Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1485)
AP on pahin tapaus, hänellä täysin tyhjä eloton katse sekä suupielestä valuva kuola kertoo omaa synkkää tarinaansa hänen kuvitellusta älykkyydestään. Hänen diagnooseihinsa kuuluvat tämänkaltaiset grandioosit harhat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vieläkään tiedä olenko kuin hieman keskivertoa älykkäämpi. Olen suuntautunut humanistiselle alalle, kaikki matemaattinen on luonnostaan vierasta. Humanistisen alan mittarit on erilaisia. Kotona opetettiin, että minun täytyy olla tyhmä.
Olen viimeksi ollut ns. normaalijakauman ihmisten kanssa tekemisissä arkisesti peruskoulussa ja duunariduunissa ja silloin kykenin ennustamaan usein lauseittain mitä omanikäiset tulevat sanomaan tavallisessa keskustelussa. Nykyään tällä alalla tapaan harvoin ns. normaali-ihmisiä, koska monet ovat joko melko älykkäitä, eri tavoin poikkeuksellisen lahjakkaita tai mielenterveysongelmaisia tai persoonallisuushäiriöisiä. Se on ehkä fuskausta, mielenkiinto ihmisiin pysyy yllä, koska valikoi ihmisiä jotka toimivat vastoin sääntöjä ennakoitavasti tai ennakoimattomasti ja yrittävät venyttää maailmaa ympärillään mieleisekseen. Sen tarkkailu on kiinnostavaa ja usein pääsee todella hämmentymään ja pöyristymään, että miten tuollainenkin tulee edes mieleen. En tiedä liittyykö tämä nyt siihen mistä täällä muutenkin on puhuttu, ettei viihdy ns. tavallisten ihmisten kanssa koska he ovat niin tylsiä ja ennakoitavia. Ei olisi koskaan pitänyt keksiä tätä...
Eniten hämmentää se, että kun lopetin juomisen, olen alkanut nähdä kaiken erikoisen selvästi. Join vuosia turruttaakseni sitä, etten kestänyt ihmisiä ympärilläni kunnes se meinasi viedä hengen minulta. Jotenkin pelottaa, mihin tämä vielä etenee, kun juomattomuutta jatkuu. En ole vielä keksinyt miten olisin oma itseni, koska joka kerta kun olen lopettanut juomisen, olen mennyt älyllisesti sellaisille kierroksille, että olen alkanut hävetä itseäni. Kuin joku olisi ottanut rajoittimen pois enkä tietäisi mitä tehdä. No, avauduin tästä ehkä jo aiemmin täällä. Siinä vaiheessa kun vielä join.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkea äo on tuonut tuskaa.. Olen taipuvainen erakoitumiseen, en jaksa ihmisten triviaalia draamaa täysin merkityksettömistä asioista.
En myöskään löydä paikkaani, sillä kyseenalaistan kaiken jatkuvasti ja tylsistyn heti työssä jonka opin, enkä oikein siedä rutiineja. Olen hyvä työntekijä ja omaksun uudet asiat hetkessä, mutta en siedä asioihini puuttumista.
Nyt opiskelen jo kolmatta korkeampaa tutkintoa, koska en ole viihtynyt oikein minkään alan töissä, otan helposti yhteen esimiesten kanssa, joista useita pidän suoraan sanoen pikkusieluisina typeryksinä. Toivottavasti tämä kolmas tutkinto toisi työpaikan jossa näitä mikromanageroivia pellejä ei tarvisi enää sietää. Näen myös elämän eräänlaisena monikerroksisena pelinä ja ajattelen että maailma on kuin pirstaleinen fraktaali. Kaiken mielettömyyden tarkastelu aiheuttaa välillä äärimmäisen tuskallista oman olemassaolon ja persoonan kyseenalaistamista.
Kannattaa kokeilla yrittäjyyttä, koska joka paikassa on surkeita pomoja ja selkäänpuukottajia.
Voiko yrittäjyys sopia hyvin älykkäälle? Ehkä siinä tapauksessa että yrittäjänä pystyy tekemään jotain sellaista, johon muut eivät kykene taidoiltaan, luovuudeltaan ja tietämykseltään.
Kontaktit asiakkaiden suuntaan taas voi hoitaa joku joka ymmärtää asiakkaita.
Hauska ketju, kuitenkin selkeästi näkyy että te kaikki vältätte juuri ja juuri älyllisen kehitysvamman määritelmän, rimaa hipoen. Yhtäkään neroa täällä ei ole.