotuskyky puuttuu toisilta.
Tässäpä sulle toinen mindfuck: kun mietit jotain, mitä sulle on tapahtunut (vaikkapa ihan eilen), niin miksi näet itsesi ulkopuolelta? Miksi se ei ole muistissasi säilössä kokemuksellisena muistona? Esim. jos olet ollut uimassa niin näet itsesi altaassa polskimassa sen sijaan, että näkisit altaan veden ympärilläsi ja tuntisit sen kehoasi vasten.
Harva ihminen varmaan itsensä ulkopuolelta näkee. Mietin juuri itseäni eilen työpaikalla. Kyllä minä näen sen muiston ihan juuri sellaisena, että olen omassa kehossasi sisällä. Näen muut ihmiset mutten itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislapsille ja -nuorille opetetaan paljon kielellisiä valmiuksia nykyaikana, koska tiedetään, että kieli on osa ajattelua. Omat toiminnanohjauksen taidot kehittyvät esimerkiksi seuraavilla työkaluilla: tehtävän pilkkominen osiin, alku/keskikohta/loppu. Nämä sanoitetaan, ja sanoittamisessa voidaan tarvittaessa käyttää apuna kuvia. Voidaan kysyä, mitä teet seuraavaksi, jolloin lapsi tai nuori joutuu miettimään tapahtumakulun päässään ja sanoittamaan sen, eikä poukkoile päättömästi tehtävästä toiseen tai harhaudu tekemään muuta asiaa kesken kaiken. Toiminnanohjausta voidaan helpottaa myös ajastamalla sitä ja aina puhe mukana siinäkin. Tehdään tätä asiaa puoli tuntia ja sitten on tauko.
Valitettavasti monella erityislapsella on kielenkehityksen hitautta. Se ei todellakaan ole sama kuin ajattelun hitaus, koska päässä voi olla tuhat ajatusta, suhina vaan käy. Kun kieli kehittyy, usein toiminnanohjaus selkeytyy.
Oon luullut, että kaikilla on molempia😂
jotenkin tosi uskomatonta ettei kaikilla ole puhetta ollenkaan. Miten ihmeessä osaatte sitten edes puhua? Vai oletteko jotenkin huonoja puhumaan?
Sen vielä ymmärtää, että esim sokeat tuskin näkevät kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä pitää paikkansa ainakin varmaan tuo, ettei voi tajuta sitä toista tapaa ajatella. Itsellä ajatukset on puheena enkä ymmärrä miten se voisi olla mitenkään toisin, eihän silloin ajattelisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nunna kirjoitti:
Oon luullut, että kaikilla on molempia😂
jotenkin tosi uskomatonta ettei kaikilla ole puhetta ollenkaan. Miten ihmeessä osaatte sitten edes puhua? Vai oletteko jotenkin huonoja puhumaan?
Sen vielä ymmärtää, että esim sokeat tuskin näkevät kuvia.
Kaikilla ihmisillä on sekä pään sisäistä puhetta
että abstraktia ajattelua. Puhe alkaa siitä hetkestä, kun kuulemme puhetta vauvana. Kielelliset valmiudet kehittyvät jo ennen puhumaan oppimista. Tämä näkyy pikkulapsella siten, että jos sanot: Mennään autoon, hän voi olla menossa autoa kohti, vaikkei osaa sanoa auto-sanaa itse. Asia on saanut kielellisen merkityksen.
Ihan selkeänä puheena, näen myös täysin selkeitä mielikuvia.
Kysyin kerran kuurona syntyneeltä ihmiseltä, kuinka hän ajattelee, kun ei luonnollisesti ole koskaan kuullut puhetta ja äidinkieli on viittomakieli. Kuulema hänkin ikäänkuin sielunsa silmin ajattelee niitä viittomia. Mielenkiintoista miten ihmisen pää toimii!
Nunna kirjoitti:
Oon luullut, että kaikilla on molempia😂
jotenkin tosi uskomatonta ettei kaikilla ole puhetta ollenkaan. Miten ihmeessä osaatte sitten edes puhua? Vai oletteko jotenkin huonoja puhumaan?
Sen vielä ymmärtää, että esim sokeat tuskin näkevät kuvia.
Mikä juttu tuo on, ettei sokea näe kuvia. Kyllä näkee. Esimerkiksi tutusta ympäristöstä muodostuu kartta. Sokeat ihmiset näkevät myös unia. Väreistä ei tiedetä, miten paljon kuvissa on värejä. Se tiedetään, että jos sokea pääsee leikkaukseen ja saa osittain näön takaisin, hän yleensä hämmästelee värejä. Ahaa, tuo on vihreä. Sen sijaan tutuimmat ihmiset hän tunnistaa näkemällä. Eli hän on luonut jo aiemmin kuvan, mitä erityispiirteitä jossakin ihmisessä on, esim. luomi poskessa, vaikka se ihminen ei puhuisi mitään (äänestä tunnistaminen).
Minulla oli työkaverina monia vuosia sitten sokeana syntynyt ihminen. Minä hämmästelin aina, miten hän voi tietää minun olevan huoneessa ja missä päin, jos en ollut ehtinyt puhua mitään. Hän ei myöskään törmäillyt esineisiin, koska hän aisti ne etukäteen. Tästä taidosta tuli joskus dokumentti televisiosta. Kävellessä tulee ääntä ja myös valkoisesta kepistä, ääni singahtaa takaisin esineistä ja esteistä, jolloin aivot luovat oletuksen, missä on avointa. Hän myös kolkutteli ovesta kulkiessaan ovenpieliä. Siten tiesi, että avointa tilaa edessä. Meillä oli varasto kellarissa. Hän sanoi, että ei tarvitse hissiä. Kysyi minulta, montako porrasaskelmaa. Kerroin, ja siitä eteenpäin hän pystyi aina tarvittaessa käymään kellarista hakemassa tavaraa varastosta, jos tarve vaati. Kysyin joskus, laskeeko hän askeleita jonnekin, esim. miten pitkä matka jostain on vessan ovelle. Hän sanoi, että ei tarvitse, kun se on automaatio tutussa paikassa, eli ei ajattele että 5 askelta oikeaan ja sitten suoraan 18 askelta ja käännös vasempaan, koska hänen aivot tietää, missä se vessa on.
Mikä vanne kiristää päätä -kyselijä ap on?
Mitä se sinulle kuuluu?
Välillä se on puhetta, varsinkin kun olen riidellyt tai pitäisi kertoa joku ikävä asia puolisolle, silloin minä sanon, puoliso sanoo, minä sanon. Mutta millainen ilma on ulkona, ei kukaan puhu, näen tuulen, pilvisen taivaan, näyttää kylmältä.
Jos pitää laskea päässä minun pitää "nähdä' numerot eli 15 prosenttia 25, minun pitää nähdä 10% on 2,5 siitä puolet on 1,75 ja sitten vielä yhteenlasku 2,5+1=3,5+0,75= menee yli 4 siis 4,25, usein mietin välissä olispa kynä tai laskin tai ainakin yksinkertaisempi kaava päässä.
Ajattelen kyllä puheena, mutta en kuule ääntä 🤔
Juuri näin minullakin. Näen kuvina, ja sanoittaminen on työlästä. En ole hyvä selittämään asioita, tai kuvailemaan. Kirjoittamalla se on helpompaa, koska se on hitaampaa.