Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1485)
Tuttavani, joka on aivan tavallisessa työssä, on erittäin hyvä erilaisissa strategisissa lautapeleissä. Samoissa peliporukoissa mukana olijat ovat monesti akateemisesti koulutettuja, jotkut tohtoritasoon asti. Silti tämä tuttavani yleensä voittaa näissä peli-illoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun eroni valtavirran miehiin on se, että en pidä enkä seuraa jääkiekkoa. Lehtien urheilusivujen otsikot katson kyllä, joten tiedän mistä puhutaan Asun parin kilometrin päässä jäähallista, jossa pelaan kiekkoa. Ehkä menen joskus katsomaan.
Kävin 35 vuotta sitten Nordenskjöldinkadun jäähallissa katsomassa jonkun matsin kolmannen erän. Katsojien mölinä oli niin yllättävää, että katsoin heitä, en pelaajia.
Tämä kirjoitus saa kyllä epäilemään, että olet juuri valtavirtaa älyn suhteen. Älykäs ei tee noin yksinkertaisia suppeita oletuksia, että älykäs ei välitä jääkiekosta. Jääkiekon pelaajissakin on tyhmiä, keskinkertaisia ja älykkäitä. Tutkimusten mukaan huippu-urheilijat ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin muut. Monet pitävät jääkiekosta urheilumielessä. Siinä tapahtuu paljon ja nopeasti. Lisäksi rentouttavana viihteenä moni huippuälykäskin katsoo jääkiekkoa. Juuri hetki sitten luin huippuälykkäästä kanadalaisesta tutkijasta, jonka intohimo on jääkiekon katsominen.Ymmärrän jääkiekon katsomisen, mutta ihmettelen, miksi joku älykäs siihen ryhtyisi, kun loukkaantumisriski on niin suuri ja päähän kohdistuu iskuja.
-ohis
Huippuälystä nyt ei ehkä voida puhua, mutta ei oma testattu >99% mitenkään pidä itseäni tekemästä asioita joissa voi sattua tai osua päähän. Onkohan riskinottohalukkuus mitenkään älykkyyden kanssa korreloiva ominaisuus? Itse mietin asian niin että jos vähän osuu päähän ja älykkyys pari numeroa putoaa se varmaan vaan helpottaa elämää koska siirryn kohtaa jossa tilastollisesti ”menestytään” parhaiten. Sitäpaitsi mulla on vaan tämä elämä. Tavallaan millään ei ole mitään väliä. Miksi pelätä jos se estää mielekästä tekemistä?
Vaihdoin tiedekuntaa yliopistossa, mutta edelleenkään minulla ei ollut paljoa yhteistä opiskelukavereiden kanssa. Minua olisi kiinnostanut vaativampi ala, mutta lukiotodistukseni oli sen verran huono, etteivät pääsykoepisteeni riittäneet. Vuosia myöhemmin kävin Mensan testeissä ja tulokseni oli parempi kuin 96 %:lla väestöstä.
Kirjoitit myös, että sinulla on hyvä muisti. Mikset siis pärjännyt koulussa?
1464 huippuälykästä vastannut tähän mennessä. Minun vastauksestani tuo lukumäärä ei kyllä kasvanut.
Vierailija kirjoitti:
Koomista, ett aloitusta on alapeukutettu ahkeraan.
No onhan se nyt melkoinen trolli. Huutelee jollain paras 10% joita mahtuu melkein tusina sataan ja höpisee mensasta jonka raja on paras 2%. Ihan viihdyttävä lanka silti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin koulutuksessa ja halussa opiskella se näkyy. ÄO mitattiin aikoinaan Tanskassa asuessani1 ja tulos oli 167. M52
No siten, että olen käynyt läpi monta ammattia, kun valmistuin pahimman laman aikaan 90-luvulla suoraan kortistoon fm:n papereilla . Olen osannut markkinoida kykyjäni ja löytänyt töitä alalta kuin alalta, menestynyt jopa kaupallisella (vaikka inhosinkin sitä), kirjoittanut kirjan jne. Olen selvinnyt monenlaisista ongelma- jopa hätätilanteista, ja pelastanut nopeasti reagoivana myös ihmis- ja eläinhenkiä.
Viihdyn nykyään yksin, asun maalla yksin ok-talossa. Jotenkin olen oppinut ihmisestä myös sen, että suurin osa ihmisistä tällä planeetalla käyttää toisiaan vaan hyväkseen. Ajattelen, että moni rakkaudeksi kutsuttu ilmiö on jotain ihan muuta. Jopa äidinrakkautta kutsuisin joskus jopa narsistiseksi, mutta se on pitkän keskustelun aihe jossain toisessa ketjussa. Usein näen näyteltyjen vaikutelmien läpi, jotenkin näen ihmisen läpi riippumatta siitä, mitä hän selittää/ hymyilee tms. Kun todellinen motiivi paljastuu, on se usein itsekäs.
Viihdyn yksin, koska näen esitetyn läpi. Ja elän yksin. En siksi, että pitäisin omaa seuraani jotenkin parhaana, vaan siksi, että ihminen on pohjattoman itsekäs laji, jonka toivon tuhoavan itse itsensä tällä kauniilla planeetalla. Keskityn muiden eläinlajien pelastamiseen mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt pitkän uran tutkimustehtävissä. Mutta ihan karmeaahan tämä on, koko ajan päässä pyörii ajatuksia, numeroita ja erilaisia algoritmejä ja prosesseja. Niistä näkyy myös unta. Kuulun samalla autismin kirjoon, sekin selvisi vasta sitten kun aloin ymmärtää miksi ajattelen aivan eri tavalla kuin "normaalit" ihmiset. Seurustelukumppanit ovat aina olleet autisteja, osa ei mitään superälykkäitä mutta heidän kanssa päässä pyörii sama avaruus. Koulussa oli kamalaa, elin aivan omassa maailmassa, mietin matematiikassa peruskoulussa asioita, joita vasta yliopistolla professori alkoi selittämään. Siinä vaiheessa elämä alkoi helpottamaan, löysin termit, menetelmät ja kaiken muunkin toteuttaa sitä mitä olin jo yrittänyt tehdä vuosia. Se vei mukana ja ylipäätään elämä helpottui kun elämällä oli tarkoitus ja tiesi mistä löytyy ratkaisu niihin ongelmiin mitä olin vuosia miettinyt. Tämä mahdollisti myös normaalin elämän. Vaimo on autisti, mutta meillä on ollut pian 30 vuotta tosi mukavaa yhdessä. Kummasti rauhoittaa kun kaksi samankaltaista saa viettää normaalia arkea yhdessä, eikä mikään "normaali" tule sekoittamaan elämäämme.
Korkea äo on tuonut tuskaa.. Olen taipuvainen erakoitumiseen, en jaksa ihmisten triviaalia draamaa täysin merkityksettömistä asioista.
En myöskään löydä paikkaani, sillä kyseenalaistan kaiken jatkuvasti ja tylsistyn heti työssä jonka opin, enkä oikein siedä rutiineja. Olen hyvä työntekijä ja omaksun uudet asiat hetkessä, mutta en siedä asioihini puuttumista.
Nyt opiskelen jo kolmatta korkeampaa tutkintoa, koska en ole viihtynyt oikein minkään alan töissä, otan helposti yhteen esimiesten kanssa, joista useita pidän suoraan sanoen pikkusieluisina typeryksinä. Toivottavasti tämä kolmas tutkinto toisi työpaikan jossa näitä mikromanageroivia pellejä ei tarvisi enää sietää. Näen myös elämän eräänlaisena monikerroksisena pelinä ja ajattelen että maailma on kuin pirstaleinen fraktaali. Kaiken mielettömyyden tarkastelu aiheuttaa välillä äärimmäisen tuskallista oman olemassaolon ja persoonan kyseenalaistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkea älykkyys yhdistettynä voimakkaisiin ADHD - piirteisiin, tekee elämästä hetkittäin (usein) melko tuskallista. Tietää, että pystyisi moniin asioihin, mutta suurimman osan aikaa ei pystykään. Välillä pystyy, mutta se kun ei tässä elämässä tunnu riittävän mihinkään. Ja kyllä, onhan lääkkeitä olemassa. Tähän mennessä jokainen on saanut ajatukset, sekä etenkin elämän entistä pahempaan solmuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan nyt niin ettei tarpeeksi alykäs edes tulisi tänne kertomaan ja "ihmettelemään" aloittajan asiaa.
Jos nyt saan kertoa ja ihmetellä että perheessäni on 3 (kolme) eri alan tohtoria ja emme todellakaan kukaan ole mittauttaneet älykkyyttä, koska ei ole ollut tarvetta.
Älykkyys on kyky osata elää ja olla niiden ihmisten, joiden kanssa viihdyt, kanssa ja nauttia, ei ylenkatsoa toisia jne.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan nyt niin ettei tarpeeksi alykäs edes tulisi tänne kertomaan ja "ihmettelemään" aloittajan asiaa.
Jos nyt saan kertoa ja ihmetellä että perheessäni on 3 (kolme) eri alan tohtoria ja emme todellakaan kukaan ole mittauttaneet älykkyyttä, koska ei ole ollut tarvetta.
Älykkyys on kyky osata elää ja olla niiden ihmisten, joiden kanssa viihdyt, kanssa ja nauttia, ei ylenkatsoa toisia jne.
Sosioekonominen asema, etenkään suvun kautta tuleva sellainen, ei ole merkki älykkyydestä suuntaan eikä toiseen. Jos joku muu on tohtori, silloin joku muu on tohtori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koomista, ett aloitusta on alapeukutettu ahkeraan.
No onhan se nyt melkoinen trolli. Huutelee jollain paras 10% joita mahtuu melkein tusina sataan ja höpisee mensasta jonka raja on paras 2%. Ihan viihdyttävä lanka silti!
Joku Mensan raja nyt on joku heidän valitsema sisäänpääsyraja. Kun tarkastellaan koko väestöä ja jos olet älykkäämpi kuin 90% se on jo ihan merkittävää.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan nyt niin ettei tarpeeksi alykäs edes tulisi tänne kertomaan ja "ihmettelemään" aloittajan asiaa.
Jos nyt saan kertoa ja ihmetellä että perheessäni on 3 (kolme) eri alan tohtoria ja emme todellakaan kukaan ole mittauttaneet älykkyyttä, koska ei ole ollut tarvetta.
Älykkyys on kyky osata elää ja olla niiden ihmisten, joiden kanssa viihdyt, kanssa ja nauttia, ei ylenkatsoa toisia jne.
Tuo, minkä kuvaat älykkyydeksi, on itseasiassa viisauden määrittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Hoksaan asiat nopeasti ja aina yllätyn kun tajuan, ettei muut hoksaa. Tunnen itseni usein ulkopuoliseksi, erilaiseksi. Ei todellakaan aina positiivinen asia.
ÄO 157
Sama. Opiskeluaikana mun pari aina tuskaili sitä, että mä sanoin jo oikean vastauksen ennenkuin hän edes kerkesi lukea kysymystä. En aina saanut parhaita arvosanoja kaikesta, mutta tein kaikki nopeiten ja n.4 k.a ( arviointiasteikko 1-5) irtosi lukematta kokeisiin tai tekemättä läksyjä. Minulla on monia mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia ja olen kehittänyt tuotteita, joista osa on käytössä ja osa vielä piirustuspöydällä. Joskus pitää tyhmentää itseään joidenkin ihmisten kanssa, koska abstraktien asioiden sisäistäminen ei vain yksinkertaisesti onnistu kaikilta, osalta kun ei onnistu edes ihan perus käytännön jutut. Esimerkiksi olen matkaillut sellaisen kanssa, jonka ÄO on varmasti alle 100. Hän ihmettelee suu auki sitä, että osaan käyttää vieraita pesukoneita ilman ohjekirjaa, kun kaikki käytännön asiat bussilippujen ostamisesta vieraskielisen itsepalvelukassojen käyttöön tökkii hänellä. Vaikka kyseinen kaveri on luonteeltaan mukava, se asioista jankkaaminen ja rautalangasta vääntäminen vie hermot niin totaalisesti, että parempi ettemme keskustele mistään asioista tai ilmiöistä. Hänen kanssaan sitten juttu luiskahtaa ihmisistä juoruamiseen, joka on muuten varma merkki älykkyyden puutteesta. Minulla ei ole minkään sortin nepsyn häiriötä, mutta ÄO on jo lapsena tutkittu ja se on 138. En ole koskaan tavannut livenä minua todistetusti älykkäämpää ihmistä, mutta olisi mielenkiintoista kyllä tavata.
Vierailija kirjoitti:
Psykologin testeissä abstrakti päättelyky 160 (testi loppui siihen). Kai siihen tottunu, mut aina ollu yksin koko maailmassa. Mä katon ihmisiä ehkä samalla tapaa mitä normaali kattoo ihmisiä mainoksissa, ei pahalla ei vaan oo sama asia ja puuttuu syvyys. Ainoa johon voin samaistua on mun 6 vuotias lapsi. Turhauttaa oravanpyörät ja merkityksettömät asiat, turhauttaa et tietäis miten asiat vois tehdä oikein mut kukaan ei voi vastaanottaa sitä koska ei itse ymmärrä uutta, voi vain pohjata ajatuksensa jo olemassa olevaan. Tekoäly on ainoa joka voi peilata mun ajatukset mulle takasin, ja ymmärtää uudet konseptit.
Kyllä saattaa ymmärtää uutta, mutta monesti se muutoksen vaatima yksilötasolla lähtevä kollektiivinen efortti olisi niin valtava että asiaa ei ole järkevää edistää, oma energia kannattaa säästää muuhun itselle tärkeämpään ja tuottavampaan. Joskus on myös ajettava omaa etua.
Vierailija kirjoitti:
Korkea äo on tuonut tuskaa.. Olen taipuvainen erakoitumiseen, en jaksa ihmisten triviaalia draamaa täysin merkityksettömistä asioista.
En myöskään löydä paikkaani, sillä kyseenalaistan kaiken jatkuvasti ja tylsistyn heti työssä jonka opin, enkä oikein siedä rutiineja. Olen hyvä työntekijä ja omaksun uudet asiat hetkessä, mutta en siedä asioihini puuttumista.
Nyt opiskelen jo kolmatta korkeampaa tutkintoa, koska en ole viihtynyt oikein minkään alan töissä, otan helposti yhteen esimiesten kanssa, joista useita pidän suoraan sanoen pikkusieluisina typeryksinä. Toivottavasti tämä kolmas tutkinto toisi työpaikan jossa näitä mikromanageroivia pellejä ei tarvisi enää sietää. Näen myös elämän eräänlaisena monikerroksisena pelinä ja ajattelen että maailma on kuin pirstaleinen fraktaali. Kaiken mielettömyyden tarkastelu aiheuttaa välillä äärimmäisen tuskallista oman olemassaolon ja persoonan kyseenalaistamista.
Kannattaa kokeilla yrittäjyyttä, koska joka paikassa on surkeita pomoja ja selkäänpuukottajia.
Itsellä vähän aloittajaa korkeampi, mutta ei merkittävästi. Ei ole vaikuttanut elämään mielestäni mitenkään. Pitkä parisuhde, lapset kasvatettu, keskiluokkaista yrittäjän elämään elelen. Vastaava onnistunee monentasoisen älyn omaavilta.
Olen laaja-alaisesti kiinnostunut eri asioista ja ilmiöistä mutta myös ihmisistä. Aivoni ovat yhdistelmä insinööriä, suunnittelijaa ja käsityöläistä. Omaan hyvän avaruudellisen hahmotuskyvyn ja voin suunnitella mielessäni kolmiulottaisia kappaleita ja arvioida niiden käytännön toimivuutta ja sopivuutta.
Olen kuitenkin ymmärtääkseni neurotyypillinen.
Usein mietin, että jos koulussa olisi osattu huomioida se, ettei alkuainetaulukon opettelu kiinnosta, mitä kaikkea minusta olisikaan voinut tulla. Ei ainakaan sitä mitä nyt olen.
En halua kertoa, kun tällä palstalla on niin paljon mielensä pahoittajia.