Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Usein naispuoliset baarituttavuudet alkavat tökkiä siinä vaiheessa kun huomaa, että daami on aikamoinen pölvästi.  Siihen riittää jopa yksi sana, esimerkiksi: "horoskooppi".

Autistit ja paskantärkeät älykkölarppaajat, eivät ymmärrä että horoskooppeja ja tarotteja yms. voi käyttää vähän kuin leikillään ja viihteenään.

Sen takia rikostutkijoikta  olisi hyvä edellyttää älykkyyttä. Sen lisäksi pitäisi vielä olla moraaliltaan kunnollinen, että toimii oikein. Pätee myös kaikissa päättävissä asemissa toimiviin. 

Raskainta ns. älykkyydessä

-kun joutuu jarruttelemaan muiden tahtiin mukautunuen, niin se on oikeasti uuvuttavaa

-kun joutuu sensuroimaan itseään

-kun joutuu kuuntelemaan epäloogisuuksia

-tai lapsekkaita oletuksia

-kun on tavallaan vetovastuussa ja joutuu katsomaan tyhmempien perään

-kun tyhmät eivät ymmärrä miten päin roolit on, ja käyttäytyvät kuin älykäs olisi se tyhmä, jota ei tarvitse kuunnella

Esimerkiksi Idioluutio leffassa se kohtaus kun idiootit alentuvasti selittivät tavikselle, miksi urheilujuoma on parempi kasveille kuin vesi. Siinä kiteytyi hyvin kaikki.

Minä en ole poikkeuksellisen älykäs. Minut on muutaman kerran testattu työn takia ja kuulun noin älykkäimpään 7 %. Mitään virallista ÄO-lukua en ole saanut. Eli ei mikään superhuippuälykäs. 

MUTTA minulla on poikkeuksellisen hyvä muisti. SE on hankalaa. Koska mielessäni on hyvässä järjestyksessä kaikki se data, mitä olen koskaan (helposti) omaksunut, mukaanlukien kaikenlaiset käymäni keskustelut, on välillä todella vaikea vuorovaikuttaa muiden kanssa. Vaikutan väistämättä rasittavalta bessewisseriltä, ellen koko ajan pidättele ja pienennä itseäni. Ja se on vaikeaa, koska ainoa asia mitä en meinaa muistaa on se, että suurin osa ihmisistä ei tunnu muistavan oikein mitään. 

Lisäksi tosi iso osa ihmisten keskustelusta on sellaista "mitenköhän tämä asia nyt on" -länkytystä. Melkein aina minä tiedän, miten se on, ja sitten täytyy miettiä töksäytänkö sen faktan pöytään vain annanko ihmisten länkyttää, koska toisinaan ne tuntuvat nimenomaan tahtovan sitä länkytystä, eivät vastauksia. 

Kaikkein ärsyttävintä on, että edes mieheni ei ole 20  vuodessa oppinut, että minä TIEDÄN. Se saattaa selittää tohkeissaan jotain asiaa, että selvittelin sitä ristolta ja matilta ja tekoälyllä, ja minä siihen, että mikset vaan kysynyt minulta, tuohan oli aivan itsestään selvä asia? 

Oikein mistään ei ole mielekästä keskustella kenenkään kanssa, koska jos toinen ei muista mitään, eikä sen päässä ole juuri lainkaan informaatiota, käymme aika eri keskusteluita. Vrt. että keskustelet kirjoista lapsen kanssa, joka on juuri oppinut lukemaan. Niin, siltä se tuntuu: ihan kuin kaikki muut olisivat lapsia. Koska ne eivät tiedä mitään eivätkä muista mitään, data ei ole niiden päässä järjestyksessä joten ne eivät myöskään näe mihin tämä kehityskulku tulee väistämättä johtamaan. 

Ihmisillä ei myöskään tunnu olevan päässään "ennakkotapaustietokantaa", josta voi päätellä, miten asiat tulevat menemään. Kaikki tulee aina yllätyksenä. Minulle taas tulee elämässä niin harvoin yllätyksiä, että saan melkein kohtauksen jos joskus sattuu jotain mitä en kerta kaikkiaan nähnyt ennalta. Tietenkään en tiedä täsmällisesti, mitä tulee tapahtumaan, koska en ole ennustaja, mutta olen nähnyt kaikki vaihtoehdot ja niiden todennäköisyydet. Sitten kun joskus tuleekin joku jokerikortti käteen ja tapahtuu jotain täysin ennalta-arvaamatonta, menee hetki että kokoan itseni. 

Esim. Korona tuli minulle täytenä yllätyksenä. Sairastelin siinä itse pari kuukautta sitä ennen, joten en ollut lainkaan imuroinut dataa. Taisi mennä useampi viikko että sain käsitykseni selväksi. Toisaalta en pysty käsittämään, miten Ukrainan sota oli niin kauhea yllätys ja järkytys jopa niille, joita haastatellaan politiikan tai militariasioiden "asiantuntijoina". 

Mitään tästä en muuten tee tietoisesti; aivoni hääräilevät ihan omiaan. En seuraa edes uutisia kovin aktiivisesti, vaan aivoni vaan imuroivat sen datan jostain. Ihmettelen oikein miten voin olla aina kartalla niin vähäisellä aktiivisella seuraamisella. Ilmeisesti aivoni tallentavat ja luokittelevat kaiken senkin informaation, minkä kuulen tiedostamattani. Tyyliin naapurilla on radio auki kun istun parvekkeella lukemassa. 

Välillä tämä on aika pelottavaakin, koska aivoni toimii niin eri tavalla. Ja turhauttavaa, koska kyllähän tällainen ominaisuus pitäisi olla muutettavissa vakaaksi ja runsaaksi kassavirraksi, mutta sitä informaatiota minulle ei ole suotu että miten se tehdään. 

Ja kyllä, AS-diagnoosi löytyy, kun sitä joku kumminkin epäilee. 

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni ja minä olemme Mensan jäseniä, joten olemme selvästi keskimääräistä älykkäämpiä. Elämä tuntuu aika tavalliselta, niin kuin kai melkein kaikilla muillakin. Ihmiset asettuvat sellaiseen porukkaan, jossa viihtyvät. heissä on paljon samantapaisia.

Olenpa missä porukassa hyvnsä, yleensä aina mukana on minua älykkäämpiä ja vähemmän älykkäitä. Hyvin moni on perehtynyt johonkin aiheeseen perusteellisesti ja siksi heitä on kiinnostava kuunnella, vaikka he eivät olisi kaikkein älykkäimpiä.

Muutakin kivaa on ihmisissä: Hyvän leipurin ei tarvitse olla Mensa jäsen tehdäkseen minua ilahduttavia leipä tai leivonnaisia. Itse en pysty samaan tasoon leivonnaisissa.

Minun eroni valtavirran miehiin on se, että en pidä enkä seuraa jääkiekkoa. Lehtien urheilusivujen otsikot katson kyllä, joten tiedän mistä puhutaan Asun parin kilometrin päässä jäähallista, jossa pelaan kiekkoa. Ehkä menen joskus katsomaan.

Kävin 35 vuotta sitten Nordenskjöldinkadun jäähallissa katsomassa jonkun matsin kolmannen erän. Katsojien mölinä oli niin yllättävää, että katsoin heitä, en pelaajia.

Itse pääsisin Mensan jäseneksi jos haluaisin mutta kun ei kiinnosta, ei sitten pätkääkään. Jääkiekkoa seuraan kyllä mielenkiinnolla ja samoin muutakin urheilua. Itse kun pelasin korista ja sählyä, niin pystyin lukemaan peliä paremmin kuin suurin osa ja olin siksi useammin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Joukkuelajeissa voi nähdä kenellä leikkaa ja kenellä ei.

Itse kävin yliopiston ja teen R&D -töitä tietoliikenteen parissa. Tässä roolissa älystä on apua ja sen kyllä huomaa ympäriltä kenellä sitä on. Vapaa-ajan vietän mieluiten samanhenkisten kanssa mutta tässä porukassa ei aina älyllä juhlita, eikä tarvitsekaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihmetellyt seuraavaa seikkaa: puolisoni ja minä olemme saaneet älykkyystesteistä suunnilleen samat tulokset virallisissa testeissä (jotain 122-125 ÄO), mutta itse olen menestynyt opinnoissa paljon vaivattomammin. Puolisoni on ollut todella huono esim. kielissä, mutta itsellä laudatureja ja korkeakoulututkinto. Puoliso on kuitenkin ollut hyvä (tai riittävän kovapintainen) raha-asioissa, joten tilanne mielestäni oikein hyvä hänelläkin. Mikä siis selittää tätä yleisälykkyyden ja koulusuoriutumisen ristiriitaa, kun varsinaista motivaatio-ongelmaa ei ole ollut? Sitten toinen itseäni kiinnostava seikka, jota ei ole mielestäni käsitelty: onko teitä dissattu fiksuutenne johdosta? Itselleni on käynyt elämän aikana usein niin, että tiedonhalua moititaan. "Sinä se jaksat lukea! Tekisit jotain hyödyllistä! Mitä järkeä on enää tuon ikäisenä opiskella!" Että tämmöistä -  neroja emme ole, mutta mietityttää kumminkin.

Meillä on hiukan sama tilanne. Mieheni on varmasti yhtä älykäs kuin minä (tosin häntä ei ole testattu, minua on töiden takia), mutta on paljon huonompi oppimaan. Syy: hän on visuaalinen ajattelija. Se tekee opiskelusta vaikeampaa, koska hän joutuu aina kääntämään päässään olevat kuvat sanoiksi ja toisaalta sanat kuviksi kun lukee jotain. 

Mieheni myös puhuu välillä aivan hullusti, koska hän muistaa asiat kuvina, ja välillä sitten suusta tulee joku ihan hullu sana. Kurjenpolvi muuttu haikaranvarpaaksi jne. Onneksi sitä ei haittaa että sille nauretaan...

Mies on myös kertonut, miten ei kyennyt vielä lukioiässäkään hahmottamaan historiaa kokonaisuutena, alkoi vasta yli parikymppisenä sellainen ajattelu onnistua. Minulle taas tuollainen laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen on aina ollut helppoa. Luulen että visuaalinen ajattelu oli tuossakin hidaste. 

Muistaakseni aika iso osa väestöstä on visuaalisia ajattelijoita, ja silti koko koulujärjestelmä on meille sanallisille ajattelijoille. Menee hirveästi resursseja hukkaan siinä. 

Mieheni on muuten pärjännyt elämässä paremmin kuin minä, koska se on sosiaalinen, miellyttävä ihminen ja huippuluokan verkostoituja ja minä olen kärttyinen erakko. Miellyttävän luonteen merkitystä elämässä pärjäämiseen ei sovi vähätellä. Eikä hyvän ruoansulatuksen. 

Olisi ollut hyvä jos olisin jo nuorena tajunnut olevani poikkeuksellisen älykäs. Olisin osannut hakeutua sopivaan ammattiin ja seuraan. Mensan testissä sain huipputuloksen, silloin tarkka tulos vielä kerrottiin.

Tunnistan itsessäni kaikki huippuälykkäisiin liitetyt piirteet, mutta en omaa erityisosaamista tai osaa keskustella älykkäästi maailman tapahtumista. Ne, kuten moni muukin asia, kyllä kiinnostaa.

Lisäksi omaan melko tarkan esteettisen silmän tai hyvän maun. Tämä mielestäni on samanhenkisen seuran hankkimisessa yhtä rajoittava piirre kuin korkea ÄO. 

Kaksi harvinaista piirrettä ihmisessä tekee hänestä sellaisen, että sopivia kavereita on vaikea löytää. Opin elämään yksin.

Tietysti sosiaalisia taitoja omaava älykäs voi kommunikoida alemmalla kognitiivisella tasolla - ja näin yleensä tekeekin. Mutta kumppanuuteen tarvitaan henkilö, jonka kanssa voi olla oma itsensä ja puhua omassa rytmissä.
 

Tunnen yhden mensan jäsenen ja hän on kyllä aivan järkyttävän raskas ja karsea ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihmetellyt seuraavaa seikkaa: puolisoni ja minä olemme saaneet älykkyystesteistä suunnilleen samat tulokset virallisissa testeissä (jotain 122-125 ÄO), mutta itse olen menestynyt opinnoissa paljon vaivattomammin. Puolisoni on ollut todella huono esim. kielissä, mutta itsellä laudatureja ja korkeakoulututkinto. Puoliso on kuitenkin ollut hyvä (tai riittävän kovapintainen) raha-asioissa, joten tilanne mielestäni oikein hyvä hänelläkin. Mikä siis selittää tätä yleisälykkyyden ja koulusuoriutumisen ristiriitaa, kun varsinaista motivaatio-ongelmaa ei ole ollut? Sitten toinen itseäni kiinnostava seikka, jota ei ole mielestäni käsitelty: onko teitä dissattu fiksuutenne johdosta? Itselleni on käynyt elämän aikana usein niin, että tiedonhalua moititaan. "Sinä se jaksat lukea! Tekisit jotain hyödyllistä! Mitä järkeä on enää tuon ikäisenä opiskella!" Että tämmöistä -  neroja emme ole, mutta mietityttää kumminkin.

Meillä on hiukan sama tilanne. Mieheni on varmasti yhtä älykäs kuin minä (tosin häntä ei ole testattu, minua on töiden takia), mutta on paljon huonompi oppimaan. Syy: hän on visuaalinen ajattelija. Se tekee opiskelusta vaikeampaa, koska hän joutuu aina kääntämään päässään olevat kuvat sanoiksi ja toisaalta sanat kuviksi kun lukee jotain. 

 

Mieheni myös puhuu välillä aivan hullusti, koska hän muistaa asiat kuvina, ja välillä sitten suusta tulee joku ihan hullu sana. Kurjenpolvi muuttu haikaranvarpaaksi jne. Onneksi sitä ei haittaa että sille nauretaan...

 

Mies on myös kertonut, miten ei kyennyt vielä lukioiässäkään hahmottamaan historiaa kokonaisuutena, alkoi vasta yli parikymppisenä sellainen ajattelu onnistua. Minulle taas tuollainen laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen on aina ollut helppoa. Luulen että visuaalinen ajattelu oli tuossakin hidaste. 

 

Muistaakseni aika iso osa väestöstä on visuaalisia ajattelijoita, ja silti koko koulujärjestelmä on meille sanallisille ajattelijoille. Menee hirveästi resursseja hukkaan siinä. 

 

Mieheni on muuten pärjännyt elämässä paremmin kuin minä, koska se on sosiaalinen, miellyttävä ihminen ja huippuluokan verkostoituja ja minä olen kärttyinen erakko. Miellyttävän luonteen merkitystä elämässä pärjäämiseen ei sovi vähätellä. Eikä hyvän ruoansulatuksen. 

Onko sinulla muuta elämää kuin miehesi?

Mun puoliso on Mensatasoa ja asperger. Voi luoja sitä kommunikaatiota välillä kun kaikki menee vain järki edellä. Ei väliä loukkaantuuko joku koska tärkeintä on kertoa aina totuus. Itselläkin on kohtuukorkea ÄO, mutta mulla on myös vahva tunneäly täydentämässä. Puolisolla jatkuvasti haasteita esim. työyhteisössä ja ihmettelee miksi hänestä ei tykätä tai ei saa esim. palkankorotusta. Ei kait se mikään ihme ole jos pomollekin pitää aina laukoa kaikki asiat niin suoraa niin että kokee tulleensa nolatuksi. Suoraan puolisolle ei voi sanoa miten asia on, koska loukkaantuu verisesti ja muut ovat silloin väärässä ja hän oikeassa. Toisaalta välillä sanoo että tietää ettei ajattele kuten normaalit ihmiset muttei voi sille mitään. Ja kuitenkaan ei ole mitään yritystä edes muuttaa toimintatapoja. Onneksi on niin hyvä työssään ettei sentään potkuja ole saanut, mutta ei se kaukana ole ollut kun astunut muutaman väärän tyypin varpaille. 

Vierailija kirjoitti:

Mun puoliso on Mensatasoa ja asperger. Voi luoja sitä kommunikaatiota välillä kun kaikki menee vain järki edellä. Ei väliä loukkaantuuko joku koska tärkeintä on kertoa aina totuus. Itselläkin on kohtuukorkea ÄO, mutta mulla on myös vahva tunneäly täydentämässä. Puolisolla jatkuvasti haasteita esim. työyhteisössä ja ihmettelee miksi hänestä ei tykätä tai ei saa esim. palkankorotusta. Ei kait se mikään ihme ole jos pomollekin pitää aina laukoa kaikki asiat niin suoraa niin että kokee tulleensa nolatuksi. Suoraan puolisolle ei voi sanoa miten asia on, koska loukkaantuu verisesti ja muut ovat silloin väärässä ja hän oikeassa. Toisaalta välillä sanoo että tietää ettei ajattele kuten normaalit ihmiset muttei voi sille mitään. Ja kuitenkaan ei ole mitään yritystä edes muuttaa toimintatapoja. Onneksi on niin hyvä työssään ettei sentään potkuja ole saanut, mutta ei se kaukana ole ollut kun astunut muutaman väärän tyypin varpaille. 

Kyse ei ole siitä, että astuu väärän tyypin varpaille, vaan että tuollainen ihmistyyppi on todella suuri rasite ympäristölleen.

Minulla on korkea äo (kuuluin ylimpään 0,3 prosenttiin). Opin nopeasti, hahmotan asioita hyvin, olen tehnyt kolme korkeakoulututkintoa eri tyyppisiltä aloilta. Mulla ei kuitenkaan olen kovin korkea kunnianhimo ja mulla on myös tarkkaavaisuuden ongelmia ja oon jäänyt kiinni itselle tapahtuneisiin traumaattisiin asioihin liikaa. Oon töissä teknisellä alalla tutkijana. En usko, että moni hahmottaa korkeaa älykkyysosamäärääni, harvoin sitä on arjessa tilanteissa joissa on eroa sillä, että onko se nyt joku 120 vai päälle 140. Turhaudun nopeasti, kun muut ei pysy ajatuksen juoksun matkassa, mutta sekin on tuntunut lähinnä vialta. Oon myös oppinut häpeämään ja peittämään sitä, koska siitä älystä on tullut paljon kuraa niskaan, ei ainoastaan  koulussa vaan myös äitini inhosi ja edelleen inhoaa sitä minussa. Joissain arkisissa asioissa olen myös täysin idiootti ja sivistymätön. Esim olin jotain päälle 20, kun mulle selvisi että missä naisen virtsaputki on.  Oon itse nainen, luulin silti että virtsaputki on klit o riksessa yms urpoa. En muista ilmansuuntia. Eksyn helposti. Olen kirjoittanut äidinkielestä laudaturin ja Googlaan harva se viikko "lukuunottamatta vai lukuun ottamatta". Jne. 

Neurotutkimuksissa todettu. Ikinä en ole töitä tehnyt, en viihdy normaaliälyisten keskuudessa, emmekä ymmärrä toisiamme. Näen suuret asiakokonaisuudet ennakkoon, kuten tiesin jo ennen nykyhallituksen tai Trumpin pääsyä valtaan mitä tapahtuu. Muut ihmettelevät vasta nyt, silloin minulle naurettiin. Numerot ovat erikoisuuttani sillä muistan pitkiä numerosarjoja kerran katsomalla, vaikken niitä mihinkään tatvitse, mm. ala-astekavereideni puhelinnumeroita ja syntymäaikoja näin 40 vuotiaana. Olen yksinäinen ja viihdynkin niin paremmin kuin laumassa. Asperger löytyy ja 4 x hakenut eläkettä ahdistuksen takia 20 vuotiaana lekurien suosittelemana, mutta ne evättiin. Nyt teen rahaa miten teen jos tarvitsen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein naispuoliset baarituttavuudet alkavat tökkiä siinä vaiheessa kun huomaa, että daami on aikamoinen pölvästi.  Siihen riittää jopa yksi sana, esimerkiksi: "horoskooppi".

Autistit ja paskantärkeät älykkölarppaajat, eivät ymmärrä että horoskooppeja ja tarotteja yms. voi käyttää vähän kuin leikillään ja viihteenään.

Kyllä nimenomaan, leikkiä ja viihdettä arvioida ihmistä horoskoopein!

Minä teen sitä, varsinkin jos kuulen ns. uuden ihmisen kummallisista tavoista tai jutuista);

"Tiedätkö missä kuussa hänellä on syntymäpäivä".

Olen vain niin kiinnostunut siitä miksi ihminen toimii niin ja noin, haluan sille järjellistä selitystä!

Koska joskus olen ollut kovinkin kiinnostunut aiheesta ja lukenut ja ottanut selvää.

Mikähän mahtoi olla Jorma Patjaksen tulos?

Minun eroni valtavirran miehiin on se, että en pidä enkä seuraa jääkiekkoa. Lehtien urheilusivujen otsikot katson kyllä, joten tiedän mistä puhutaan Asun parin kilometrin päässä jäähallista, jossa pelaan kiekkoa. Ehkä menen joskus katsomaan.

Kävin 35 vuotta sitten Nordenskjöldinkadun jäähallissa katsomassa jonkun matsin kolmannen erän. Katsojien mölinä oli niin yllättävää, että katsoin heitä, en pelaajia.

Tämä kirjoitus saa kyllä epäilemään, että olet juuri valtavirtaa älyn suhteen. Älykäs ei tee noin yksinkertaisia suppeita oletuksia, että älykäs ei välitä jääkiekosta. Jääkiekon pelaajissakin on tyhmiä, keskinkertaisia ja älykkäitä. Tutkimusten mukaan huippu-urheilijat ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin muut. Monet pitävät jääkiekosta urheilumielessä. Siinä tapahtuu paljon ja nopeasti. Lisäksi rentouttavana viihteenä moni huippuälykäskin katsoo jääkiekkoa. Juuri hetki sitten luin huippuälykkäästä kanadalaisesta tutkijasta, jonka intohimo on jääkiekon katsominen. 

Vierailija kirjoitti:

Neurotutkimuksissa todettu. Ikinä en ole töitä tehnyt, en viihdy normaaliälyisten keskuudessa, emmekä ymmärrä toisiamme. Näen suuret asiakokonaisuudet ennakkoon, kuten tiesin jo ennen nykyhallituksen tai Trumpin pääsyä valtaan mitä tapahtuu. Muut ihmettelevät vasta nyt, silloin minulle naurettiin. Numerot ovat erikoisuuttani sillä muistan pitkiä numerosarjoja kerran katsomalla, vaikken niitä mihinkään tatvitse, mm. ala-astekavereideni puhelinnumeroita ja syntymäaikoja näin 40 vuotiaana. Olen yksinäinen ja viihdynkin niin paremmin kuin laumassa. Asperger löytyy ja 4 x hakenut eläkettä ahdistuksen takia 20 vuotiaana lekurien suosittelemana, mutta ne evättiin. Nyt teen rahaa miten teen jos tarvitsen sitä.

Mulla on samaa, että näen ennakkoon kokonaisuuksia, joskus jopa tarkalleen. En kuitenkaan muista hyvin, varsinkaan vuosilukuja ja muita numeroita. Kasvomuisti on kylläkin tosi hyvä ja olen visuaalinen ihminen. Veikkaan että muistiani voisin reenata, mutta olen laiska. Olen aina laiska kun vaan voin, sillä melkein 99% ajasta olen kuitenkin ajatuksissani pyörittelemässä maailmankaikkeiden asioita ja kroppa väsyy nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on korkea äo (kuuluin ylimpään 0,3 prosenttiin). Opin nopeasti, hahmotan asioita hyvin, olen tehnyt kolme korkeakoulututkintoa eri tyyppisiltä aloilta. Mulla ei kuitenkaan olen kovin korkea kunnianhimo ja mulla on myös tarkkaavaisuuden ongelmia ja oon jäänyt kiinni itselle tapahtuneisiin traumaattisiin asioihin liikaa. Oon töissä teknisellä alalla tutkijana. En usko, että moni hahmottaa korkeaa älykkyysosamäärääni, harvoin sitä on arjessa tilanteissa joissa on eroa sillä, että onko se nyt joku 120 vai päälle 140. Turhaudun nopeasti, kun muut ei pysy ajatuksen juoksun matkassa, mutta sekin on tuntunut lähinnä vialta. Oon myös oppinut häpeämään ja peittämään sitä, koska siitä älystä on tullut paljon kuraa niskaan, ei ainoastaan  koulussa vaan myös äitini inhosi ja edelleen inhoaa sitä minussa. Joissain arkisissa asioissa olen myös täysin idiootti ja sivistymätön. Esim olin jotain päälle 20, kun mulle selvisi että missä naisen virtsaputki on.  Oon itse nainen, luulin silti että virtsaputki on klit o riksessa yms urpoa. En muista ilmansuuntia. Eksyn helposti. Olen kirjoittanut äidinkielestä laudaturin ja Googlaan harva se viikko "lukuunottamatta vai lukuun ottamatta". Jne. 

Monella on se harhaluulo, että kun on korkea ÄO niin tietää mukamas kaikesta kaiken. Itsellä yli 125 ja välillä tulee kysyttyä ja googletettua niin typeriä juttuja, että tunnen itseni tyhmäksi. En ole oppinut valjastamaan tätä älyn lahjaa sitten yhtään, en muista moniakaan asioita ja tarkistelen jatkuvasti. Huvitti tuo äidinkielen tarkistaminen kun teen myös samaa, päivittäin! 

Tylsää tämä henkinen yksinäisyys :(  Mitä järkeä on esim. höpistä, suut tärkeässä mytyssä, joistain vajaaälyisten euroviisuista, potkupallosta, jääkiekosta sekä vaikkapa hajuvesistä ?

Voisipa ajatella vähemmän ja vajota edes hetkittäin vesipäisten tasolle. Ehkä helpottaisi aivojen ylikuumenemista.

Itselläni pään ympärys 64 cm

kädet myös isot