Lue keskustelun säännöt.
Kaiken kriisin ja huolen keskellä tunnenkin yhtäkkiä vain rauhaa ja kiitollisuutta elämästäni. Mitä on tapahtunut?
11.11.2024 |
Kukaan ei voi kertoa mitä on tarkkaan tapahtunut mutta onko kukaan kokenut rauhan tunnetta sisällä yhtenä päivänä ja sen jälkeen kaikki on ollut hyvin sisäisesti?
Elämässäni on tapahtunut paljon ja on maallisen elämän murheita. Ne eivät kuitenkaan enää tunnu pahalta tai ahdistavalta kuten ennen vaan olen jokaisesta päivästä kiitollinen ja sisällä on rauha.
Asioille ei oikeastaan tapahtunut mitään muutosta mutta minussa tapahtui muutos ykskaks. En tiedä menikö stressi ja huoli niin pitkälle, että päässä vinksahti niin sanotusti vai mitä tapahtui mutta yhtäkkiä kaikki se painava raskas taakka katosi ja voin hyvin.
Pidän itseäni arvokkaana ihmisenä ja tunnen rakkautta, merkityksellisyyttä ja arvot on elämässäni taas läsnä. Kun vielä hetki sitten oli aika kun inhosin itseäni, oli synkkää ja teki todella kipeää monet asiat. Se synkkyys katosi ja nyt on toivoa ja rakkautta.
Kommentit (34)
Juu on. Maailmasta on tullut niin absurdi paikka ilmastonmuutoksineen, sotineen, pandemioineen, rokotteineen, lainsäädäntöineen, pelotteluineen, manipulointeineen, poliitikkoineen, päättäjineen, valtaa pitävineen, rahanjakoineen jne että päässäni naksahti hyvään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyykö tähän joku ihmissuhde ja jotakin vähän muutakin vai ykskaks muka vaan kuin salama kirkkaalta taivaalta? Minä tunnen myös kaiken merkityksellisyyden, rauhan. En ole juuri ajatellut tuota kiitollisuuden tunnetta mutta nyt kun sanot sen niin ehkäpä. Minulle elämä tuntuu ikään kuin joutuneen ihan konkreettisesti uuteen vaiheeseen pääkopan sisällä. Olen se joka kirjoitti johonkin ketjuun että toivoisin saavani kokea kunnon rakkaussuhteen vielä vaikka iäkkäänä.
Mulle tapahtu tämä. Oli erittäin vaikea ero ja lapsen asiat sen jälkeen. Mä tavallaan kuolin, ja sen keskelle tuli rauha. Ja jopa onnellisuus kaiken keskelle.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tapahtu tämä. Oli erittäin vaikea ero ja lapsen asiat sen jälkeen. Mä tavallaan kuolin, ja sen keskelle tuli rauha. Ja jopa onnellisuus kaiken keskelle.
Jatkan vielä... En ole koskaan elämässäni kokenut sellaista rauhaa, mutta se tuli pahimpaan hetkeen ja kesti puoli vuotta. En tiedä mistä. Ehkä näin tapahtuu, kun kaikki menee yli. Mutta siihen hetkeen sen tarvitsin. Kaikkea hyvää sulle!
Olet näköjään vaihteeksi kännissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liittyykö tähän joku ihmissuhde ja jotakin vähän muutakin vai ykskaks muka vaan kuin salama kirkkaalta taivaalta? Minä tunnen myös kaiken merkityksellisyyden, rauhan. En ole juuri ajatellut tuota kiitollisuuden tunnetta mutta nyt kun sanot sen niin ehkäpä. Minulle elämä tuntuu ikään kuin joutuneen ihan konkreettisesti uuteen vaiheeseen pääkopan sisällä. Olen se joka kirjoitti johonkin ketjuun että toivoisin saavani kokea kunnon rakkaussuhteen vielä vaikka iäkkäänä.
Vuosia vuosia monenlaista ikävää. Väkivaltaa, riippuvuuksia, kuolemaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja erilaisia tällaisia jotka saivat koko maailman tuntumaan turhalta ja merkityksettömältä. Olin uupunut, masentunut ja kaoottisessa tilassa. Unelmoin kuolemisesta usein ja kun tuli viimeisin kriisi, joka oli minulle siinä hetkessä liikaa niin totesin, että nyt sieluni on kuollut.
Ja meni muutama päivä kun vapauduin kaikesta. Heräsin ja tunsin vain rauhaa. Mikään ei tilanteissa ulkoisesti muuttunut mutta sisäinen maailma muuttui. Paradoksaalisesti kaikki se kauheus ei ollutkaan muuta kuin tie siihen, että lopulta tiesin miten haluan tässä elämässä elää ja löysin sisältäni jotain tärkeää sen kuonan alta, joka nyt saa minut kiitolliseksi joka päivästä ja haaveilemaan tulevaisuuden asioista.
-ap
Kyllä se ohi menee, nauti nyt kun voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahaa ei ole tilillä muutamaa lanttia enempää mutta tässä minä tyytyväisenä paistelen juuri kotona lettuja ja kohta syön mansikkahillon kanssa. Juon nauttien kylmää raikasta makuvissyä, jonka sain ilmaiseksi ja olen siitäkin niin iloinen.
Töistä pääsin vapaille ja lepään muutaman päivän kotiani laittaen ja innostun monesta pienestä asiasta joiden parissa touhuan. Sitten on ihana mennä taas töihin ja nähdä siellä työkavereita.
Jokainen päivä on niin tärkeä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Mulle tapahtu tämä. Oli erittäin vaikea ero ja lapsen asiat sen jälkeen. Mä tavallaan kuolin, ja sen keskelle tuli rauha. Ja jopa onnellisuus kaiken keskelle.
Mullekin kävi näin, kaiken päälle sairastuin vakavasti. En ole vieläkään varma onko tämä jotenkin dissosiatiivinen reaktio kaikkeen tuskaan vai oikeasti rauha? En jaksa stressata oikein mistään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa joku on rukoillut puolestasi.
Voi olla rukoilu, nro 10 puolesta on rukoiltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit olla sairastumassa johonkin mielenterveysongelmiin tai sitten lääkitys on kohdallaan. Toivottavasti kuitenkin olosi pysyy etkä romahda. Nauti tunteesta.
Vierailija kirjoitti:
Jospa joku on rukoillut puolestasi.
Olen miettinyt ihan samaa. Minun puolestani on varmasti rukoiltu.
Tänään tuli vielä kuunneltua sellaista meditatiivista musiikkia ja lopulta itkin kuinka kiitollinen olen. Kiitin Jumalaa vaikka en mikään kovin uskovainen ole ollutkaan vaikka uskon asioita on paljon tullut mietittyä. Uskon kyllä johonkin voimaan, kai sitä sopii Jumalaksi sanoa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kaikkea on liikaa eikä mieli enää pysty käsittelemään se naksahtaa. Sitten tulee rauha. Ja siellä rauhan keskellä tajuaa, että kaikki paha tapahtuu olit mitä mieltä tai tunnetta tahansa, et voi estää mitään. Olet täysin merkityksetön tekijä tämän maailman suhteen.
saattaa olla eräänlainen dissosiaatio eli kovalevy(pääkoppa) hitsaa kiinni kaiken stressin keskellä ja sammuttaa systeemit suojatakseen itseään. Siitä rauhallisesta fiiliksestä kannattaa nauttia ja järjestellä rauhassa asiat itselle parempaan malliin eli pois haitallisesta ympäristöstä etc. Itselläni käynyt työstressissä näin eli kun saavutti melkein hajoamispisteen, niin oli 2 vaihtoehtoa, joko lakata välittämästä tai hajota. Lakkasin välittämästä. Tietty siinä pitää sitten kanssa tehdä se työ varmistaakseen ettei homma kiehu uudestaan yli eli jotakin muutoksia tekemiseen pitää tulla.
Minulle on käynyt noin kun stressi on mennyt yli oman sietokyvyn.
Ymmärtääkseni se on aivan normaali reaktio tilanteessa, joka on henkisesti niin raskas ettei siitä pystyisi selviämään.
Ja tiedätte varmaan sen tunteen kun kulkee elämän aallokoissa, jokainen päivä on raskas ja toivoton. Kulkee lannistuneena ja iltaisin käpertyy sikiöasentoon itkemään tai sitten tulee aika kun ei enää tunne mitään vaan on niin uupunut ettei mikään sisällä liiku kuin ahdistus ja merkityksettömyys.
Silloin tulee mietittyä, että mikä kaiken tarkoitus on, että miksi elämä meni niin. Kyselee vain, että miksi.
Nyt pitkän pitkän kulkemisen jälkeen sain vastauksen. Se kaikki piti käydä läpi, jotta tietäisin mitä minä haluan ja miten aion jatkossa elämääni vaalia. Se oli pakko kärsiä, että ymmärtäisin alkaa rakastamaan itseäni ja että ulkoiset kriteeri ja ulkoisesta maailmasta tulleet ikävät kommentit ja ikävä käytös ei määrittele sitä kuka olen. Minun ihmisarvoani ei määritä raha, materiaali, toiset ihmiset jne. Vaan se on jo olemassa ja nyt voin elää arvojeni mukaisesti.
Minun piti menettää tosi paljon, että pääsin tähän. Olen innoissani tulevasta ja jokainen päivä on minulle todella tärkeä.
Jollekin kommentoijalle, olen ihan selvinpäin. En juo elämässäni enää koskaan alkoholia.
-ap
älä huoli kyllä se huoli sieltä vielä herää.
Epäilisin burn outia jonka seurauksena oikosulku. SE enteilee kuitenkin pitkää toipumista ja jopa työkyvyttömyyttä.
:)